lauantai 31. tammikuuta 2015

Uusi vuoto?

Keskiviikkona ei ollut enää juuri punktio-oireita turvotusta lukuunottamatta. Veristä vuotoa kesti oikeastaan vain tiistaihin. Torstaina vasen munasarja oli yllättävän arka ja tuntui todella hyvin, kun tunnustelin vatsan päältä. Oikea puoli sen sijaan oli ihan normaalin oloinen. Päivystin torstai-perjantaiyön, ja aamulla vasemman munasarjan kipu oli onneksi poissa. 

Eilen olimme yhdynnässä ensimmäistä kertaa punktion jälkeen, kun olo oli jo niin normaali. Yöllä alkoi kuitenkin uudestaan verinen vuoto, mutta mitään kipuja ei ole. Vuoto ei ole runsasta, mutta aivan kirkasta kuitenkin. Kuin menkkavuodon ensimmäinen tai ehkä neljäs päivä. Primaspania otin kyllä vielä maanantaina, ja vaikutusaika taitaa olla noin viisi vuorokautta lääkityksen lopettamisen jälkeen.

En varsinisesti ole huolissani, mutta mietityttää jonkin verran. Lääkäri tietysti ronkki tuolla alapäässä aika paljon punktion aikana, ja kun siihen lisätään Primaspan ja yhdyntä, niin eiköhän se näillä selity. Jos vuoto edelleenkin jatkuu, niin soitan ehkä klinikalle maanantaina. Onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia? Kuinka kauan vuoto on teillä kestänyt punktion jälkeen?

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Hyviä vai huonoja uutisia?

Odotin soittoa klinikalta tänään, mutta kun sitä ei kuulunut puoli kolmeen mennessä, niin soitin itse. Hoitaja kertoi, että solubiologi halusi jutella kanssani henkilökohtaisesti, ja soittaisi minulle muutaman minuutin kuluttua. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että kaikki on jostain syystä mennyt päin persettä, että yksikään alkio ei selvinnyt jne. No, onneksi minun ei tarvinnut odottaa puhelua kuin muutama minuutti.

Kuusi alkiota oli siirretty pakkaseen, mutta näistä vain yksi oli 4-soluinen, mikä on optimaalinen tilanne kahden päivän viljelyn jälkeen. Kaksi oli 5-soluisia, mutta morfologialtaan kuitenkin ihan hyvän näköisiä. Kolme oli edellenkin ollut vain 2-soluisia, eikä niistä sitten tiedä, jatkavatko sulatuksen jälkeen jakautumista vai eivät. 

Kolme alkiota siis heitettiin pois (yhdessä oli fragmentoitumista ja kaksi oli jäänyt yksisoluisiksi). Solubiologi tuntui olettavan, että kolmen alkion päätyminen roskiin olisi minulle se ikävin juttu, ja pahoitteli kovasti. Enhän nyt toki ollut olettanutkaan, että kaikki yhdeksän selviäisivät pakkaseen asti :) Harmitti tietysti se, että vain yksi oli 4-soluinen. Kai noista muistakin voi jotain syntyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten alkiot selviävät sulatuksesta, ja jatkavatko jakautumistaan normaalisti vaiko eivät.

En osaa itse oikein arvioida, pitäisikö tähän tulokseen olla tyytyväinen vai ei. Masensi kyllä aika paljon tuon puhelun jälkeen. Mutta en tosiaan tiedä, mitä minun pitäisi ajatella, kun kaikki on niin uutta. Yritin udella labranaiselta, että onko tämä nyt tosi huono juttu, mutta ei hän sanonut oikein juuta eikä jaata. Äänensävystä kyllä kuulin, että olisihan tässä paremminkin voinut käydä.

