Primaspan ja apteekkishoppailu

Eilen keskustelin erään kollegani kanssa, jonka vastaanotolla olen myös käynyt silloin tällöin. Hän oli sattunut lukemaan jostain kansainvälisestä hoitosuosituksesta, että perussairauteni vuoksi minun kannattaisi syödä pientä annosta Primaspania raskauden aikana. Sitä suositeltiin itse asiassa vaikka ei olisi mitään keskenmenoja ollutkaan.

Kysyin viime polikäynnillä Primaspanista eräältä toiselta lääkäriltä, mutta hän ei tiennyt asiasta mitään, joten päätin jättää asian sikseen. Onneksi tämä toinen kollega tuli puhumaan minulle asiasta oma-aloitteisesti :)

Tänään siis apteekkiin ostoksille. Myös pari muu käyttämäni lääke alkaa olla lopussa, ja olenkin ollut menossa apteekkiin jo parina päivänä, mutta kela-kortti on aina unohtunut kotiin. Lääkärinä olemiseen liittyy kyllä kiistaton etu: ei koskaan tarvitse miettiä reseptejä, sen kun menee lähimpään apteekkiin ja tilaa tiskiltä tarvitsemansa tuotteet :) Primaspanista ei tosin tarvitse reseptiä, eikä se mielestäni ole halvempaakaan, vaikka olisi reseptillä. Toivottavasti pääsen pian käyttämään sitä :)

Tänään olen taas päivystysvapaalla, joten otin tänään varaslähdön viikonloppuun, kun sain nukuttua töissä hyvin. Kiva fiilis.

Mikäs kp tänään edes on? *tekee laskutoimitusta* Kp 8 ilmeisesti. Olisinhan sen tietysti voinut tarkistaa edellisestä postauksestanikin :) Tällä hetkellä ajatukseni ovat aika lailla muualla kuin raskaushaaveissa. Ihana tunne. Eilen sattuikin eräs mielenkiintoinen asia, jota olen mietiskellyt paljon.

Päivystämisestä

Yllättäen onkin jo kp 6. Kyllä se tästä. Yritän keskittää ajatukset nyt puutarhan laittoon ja koiraan. Ehkäpä aika kulkee silloin nopeammin. Toisaalta en toivo, että aika kulkisi liian nopeasti, koska haluan nauttia elämästäni myös juuri tällä hetkellä. Toivon vain, että kiertopäivät kertyisivät huomaamattomasti ilman että joka välissä huomaan laskevani kp:tä jo ties kuinka monennen kerran samana päivänä.

Vein tänään Vilman eläinlääkäriin rokotettavaksi. Päivystysvapaalla pystyy hoitamaan kaikenlaista päiväsaikaankin, mikä on kätevää. En tosin ole nukkunut yhteensä kuin ehkä kolme ja puoli tuntia. Vilma on ollut rokotuksen jälkeen hieman väsynyt, joten sain itsekin nukuttua hieman. Onneksi huomenna on vapaapäivä. Menen kyllä sitten yöksi päivystämään, mutta perjantai onkin taas sen vuoksi vapaa. 

Yöpäivystykset voivat minun työpaikallani ja erikoisalallani olla aivan kaikkea todella helpon ja todella raskaan välillä. Ne tuovat mukavasti vaihtelua säännölliseen päivätyöhön. Olen aina pitänyt hieman epäsäännöllisestä säännöllisyydestä. Eikä koskaan voi tietää, milloin saa töissä nukkua koko yön ja pystyy nauttimaan seuraavana päivänä yllätysvapaapäivästä :)

Nykyisin en enää stressaa juurikaan päivystyksistä etukäteen, kuten vielä opiskeluaikoina ja juuri valmistuttuani. Pitää vain päivystää säännöllisesti, niin pysyy yllä hyvä tuntuma työhön. Haasteita riittää joka tapauksessa.

Työurani alkuvaiheessa mietin usein keskellä yötä päivystäessäni, että hitto, olen tällä hetkellä käytännössä vastuussa kaikista sairaanhoitopiiriimme omaan erikoisalaani kuuluvista potilaista (sekä myös moneen muuhunkin erikoisalaan kuuluvista potilaista, joilla ei ole omaa päivystäjää).

