pp11: Ajatukset jo tulevassa

Niinpä niin. Elämä on palannut radalleen. Arki vie mukanaan niin, etten ehdi liikaa murehtia. Olen yrittänyt hyväksyä sen, että perjantaina tikkuun ei ilmesty kuin yksi viiva, ja jo ruvennut miettimään seuraavaa alkionsiirtoa. 

Toivottavasti vain kuukautiset tällä kertaa alkaisivat ajallaan... Teroluteja kyllä löytyy varastosta, jos niitä tarvitaan, kun pienin pakkaus on 30 kpl. Lugesteroneja on riittävästi myös seuraavaa PAS:ia varten (kun alun perin ostin niitä tuoresiirtoa varten, jolloin annos olisi ollut tuplasti isompi), ja jos Pregnylia tarvitaan, niin sitäkin on yksi annos jääkaapissa :D Eli olen täysin valmistautunut :) Seuraavakin PAS on siis tarkoitus tehdä luomukiertoon.

Eilen oli töissä aika rankka päivä, ei työmäärällisesti niinkään, mutta kun aamulla oli niin luovuttajafiilis ja monessa välissä itketti. Se oli se tuttu epäreiluuden tunne. Miksi lasten saaminen on toisille niin helppoa, mutta ei meille? 

Tänään nuo ajatukset ovat taas painuneet taka-alalle. Töissä oli mukavaa. Veimme Vilman rokotettavaksi, ja se meni oikein hyvin. Japanin-matkaan ei ole enää kuin viisi ja puoli viikkoa! 

pp10: Nega vissiin...

No niin, aamupissasta testattu. Pregcheck näyttää edelleen jotain, mutta ei se kyllä mitenkään vahvistunut ole. Taitaa olla joku viivanpaikka. RFSU:n testissä en hyvällä tahdollakaan näe mitään. Toki olen pettynyt. Ei teksi ollenkaan mieli lähteä töihin. Voisin maata koko päivän peiton alla. Hämmästynyt en ole. Näinhän tämän ilmeisesti kuuluukin mennä...

pp9: Tikusta asiaa

Kävimme miehen kanssa uimahallissa, ja siinä rataa edestakaisin kauhoessani ehdin pohtia asioita. Että olenko nyt taas tehnyt jotain tyhmää (ei olisi ensimmäinen kerta). Toisaalta unohdin koko testiasian välillä kokonaan. Mies ei edelleenkään tiedä, eikä kukaan mukaan, paitsi te, lukijani :) Niin ihanaa kun voin purkaa sydäntäni täällä blogissa, kiitos <3

Mutta mitä olenkaan mennyt tekemään?!? Miksi testasin tänään? Jos/kun testi huomenna ei näytä enää mitään, niin sitten onkin taas maailmanlopun tunnelmat. No, harmistus varmaan ehtii laantua pääsiäislomaksi...

Kun tulimme sieltä uimahallista kotiin, tarkistin heti testitikun. Kyllä ihmeessä siinä edelleenkin on viiva. Mutta jos se onkin vain viivanpaikka? Tai roskishaamu? Käyttämäni testi on Pregcheck, joista on sekä hyvää että pahaa sanottavaa. Roskishaamuja ovat näyttäneet joskus, mutta muuten toimineet ihan hyvin. Osa teistä saattaa muistaa tämän tilanteen viime elokuulta. Jos nyt vertaan siihen testiin, niin tämä on ihan eri juttu nyt. Siinä ON viiva. Äsken tihrustelin sitä varmaan sadannnen kerran pöytälampun varjostimen alla.

Mutta jos se onkin viivanpaikka? Tai roskishaamu? Ei, kun se viiva tuli testiajan sisällä. Mutta se viivanpaikka... Tulen ihan hulluksi tätä menoa. Ostin tänään kaksi tuplapakkausta testejä, yhden Pregcheckin ja yhden RFSU:n. Ne pääsevätkin tositoimiin huomenna. Jaiks.