Nyt toivon voivani heittää nämä alkioasiat mielestäni noin kuukaudeksi, koska sinä aikana kukaan ei pysty parantamaan tilannetta mitenkään. Pakkasessa ovat ja pysyvät. Vaikka moni asia onkin tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menevän huonosti, niin ihmisellähän on tapana keskittyä vain negatiivisiin asioihin. Monta asiaa on mennyt hyvinkin: stimulaatio onnistui (liiankin) hyvin enkä saanut kovin kurjia sivuoireita lääkityksestä, punktio ei ollut paha juttu ollenkaan ja toipuminen on käynyt nopeasti. Ja saatiinhan niitä alkioita pakkaseen, vaikkeivät kaikki ihan parasta laatua olekaan.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Lisätietoa munasoluista

Aamupäivällä tuli puhelu Fertinovasta. Munasolujahan saatiin siis punktiossa se 19 kappaletta, minkä jo tiesimmekin. Näistä oli kypsiä 14, ja 9 hedelmöittyi. Aika paljonhan tuo määrä väheni, en tosin tiedä, mikä on näissä asioissa "normaalia".

Ensin olin aika murheissani, mutta huomennahan vasta tiedetään tarkemmin, miten monta alkiota saadaan. Hoitaja lupasi, että klinikalta soitetaan taas aamupäivällä. En tänään hoksannut kysellä sen enempää, kun olin ihan puulla päähän lyöty. En tiedä, minkälaista tulosta olin odottanut. Mitä nyt olen keskustelupalstoja lukenut, niin hedelmöittymistulokset voivat ovat hyvin vaihtelevia, samoin kuin se, miten suuri osa hedelmöittyneistä soluista sitten jatkaa jakautumista normaalisti. Riippuu varmasti paljon siitä, minkä laatuisia munasolut ja siittiöt alkujaan ovat.

Oloni oli aamulla niin hyvä, että menin normaalisti töihin. Puolenpäivän jälkeen alkoi kyllä turvottaa ikävästi, mutta toisaalta vatsa on ollut ummellakin. Näyttäisi siis siltä, että selviän punktiosta suhteellisen vähillä oireilla. Tekisi jo mieli päästä harrastamaan liikuntaa.

Pelottaa se huominen puhelu. Mitä jos saammekin todella huonoja uutisia? Jos pitäisikin taas aloittaa koko hoito alusta? Olisin NIIN onnellinen, jos pakkaseen saataisiin alkioita edes kahta siirtoa varten. Nykyään ei muuten kai juuri siirretä enempää kuin yksi alkio, mutta otetaanko PAS:ia varten sulamaan enemmän kuin yksi? Kuinka suuri riski on, että alkio ei selviä sulatuksesta? Ja voiko alkion pakastaa sulatuksen jälkeen uudelleen (jos niitä siis sulatettaisiin useampia)? Tiedän, että juuri näitä asioita pitäisi kysyä klinikalta, mutta eiväthän ne kysymykset putkahda päähän juuri silloin kun on hoitaja puhelimen päässä :)

Aamulla ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni, oli se, että tuoresiirtoa ei tehdä. Harmitti kovasti ja harmittaa edelleen, mutta selvästi vähemmän kuin eilen. Selailin tänään kalenteriani muissa asioissa, ja huomasin, että eihän kuukautisten alkuun niin kovin pitkä aika enää ole :)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Punktio

Punktio on nyt sitten ohi ja ehdimme jo Tampereelta kotiinkin. Tuntemukset ovat vähän ristiriitaiset. Punktio itsessään meni hyvin, vaikka follikkeleita oli paljon, joten pistoja tarvittiin myös monta. Sattuihan se, mutta ei se mitenkään ylitsepääsemätöntä ollut. Punktiossa saatiin 19 munasolua, eli tosi hieno määrä. Huomenna saamme tietää, kuinka monta munasolua hedelmöittyi, ja keskiviikkona kuinka monta alkiota saadaan pakkaaseen. Jännittävää. Erikseen ei ollut puhetta siitä, tehdäänkö IVF vai ICSI, mutta koska tämänpäiväisessä näytteessä siittiöitä edellenkin oli vähän, niin oletan, että tehtiin ICSI.

