lauantai 26. huhtikuuta 2014

Uusi yk 2, kp 1

Niin. Otsikko kertoo kaiken. Heräsin äsken nukuttuani pari viimeistä tuntia levottomasti. Näin ensin unta raskaustesteistä ja sitten siitä että istuin vessassa ja pyyhkiessä tuli paperiin punaista. Yleensä tämä jälkimmäinen tarkoittaa aina sitä, että kuukautiset alkavat juuri sillä hetkellä kuin näen unen. Luulisin, että se johtuu vatsan jomottelusta (joka nytkin tuntui unessa). 

Kun herättyäni menin vessaan, niin siteessä (jep, laitoin varmuudeksi eilen illalla) oli kirkkaan punaista ja nyt sitten jomottelee vatsassa entistä enemmän. Itkut on itketty. Lohduttaudun oudolla tyytyväisyyden tunteella. Kroppani toimii ainakin ennustettavasti. Ja onhan tämä uusi kierto todennäköisesti lyhyempi kuin juuri päättynyt.

Suurta lohtua tuo myös tämä pörröeläin, josta saimme eilen uusia kuvia <3 Aika pörheä tuo takapuoli, täytyy sanoa :)

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Testi-himo

Aika vain kuluu TÖRKEÄN hitaasti. Kp 33, dpo 13. Huomiseksi odottelen kuukautisia. Tai siis en ODOTA, en tietenkään, mutta jos alkavat, niin olettaisin niiden tulevan huomenna. Asiaankuuluvasti toivon, ja ehkä luulenkin, että vuoto ei ala. Niin kuin aina. En ole testannut vielä. Taas tämä ikuinen dilemma: KOSKA? Vaikka vuoto alkaisikin, niin teen yhden testin, koska ajattelin suoda itselleni muutaman siiderin ensi viikolla vappuaaton kunniaksi :)

Luin tuossa juuri Sintturan postauksen, ja voi että kun teki mieli, teki niin kovasti mieli tehdä TESTI. Mutta ei. Testit ovat ja pysyvät laatikon pohjalla. Tässä perjantaissa ei ole mitään vikaa, enkä halua pilata sitä negatiivisella testillä. Mutta jos SITTENKIN... :) No ei.

Enää neljä vaivaista päivää, ja saamme hakea kotiin koiranpentumme <3 Eli vaikka kuukautiset alkaisivatkin, niin minulla taitaa silti olla enemmän syytä iloon kuin suruun :) Jännittää, juuri nyt paljon enemmän koiranpentu kuin kuukautiset. Kummallakaan meistä ei ole ollut koiraa perheessä silloin kuin vielä asuimme kotona, mutta aika paljon kokemusta koirista silti on. Pennun kasvattamisesta ei tosin yhtään, mutta emmeköhän me tästä selviä...

Ja voinkin vielä mainita, että mitään raskauteen viittaavia oireita minulla ei ole ollut. Ellei lasketa pientä, ajoittaista paineen tunnetta vatsalla. Sekin voi olla pelkästään liiallisen tarkkailun tuotos :) 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kp 30 mutta vasta dpo 10...

En ole juurikaan stressannut mistään loman aikana. Tämä päivä vielä vapaata ja huomenna töihin. Jos olisin himotestaaja, olisin aloittanut testaamiset jo nyt. Olen kyllä luonteeltani himotestaukseen taipuvainen, enkä oikein tiedä, miten olen onnistunut hillitsemään itseni näin hyvin?!? Vain ihan ensimmäisissä kierroissa tein testejä jo ennen kuin kuukautisten olisi kuulunut alkaa. Nyt en voi muuta kuin jatkaa odottamista. Mitään tuntemuksia ei ole.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen ja vähän muuta

On jo monta päivää edellisestä postauksesta, mutta kun tänne ei oikeastaan kuulu yhtään mitään erityistä. Eilen ahdistuin tulevaisuudesta erinäisistä syistä, ja tunne jatkui aamulla, mutta nyt on hyvä olo miehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Tulevaisuus on vain otettava vastaan sellaisena kuin se tulee.

Kp 26 menossa. "Normaalissa" kierrossa olisin jo kuin tulisilla hiilillä, mutta kun tämä ei ole normaali kierto, niin elän nyt sellaista suvantovaihetta. Lasken kyllä kp:t ja dpo:t päivittäin, mutta muuten odottelen aika rauhallisesti.

Tässä kierrossa minulla ei ollut selviä ovisoireita, kuten esimerkiksi viime kierrossa, jolloin toisen munasarjan kohdalla tuntui hyvin selvää kipua ja nännit kipeytyivät pari päivää sen jälkeen. Nyt minulla on lähinnä ollut oikeastaan päivittäin ovisplussan jälkeen pieniä tuntemuksia molemmilla puolilla alavatsaa. Nännien arkuutta ei ole ollut, joten ainut viite oviksesta oli tuo testi ja sitten valkovuodon muuttuminen taas hyvin niukaksi. Jonkinlaista halujen lisääntymistä oli kyllä myös.