Faktat: Tikussa haamu. Vatsassa oireita. Piste. Palaan asiaan huomenna.

pp9: Ex tempore-testaus

Olin päättänyt, etten testaa etukäteen. Aamulla, kun heräsin, minulla ei ollut vielä ajatustakaan testaamisesta. Mutta sitten kuitenkin pissasin purkkiin. 

Tulos: MIELESTÄNI TIKUSSA ON HAAMU. Minulla on tosi vilkas mielikuvitus, ja tapaan nähdä viivoja siellä missä niitä ei ole, mutta tämä on eri juttu. Kyllä siinä on jotain. Ihan varmasti. Valokuvassa se ei tule näkymään, joten en edes yritä.

Mieheni ei tiedä testaamisesta, enkä aio kertoa vielä, koska en halua antaa hänelle turhia toiveita, kun olen koko ajan ollut itse niin pessimistinen ja toivon mukaan hänellä ei ole tällä hetkellä liian suuria odotuksia. Minä olen siis se joka petyn, jos petyn.

Oireista voisin sanoa sen, että koko eilispäivän ja tänään vatsassa on tuntunut painetta ja minulla on myös ollut lievää pahoinvoinnin tunnetta. Koko siskoni perhe on ollut vatsataudissa, ja olen puolittain odottanut, koska mekin saamme oireita, mutta niitä ei ole tullut. Silti on tämä vatsatuntemus. Rinnoissa ei tunnu mitään. Toisaalta olen ollut aiempien kertojen perusteella havaitsevinani, että nännit tulevat aroiksi vasta sitten, kun testissä näkyy selvästi kaksi viivaa.

Olen käännellyt ja väännellyt tikkua kaikissa valoissa ja olosuhteissa. Kyllä siinä on jotain. Ei auta kuin odottaa. Testaisinko uudestaan jo huomenna vai vasta parin päivän päästä? Tämä testi ei edes ollut ihan aamupissasta, koska kävin vessassa yhdeksän aikaan ja menin sitten vielä nukkumaan ja tein testin parin tunnin päästä.

Hemmetti. Minun tuurillani seuraava testi on niin selvä negatiivinen kuin olla ja voi.

pp7: Toistenkin suru

Kuluisipa aika nopeammin... toisaalta se voisi myös kulkea hitaammin. Ettei koskaan tulisi eteen uutta surua. Ihmettelette ehkä, miksi olen näin hirveän negatiivinen tämän ekan siirron suhteen. Niin  ihmettelen itsekin. Kun selvisi, että siirto vihdoin toteutuu, olin onneni kukkuloilla. Että vihdoinkin tapahtuu jotain. Mutta ihminen ei tunnetusti tyydy siihen mitä saa, vaan aina on saatava lisää. Nyt ei riitäkään enää se, että päästiin siirtoon, vaan haluan tietysti sen päävoiton.

Harmittaa se, että oman suruni lisäksi stressaan pajon myös siitä, miten mieheni ja muut läheiseni suhtautuvat, jos emme vieläkään onnistu. Tiedän, että koko perheeni toivoo hartaasti, että tulisin vihdoinkin raskaaksi, ja juuri siis meidän itsemme takia, koska he tietävät miten kovasti me sitä toivomme ja miten raskas taival tämä on välillä ollut. 

Mutta oman pettymykseni lisäksi kannan myös heidän pettymyksensä, vaikkei minun pitäisikään. Minulla vain on taipumus ruveta lohduttamaan muita silloin kun itse kaipaisin eniten lohdutusta. Että "hyvinhän tässä menee, ei minulla ole hätää", vaikka oikeasti ei mene niin hyvin. Ei näin sentään ole suinkaan aina, osaan kyllä näyttää tunteeni ja yleensä niin teenkin, mutta liian helposti lipsahdan sellaiselle "muidensuojelemisvaihteelle". Toisaalta se auttaa usein laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

pp7 tänään. Pitäisikö tässä vaiheessa jo olla jotain oireita?!? Oloni on ihan normaali, lukuunottamatta pientä turvotusta, jota voi olla normaalistikin missä kierron vaiheessa tahansa. Ja ehkä pikkasen välillä tuntuu jotain alavatsalla. En aio testata ennen ensi perjantaita, niin olen päättänyt. Jos ei ilmaannu jotain oireita...