Ristiriitaiset tuntemukset aiheutuvat siitä, että tässä kierrossa ei voidakaan tehdä alkionsiirtoa, koska hyperstimulaation riski on niin suuri. En tällä hetkellä oikein osaa edes iloita suuresta munasolujen lukumäärästä. Olihan tästä mahdollisuudesta jo varoitettu, mutta uskoin silti, että siirto voitaisiin tehdä. Olen tosi pettynyt. Miksi aina vain pitää odottaa, odottaa ja odottaa?

Ensimmäinen PAS tehdään seuraavassa luomukierrossani. Lääkkeellistä kiertoa pitäisi välttää jos vain mahdollista, koska perustautini voi aktivoitua suurista estrogeenimääristä (koska estrogeenitabletteja käytetään kaiketi noin kymmennennelle raskausviikolle asti). 

Mutta juuri tänään seuraavan kierron alkuunkin tuntuu olevan ikuisuus. No, ei sen enempää kuin muutenkaan kuukautisten väli, mutta jos hyvin, huom. HYVIN käy, niin meidän pitää odottaa vielä puolitoista kuukautta, että edes saamme tietää, onnistuuko ensimmäinen alkionsiirto vai ei. Tuntuu hirvittävän pitkältä ajalta. Ja jos se ei onnistu, niin TAAS pitää odottaa kuukausi lisää, kuka tietää kuinka monta. Mieluummin menisin uuteen punktioon vaikka heti, jos ei tarvitsisi odottaa taas yhtä kuukautta.

Ehkä olo on huomenna jo positiivisempi. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin kuluu. Sain sairauslomaa tämän päivän ja ylihuomiseen asti, mutta voin kyllä niin hyvin, että voisin mennä huomenna töihinkin. Vatsa kyllä on arka erityisesti liikkuessa, ja emättimestä vuotaa hieman. Söin nimittäin Primaspania normaalisti tähän päivään saakka, kun kukaan ei sanonut, että se pitäisi tauottaa. Olisihan minun pitänyt se itsekin hoksata (!), mutta toisaalta en sitten tajunnut sitä, kun se kuului aloittaa heti kierron ensimmäisenä päivänä (miksi se piti silloin jo aloittaa, jos se kuitenkin oli tarkoitus tauottaa ennen punktiota???). Punktion tehnyt lääkäri sanoi jälkeenpäin, että nyt hän ymmärsi, miksi vuotoa tuli normaalia enemmän. Muutama follikkeli oli kuulemma täyttynyt verellä heti punktion jälkeen.

Onko tänään tosiaan vasta kp 13? Kuukautisiin on loputtoman pitkä aika. NIIN turhauttavaa.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Follikkeli-uä nro 2

Tänään on siis kp 10 ja olin toisessa ultrakontrollissa. Kaikki näytti edelleenkin ihan hyvältä - vähän liiankin hyvältä. Follikkeleja oli tällä kertaa 30 kappaletta, joista noin 10 oli suunnilleen 20 mm tai yli, 10 olin välillä 10-20  mm ja loput alle 10 mm. Kohdun limakalvo noin 10 mm. Fertinovan hoitaja sanoi puhelimessa, että onpas follikkeleita paljon, ja rupesi kyselemään, että kuinka oikein voi, onko paino noussut ja näkyikö ultrassa nestettä vatsaontelossa. Vastasin, että voin ihan hyvin, paitsi vatsan turvotus tietysti, ja ovulaatiomaiset kivut munasarjoissa. Vatsaontelon sisäisestä nesteestä gynekologi ei maininnut mitään, enkä sitten hoksannut kysyäkään.

Punktio tehdään joka tapauksessa maanantaina, mutta tuoresiirto pitää ehkä jättää tekemättä, jos hyperstimulaation riski vaikuttaa suurelta. Käsittääkseni se olisi juuri se alkava raskaus, joka pahentaisi hyperstimulaation oireita entisestään. En tiedä, millä perusteella se riski sitten maanantaina arvioidaan, muuten kuin follikkeleiden määrän perusteella (jos siis muuten olen kohtalaisen oireeton). Harmittaisi kyllä aika lailla, jos tuoresiirtoa ei tehtäisikään. Toisaalta en tietenkään missään nimessä haluaisi itselleni vakavaa hyperstimulaatiota.