Ihanan pitkä pääsiäisloma vielä suurimmaksi osaksi edessä! Olemme molemmat vapaalla koko pääsiäisen, vielä tiistainkin, kun miehen vanhemmat tulevat käymään maanantaista alkaen. Eilen siskoni ja siskon mies olivat meillä. Avasimme grillikauden, vaikka ulkona vähän sataa tihuttelikin, sisällä tietysti söimme. Ei ihan hellekelejä vielä :) Ilta jatkui noin aamuneljään korttia pelaten :D Tänään ehdimme tavata hyviä ystäviämme, joille on juuri syntynyt pieni, ihana tyttö <3

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Odottavan aika

Aika tuntuu kuluvan nyt KOVIN hitaasti. Kp 22 tänään, mutta vasta dpo 2 (oletettavasti). Laskeskelin, että kuukautisten pitäisi alkaa noin kp 34, kun ovis tuli näin myöhään (jos luteaalivaihe on vakio). Siihen on MAHDOTTOMAN pitkä aika. Samalla naurettavan lyhyt.

Yritän nauttia elämästä parhaani mukaan, vaikka tänään iski taas (lyhytaikainen) surunpuuska, kun rupesin miettimään, että kuinka kauan minun on vielä odotettava, että saan syliini ensimmäisen lapsemme? Ja tapahtuuko sitä koskaan? Samaan aikaan iki-optimistinen puoleni sanoo, että eihän siinä nyt niin kauan kestä, koska hedelmöittynyt munasoluhan matkaa parhaillaan kohtuun, jonne se tulee kiinnittymään ongelmitta ja vuodenvaihteessa syntyy terve lapsi :) Kun se olisikin näin suoraviivaista. Höh.

Koiranpennun haemme kotiin 29.4. eli aika tasan kahden viikon kuluttua <3 Sen jälkeen ei sitten kyllä ole tekemisestä puutetta. Ennen sitä on vielä pääsiäisloma ilman yhtäkään päivystystä :) Ulkona on kaunis ilma ja nukuin viime yönä töissä jopa viisi tuntia (tietysti tarvitsisin paljon enemmän unta, mutta nukkuminen nyt tuntuisi tuhlaukselta), joten voisinpa jatkaa päivystysvapaatani lähtemällä ulos kävelylle :)  

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kysymys lukijoille!

Huomasin tänään, kun katsoin blogiani toiselta koneelta, että ulkoasu oli ihan oudon näköinen.  Taustassahan pitäisi olla tuollaista kivaa lehtikuviota, mutta sen tilalla oli joku outo tasavärinen juttu. Lisäksi postausten "raamit" näkyivät kirkkaanpunaisina, vaikka ne todellisuudessa ovat valkoiset! Miltä blogini teidän koneilanne näyttää??? Olisi kiva tietää, että pitääkö minun tehdä uusi remontti, koska tuo yllä kuvilemani ulkoasu ei kyllä ole lähelläkään sitä miltä kuvittelen blogini näyttävän muille :)

P.s. vatsassa nippailee kivasti... Ovis se siellä varmaakin ilmoittelee itsestään :)

Vihdoinkin!

Ei kirousta sittenkään :) Aamun ovistesti (en malttanut odottaa iltapäivään) näytti vihdoinkin positiivista! Olin niin tyytyväinen, että minun oli pakko ottaa testistä kuva :) En tiedä miten hyvin se nyt tästä kuvasta ilmenee, mutta testiviivan toinen reuna (alareuna kuvassa) on luonnossa vahvempi kuin kontrolliviivassa ja toinen reuna hieman vaaleampi, mutta minulle tämä riitttää oikein hyvin.




Vertailuksi eilen aamupäivällä noin 11-aikaan ja illallla noin 18-aikaan tehdyt testit. Aika nopeasti viiva siis tummui. Nuo eiliset testitviivat ovat samanvahvuisia kuin oikeastaan koko aikana, kun olen testannut (muutaman vieläkin haaleamman olen saanut). Voi että olen ILOINEN!!! Hieno tapa aloittaa viikonloppu. 

torstai 10. huhtikuuta 2014

Haalean Viivan Kirous

Ei plussaa edelleenkään. Valkovuoto on sentään alkanut runsastumaan. Eilen oli mielestäni jo aika kirkkaanpuoleistakin, mutta testit eivät vain näytä mitään. Minulla on sellainen tunne, että ylläni on Haalean Viivan Kirous. 

Siitä on hirvittävän pitkä aika, kun olen viimeksi nähnyt kunnon viivan yhtään missään testissä (jos ei kontrolliviivoja oteta huomioon). Hiiteen kaikki testit. Siltikään en pysty niistä luopumaan. Ostin taas tänään uuden 14-packin ovistestejä. JA uuden paketin kertakäyttöisiä snapsilaseja.