Melkein vapaa viikonloppu edessä, huomenna vain muutama tunti töitä aamusta :) Kivaa tekemistä on myös luvassa. Ja ensi viikolla vain neljä työpäivää, sitten neljä päivää vapaata, ihanaa! Testipäivään ei ole kuin seitsemän yötä. Minun on vaikea kuvitella, että sinä aikana tapahtuisi jotain mullistavaa...

pp4: Aikaa piinailuun

Aamun esitykseni meni mielestäni oikein hyvin. Aika mahtava fiilis :) Jälkeenpäin takki oli ihan tyhjä, mutta sain kuitenkin päivän muut työt kunnialla tehtyä. 

Nyt onkin sitten aikaa piinailuun... En tiedä onko se hyvä vai huono asia, huono ehkä enimmäkseen. Jos on aikaa piinailla niin on myös aikaa haaveilla ja toivoa ja tehdä muuta sellaista, joka on pahasta, jos ei halua pettyä hirvittävästi (ja pilata koko pääsiäislomaa). 

Enää kymmenen päivää viralliseen The Testipäivään. Rinnoissa ei mitään arkuutta. Alavatsalle kuvittelen tuntemuksia, mutta johtuvat kyllä ainakin osittain Lugesteronien laitosta, kun kohdunnapukkani on niin herkkä että jos vähän hipaisee niin alkaa pieni jomotus :)

pp3: Miksi nyt muka tärppäisi?

Edelleenkin on ihan sellainen olo, ettei VARMASTI tule plussaa tästä siirrosta. En ole varma, mistä tämä fiilis johtuu, koska eihän vielä mitään oireitakaan pitäisi olla (?). Mutta näen itseni tulevina päivinä odottamassa ja kuvittelemassa oireita, ja se on jo NIIN tuttu tunne, kun annan itselleen luvan toivoa, mutta petynkin lopulta. Miksi tilanne tällä kertaa olisi erilainen?

Mitään selviä tuntemuksia ei ole ollut, paitsi lievää lonkka/selkäjomotusta, joka mielestäni kyllä alkoi jo ennen siirtoa. Alavatsalle saan tietty aina kuviteltua paineentunteen, jos vain tarpeeksi lujaa yritän :) Jos en olisi koskaan ollut raskaana, niin uskaltaisin todennäköisesti toivoa ihan viime metreille saakka, ilman oireitakin. Sehän tässä onkin ongelmallista, kun luulen tietäväni, mitä oireita pitäisi olla. Vaikka minulla voikin seuraavassa raskaudessa olla ihan erilaiset oireet.

Huomenna on edessä se aiemmin mainintsemani pelätty luento. Iiiik. 

pp2: Hermoilun välttäminen

Lugesteronien laitolla on hyvätkin puolensa: saan tehdä edes jotain, josta saattaa olla alkiolle hyötyä. Muutenhan tässä ei juuri pysty tekemään mitään, mikä lisäisi onnistumisen todennäköisyyttä. En ole edelleenkään ruvennut hermoilemaan (paitsi tiistain suhteen). Ehkä se tulee myöhemmin, sitten kun testipäivä lähestyy.  Hermoilun välttäminen on tietysti yksi asia, josta saattaa olla hyötyä :) Vaikka en tällä hetkellä olekaan ihan hermoraunio, ei se tarkoita sitä, että olisin yltiöpositiivinen. Oikeastaan ajattelen enemmän pessimistisesti kuin optimistisesti. Onnistuminen olisi niin upeaa, etten tiedä onko niin hieno asia mahdollinenkaan?

pp1: Yritän ymmärtää että sisääni on laitettu alkio...

Voisiko tästä alkiosta tosiaan tulla meille vauva? Outo ajatus. Mutta sisällä kohdussani se kuitenkin on. Toivottavasti jo enempisoluisena kuin eilen :) Kävimme eilen ruokaostoksilla, ja jätin tarkoituksella halpisrakaustestit ostamatta, ja luulin ettei niitä kotonakaan ole. "Ettei tule kiustausta testata etukäteen". 