Neljännen opiskeluvuoden kandina tätä oli todella hurja ajatella. Silloin tunsin usein, että olin joutunut hieman liian suuriin saappaisiin, vaikka konsultaatioapu olikin puhelinsoiton päässä. Odotin kuin kuuta  nousevaa sitä päivää, että päivystäminen ei enää tuntuisikaan niin hirveän jännittävältä. Kai olen siinä tilanteessa nyt, vaikka toki joudun säännöllisesti pyytämään apua kollegoilta (mikä tietysti tavallaan kuuluukin lääkärin ammattiin). Säälin lääkäriopiskelijoita, joilla on kaikki se epävarmuus ja kokemattomuus vielä edessä. Mutta kaikkien on joskus oltava siinä tilanteessa, valitettavasti.

Joskus kun meneillään on jokin aivan kamala päivystys, saatan miettiä, että itsepä olen tälle alalle hakeutunut. Ehkäpä siihen tarvitaan jonkinasteinen kutsumus, että jaksaa. Mutta tylsää ei ainakaan ole. Ja on hienoa, että varmasti ihan jokaisena työpäivänä edelleenkin opin jotain uutta, josta on hyötyä tulevaisuudessa. Sitäpaitsi vauvan kanssakin joutuu hyvin todennäköisesti valvomaan, joten mikäs tässä on etukäteen harjoitellessa :)     

Kp 2, uusi yk 3

Niiiiin. Kun eilen sulkapallopeliä edeltävästi kävin vessassa ja vedin housut kinttuihin niin eiköhän siellä sitten ollut tilkka punaista. Pelasin todella huonosti.

Tämä kierto jäi hieman lyhyeksi, vain 27 päivää, vaikka kyllähän vaihteluväli on ollut se 27-29. Ovulaation perusteella olin odottanut pidempää kiertoa, mutta en valita. Nyt kaikki uuden kierron odotusmomentit tulevatkin jo aikaisemmin! Ja kuten jo olen aiemmin todennut, eivät odotukseni tämän kierron suhteen olleet kovin korkealla. 

Ainahan se silti harmittaa. Oma lapsi tuntuu jälleen kerran olevan saavuttamattomissa. Eikö tämä IKINÄ onnistu? :( Jos olisin oikein pessimisti, niin voisin laskea yk:t niinkin, että edellisen yrityksen yk 5 jäi vähän pitkäksi, kun tuli keskenmeno, mutta kun se tuli niin aikaisin ettei sitä ihan lasketa niin nyt olisikin jo yk 8. Hui, kuulostaa pahalta. Siksi jatkan laskemista sillä tavalla, että keskenmeno nollasi tilanteen.

Juuri tällä hetkellä meillä on ollut muitakin stressinaiheita. Tuo ihana kesä ulkona kyllä tekee iloiseksi kaikesta huolimatta. Ja ihana koiravauvamme. Ja siskon vauva. En haluaisi koko ajan joutua ajattelemaan, että jotain puuttuu. Haluaisin niin kovasti olla tyytyväinen tässä ja nyt. 

Tavallaan olenkin oikein onnellinen, koska muut asia elämässäni ovat kyllä kunnossa. En varmasti olisikaan näin malttamaton, ellei meidän pitäisi sen minun erikoistumiseni vuoksi muuttaa joksikin aikaa toiselle paikkakunnalle. Kammoan koko tuota asiaa, enkä osaa edes päättää, onko muuton lykkääntyminen raskauden viipymisen vuoksi hyvä vai huono asia.

Joskus on vain päätettävä, että nyt lakkaan ajattelemasta ikäviä asioita, ja nautin tästä ihanasta, vapaasta kesäpäivästä. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

Kp 28

Olen päivystänyt nyt kaksi yötä peräjälkeen. Ensimmäinen meni valvoessa ja torstaipäivä nukkuessa, viime yönä taas sain nukkua töissä 6,5 tuntia putkeen. Ei paha :) Lisäksi päivystysvuoro alkoi jääkiekolla kahvihuoneessa, jännittävä ottelu :)

Otsikon mukaisesti on siis kp 28. Raskauteen viittaavia oireita ei ole, ei minkään valtakunnan. Kerrankin olen oikeasti sitä mieltä, että raskauden mahdollisuus on pieni. Kuukautisten pitäisi alkaa sunnuntaina. Se on vähän huono päivä, koska olen taas yön töissä. Menkkakivut + työ ei ole kovin hyvä yhdistelmä, kun siihen lisätään vielä valkoiset työvaatteet ;) Pitää siis ottaa siteet käyttöön ennaltaehkäisevästi.

Nyt vain odottelen. Mitäpä muuta voisin tehdä, kuin odotella taas uutta pettymystä.