Gonal-F:ää pistän tänään viimeisen kerran, mutta hieman aiempaa pienemmän annoksen eli vain 100 yksikköä. Huomenna oli tarkoitus pistää Pregnyl, mutta kun follikkeleita on näin paljon, niin Gonapeptyl on kuulemma parempi. Pistän sitä kaksi annosta huomenna klo 21.30. Hyvä puoli tässä lääkitysvaihdossa on se, että Gonapeptyl tulee esitäytetyissä ruiskuissa, kun taas Pregnyl pitää sekoittaa itse. Toisaalta ehdin jo ostaa Pregnyliä eilen, jopa KAKSI pakettia. Kun ajattelin, että jos mokaan siinä sekoittamisessa :) No, onneksi kumpikaan näistä ei ollut kovin kallis lääke. Gonapeptyl tosin ei ole kelakorvattava.

Mutta nyt siis viikonloppua viettämään. Toivon, että oloni ei tästä pahene ja että tuoresiirto voitaisiin tehdä runsaasta follikkelimäärästä huolimatta. Lähdemme jo sunnuntaina Tampereelle, kun matkaa on sen verran että pitäisi lähteä tosi aikaisin, jotta ehtisimme perille klo 9.30 mennessä. Siihen ei ole enää pitkä aika :)

torstai 22. tammikuuta 2015

Fiilikset ennen toista follikkeliultraa

Mitähän follikkeleilleni mahtaa kuulua tällä hetkellä? Vatsa on tosi turvoksissa (eilen kun kävin iltapäivällä puntarilla niin paino oli noin 3-4 kg enemmän kuin yleensä) ja pienikin hyppiminen tai nopeammin liikkuminen tuntuu ikävältä. Munasarjoissa taas tuntuu pistelyä ja jomotusta aika usein, ihan kuin olisi ovulaatio koko ajan... Nännit ovat myös tosi arat, mikä kyllä yleensä liittyy siihen että ovulaatio on tapahtunut (?). Se alkoi mielestäni tiistaina, eli seuraavana päivänä Orgalutranin aloittamisesta. Liittyy varmasti tuohon lääkitykseen jotenkin. 

Erinäisistä tuntemuksista huolimatta en koe voivani mitenkään huonosti, päinvastoin. Mieliala on korkealla, ikiomaa lastahan tässä ollaan tekemässä...! Kaikki on niin jännittävää, positiivisella tavalla. Huomenna on toinen follikkeliultraääni. Jos huomenna on töissä yhtä rauhallinen päivä kuin tänään, niin ehdin mainiosti käydä ultraääneessä aamupäivällä ilman että työpäivä venyy iltapäivästä. Tänään on vielä luvassa tapaaminen ystäväporukan kanssa. Elämä ei ole yhtään hassumpaa tällä hetkellä :)

maanantai 19. tammikuuta 2015

Ultrakuulumiset ja alustava punktiopäivä

Tämänpäiväisessä ekassa follikkeliultrassa löytyi 23 follikkelia, ja näistä ainakin 10 oli kooltaan yli 10 mm, suurimmat noin 15 mm. Kohdun limakalvo oli 7,7 mm (kai ihan hyvä?). Soitin tulokset Tampereelle, ja sain ohjeeksi jatkaa Gonal-F:ää samalla 125 yksikön annoksella, ja aloitan tänään lisäksi Orgalutran-pistokset. 

Toinen ultra on perjantaina aamulla, ja punktiopäiväksi sovittiin alustavasti ensi maanantai. Eli viikon päästä! Siinä tapauksessa Gonal-F ja Orgalutran jatkuvat perjantaille, ja lauantaina pistän Pregnylin. Tuskin maltan odottaa. Hieman kyllä pelottaa, että mitä jos munasoluja saadaan vain muutama, tai jos ne eivät hedelmöitykään... No, ehkä ei pidä mennä asioiden edelle. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen.

