Mielensäpahoittaja

Tänään näin taas facebookissa, että joku puolituttu oli saanut "maailman ihanimman ja kauneimman tyttären". Niin. Mukavaahan se heille on, uunituoreelle pienelle perheelle. Täydellinen onni. Minä sen sijaan pahoitan aina mieleni, kun näen facebookissa vauvauutisia (läheisempien ihmisten vauvauutiset toivon tietysti kuulevani jotenkin muuten kuin facebookin kautta). Eihän se ole näiden onnellisten vanhempien syy, että tulen surulliseksi. Poistan silti aina seinältäni ne vauvauutispostaukset, koska niillä on taipumusta roikkua näkyvillä pitkään, kaikkien kymmenien tai satojen onnentoivotusten ja tykkäysten vuoksi. En tietenkään ole lainkaan kateellinen. Tulisipa se lapsi jo meillekin.

Hikistä hommaa

Eiliset ristiäiset menivät mukavasti, paitsi että oli kauhean kuuma. Kirkossa olisi voinut olla viileämpää, mutta kotiristiäiset kun olivat, niin hikoilimme sitten kaikki oikein urakalla. Meitä oli yhteensä neljä kummia, mutta minä sain olla se joka piti lasta sylissä. 

Ei se kovin helppo homma ollut. Kädet väsyivät yllättävä nopeasti, ja noin puolivälissä seremoniaa tunsin, kuinka hiki alkoi valua molempien korvieni editse. Mekkoni etumukseen muodostui nätti hikläikkä myöskin :) Ennen viimeistä virttä ajattelin, että hemmetti en enää jaksa, mutta jaksoin sitten kuitenkin. Vasen käsi oli kyllä ihan käyttökelvoton noin tunnin ajan, kasteen jälkeen, tärisin vain jos vähänkin nostin ylös.  

Vain ihan muutaman kerran päivän aikana ajattelin, että voi kun meilläkin olisi jo oma lapsi. Olen onneksi pystynyt erottamaan siskontyttöni oman lapsen puuttumiseen liittyvästä surusta. Olisi hirveää, jos joka kerta lapsen nähdessäni alkaisin ajatella katkeria ajatuksia. Päinvastoin tulen aina niin iloiseksi. Olen ihan umpirakastunut tuohon pieneen ihmeeseen :)  

Ristiäiset

Tänään minusta tulee kummi! Sitten olen sekä täti että kummitäti :) Jännittää hieman. Pieni siskontyttöni on edelleenkin todella ihana <3 Päivästä tulee varmasti hieno.

En silti ole voinut olla miettimättä hieman surullisena, että tänään piti olla se päivä, kun meidän molempien esikoiset kastetaan. Olimme sopineet silloin aikoinaan, että kun lapset syntyvät niin samoihin aikoihin, niin voisimme hyvin pitää ristiäiset samaan aikaan, ettei muualla asuvien sukulaisten tarvitsisi matkustaa tänne montaa kertaa. Nätti suunnitelmahan se oli, mutta ei totetunut.

Lasta ei edelleenkään kuulu. Vilma meillä tietysti on, ja ihana koira onkin. Tiesimme tietysti rotua valitessamme, että maltankoira on seurallinen, mutta on se silti liikkuttavaa, miten ihmisrakas tuo karvaeläin on <3 Sopeutuvainen myös, ja omaa hyvät unenlahjat :) 

Menimme nukkumaan vasta puoli kahdelta eilen, mutta Vilma kyllä kävi levolle jo aiemmin. Silti se antoi meidän nukkua kymmeneen ilman että kävi mitään vahinkoja, ja juuri nyt vetää taas sikeitä matolla minun vieressäni <3 Jonain toisena päivänä en ehkä kirjoittaisi näin ruusuista tekstiä, mutta koiran niin kuin lapsenkin kanssa on tietysti sekä hyviä että huonoja päiviä :D

Kp 2

Vuoto alkoi eilen. Aamulla olo on edelleen aika tyhjä. Toivo valuu taas kehostani ihan kirjaimellisesti, mutta sitten se taas lähtee uuteen nousuun, kohti seuraavia pettymyksiä. Tällä tavallahan se kuvio menee. 

Lomakuulumisia

Viikko on mennyt mökkeillessä, siksi tämä blogihiljaisuus. Olen kovasti yrittänyt ajatella ihan muita asioita kuin lastenhankintaa. Eipä ole ollut helppoa. Raskausasiat ovat käyneet mielessäni ehkä vain noin kerran tunnissa. Välillä olen miettinyt niitä pidemmän aikaa aktiivisesti, mutta enimmäkseen ne vain putkahtavat mieleen ja häipyvät sitten taas taka-alalle.

Ensimmäinen kesälomaviikko on ollut ihan mukava, mutta enimmäkseen se on tuntunut kuluvan ihan liian hitaasti. Ärsyttää, kun lomaa menee hukkaan tällaiseen odotteluun. Joka varmasti on taas ihan turhaa. Ehkäpä nautin loppulomasta enemmän. Unelmalomani olisi tietysti sellainen, jonka saisin viettää juuri raskaaksi tulleen onnellisessa pilvessä, mutta tuskinpa toteutuu. 

Vatsatuntemuksia on edelleen, mutta mielestäni ei kyllä ollenkaan niin selvästi kuin silloin kun olen ollut raskaana. Rinnat ovat arat, mutta nännit eivät. Eli kuukautisia kohti tässä taidetaan mennä. Silti toivon. Taas kerran. Nyt on kp 27. Vuoto taitaisi alkaa maanantaina, ja samalla uusi kp 5. Tai jos toista keskenmenoa ei lasketa, niin kp 10. Inhottava, kaksinumeroinen luku. Se on melkein 12, joka minun kohdallani tarkoittaa suunnilleen yhtä vuotta. Olemmeko sitten virallisesti lapsettomia?