Raskauspilvi

Raskausasia on mielessäni joka päivä, monta kertaa. Se leijuu ylläni isona pilvenä. Vaikka en sitä koko ajan huomaa, niin kyllä se siellä on. Välillä pilvi ohenee ja päästää valoa elämääni, joskus taas se on niin paksu ja musta, että ei mitään rajaa. Silloin raskauden puuttumisen raastava tunne ympäröi minut joka suunnalta. Pilvi pitää sisällään koko tunteiden kirjon onnellisesta luottamuksesta epätoivoon.

Tällä hetkellä olen onnistunut työntämään raskauspilven hieman taka-alalle. Ehkä koska alan olla kyllästynyt tähän odottamiseen ja yhä uusiin pettymyksiin. Tai koska olen saanut itselleni vakuutettua, että mitään kiirettä ei ole. On kyllä, mutta mikäs siinä, jos osaan unohtaa sen.

Pissasin tänään hetken mielijohteesta purkkiin. Pitelin raskaustestipakettia kädessäni muutaman minuutin ajan. Sitten laitoin sen pois ja kaadoin pissan pönttöön. Olisinko nyt onnellisempi, jos olisin tehnyt testin? Todennäköisesti en. Ei se testi olisi kuitenkaan mitään näyttänyt. Mutta olenko onnellisempi silloinkaan, jos vain odotan kuukautisia? Ehkä. Mutta ei se estä vuotoa alkamasta. 

On inhottavaa, että toivon ja odotan tapahtuvaksi asiaa, jonka tapahtuminen tai tapahtumattomuus on ratkaistu jo ehkä noin kymmenen päivää sitten. Jos munasolu ei hedelmöittynyt, se ei hedelmöittynyt.  Jos hedelmöittynyt munasolu ei kiinnity, niin se ei kiinnity. En voi korjata näitä asioita toiveella, miten suuri se onkin. 

Olen tottunut siihen, että saavutan elämässäni asioita, kun teen niiden eteen kovasti töitä. Raskautuminen ei ole yksi niistä asioista. Silti se käy joillekin niin helposti. Se harmittaa.

Tasaista

Elämässäni ei tapahdu juuri nyt hirveästi. Tuntuu, että tilanne on aika lailla sama kuin edellisessä kierrossa tässä vaiheessa: oletan, että ovis on tapahtunut ja se on hyödynnetty varmasti niin hyvin kuin vain pystyimme, mitään oireita ei ole ja kierron loppuun tuntuu olevan IKUISUUS.

Nyt on kp 20 ja (ehkä) dpo 5. Olen kyllä tuosta oviksesta aika epävarma, kun testiin ei tullut ihan selvää plussaa. Niitä aiemmin mainitsemiani tyypillisiä vatsakipuoireita minulla ei kyllä ole koskaan ollut muutoin kuin kuukautisten, ovulaation ja raskauden yhteydessä. Joten ehkä se oli ovisoire. Mitään ovista edeltäviä oireita en ole itsessäni havainnut, limoja lukuunottamatta.

Olemme olleet miehen kanssa lomalla tämän viikon. Koiranpennun kanssa on mennyt ihan hyvin. Yksinolemisen opettelu on kyllä ollut vähän tuskallista, kun Vilma ulvoo niin sydäntäsärkevästi, kun sen jättää hetkeksikin yksin. Olemme kuitenkin kuunnelleet ikkunan takana, ja ulvonta loppuu onneksi nopeasti. Tähän mennessä on melkein aina tullut pissat lattialle, vaikka oltaisiinkin juuri käyty ulkona. Ei auta kuin pikkuhiljaa lisätä yksinolemisen aikaa :(

Siskoni perhettä olemme nähneet tiuhaan. Olen päässyt vaihtamaan vauvalle vaippojakin :) Olen täysin rakastunut tähän pieneen ihmiseen <3 (ja vauvakuume on entistä suurempi)

Ovisko?

Tänään aamulla tuli ovistestiin aika vahva viiva, ei tasavahva kylläkään. Testasin uudelleen iltapäivällä, ja ei ainakaan ollut viiva vahvistunut. Testasin vielä nyt illalla uudelleen, ja viiva oli  edelleen saman vahvuinen (?).

Pari tuntia sitten alkoi lievä, jomottava alavatsakipu, kuin alkuvaiheen kuukautiskivut. Samanlaista on ollut ennenkin ovikseen liittyen, joten oletan, että ovis nyt sitten on jo tapahtunut??? Ehkä vahvin viiva olisi tullut testiin yön aikana? Eilen iltapäivällä tuli vain haalea viiva, mutta on se ennenkin vahvistunut tosi nopeasti. Päätin silti, että tämä oli nyt ovisplussa (ja ehkä jopa itse ovis), kp 15.