Ovistestien, snapsilasi-pissapurkkien ja limojentarkkailun keskellä tajuan kaikesta huolimatta, ettei tässä huolestumisessa ole järjen häivääkään. TOTTA KAI kiertoni voi olla sekaisin keskenmenon jälkeen. Sehän on varmaankin enemmän sääntö kuin poikkeus. Tästä hermoilusta saan vain syyttää itseäni, kun minun piti aloittaa ovistestailu jo kp 7. Ja nyt on kp 18.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ovisplussaa vailla

Olen tehnyt näitä ovistestejä nyt jo niin monta päivää, että alkaa kyllästyttää (vaikka itseänihän tässä vain saan syyttää, kun testailu piti aloittaa niin aikaisin). Eilen viiva oli hieman vahvempi, ja ajattelin, että tänään se plussa varmasti tulee, mutta eipä tullut kuin ihan haalea viiva taas. Mitään ovistuntemuksia ei ole ollut, rinnat täysin aristamattomat ja limatkin olivat eilen vielä ihan niukat, joten jo näiden asioiden perusteella voin kyllä olla aika varma, että ovista ei ole tapahtunut.

Asia erikseen onkin sitten se, tapahtuuko ovulaatiota lainkaan tässä kierrossa. Nyt on jo kp 15, ja koska ovismerkkejä ei tässäkään vaiheessa vielä ole, niin tämä kierto taitaa venyä (hyvin pitkästä aikaa) yli 29 päivän pituiseksi. Mielenkiinnolla ja kasvavalla kärsimättömyydellä jään odottamaan. Toisaalta en välttämättä toivoisikaan ovisplussaa vielä huomiselle, koska mies on illan töissä, joten ei saataisi kuitenkaan sitä sitten hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla...  

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Jonkun toisen elämä

Kp 13 eikä vielä merkkejä ovulaatiosta. Mutta eiköhän pian jo ala tapahtua jotain, toivottavasti... Alan olla jo kärsimätön. 

Harhauduin taas tänään lukemaan yhtä äitiysblogia. Ensin oli huomattu, että oho-taidankin-olla-raskaana ja kaikki meni mainiosti, ja vauvan ollessa puolivuotias ilmoitti toinenkin lapsi tulostaan. Kukapa ei toivoisi, että omalle kohdalle sattuisi noin hyvä tuuri. Että lapsia vain TULEE, ilman että niitä oikeastaan edes TEHDÄÄN.

En edelleenkään koe, että meillä olisi lapsettomuusongelmaa, mutta eihän kaikki kuitenkaan ole mennyt ihan niin kuin olimme toivoneet ja suunnitelleet. Kun näitä asioita ei oikein voi suunnitella. 

Muutaman viikon ajan vauvakuumeeni on ollut kuin kevyillä talviunilla (ehkä siksi, että keskenmeno ei tuntuisi niin pahalta), mutta nyt se on taas nostanut päätään. Siskoni on jo viimeisillään raskaana, ja heidän kotonaan sitten hypistellään yhdessä pieniä vaatteitä, leluja, imetyshärpäkkeitä, lastenvaunuja ja pinnasänkyä.

Olen yrittänyt kuvitella, että miten elämämme tulee muuttumaan sitten, kun meille joskus tulee vauva. Tietysti joudumme luopumaan tietyistä asioista, vaikka saammekin niin paljon uutta ja ihanaa tilalle. Ei se varmasti helppoa ole kuitenkaan, vaikka vauva onkin haaveiden täyttymys. Sen olen ymmärtänyt, kun olen keskustellut siskoni kanssa. 

Elämänmuutos, vaikka kuinka toivottu, on aina kuitenkin elämänmuutos, ja siihen sisältyy vanhasta luopumista. Kun elämässä ei koskaan voi saada ihan kaikkea. Sen vuoksi huomaan välillä tuntevani helpotusta, että meidän vuoro ei ole IHAN vielä.

En osaa ollenkaan kuvitella, mitä ajattelisin nyt, jos ensimmäinen raskauteni olisikin jatkunut. Laskettu aika olisi kuukauden päästä. Outoa. Ihan kuin jonkun vieraan ihmisen elämä, johon en voi ollenkaan enää samaistua. Kun ei se ollut alunperinkään tarkoitettu minun elettäväkseni, vaikka ensin niin kuvittelin.

Mutta miten nopeasti onkaan kulunut aika siitä, kun tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin! Yli seitsemän kuukautta. Ja tässä sitä edelleen ollaan. Ei vauvaa, ei raskautta eikä edes ovulaatiota tiedossa. Mutta elämä on silti ihan kivaa, tavallaan.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Uusi yk 1, kp 10

Eilen tuli vielä vähän rusehtavaa vuotoa, mutta tänään ei enää mitään (tähän mennessä). Toivottavasti tämä olisi nyt tässä. Olen tehnyt ovistestejä jo kp 7 lähtien, kun en missään nimessä haluaisi missata ovista (jos sellainen tässä kierrossa tulee), ja voihan olla, että kiertoni on jonkun verran sekaisin keskenmenon jälkeen. Ihan negatiivista näyttää edelleen, mikä ei tietysti ole kummallista. Valkovuodon tämänhetkinen laatukin kertoo, että ovista ei ihan vielä ole odotettavissa (niukkaa eikä lainkaan "venyvää").