Ihan hieno lauantai

Koko viikonloppu vapaa sekä minulla että miehellä, ihanaa (ensi viikonloppuna onkin sitten lauantaina töitä). Tämä päivä on kulunut taimistolla ja sen jälkeen kukkapenkkiä laittaessa ja koiran kanssa pihalla. En ole juuri miettinyt raskausasioita. Pian grillaamaan ja sitten leffaan.

Kuukautiset alkavat olla lopuillaan, kp 6 tänään. Pari-kolme päivää vuodon alusta meni osittain surressa. Se oli kyllä varmaan se, kun kuukautiset olivat myöhässä. Kun mieskin ehti jo alkaa toivoa, että olisi tärpännyt, ja ensimmäistä kertaa oli selvästi pettynyt. Aiemmin se on lähinnä ajatellut, että eihän tässä kiirettä ole, että onnistumme sitten kun onnistumme.

Paska päivä

Ja samalla kp 1. Vuoto alkoi aamupäivällä. Kierrosta tuli 31 päivän mittainen. Ei siis ihan tavatonta, mutta olin tietysti salaa toivonut, että olisin ollutkin raskaana. Vituttaa. Päätä särkee, turvottaa, vatsa on kipeä, leikkasin keittiöveitsellä sormeeni, töissä oli stressaavaa ja kaiken lisäksi työpaikkaruokalassa oli ihan hemmetin pahaa ruokaa. Ja taas on odotettava kuukausi. Tänään voisi olla jo kp 3, mutta onkin vasta kp 1, kun menkat tulivat myöhässä. Silti olen varma, että huomenna on parempi päivä. 

Ei kuukautisia

Tänään on jo kp 31. Ei vuotoa. Ei oikein oireitakaan. Ei oikein mitään. Ja kyllä, tein eilen uuden raskaustestin päiväpissasta tunnin pidätyksellä ennen illallista ja juomatarjoiluja ja se oli edelleen äärettömän paljon negatiivinen. Hmm. Todennäköisin selitys on, että menkat nyt vain ovat myöhässä pari päivää. Jatkan odottamista. Mutta hiukan ottaa päästä, että kroppani tekee minulle tällaista jäynää. Tietysti olen taas alkanut toivomaan. Hyi hyi minä.

Ei lainkaan yllättävä testitulos

Näin aamulla ihanaa unta, että tein positiivisen raskaustestin, muuten se uni oli kyllä ihan outo. Kun heräsin, tuntui tosi karulta, kun se ei ollutkaan totta. Tein testin ja oli kyllä niin nega kuin vain olla ja voi. Olin melkein unohtanut, että negatiivisesta raskaustestistä se viiva todellakin puuttuu IHAN kokonaan (toisin kuin ovistestien kohdalla). Ihan silmiin sattui... heh. 

Työpäivän aikana harmitus enimmäkseen helpotti, vaikka aamulla olikin aika luovuttajafiilis. Hemmetti kun tämän pitää olla näin hankalaa. Vieläkin ketuttaa jonkin verran, mutta ei auta kuin lähteä juhannuksen viettoon ja odotella että vuoto alkaa. Kyllä tästä varmaan ihan hyvä hieman pidempi viikonloppu tulee :)

Oikein hauskaa juhannusta kaikille (vaikkei ole kummoista säätä luvattu)!

Pelottaa vähän

Juhannuksen takiahan olin tavallaan jo päättänyt, että teen raskaustestin huomenna. Nyt toivon, että minun ei tarvitsisi tehdä testiä ollenkaan, koska taidan sittenkin olla aika varma, että se tulee näyttämään negatiivista. Jotain minimaalista vatsatuntemusta olen ollut havaitsevani, jos oikein pysähdyn kuullostelemaan, mutta sehän nyt voi johtua ihan mistä vaan. Mitään muuta merkkiä mahdollisesta raskaudesta ei ole ilmaantunut.

Kerroin jo aiemmin, etten usko pettyväni epäonnistumisesta niin pahasti kuin aiemmissa kierroissa. Luulisin, että se pitää edelleen paikkaansa, mutta silti pelottaa. Eihän testejä huvin vuoksi tehdä, jos ei olisi mitään mahdollisuutta, että olisi raskaana. Jännitän aina hirveästi, ja sitten tule mahalasku, kun toista viivaa ei ilmesty. Inhoan sitä tunnetta. Kuin matto vedettäisiin alta. Elämä on hetken ihan tyhjää. Tuli taas tyhjä arpa.