Fyysinen vointi on hyvä. Alavatsaa toki turvottaa hieman, ja jonkin verran tuolla pikkulantiossa tuntuu täyteiseltä, kuin olisi jotain ylimääräistä. Toivottavasti sinne asettuisi pian jokin pikkuhiljaa suureksi kasvava asukas :)

lauantai 17. tammikuuta 2015

Ehkä meillekin vielä tulee lapsi

Gonal-F:n kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Toden totta, odotan jo tämäniltaista pistosta. Juuri mitään muuta kun en tässä vaiheessa voi hoitojen hyväksi tehdä, ja pelkkä odottaminen on niin turhauttaavaa. Tämä on nyt ihan sananmukaisesti lapsen TEKOA. Jännä juttu, etten koskaan vakavasti ajatellut meidän koskaan joutuvan tähän tilanteeseen, että tarvitsisimme lääketieteen ja ulkopuolisten apua lastensaannissa. Ja tässä sitä ollaan.

Eilen vatsa oli hirvittävän turvoksissa, ihan raskausmaha :) Pikkasen on munasarjoissa tuntunut pistelyä. Kai nämä oireet liittyvät aloitettuun lääkitykseen, koska tässä vaiheessa kuukautisia (kp 4) turvotus on yleensä jo helpottanut. Mutta, mutta. Jos vatsa on näin turvoksissa NYT, niin miltä se näyttää sitten juuri ennen punktiota? Onneksi meillä on löysät työvaatteet takin alla (kutsumme niitä pyjamiksi :)), ettei tule mitään väärinkäsityksiä, heh.

Viime yönä näin unta, että olin raskaana. Raskaus oli vasta ihan alussa, viikolla 13. Outoa oli se, että vatsani oli jo hieman kasvanut, ja tunsin lapsen liikkeet, jopa vatsan päältä. En ollut jostakin syystä vielä käynyt neuvolassa, enkä myöskään ultraäänessä, ja mietin, että minkälainen lapsi vatsani sisällä oikein kasvaa. Olin hyvin onnellinen. Herätessäni en ollut niin pettynyt, kuin yleensä raskausunien jälkeen. Kai se johtuu siitä, että uskon, että raskaus kohta onnistuu meidänkin kohdallamme.

Maanantaina on siis eka ultra. Mitähän sieltä löytyy? Vähän pelottaa, että jos follikkeleita onkin vain ihan muutama ja ne ovat tosi pieniä tai jotain. Tai sitten niitä on niin hirveä määrä ettei ole enää terveellistäkään... Minulla ei totuuden nimissä ole hirveästi hajua mitä voin tuolta ekalta ultralta odottaa. Ja miten monta päivää follikkeleita yleensä kasvatetaan? Enpä tullut kysyneeksi klinikalla käydessämme, tai silloin kun puhuin hoitajan kanssa puhelimessa... Täytynee korjata asia maanantaina, kun soitan ultrakuulumiset klinikalle. Lääkäri kirjoitti Gonal-F:ää tasan sen yhden 900 yksikön kynän, eli se riittää vain seitsemälle päivälle. Kai hoito nyt sentään vähän pidempään kestää??? No, maanantaina varmaankin moni asia selviää. Sitä odotellessa.

torstai 15. tammikuuta 2015

Tästä se alkaa...

Tänään illalla pistän ensimmäisen Gonal-F:n, jännittävää! Soitin klinikalle eilen, ja hoitaja sanoi että saan käydä ekassa follikkeliultrassa maanantaina 19.1. Eilen oli siis vasta kp 1, kun vuoto alkoi tiistaina niin myöhään ja aika niukkana. Vuoto on ollut aika runsasta, liekö Primaspanilla jotain tekemistä asian kanssa. Ultrapäivänä olen sopivasti päivystysvapaalla. Muuten olisi ollut hieman hankalaa lähteä töistä, kun aika on 13.45. Mutta menenpä tästä vielä kertaamaan pistosohjeita, etten mokaa heti kättelyssä :)

tiistai 13. tammikuuta 2015

Punaista!

