lauantai 28. helmikuuta 2015

Vilman syntymäpäivä

Rakas pieni koiramme täyttää tänään vuoden <3 Poseeraa tässä lempilelunsa kanssa :)


torstai 26. helmikuuta 2015

Terolut

Sain tänään viimeinkin soitettua klinikalle. Olen suunnitellut sitä jo koko tämän viikon, mutta töissä on ollut niin kiire että en ole tähän päivään mennessä ehtinyt. Mutta tänään oli vihdoinkin aikaa. Hoitaja pohti kovasti langan toisessa päässä, että jopas jotakin ja mitäs nyt tehdään. Sanoi kysyvänsä neuvoa lääkäriltä, ja soitti sitten takaisin.

Kuulemma usein punktio jälkeen kuukautiset alkavat jo noin viikon päästä, jos tuoresiirtoa ei tehdä. Olisipa tämä kerrottu minulle klinikalla heti punktion jälkeen... No, vuoto on sitten tavallaan jo ainakin kolme viikkoa myöhässä. Lääkäri suositteli viikon Terolut-kuuria. Sillä vuodon nyt ainakin pitäisi alkaa. Kävin heti apteekissa ja otin ensimmäisen tabletin tänään.

Päällimmäisenä mielessä on turhautuminen. Olen vihainen itselleni, kun taas kerran tuli todistettua, ettei tästä lääkärin ammatista ole lapsettomuusasioissa mitään hyötyä. Ei niin etten olisi jo kauan sitten tajunnut, etten tiedä näistä asioista juuri mitään. Harmittaa vain se, etten vieläkään ole oppinut kysymään silloin kun joku asia mietityttää. 

Muutamassa tunnissa paha mieli on jo laantunut jonkin verran. Nyt sentään tapahtuu jotain. Varmuudeksi tein raskautestinkin ennen ensimmäistä Terolutia. Negatiivinen tietysti. Jos kaikki muu onkin mennyt perseelleen, niin omat raskausoireeni ainakin tunnistan :) 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kärsimätön

On ollut aika rentouttavaa, kun ei ole ollut hetkeen mitään piikityksiä, ultra-aikoja tai muuta hoitoihin liittyvää muistettavana. Toisaalta alan jo tulla kärsimättömäksi, kun mitään ei tapahdu. Kaikki unelmat vain tuntuvat karkaavan yhä kauemmas tulevaisuuten. Kuinka ihmeen pitkään meidän pitää vielä odottaa??? 

Tammikuussa olin niin iloinen, kun näytti siltä, että hoidothan etenevät vauhdilla. Ensimmäisen  alkionsiirronkin piti olla jo monta viikkoa sitten. Mutta tässä ollaan edelleenkin, odottelemassa kuukautisia, joiden piti alkaa jo yli viikko sitten. Eikä minulla ole hajuakaan, koska ne alkavat. Fiilis on enemmänkin sellainen, että saan odottaa vielä monta viikkoa kuin muutaman päivän.

Töissä menee onneksi hyvin ja meidän pieni Vilmakin täyttää viikon päästä vuoden. Enpä olisi Vilman meille tullessa uskonut, että vielä vuoden päästäkään en ole raskaana... 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kumma juttu

Pari päivää sitten havahduin siihen, että valkovuoto oli yllättävän runsasta, ja eilen tarkistin koostumuksen tarkemmin, ja hämmästyin, kun se oli ihan ovisliman näköistä! Eilen illalla tein huvikseni ovistestin, ja ei se ihan positiivinen ollut, mutta aika tumma kuitenkin. Tänään aamulla tein uuden testin, ja se oli selvä plussa! Hmm. Outo juttu. Pitää kai nyt sitten hyödyntää tämäkin "ovis" vaikka siemenneste on mitä on :)

Tein samasta pissasta myös viimeisen halpisraskaustestini, "pois laatikosta pyörimästä". No, olihan se negatiivinen. Ainakin melkein. Jonkun ihmeen toisen viivan olin siinä näkeväni, ja piti kaivaa roskiksesta se viime viikonloppuinen testi, jossa kyllä näkyi ihan samanlainen haalea viiva, samassa kohdassa. Mutta tämänpäiväinen viiva kuitenkin näkyi testissä silloin kun tulin suihkusta noin 25 minuuttia testin teon jälkeen. Enpä tiedä. Nyt on kuitenkin halpistestit loppu, enkä todellakaan aio tuhlata jo vuoden verran jemmassa pitämääni aarretta, 15 euron Clearblueta tällaisiin hömpötyksiin. Koska enhän TODELLAKAAN ole raskaana. Pitäisi lopettaa tämä itsensä tarkkailu.