Tästä alkaa tuttu toisen vaiheen odottelu. Ensin puoli kuukautta oviksen odottelua, sitten kuukautisten (tai oikeastaan niiden puuttumisen) odottelua. Miten ihmeessä voisin välttää sen joka kuukausi toistuvan raskaana olemisen varmuuden?

Sen, joka saa kuukautiset tuntumaan hetkellisesti siltä, kuin koko maailma romahtaisi. Sen, jonka vuoksi sunnittelen joka kerta valmiiksi, kuinka kerron raskaudesta läheisille, tarkistan, koska on laskettu aika ja milloin äitiysloma alkaa, joudunko ostamaan raskaustalvitakin vai pärjäänkö isommilla kesävaatteilla. Kuinka suuri ikäero lapsella ja hänen serkullaan tulee olemaan. Koska ylittyy maaginen kahdentoista viikon raja. Koska voin odottaa, että vatsa alkaa näkyä.

Se on hemmetin hankala tunne. Loppukierrosta se saa minut leijumaan pilvissä, mikä on tietysti ihan kivaa, mutta sen kurjempaa on sitten kun en ollutkaan raskaana. Pitäisiköhän minun alkaa harrastaa aikaista testaamista? Lievittäisikö se surua, kun saisin jo hieman etukäteen vihjettä siitä, että pipariksi meni?

Mielialani ei ole edelleenkään perusvireeltään epätoivoinen. Odottelen joka päivä sitä ihanaa tunnetta, kun tajuan olevani raskaana. Sitä ei monikaan asia voita. Yritän myös ajatella positiivisesti niin, että tämä tunne on minulla yhä edessä, ja että saan sen kyllä varmasti vielä tuntea. VARMASTI.

Ovista odotellessa

Kp 13 tänään. Olen tehnyt ovistestejä kp 11 alkaen. Huomenna saattaisi olla plussapäivä... Jo eilen lima oli aika runsasta ja kirkastumaan päin. Katsotaan nyt. Huomenna on minun vuoroni olla taas koiravahtina ja mies menee töihin. Sitten meillä on edessä yhteinen viikon loma :)

Koiranpentuäitiyslomalla

Olen ollut eilisen ja tämän päivän vapaalla koiranpennun kanssa, huomenna on miehen vuoro. Viime yönä sain nukkua tosi hyvin, jopa 8-9 tuntia, kun Vilma heräsi ensimmäisen kerran vasta kuudelta. Lyhyen ulkoilutuksen jälkeen menimme takaisin sänkyyn. Ensin pentu vinkui muutaman minuutin, mutta kun mitään viihdykettä ei ilmaantunut, niin se meni takaisin petiinsä nukkumaan :)

Viime yötä lukuunottamatta olen nukkunut tosi lyhyitä öitä koko edellisen viikon. Ensin oli päivystystä, sitten vappua ja sen jälkeen Vilma. Pinna on ollut hieman kireällä. Raskausasiatkin ovat huolestuttaneet aina välillä. 

Vaikka tuo koiranpentu nyt pitääkin kiireisenä ja sen avulla saa tyydytettyä hoivaamistarvetta, olen silti ehtinyt myös suremaan raskauden viipymistä. Varsinkin kun siskontyttö on NIIN ihana. Mieheni kertoi tänään yhden tuttavan olevan raskaana, ja se oli viimeinen niitti. Itkuhan siinä tuli, kun tuntui niin epäreilulta, että miksi me emme vain onnistu? Kävelylenkin jälkeen tuntuu jo paremmalta.

Ajankuluksi olen neulonut parin sukkia jämälangasta. Hyvin näyttävät istuvan nallelle ainakin, siskontytölle ehkä sopivasti syksyllä :) Ovat vasta kolmannet sukat, jotka olen kutonut, siksi olen aika tyytyväinen :) Ja lankahan oli moniväristä, ihan noin siistejä raitoja en olisi muuten osannut tehdä...

Vauvakuumetta

Siskoni tuli tänään vauvan kanssa kylään. Se on IHANA <3 Haluan myös samanlaisen :) Mahdottoman pienet sormet ja varpaat, mutta aivan täydelliset. Söpö mutrusuu ja nätit otsarypyt ja sileääkin sileämpi iho. Tulisinpa nyt edes raskaaksi. Oma vauva tuntuu tällä hetkellä olevan aika lailla saavuttamattomissa. Tai no, onhan meillä tuo Vilma-vauva :)

Uusi yk 2, kp 9

Olen nyt pari päivää Vilman kanssa kahdestaan, kun mies lähti sukulaisen häihin (joihin en itse voinut koiran vuoksi lähteä). Ihan hyvin meillä on mennyt, vaikka kaikki normaalit arkiaskareet täytyykin suunnitella tarkkaan, koska pentua ei voi jättää yksin. 