Pari tuntia sitten alkoi pieni rusehtava vuoto. Saapa nähdä, alkavatko kuukautiset kunnolla vielä tänään vai onko huominen vasta "virallinen" kp 1. Soitan tietysti joka tapauksessa klinikalle heti aamusta saadakseni jatko-ohjeita :) Eka IVF, täältä tullaan!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Ei vielä kuukautisia

Tuo otsikossa mainittu seikka jopa hieman harmittaa. Koska olen ihan varma etten ole raskaana, niin olisihan se hyvä että kuukautiset alkaisivat niin saisimme hoidot aloitettua. Huomennahan se 16. päivä ovisplussasta vasta on, kun vuoto yleensä alkaa, mutta jo kp 32. Malttia vain. Sitä varmasti tulen lähiaikoina tarvitsemaan. En ole vielä hakenut apteekista Gonal-F:ää. En halua heittää rahaa hukkaan, JOS en vaikka tarvitsisikaan lääkkeitä. No, jos vuoto alkaa huomenna, niin menen sitten heti töiden jälkeen apteekkiin ja aloitan Primaspanit. Iiih!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Se ihmeellinen vertaistuki

Tämä onkin ollut aika erikoinen viikko. Keskiviikkona olin normaalisti töissä (aivot tuntuivat olevan muusia loppupäivästä, johtunee pitkästä lomasta), mutta heti työpäivän jälkeen lähdin Helsinkiin koulutukseen, ja täällä olen edelleenkin ja odottelen miestä saapuvaksi :) 

Menemme ystäväpariskunnan häihin huomenna. Pari odottaa lasta, ja laskettu aika on PIAN. Pahoitin aluksi mieleni, kun kuulin raskaudesta, mutta nyt olen jo pitkän aikaa pystynyt suhtautumaan asiaan neutraalisti. Miksen hieman positiivisestikin. Ihan yhtä lailla hekin ovat varmasti toivoneet lasta, vaikka taisivatkin onnistua melkein heti.

Opiskeluaikainen ystäväni oli tänään samassa koulutuksessa kuin minäkin. Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet lasta pitkään, ja ystävälläni on ollut jo kolme keskenmenoa. Emme näe niin usein, mutta viime tapaamisten yhteydessä olemme puhuneet paljon lapsettomuudesta. En ole vieläkään lakannut hämmästelemästä, miten ihmeelliseltä tuntuu keskustella jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää täsmälleen miltä tahaton lapsettomuus tuntuu. Aivan kuten täällä blogimaailmassakin törmää yhtenään sellaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin, jotka voisivat olla suoraan omasta elämästäni. Se lievittää surua, kun tietää, ettei ole yksin. 

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet (jos olisivat, niin se olisi jo tullut ilmi tässä vaiheessa postausta). Kp taitaa olla 28. En tunne itseäni lainkaan raskaaksi. Jostain kumman syystä se ei harmita ollenkaan :) Tapasin tänään toisenkin hyvän ystäväni, jolle kerroin miten innokkaasti odotan sitä että saan alkaa piikittämään itseäni. Onhan se vähän koomista :)

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kp 24

Olenkohan koskaan ennen odottanut kuukautisia näin paljon? En tietenkään panisi pahakseni, jos ne eivät alkaisikaan (vaikkei se todennäköistä ole). 

Näin pari yötä sitten unta, että sekoilin pian aloitettavien lääkkeiden kanssa. Ehkä alitajuisesti pelkään, että jotain menee pieleen, pistän väärää lääkettä väärinä päivinä tai jotain. Juuri nyt ainut pieni huolenaihe lääkitysten suhteen on se, että kuukautiset alkavatkin aiemmin kuin olen laskenut. Silloin en nimittäin välttämättä ole kotona. Voin tietysti hakea lääkkeen apteekista muuallakin, mutta toivon, ettei Gonal-F:ää tarvitse säilyttää jääkaapissa, koska se onkin sitten hankalampi juttu...