T:n kommentti edelliseen postaukseeni avasi kyllä silmäni. Harmitti, että miten ihmeessä olin kuvitellut, että kiertoni toimisi kellontarkasti myös hormonipiikitysten jälkeen? Hävetti melkein. Tyhmä minä. Kuukautiset tulevat kun tulevat, toivottavasti pian...

maanantai 16. helmikuuta 2015

Hemmetti

En enää ikinä väitä, että kiertoni olisi tosi säännöllinen. Tänään on jo kp 34/35, ja missä ovat kuukautiset? No, eivät missään. Alkaa jo vakavasti tympiä. Joku saattaa muistaa, miten pari postausta takaperin kirjoitin, että ei voi paljon mennä vikaan kuukautisten alkamisen suhteen. Ilmeisesti kuitenkin voi. Kohta olemme taas siinä tilanteessa, että jos vuoto nyt joskus alkaa ja ovisplussa tulee seuraavassa kierrossa ajallaan, niin paras alkiosiirtoajankohta sattuukin viikonlopulle. 

Oudointa tässä on se, että ei tunnu olenkaan siltä, että menkat pian alkaisivat. Rinnat olivat arat normaaliin tapaan vielä joskus viime viikon alussa, kuten loppukierrossa yleensä, mutta jossakin välissä sekin oire hävisi, en osaa tarkalleen sanoa milloin. Rinnat ovat ihan pehmeä ja aristamattomat. Johtuuko tämä pitkä kierto nyt vain niistä lääkkeistä? En keksi mitään muutakaan selitystä, kun en kerran raskaanakaan ole.  

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Vuoto, missä olet?

Ei vuotoa edelleenkään. Oli pakko tehdä eilen testi (tietysti negatiivinen), koska menimme ystäväni luokse juhliin, joissa oli tarkoitus ottaa yksi tai kaksi siideriä. Viime yönä näin ihanaa unta, jossa tein tänään uuden raskaustestin, joka oli positiivinen. Se oli aika todentuntuinen uni. Herätessäni kesti hetken ennen kuin sain koottua todellisuuden palapelin: en ole oikeasti raskaana, ekaan PAS:iin on vielä määrittämätön pitkä aika enkä käytännössä voi tulla raskaaksi ilman hoitoja. Mutta miksi vuoto viipyy? Kp 33 tai 34 jo, rasittavaa. Jospa tänään, vihdoinkin...

perjantai 13. helmikuuta 2015

"Koska tää vuoto oikein alkaa?"

Tänään on kp 31 Fertinovan laskujen mukaan, oman laskutapani mukaan jo kp 32 (= kp 1 on se päivä jolloin alkaa selvästi punainen vuoto) eikä vuoto ole edelleenkään alkanut. Kiertoni on yleensä se 29 päivää, mutta edellisen vuoden aikana se on kyllä vaihdellut aika paljon, enemmän kuin ennen. 

Vaikuttavatkohan aiemmin pistetyt hormonit tämän punktiokierron pituuteen? "Irrotuspiikin", joka kaiketi vastaa LH-erityksen piikkiä, pistin jo kp 11, eli se tuli siis normaalikiertoa paljon tavallista aiemmin. Vai onko follikkelistimulaatiokierrossakin "normaali" LH-piikki? Ja ei kai tällaisesta kierrosta pitäisi voida raskautua luomusti, kun kerran kaikki ainakin isommat munasolut on kerätty pois? Tunnenpa itseni nyt tosi tyhmäksi... :) Jos teillä on hyviä vastauksia näihin kysymyksiin, niin kertokaa ihmeessä!

Olin kyllä toivonut, että tämä kierto venyisi hieman tavallista pidemmäksi, koska laskujeni mukaan seuraava ovulaatioplussa saattaa hyvinkin sattua juuri torstaille, joka on käsittääkseni huonoin päivä, koska silloin PAS pitäisi tehdä viikonloppuna, ja se on käytännössä mahdotonta. Mutta saisi vuoto jo alkaa... Enkä TODELLAKAAN tunne itseäni yhtään raskaaksi, eipä taida olla mahdollistakaan.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kp 28

Onko tänään tosiaan jo kp 28? Jo yli kaksi viikkoa munasolujen keräyksestä. Enpä olisi uskonut, että aika menee näin nopeasti. Pari ensimmäistä päivää toimenpiteen jälkeen tuntuivat kuluvan niin hitaasti, kun olin niin pettynyt tuoresiirron peruuntumisen vuoksi. Mutta jälleen kerran elän taas uuden kierron viimeisiä päiviä. Piti oikein muistiinpanoista tarkistaa, että nyt on jo yk 16 meneillään. Jos mukaan lasketaan 4 ensimmäistä kiertoa, niin tämä on jo kahdeskymmenes kierto, joka sekin jää tuloksettomaksi. 