Ennakoiva vaateostos

En ole vielä ostanut yhtäkään vaatetta tai tavaraa sille vauvalle, josta haaveilemme. Anoppini hankki ensimmäisestä raskaudestani kuultuaan varastoon jonkin söpön pehmolelun, ja tiedämmehän, miten siinä sitten kävi. Vain muutaman säästetyn vaatteen omasta lapsuudestani olen pessyt ja nätisti viikannut laatikkoon odottamaan pientä käyttäjää.

Perjantaina kulutimme mieheni kanssa aikaa kauppakeskuksessa noutoruoan valmistuessa, kun sain päähäni, että tarvitsen joitain uusia vaatteita. Menimme siis vaatekauppaan, ja poimin mukaan sovituskoppiin mm. löysähkön neuletakin. 

Turvotus-pömppömahan kanssa se ei sopisi ollenkaan, mutta yritin hieman pullistaa vatsaani söpön raskausmahan muotoon, ja se näytti niin ihanalta, että rinnassani tuntui samaan aikaan sekä puristava tyhjyys ja läpättävän onnellinen usko tulevaisuuteen. 

Päätin hetken mietinnän jälkeen, että tämä vaate lähtee kanssani kotiin. Tätä voisi nyt sitten kai ajatella ensimmäisenä raskausajan hankintana (jos kylppärin lääkelaatikkoon säilöttyä Primaspan-pakettia ei lasketa), tosin ennkoivana sellaisena. Miehelleni en kertonut mitä varten tuo vaate todellisuudessa ostettiin, mutta hän lieneekin jo unohtanut, että edes kävimme vaateostoksilla :)

Ihan pieni toivo

Onkin jo monta päivää edellisestä kirjoituksesta. Olen antanut itselleni luvan hieman toivoa. Tuntuu, että ajoitukset ja muut loksahtivat niin hyvin paikoilleen, että voisihan tästä kierrosta jotain syntyäkin. Toivosta huolimatta uskon, että vaikka ei tärppäisikään, niin en ole täysin murheen murtama, siksi kai sallin itseni ajatella että mitä jos. 

Mielialani ei taida tällä hetkellä sopia sellaiseen surussa rypemiseen. En muistaakseni ole itkenyt tämän kierron aikana vielä kertaakaan kp 1:stä lukuunottamatta (en siis mistään muustakaan syystä), mikä on HUIKEA saavutus :) Edes se, että tapasin erään puolitutun ja totesin, että hän on raskaana, ei tuntunut kovin pahalta.

Vuodon pitäisi alkaa juhannuspäivänä. Olen kyllä jo päättänyt, että teen testin hieman etukäteen, jotta tiedän, onko turvallista nauttia hieman alkoholia. Sotii tietysti hieman viimeaikaisia periaatteitani kohtaan, että en ala läträämään raskaustesteillä ilman että kuukautiset ovat jääneet tulematta tai olisi muuten jotain raskauteen viittaavia oireita. Haluaisin myös mielelläni surra mahdollista epäonnistumista jo ennen juhannusta, ja sitten nauttia pitkästä viikonlopusta ilman turhaa jännitystä. Ja tietysti nauttia kuukautisvuodosta alkeellisissa oloissa, hmmm...

Sitä vaan mietin, että mahtaisiko testi näytää jo positiivista esim. torstaina ennen juhannusta? Silloin olisi kp 28. Dpo on hieman hämärä peitossa. Mitään selkeitä ovisoireita ei ollut, paitsi että nännit kipeytyivät heti ovisplussan jälkeisenä päivänä. Mikä oli muuten aikaisemmin kuin odotin, koska yleensä se on tapahtunut ehkä kaksi päivää plussan jälkeen. Ehkä ovis sitten tapahtui jo hyvinkin pian plussan jälkeen? Todennäköisimmin nyt olisi varmaan dpo 4 ja juhannusta edeltävä torstai olisi silloin dpo 11. Katsotaan. 

Sittenkin!