Levottomuus

Jostakin syystä olen levoton. Olen koko päivän yrittänyt miettiä, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että ajattelen, että jos tämä raskautuminen ei kohta onnistu, niin se ei onnistu ollenkaan. Kun tämä ei ole mennyt yhtään niin kuin olin ajatellut.

Kun sain ensimmäisen keskenmenoni, olin lähes satavarma, että tulen uudelleen raskaaksi kevään aikana. No, sehän kyllä toteutui. Mielikuvissani olin tietysti tässä vaiheessa edelleen raskaana. Se taas ei toteutunut. Olin odottanut, että saan ostaa raskausmahan kanssa yhteensopivan mekon tämän viikonlopun häihin. Mutta eipä ole sellaiselle tarvetta. Rahaa toki säästyy, koska voin käyttää jo kaapista löytyvää mekkoa, mutta se on aika laiha lohtu.

Miksi tästä ei tule mitään? En ihan tiedä, miten minun kuuluisi suhtautua raskauden puuttumattomuuteen. Tuntuu, että koko maailmankatsomukseni on menossa ihan uusiksi. Koska näin en ollut ajatellut tämän menevän. Elämänfilosofiani on ollut ajatella, että kaikella on tapana järjestyä. Mutta MILLOIN? 

Pidätän hengitystäni ja odotan, että elämäni palaa taas raiteilleen. Se tapahtuu sitten kun tulen jälleen raskaaksi. Niin ainakin kuvittelen, koska sitten kaikki menee taas käsikirjoituksen mukaan. Harmi vain, ettei elämästä voi laatia käsikirjoitusta.

Tänään on kp 18. Mahassa tuntuu jotain outoa. Toisaalta yöllä vatsa oli hieman löysällä pariin otteeseen. Ehkä johtuu huonosta syömisestä.

Aikainen ovis!

Ovistesti näytti selkeää plussaa juuri äsken. Olen oikein tyytyväinen. Parikin päivää aikaisempi ovis lyhentää loppukierron odotusta :) Nyt on siis kp 14.

Muutenkin aamu on alkanut hienosti. Tulin tosin äsken töistä enkä nukkunut yöllä kuin tunnin ja 45 minuuttia, mutta aamu oli niin kaunis, että en voinut olla hymyilemättä itsekseni kun pyöräilin kotiin (moni vastaantulija varmaankin ajatteli että olen ihan outo). 

Kauniit (ja vapaat) kesäaamut ovat paras mahdollinen ajankohta koko vuotena siksi että silloin on usein rauhallista, koko päivä on vielä edessäpäin eikä ole vielä liian lämmin. En ole koskaan ollut mikään hellefani ja inhoan auringonottoa, mutta aamulla tapaa olla juuri sopivan lämminä vaikka päivästä olisikin tulossa kuuma. 

Nyt en oikein osaa päättää, nukkuisinko vielä pari tuntia vaiko en :) Vaikka kropassa on tällä hetkellä hieman raskas olo, niin tiedän, että jos nyt menen nukkumaan, tuntuu herätessä sitten siltä kuin olisin rekan alle jäänyt. Joten tavallaan olo pysyy parempana, jos en nuku, mutta sitten huomenna taas väsyttää enemmän... 

Kuulumisia kp 11

Aika nopeasti nämä alkukierron päivät ovat loppujen lopuksi kuluneet. Ovulaatioajankohta odottaa jo nurkan takana, vaikka mielestäni kuukautisten ensimmäisinä päivinä seuraavat kaksi viikkoa tuntuvat aina hurjan pitkältä ajalta. Valkovuodon tarkkailemisenkin olen jo aloittanut. Mieheni mielestä se on jotenkin ällöttävää joten hän ei halua olla samaan aikaan kylpyhuoneessa :) Kun kerron, että nyt aion katsella limoja, niin hän juoksee kiireen vilkkaa muualle. Hih. 

Huomenna aloitan ovistestien teon. Ovulaatiomikroskooppi voisi muuten olla ihan kätevä. Muistin, että sellainenkin on keksitty, kun luin tätä blogia, jonka kirjoittajalla oli hyviä kokemuksia. Toisaalta Helistellen kyllä muistaakseni taisi olla sitä mieltä, että laite ei oikein toiminut... Pitää nyt katsoa.

Enää viikko kesälomaan! Ja heti ensimmäisenä lomapäivänä menemme hyvän ystäväni häihin :) Siskontytön ristiäisetkin ovat ihan pian <3 Kaikkea mukavaa siis luvassa. Mutta yllättävän äkkiä kesäkuu vain meni. Äskenhän oli alkukesä, mutta nyt on kai sitten jo pelkkä kesä ilman etuliitettä. Tänään onkin pitkästä aikaa hieno sää. Toisaalta sateet ovat tulleet ihan tarpeeseen, kun olemme kylväneet nurmikon (joka tällä hetkellä näyttää erehdyttävästi perunapellolta).

Vilma on kasvanut ihan huomaamatta. Se sai juuri toisen rokotussatsin, ja samalla punnitsimme elopainoksi hurjat 2,3 kg :) Kuukausi sitten paino oli 1.8 kg, ja kahdeksanviikkoisena 1.2 kg. On se vaan kätevän kokoinen otus <3 Saa nähdä miten isoksi se loppujen lopuksi kasvaa. Veikkaisin että hieman alle 3 kg.