Puhuin miehen kanssa tänään niistä meidän alkioistamme. Mieheni tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän huolissaan ja pelkää taas uutta epäonnistumista. Minä taas olen pystynyt aika hyvin ajattelemaan muita asioita, enkä juuri nyt ole mitenkään levoton tulevaisuuden suhteen. En tosin erityisen toiveikaskaan. Asiat vain ovat niin kuin ovat, ja olen hyväksynyt sen. 

Tällä hetkellä odotan kuukautisia, minkä jälkeen soitan klinikalle ja sitten varaan ajan ultraääneen kohdun limakalvon tarkistamista varten. Niin pitkälle olen tehnyt konkreettisia suunnitelmia, eikä noissa jutuissa kovin moni asia voi mennä pieleen :) Jos pysähtyisin miettimään kaikkea, mikä voi mennä pieleen (alkioiden sulatus, jatkavatko normaalisti jakautumista, ovuloinko oikeaan aikaan ym. ym.), niin hulluksihan tässä tulisi.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Miksi me olimmekaan tätä tekemässä?

Oletteko koskaan havahtunut siihen, että laskette kiertopäiviä tai pistätte lääkkeitä tai teette ovulaatiotestiä, ja sitten yhtäkkiä pitääkin miettiä, että miksi olittekaan tekemässä sitä mitä olette tekemässä? 

No, minulle taisi käydä tänään juuri noin. Laskin kiertopäiviä, kun ehdin ehkä noin sekunnin ajan pohtia, että hetkinen, miksi oikein olen tekemässä tätä? Vähän kuin arjessa koko ajan tekee sellaisia asioita, joita ei juuri tarvitse miettiä, koska niitä tekee joka päivä. Vaikkapa tietyn reitin ajaminen autolla, tai ulko-oven lukitseminen tai hampaiden harjaus. Oikea vastaus oli tietysti, että lasken kiertopäiviä siksi, että toivomme lasta.

Mutta onko touhu tosiaan mennyt näin pitkälle, että vain teen tätä kaikkea ajattelematta olenkaan enää miksi? Olenko leipiintynyt lastenhankintaan? Itkenkö epäonnistumisia vain tavan vuoksi? Kai edellenkin haluan lapsia, vaikka se onkin osoittautunut näin vaikeaksi? Enkö voisi olla tyytyväinen elämääni ilman lapsiakin? 

Mutta kun haluan lapsia. Haluan, vaikka ei ole aina niin helppoa vastata, että miksi. Miksi haluaisin hankaloittaa omaa elämääni, ja ottaa kantaakseeni suurimman vastuun, mitä elämässä voi olla, nimittäin huolehtimisen toisesta ihmisestä, joka ei mitenkään selviäisi yksin? Miksi haluaisin elämääni sellaista, jota rakastan niin paljon, että sen menettäminen olisi hirveintä maailmassa? Miksi haluan tehdä lapsia tällaiseen maailmaan, jossa on niin paljon pahaa? Maailmaan, jossa lapseni sataprosenttisen varmasti kokevat surua, ahdistusta ja kipua?

Sanopa se. Ehkä siksi, että elämä toivottavasti loppujen lopuksi antaa enemmän kuin se ottaa. Luotan siihen, että kaikista elämän suruista ja vaikeuksista huolimatta jään lopulta plussan puolelle. Silloin elämä on kaiketi ollut elämisen arvoista. Ja jos pystyn antamaan sellaisen elämän myös lapsillemme, niin meidän kannattaa ehdottomasti jatkaa tätä yrittämistä. Enkä voi ymmärtää, miksi minussa on niin vahva tunne siitä, että minun kuuluu olla äiti, jos se ei alun perin olekaan ollut tarkoitus.

torstai 5. helmikuuta 2015

Uuden ihmisen mahdollisuus

Jos joku olisi ennen hoitojen aloitusta tarjonnut minulle pakkaseen kuutta alkiota, olisin varmasti ollut enemmän kuin tyytyväinen. Mutta kun alkiomme todellisuudessa ovat vähän mitä sattuu. En silti ole tällä hetkellä kovin tyytymätönkään. Nyt kun punktiosta on jo puolitoista viikkoa, olo on jälleen kerran optimistinen. Meillä kuitenkin on pakkasessa monta alkiota, vaikkeivät kaikki olekaan ihan priimalaatua. Siellä on kuusi uuden ihmisen mahdollisuutta, joista mistä tahansa voi tulla meidän pieni poikamme tai tyttömme.