No, mitäs löysinkään kylppäristä? Kaksi halpisraskaustestiä. Hmm. Yritetäänkö minua jotenkin saattaa kiusaukseen? ;) Näiden testien lisäksi minulla on myös yksi kallis digitesti, jota en kyllä käyttäisikään hetken mielijohteesta. Sitä on säästetty jo yli vuoden päivät. Sitä hetkeä varten, kun kaksi viivaa tikussa kaipaavat sanallista varmistusta, mustaa valkoisella.

Tänään kuin kuitenkin vasta pp1, joten testaaminen ei ole mitenkään ajankohtaista vielä pitkään aikaan, mutta pystynköhän odottamaan viralliseen testipäivään?

Lugesteronit aiheuttavat sen että pikkuhousunsuojaan kertyy hammastahnan näköistä mönjää. Ehkä suurin osa kuitenkin pysyy siellä missä sen pitääkin?

Oireita ja tuntemuksia: Mitään oireita ei ole. Rinnatkaan eivät ole yhtään arat, kuten ne yleensä alkavat olemaan ovulaation jälkeen. Nänniarkuutta ei myöskään. Jaksoin valvoa eilen puoli kahteen. Olisiko kortisonin syytä/ansiota? :)

Alkio matkassa

Olin odottanut jonkinlaista mullistavaa tunnetta, kun alkio vihdoinkin on sisälläni, mutta eipä sitä tullut ainakaan heti siirron jälkeen. Oli yllättävän välinpitämätön olo, kun vaeltelin rauhalliseen tahtiin klinikalta rautatieasemalle. Ehkä tilanne vain oli niin epätodellinen. Mutta siellä se nyt kuitenkin on.

Istuin junassa aamulla, kun klinikan biologi soitti, ja kertoi, että yksi alkio oli sulatettu ja selvinnyt siitä hyvin. Se oli toinen niistä 5-soluisista. En tiedä millä perusteella juuri se valittiin. En siis kuitenkaan ollut lähtenyt reissuun turhaan :)

Klinikalla kaikki kävi jouhevasti. Ensin ultrattiin, ja oikealla näkyi keltarauhanen kuten pitkin. Kohdun limakalvon paksuudeksi mitattiin 7.8 mm. Vähemmän siis kuin viimeksi, mutta ultraaja ja konehan olivat tietysti eri... Gyne nyt ei tuosta sanonut muuta kuin että kaikki kunnossa, joten ollaan sitten sitä mieltä.

Koska kyseessä oli ensimmäinen alkiosiirtoni, niin gyne laittoi ensin ulkoisen katetrin kohtuun, koska sitä saatetaan tarvita, jos kohdunkaula on mutkalla ja läpi on vaikea päästä. Se meni kuitenkin helposti sisään, joten oikeastaan sitä ei olisi tarvittukaan. Minimaalista kirvelyä tuntui, mutta muuten toimenpide oli täysin kivuton. Alkio otettiin lämpökaapista ja imettiin ruiskuun, joka päähän kiinnitettiin sisäkatetri, joka sitten työnnettiin ulkoiseen katetriin. Alkio ruiskutettiin sisään ja se oli siinä. Gyne vielä tarkisti mikroskoopilla, ettei alkio ollut jäänyt katetriin (oletan, että teki saman myös maljalle, josta alkio imettiin ruiskuun).

Alkio oli siis viisisoluinen sekä pakastettaessa että kohtuun siirrettäessä. Ei toisin sanoen ollut vielä ehtinyt jatkaa jakautumista. Tämä ei kuulemma ollut mitenkään epänormaalia, koska sulatus oli tapahtunut vain muutama tunti sitten. Soluja se ei ainakaan ollut menettänyt ja oli muutenkin hyvä näköinen. Tietysti olisi ollut rauhoittavaa kuulla, että alkio oli jatkanut jakaantumista, mutta nyt oli tilanne tällainen.