En ole uskaltanut sanoa sitä vielä ääneen kenellekään, mutta odotukseni tämän ensimmäisen hoidon suhteen ovat (ehkä turhankin) korkealla. Onhan IVF kutenkin hyvin paljon todennäköisempi keino tulla raskaaksi, kuin luomusti pienellä määrällä siittiöitä. Mutta eihän positiivinen raskaustesti takaa vielä yhtään mitään...

torstai 1. tammikuuta 2015

Lapsettomuusklinikkakäynti ja tulevat hoidot

Hyvää alkanutta vuotta! Ensin täytyy todeta, että olen oikein tyytyväinen tämänhetkisiin suunnitelmiin. Sain klinikan ensikäynniltä juuri sitä mitä toivoinkin: hoidot aloitetaan heti seuraavien kuukautisten alettua! Mahtavaa, että vihdoinkin alkaa tapahtua jotain.

Lapsettomuuslääkäri (joka oli oikein mukava) totesi melkein heti kättelyssä, että kaikki tarvittavat tutkimukset on tehty. Miehen siittiöiden määrää voisi yrittäää lisätä muutaman kuukauden Clomifen-hoidolla, mutta ei siitä välttämättä ole mitään hyötyä. Alentunut siittiöiden määrä on toki hyvin voinut olla myös väliaikaista, koska raskaus on alkanut jo kahdesti aikaisemmin. Täysin tuloksetonta yritystä on tietysti takana jo melkein vuosi, vaikka sperman laatu paranisikin, joten jo senkin puolesta kannattaa aloittaa hoidot. 

AMH-arvon perusteella munasarjareservini ovat vielä oikein hyvät, joten sen suhteen ei olisi vielä kiirettä. Tämän ikäisenä toisaalta hoitojen onnistumisprosentti on vielä todella hyvä, koska ikä on suurin hoitojen onnistumiseen vaikuttava tekijä lääkärin mukaan. Katselimme yhdessä kaavaa, jonka mukaan minun ikäiselläni raskauden todennäköisyys olisi 50 % per alkionsiirto, kun siirretään hyvälaatuinen alkio. Tämähän ei tietenkään kerro mitään siitä, kuinka moni alkaneista raskauksista sitten jatkuu normaalisti.

Päädyimme aloittamaan IVF-/ICSI-hoidot heti seuraavassa kierrossa. Kumpi näistä valitaan, riippuu siitä, miltä sperma näyttää punktiopäivänä. Lääkärin mukaan mies voisi kokeilla syödä Clomifenia, mutta toisaalta sillä ei olisi tässä vaiheessa juurikaan merkitystä, koska kuukaudessa ei yleensä näy mitään vastetta. Tietysti, jos jotain vastetta ilmaantuisi, niin ICSI:n sijaan voisi riittää IVF (joka on hieman halvempi).

Olen todella innoissani hoitojen aloituksesta. Kerron tässä hieman hoitosunnitelmastamme (yhtä lailla selvennän samalla asioita itselleni ja ehkä joku lukijakin voi tästä saada jotain hyödyllistä tietoa). Käymme vielä miehen kanssa pakollisissa infektioverikokeissa (hepatiitti A, B ja C + HIV). Mies sai klinikalta mukaansa Clomifen-reseptin, minä taas Gonal-F-, Orgalutran-, Pregnyl- ja Lugesteron-reseptit. Kävimme hoitajan kanssa läpi pistämiset.

Kun seuraavat kuukautiseni alkavat (todennäköisesti tiistaina 13.1.), soitan klinikalle ja ilmoitan että tulemme tässä kierrossa hoitoihin. Kp 2 aloitan Gonal-F:n pistämisen. Gonal-F on FSH:n kaltainen hormoni, jonka stimuloi munasarjoja niin, että normaalin yhden follikkelin sijasta alkaakin kasvaa useita follikkeleita. Annokseni on hyvästä munasarjojen toiminnasta johtuen aika pieni, 125 yksikköä iltaisin. 

Jo kp 1 aloitan lisäksi Primaspanin, joka kuuluu kaavaan autoimmuunitaudeissa. Primaspanin kanssa yhdessä aloitetaan yleensä myös kortisoni suun kautta, mutta tämä minulla on jo käytössä, joten jatkan entiseen malliin. Alkionsiiron yhteydessä annosta nostetaan hetkellisesti. Sen on todettu parantavan tuloksia, jos naisella on jokin autoimmuunitauti (tai sellaiseksi epäilty sairaus).