Tein muutama tunti sitten sen tämän päivän toisenkin ovistestin, ja pamahti esiin tuollainen viiva! Vertailun vuoksi klo 10 aamulla tehty testi. Uudempi on toki vielä hieman märkä, mutta tosi selvä ero joka tapauksessa. Näin nopeasti viiva voi siis vahvistua. Näiden testien välillä on noin 7,5 tuntia. Olisi voinut tämäkin plussa mennä sivu suun, jos en olisi tehnyt kahta testiä :)

Tiedän kyllä, että ovistestiä ei pitäisi tehdä heti aamulla LH-erityksen vuorokausivaihtelun vuoksi. Joskus on kuitenkin käynyt niin, että aamulla tekemässäni testissä oli tosi vahva viiva, enkä usko, että se olisi enää iltapäivällä ollut samanlainen, jos olisin tehnyt uuden testin.

Kp 16 ja fiilispohdiskelua

Olen taas ovistestaillut monta päivää eikä mitään tapahdu. Tai no, aamutestissä oli kyllä vähän tummenpi viiva, mutta sellaisen sain jo silloin kp 11, jonka jälkeen viivojen vahvuuksissa ei ole ollut yhtään mitään logiikkaa (toki selvästi negatiivisia). 

Minkähän takia kiertoni nyt näyttäisi olevan sekaisin? Viime kierrossa ovisplussa kyllä tuli "oikeaan" aikaan, mutta vuoto alkoi liian aikaisin, ja nyt tuntuisi taas ovis myöhästyvän. En mielestäni ole mitenkään erityisen stressaantunut tai mitään.

Ei auta kuin jatkaa testailua. Teen kyllä testin vielä tänään myöhemminkin, kun nyt olen tälle testi kaksi kertaa päivässä-linjalle lähtenyt. JOSPA viiva olisi sitten tummunut, kun se voi käydä tosi nopeastikin. 

Limat puhuisivat sen puolesta, että ovulaatio ei ole vielä tapahtunut, joten uskon kyllä että plussa tulee viimeistään huomenna. Huominen on kyllä vähän huono päivä ovisplussalle, kun mies on päivän töissä ja minä yön, eli emme käytännössä näe toisiamme ollenkaan... Ennakointitaktiikalla siis eteenpäin :)

Kuten taisin jo jossakin aiemmassa postauksessa mainita, niin ajatukseni ovat olleet aika paljon muualla kuin raskaushaaveissa, positiivisella tavalla, vaikka en ihan tarkkaan pystykään erittelemään,  mistä se johtuu. Luulen, että monesta tekijästä. Tulevaisuus ei tunnu tällä hetkellä niin pelottavalta kuin vielä jokin aika sitten. Mieleni on kokonaisuutena levollisempi kuin aikoihin. 

Asiat tapaavat järjestyä tavalla tai toisella. Raskautumisen edistämiseksi en voi tässä tilanteessa tehdä mitään mitä emme jo olisi tehneet. Minä ja mieheni tarjoamme ihmeelle tilat ja välineet tapahtua, mutta lopputulos ei ole meidän päätettävissämme. 

Ovistestipuute

Aloitin ovistestaamisen tänään, kp 11 hieman sillä asenteella, että eipä se nyt vielä mitään näytä. No, puolen tunnin pidätyksellä tulikin yllättävän selvä viiva. Siksi tein uuden testin parin tunnin päästä, ja sitten se viiva olikin paljon vaaleampi. Sitten huomasin, että nyt on testit loppu (muistin viime kierrosta, että niitä olisi ollut paljon enemmän jäljellä).

Ei auttanut muu kuin lähteä kauppaan, mutta edes isossa K-marketissa ei ollut ovistestejä, joten oli pakko ajaa hypermarketiin yhden asian vuoksi, vaikka kävimme siellä viikko-ostoksilla viimeksi pari päivää sitten. Minun on vain saatava tehdä testi heti huomenna aamulla, vaikka todennäköisestihän tämä ei ole ovis. Tai sitten kiertoni on ihan sekaisin. Limoja en ole vielä edes ehtinyt tarkkailemaan, kun on vasta niin aikainen kierron vaihe. Todennäköisesti kuitenkin väärä hälytys.