Mitään rajoituksia ei nyt ole, paitsi pitää tietysti välttää sellaista, jota ei normaalistikaan tekisi, jos saattaa olla raskaana :) Maratoonia kuulemma ei ehkä kannata juosta. Sen suhteen ei hätää ;) Lugesteronit aloitan tänään ja lääkitys jatkuu kahden viikon ajan, ja ilmeisesti lopetan lääkeet joka tapauksessa, myös jos raskaustesti on positiivinen (?). Tuo minun pitää vielä tarkistaa. Annos on 200 mg x 2, eli puolet vähemmän kuin tuoresiirrossa. Oli muuten hilkulla, että olisin unohtanut lääkityksen aloittamisen kokonaan. Onneksi päätin kirjoittaa blogia vielä näin myöhään ja muistin samalla asian.

Lääkityksistä vielä sen verran, että aspiriinia jatkan entiseen tapaan (aloitin sen kierron ensimmäisenä päivänä taas uudestaan) ja sitä on tarkoitus käyttää koko mahdollinen alkuraskaus ainakin. Loppuraskaudessa se otettaisiin mahdollisesti käytöön uudestaan. Ehkä myös Klexane tai vastaava. Prednisolonia otan 30 mg vuorokaudessa viiden päivän ajan, ja sitten se jatkuu entisellä annoksella 5 mg x 1. En viitsi ostaa näitä viittä päivää varten 20 mg:n Prednisoloneja, eli otan 5 mg:n tabletteja 6 päivässä. Se tekee yhteensä 11-12 pilleriä päivässä muiden lääkkeiden kanssa. Prednisolonit ovat tosi pahan makuisia (mutta eivät edes kortisoneista pahimpia), mutta strategiani on se, että nielaisen koko pinon kerralla :) 

Testipäivä on 3.4. eli pitkänäperjantaina. Teen ihan vain kotitestin pääsiäisen vuoksi. Onhan tämä aika ihmeellistä. Uskomatonta, että olemme päässeet tähän vaiheeseen alun hankaluuksien jälkeen! Kaksi viikkoa ei edes tunnu kovin pitkältä ajalta odottaa (saatan vielä joutua perumaan nämä sanani). 

Ja jos tällä kerralla ei onnista, niin minua lohduttaa se, että seuraava siirto voidaan tehdä heti seuraavaan omaan kiertooni. Gyne sanoi, että jos raskaus ei ala, niin vuoto alkaa yleensä kolmen päivän sisällä Lugesteronin lopettamisesta. Viimeisen Lugesteronin laitan siis 2.4. ja vuodon voisi siten kuvitella alkavan viimeistään 5.4. Seuraava siirto ehdittäisiin hyvin tehdä ennen Japanin-matkaa. Onhan ihan mukavaa sekin, että alkioita on pakkasessa vielä ne viisi. Varmasti niistä saadaan ainakin yksi siirto vielä aikaiseksi :)

Nyt saan alkaa laskea niitä piinapäiviä. Huomennako on pp1, vai miten ne lasketaan? Silloin testipäivä olisi pp14, joka kuulostaa aika tutulta, mitä olen muista blogeista lukenut. Nyt sitten Lugesteronia laittamaan... Hyvä että annos sentään on pienempi, kun olen kuullut, että lääke valuu usein tehokkaasti ulos päivän aikana ja sottaa aika lailla.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! Oma viikonloppuni menee todennäköisesti pelätessä ensi tiistaita, koska silloin minun on määrää pitää töissä kohtuullisen kokoiselle yleisölle ensimmäinen oikea luentoni. En ole koskaan ollut edukseni yleisön edessä, mutta tähänkin hommaan on totuttava, kun se kuuluu työnkuvaan... No, siskoni ja mieheni ovat lupautuneet koeyleisöksi ennen tiistaita, jotta saan kuivaharjoitella :) Saisinpa luennon jo alta pois, että voisin ruveta jännittämään tätä alkionsiirtoasiaa. Tällä hetkellä luento huolettaa niin paljon, etteivät raskausasiat tunnu sen rinnalla juuri miltään, voitteko uskoa... :)

H-hetki huomenna

Huominen ei oikeastaan jännitä juurikaan. Fertinovan hoitaja soitti vielä eilen. Mielessäni ehti käydä kaikenlaista muutaman sekunnin aikana ennen kuin vastasin puhelimeen. Eikö siirtoa voidakaan tehdä? Onko alkioille sattunut jotain? Onneksi puhelun tarkoitus oli niinkin arkinen kuin perjantain aikataulujen tarkistus. 

