Reissuun

Joulu meni mukavasti, ja lomaakin on vielä viikko jäljellä. Lähdemme kohta ajelemaan kohti Tamperetta ja Fertinova-klinikkaa. Olen ihan rauhallisella mielellä, mutta toiveikas. Jospa vihdoinkin alkaisi tapahtua jotain. Oli minulla eilen kyllä ovulaatiokin, jälleen vasta kp 17 (ja minä kun olen aina hehkuttanut että kiertoni on NIIN säännöllinen...) Ovistesti näytti vahvinta koskaan näkemääni plussaa, ja illalla alkoi tosi selkeä vasemmanpuoleinen alavatsajomotus. En ole edelleenkään menettänyt toivoani ihan normaalinkaan raskautumisen suhteen :)

Tulevaisuusmietteitä

Lapsettomuus on tällä hetkellä aika lailla taka-alalla ajatuksissani. Toki mielessäni käy välillä, että minusta ei tällä menolla tule koskaan erikoislääkäriä. Tiedän, että minulla ei ole nykyisen työpaikkani suhteen huolta. Sieltä löytyy töitä sekä mahdollisen äitiysloman että pakollisen yliopistosairaalajakson jälkeen, niin minulle on vakuuteltu. 

Silti nämä kaksi asiaa vetävät minua eri suuntiin. Mikä on tärkeämpää, uralla eteneminen vai perhe? No perhe tietysti, mutta tiedän myös, että en voi olla erikoistuva lääkäri ikuisesti. Viime kuukausina olen silti miettinyt näitä asioita paljon vähemmän kuin ennen. Tuntuu, että olen osannut heittäytyä virran vietäväksi. Ne asiat, jotka on tarkoitus tapahtua, myös tapahtuvat, ja juuri sillä tavalla, miten on tarkoitettu. Mitäpä minä olen sanomaan vastaan.

Kohta on joulu! Mutta nyt täytyykin alkaa puuhastella, että saan tänään jotain jouluvalmisteluja aikaiseksi :) Mies on töissä, ja itse menen yöksi. Kuusen toimme sisään eilen, ja voi kun se on IHANA!

Yk 15

Onpas aika taas rientänyt. En ole kirjoittanut hetkeen, kun en ole kokenut siihen tarvetta. Seuraamiani blogeja olen kyllä lukenut. Eilen alkoivat taas kuukautiset. Kierto oli ennätyspitkä, 31 päivän mittainen, mutta juuri niin pitkä kuin olin ovulaatioajankohdan perusteella olettanutkin. Ehkä silti hieman ehdin toivoa, kun vuoto viipyi, mutta en pettynyt, harmistuin vain hieman. Että näikö se tosiaan on, emme ilmeisesti voi saada lapsia luomusti (ainakaan tällä hetkellä). 

Nyt on kulunut jo yhdeksän kiertoa ilman että on tapahtunut MITÄÄN. Mutta kuten olen jo ehkä sanonutkin, niin tällä hetkellä en vain viitsi välittää, vaikka raskaus ei onnistukaan. Olen hyväksynyt sen, että elämämme ei mene minkään käsikirjoituksen mukaan. Luotan siihen, että tulevat hoidot tuottavat tulosta. Sen pidemmälle en ole vielä ajatellut.

Olen onnellinen. Odotan joulua. Odotan ensikäyntiä. Ulkona ei ole lunta, mutta hieman valkoista kuitenkin. Tänään illalla menemme katsomaan uutta Hobitti-leffaa. Ja huomenna käynnistyy viimeinen kokonainen työviikko ennen kahden viikkon joululomaa! 

Hienoa sunnuntaipäivää teille kaikille :)

Yksityisen lapsettomuusklinikan valinta

Minulla on ollut hirveästi tekemistä, ei pelkästään velvollisuuksia vaan kaikkea kivaakin, joten en ole juuri ehtinyt istua koneella. Mutta tässä hieman lyhyttä päivitystä. Oli vaikea valita kahden yksityisen klinikan välillä, ja lopulta tein päätöksen lähinnä fiilispohjalta. Kyllä, mieheni antoi minulle vapaat kädet :) Menemme Tampereen Fertinovaan ensikäynnille 30.12. Olemme juuri silloin menossa sopivasti Helsinkiin, joten koukkaamme sitten Tampereen kautta. Ajanvarauksessa oli todella sympaattisen oloinen nainen, joka sitten taisikin ratkaista pelin Fertinovan hyväksi :) Hinnoissa ym. ei ollut merkittäviä eroja.

Printtailin tänään töissä sekä omia että miehen sairauskertomuspapereita ja labravastauksia, jotka lähetämme Fertinovaan, jotta ne ovat siellä ennen käyntiämme. Ensin printtailu sujui hyvin ja paperit tulivat ulos oma tietokoneeni oheistulostimesta. Sitten kävi pikku moka, ja huomasin printanneeni yhden paperin ihan väärään paikkaa ja väärälle osastolle. Hetken oli kauhea hätä, mutta sain onneksi paperin käsiini ennen kuin kukaan muu ehti sitä lukea (näin on käynyt joskus aiemminkin). Sanoisin, että vakava tietoturvaongelma, tosin ihan itse aiheutettu :)

Lapsettomushoitojen suunnittelusta huolimatta lasken toki edelleen kiertopäiviä, mutta se ei ole sellaista pakkopullaa, enkä toisaalta ole tarvinnut mitään aktiivista unohtamistakaan, koska on ollut niin paljon muuta mietittävää. Tänään on kp 22. Ovisplussa tuli vasta kp 17, mikä oli vähän outoa, kun johtofollikkeli oli jo kp 15 niin iso, mutta luulen tunteneeni ovulaatiokipujakin (juurikin siellä vasemmalla puollela) kp17-18 välisenä yönä.

Keskustelin tänään esimieheni kanssa tulevista lapsettomuushoidoista. Hän suhtautui todella hyvin mahdollisiin poissaoloihin, ja toivotti onnea projektiin. Poissaolojen vuoksi ei siis ainakaan tarvitse stressata. Olen onnekas, kun minulla on tuollainen esimies :)