Yöunet ovat järjestään jääneet hieman liian lyhyiksi, koska Vilma ei ole välittänyt juuri enää nukkua sen jälkeen, kun olemme käyneet nopeasti ulkona aamusta. Viime yönä sain kyllä nukkua seitsemän tuntia yhteen pötköön, ja vielä tunnin sen jälkeen. Mielellään olisin kyllä vielä nukkunut vaikka tunnin lisää. Mutta kyllä nämä pienet uhraukset ovat vaivan arvoisia <3

Nyt taitaa olla kp 9. Eilen tarkistin limat, ja pientä runsastumisen merkkiä oli jo havaittavissa. Voisin aloittaa ovistestuksen vaikka ylihuomenna. Mieheni on useaan otteeseen ehdotellut, että jospa vain unohtaisin koko ovistestauksen, niin olisi yksi stressinaihe vähemmän. Tiedänhän minä, ettei ovistestauksella tulla raskaaksi, mutta en mielestäni stressaannu testien tekemisestä, pikemminkin stressaannun siitä, jos en saa testata :)

Koiranpentu ja uusi pieni ihminen

En olekaan ehtinyt edes vilkaista blogiani tai muidenkaan blogeja muutamaan päivään. Tiistai eli 29.4. oli lievästi sanottuna mullistava päivä. Kello 02.00 yöllä siskoni soitti ja kertoi, että nyt he lähtevät sairaalaan synnyttämään. Aamulla 08.36 syntyi pieni tyttö :) 

Töissä kun oli, niin siskoni pyysi, että tulisin heti katsomaan vauvaa. Sain nähdä sen vain hieman yli kolmen tunnin ikäisenä <3 Tosi vaikeahan sitä oli ymmärtää, että se pieni söpöläinen oli siskoni ja hänen miehensä lapsi. Tuossa vaihessa molemmat olivat vielä ihan hämmennyksissä. Jos itsekin olin ihan ymmälläni, niin voin vain kuvitella, miltä vanhemmista tuntuu :) Synnytys ei mennyt ihan putkeen, mutta alakautta lapsi kuitenkin ulos tuli ilman ulkopuolista apua, ja sekä äiti että vauva voivat hyvin.

Samana päivänä lähdimme heti töiden jälkeen hakemaan koiranpentua. Miten ihana, pieni pörröeläin se onkaan! Osaa jo aika hyvin tehdä tarpeensa pihalle ja pissiä myös kroonikkovaipalle :) Kaksi yötä se on nyt meillä ollut, ja nukkunut kiltisti omassa pedissään. Aamuyöstä olemme vieneet sitä ulos, ja sitten se on jatkanut uniaan. Pentu pyörii koko ajan jaloissamme, ja jos hetkeksikään seisahtaa paikalleen, niin se kellahtaa jalkojen päälle <3 Pitää kyllä pikku hiljaa aloittaa harjoittelemaan yksin olemistakin.

Aamu alkoi tänään hieman kireissä tunnelmissa, kun huomasin, että rotat olivat järsineet itsensä ulos häkistään yön aikana. Pidämme niitä isossa kylpyhuoneessa, ja ovi oli onneksi kiinni pennun takia. Eivät olleet saaneet mitään suurta tuhoa aikaan. Mutta lasisen pääsiäismunakoristeen löysin viemäristä, miten lie sinne joutunut :D Mieheni sai sen jollakin työkalulla ongittua pois. Ei ollut edes mennyt rikki. Kyllä tässä talossa hulinaa riittää, vaikkei meillä lapsia vielä olekaan.

Olen ollut tosi hyvällä tuulella ja onnellinen kun perheeseen tuli kertaheitolla kaksi pientä tyttöä. En silti ole voinut olla välillä miettimättä sitä, että kuinkahan kauan saamme odottaa omaa lasta. Meillä oli eilen ystäviä kylässä, ja näistä kahdelle pariskunnalle on syntynyt vuoden sisällä lapsi. Nyt sitten joukkoon liittyivät vielä siskoni ja hänen miehensä. Viikonloppuna minuun iski hetkellisesti lamaannuttava pelko siitä, että emme koskaan saa lapsia. Se meni kyllä aika nopeasti ohi.

Nyt taitaa olla kp 6. Kuukautisvuoto vetelee viimeisiään. Kunpa joku voisi kertoa minulle, että kaikki päättyy hyvin, että se päivä kyllä varmasti tulee, jolloin saamme syliimme oman Pienen.