Suunnilleen kp 6 käyn täällä kotikaupungissani ultraäänikontrollissa, jossa tarkistetaan, miten follikkelit ovat kasvaneet. Soitan ultravastaukset klinikalle, josta määrätään seuraavan ultran ajankohta. Tässä vaihessa (käsittääkseni) aloitetaan myös Orgalutran, joka estää liian aikaisen ovulaation. Se on myöskin pistettävä lääke.

36 tuntia ennen munasolujen keräystä pistän Pregnyl-lääkkeen, joka irrottaa munasolut follikkeleiden seinämästä, jolloin ne saadaan kerättyä siten että follikkelit imaistaan neulalla tyhjiksi. Munasolujen keräystä varten menemme tietysti taas Tampereelle, todennäköisesti joudumme yöpymään edeltävän yön hotellissa, koska klinikalla pitää olla heti aamusta. Tämä ilmeisesti liittyy siihen, että jo saman päivän aikana ehditään nähdä, että hedelmöitys tapahtuu (?). Mieshän antaa siis sitten spermanäytteensä samana päivänä, ja munasolut hedelmöitetään tuoreeltaan. 

Munasoluja viljellään 2-3 päivää, jonka jälkeen tehdään yhden alkion siirto (uusi reissu Tampereelle, hah) ja loput laitetaan pakkaseen odottamaan mahdollisia uusia siirtoja (tässä vaiheessa tosin voidaan myös jatkaa viljelyä blastokystivaiheeseen, mutta tämä ei sinänsä vaikuta hoidon tuloksiin, mutta heikkolaatuiset alkiot saadaan kyllä karsittua pois). 

Toisena punktionjälkeisenä päivänä aloitan Lugesteronin emättimensisäisesti. Se on keltarauhashormoni, joka valmistaa kohdun limakalvoa mahdollisesti alkavaan raskauteen. Jokaisesta munasarjafollikkelistahan pitäisi periaatteessa kehittyä keltarauhanen, jonka pitäisi tuottaa riittävästi progesteronia, mutta jos näin ei jostain syystä kävisikään, niin asia hoituu Lugesteronilla. 

Aika paljonhan tässä on sulattelemista. Olen lukenut blogeista ja keskustelupalstoilta kaikenlaisia kauhujuttua siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Lääkkeiden pistämisistä en ole huolissani, koska olen aikaisemminkin pistänyt muita lääkkeitä. Punktio nyt ei varmasti ole mikään mukava toimenpide, mutta ei minua näin etukäteen kuitenkaan erityisesti pelota (toivon tietysti, että suurin toiveemme toteutuisi yhdellä hoitokierroksella, ettei tarvitsisi tehdä uutta punktiota). Jos jokin hieman huolettaa, niin se, että mitä jos munasoluni osoittautuvatkin jotenkin viallisiksi? Todennäköisyys ei taida olla kovin suuri, kun yksi kunnollinen raskaus on alkanut, mutta silti... Muuten odotan hoitoja lähinnä mielenkiinnolla, ammatilliselta kannalta myös :) Töiden sumpliminen onkin kyllä sitten oma lukunsa,  varsinkin, kun tässä vaiheessa ei voi vielä sanoa tarkkoja päiviä, jolloin joudun olemaan poissa töistä. Yllätyin myös hieman, kun googlailin punktiosta, että 2 päivää sairauslomaa (+ punktiopäivä) olisi ihan normi. Hmm.

Tulipa pitkä teksti, mutta kirjoittaminen selkeytti taas hieman ajatuksia. En voi kyllä vieläkään uskoa, että aloitan lääkitykset jo kahden viikon kuluttua. Vau. VIHDOINKIN. Ovulaatiokin oli tietysti tuossa äsken, mutta olisihan se nyt jotain ihan järjetöntä, jos tästä kierrosta tulisinkin luomusti raskaaksi. Eihän sellaista tapahdu.