On ihmeellistä, miten paljon ihmisen elämästä päätetään jo hedelmöittymisen hetkellä. Ihminen on toki paljon enemmän kuin geeniensä summa, mutta perimämme asettaa meille ne rajat ja mahdollisuudet, joiden sisällä geenit ja ympäristö yhdessä tekevät meistä yksilön. Eikö olekin jännä ajatus, että näissä pakastetuissa alkiossa on jo olemassa kaikki tieto siitä ihmisestä, jollaiseksi niillä on mahdollisuus kasvaa, ja että kaikki kuusi ovat erilaisia ja ainutlaatuisia sekoituksia minun ja mieheni geeneistä? Miten toivonkaan, että yhdestä tulisi meidän ensimmäinen lapsemme.

Kp:t vierivät hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Esimieheni on jo monta kertaa kysellyt, miten hoidot edistyvät. Minua nämä utelemiset eivät häiritse lainkaan. Päinvastoin. Esimieheni on huolehtivaisuudessaan niin herttainen :)

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tunteiden purkautumista

Juttelin tänään töissä yhden työkaverin kanssa niitä näitä, ja yks kaks tuli puhe tulevaisuudensuunnitelmista. Sanoin hieman epämääräisesti, että emmepä me juuri mitään voi suunnitella, kun lastensaanti onkin osoittautunut odotettua hankalammaksi. Emme ole ennen oikeastaan puhuneet näistä asioista, mutta kun joku tällä tavalla aika suoraan kysyi asiasta, pokka petti täysin, ja purskahdin itkuun. Tätä ei ole tapahtunut hetkeen, mitä nyt olen itsekseni tai miehen kanssa kyynelehtinyt. Kerroin tälle työkaverille tuloksettomasta yrityksestä, keskenmenoista ja hoitojen aloittamisesta. Tuntui tosi helpottavalta.

Vaikka esimieheni tietää lapsettomuushoidoista käytännön järjestelyjen vuoksi, niin oikeastaan kukaan muu töissä ei tiedä (paitsi ne kollegat, joiden luona itse käyn seurannassa). Olen koko elämäni tainnut olla hyvä pitämään tunteeni omana tietonani. En usko, että kukaan töissä edes epäilee, että yksityiselämääni kuuluisi mitään erityisen murheellista. Se on alkanut viime aikoina harmittamaan. Miksi aina pitäisi näyttää niin iloista naamaa, jos kaikki ei ole hyvin? Sitten tapahtuu näitä itkunpurkauksia, kun olen padonnut tarpeeksi tunteita sisälleni. Ärsyttää, kun ihmiset utelevat, että koska aiomme hankkia lapsia (koska ajankohdan voi ilmeisesti päättää ihan itse) ja koska lähden erikoistumaan (tällä vauhdilla en KOSKAAN).

Yllättävästi omat murheeni alkavat kuitenkin tuntumaan mitättömiltä, kun hoidan työkseni hyvinkin sairaita potilaita. Eihän se silti poista omaa surua. Minusta ei ole mitenkään itsekästä, että oman elämän murheet tuntuvat ajoittain hirvittävän suurilta. Ihminen kuitenkin vertaa kokemuksiaan ensisijaisesti omiinsa, koska emme kuitenkaan pysty täysin tietämään, miltä jokin asia tuntuu, jos emme ole sitä itse kokeneet. Ja ihmisenhän kuuluu olla terveellä tavalla itsekäs, koska emmehän pysty auttamaan muita tai hoitamaan omaa lasta, jos emme ole itse ensin pitäneet itsestämme huolta.

Eilen tuli taas verta oikein tiputtamalla, hyytymääkin joukossa. Tänään enää hyvin vähän. Koskahan tämä vuoto oikein loppuu?? Toivottavasti edes ennen kuukautisia. Vaikka uskon kyllä erottavani kuukautiset tästä vuodosta ongelmitta. Kun ei ole mitään kipuja ja vuoto on jotenkin "ohutta", jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Ei semmoista klimppistä :) Tänään on kp 21. Ei kuukautisiin enää niin pitkä aika ole.

Ai niin, en saanut töistä palkallista sairauslomaa punktiopäivästä. Harmittaa. Jos vaikka päättäisin nyt mennä johonkin kosmeettiseen toimenpiteeseen, niin saisin siitäkin palkallista sairauslomaa, jos vain paperissa lukee oikea koodi. Ihan samalla tavalla nämä hoidot ovat "vapaaehtoisia", mutta mitähän se sellainen vapaaehtoinen tahaton lapsettomuus on??? Onneksi en "käyttänyt" niitä kahta minulle määrättyä sairauslomapäivää. Onhan tämä jo valmiiksi ihan tarpeeksi kallista lystiä.