Hoitaja oli kuulemma kirjoittanut papereihini niin paljon (?) ettei ollut varma oliko kirjoittanut alustavaksi siirtoajaksi 14.00 vai 14.20. Tavallaan tämä puhelu oli tosi hyödyllinen, vaikka ensin sydän pomppasikin kurkkuun. Kerroin, että joudun lähtemään jo 9.20-junalla. Siihen mennessä alkioiden laatu ei ole vielä selvillä, mutta hoitaja sanoi, että olisi kumma, jos yksikään kuudesta pakkasessa olevasta alkiosta ei olisi siirtokelpoinen. Lähden siis Tamperetta päin joka tapauksessa. Tämä tieto tuntui helpottavalta.

Tein eilen aamulla vielä yhden ovulaatiotestin. Pakkohan Pregnylillä on oltava sormensa pelissä, koska välittömästi, kun pissa oli imeytynyt testiviivan kohdalle, se alkoi tummua selkeäksi viivaksi jo ennen kuin pissa oli ehtinyt kontrolliviivankaan kohdalle. Viivasta tuli tummin koskaan ovistestissä näkemäni. En sitten tiedä, olisiko LH-huippu tullut eilen ihan normaalissakin kierrossani. Eipä sillä ole nyt väliä.

Eilen iltapäivällä havahduin ovistuntemuksiin - tai ainakin luulin niin, kunnes tajusin, että kipu oli väärällä puollella, siis vasemmalla. Hieman myöhemmin tuntui kyllä kipua myös oikealla. Äsken, kun tarkistin valkovuodon, niin muutos oli todella selkeä: eilen runsasta ja kirkasta, tänään niukkaa ja täysin ei-venyvää. Eiköhän se ovis ole tapahtunut :)

Viime yönä töissä maatessani päivystyskämpän pedissä haaveilin raskaudesta. Miltä tuntuisi tehdä positiivinen testi, kertoa tärkeille ihmisille, nähdä pieni ultrassa, tehdä hankintoja vauvalle, tuntea ensimmäisiä potkuja, nähdä vatsan kasvavan. Olisipa nyt jo meidän vuoro. Miten kaipaankaan äitiyttä ja ihan omaa pientä lasta.

Jospa nyt kaikki menisi putkeen...

Ovulaatiotesti ei näyttänyt plussaa vielä tänään aamullakaan, joten kävin lounastauolla gynekologian poliklinikalla ultrattavana. Oikealla näkyi edelleenkin johtofollikkelli, joka oli kooltaan yli 20,6 x 19,4 mm ja muodoltaan pyöreä, eli ei siis vielä puhjennut. Kohdun limakalvo oli 8,9 mm. Vatsaontelossa oli hieman nestettä, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että ovulaatio on tapahtunut, mutta follikkelin ulkonäön perusteella sen ei olisi pitänyt vielä tapahtua. 

Kun tähän lisätään vielä se, että olen ovistestaillut negatiivista kaksi kertaa päivässä, että valkovuoto vasta enteilee ovulaatiota, että on vasta kp 14 eikä mitään ovisoireita ole ollut, niin pitää nyt sitten vain luottaa siihen, että ovis on vasta tulossa. Siltä minusta vahvasti tuntuukin. Gyne tosin oli vain varovaisen toiveikas, ei kai halunnut että pettyisin sitten pahasti, jos siirtoa ei yritetä (hän kun ei siitä itse ole päättämässä).

Klinikalla oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ovulaatio todennäköisesti on vielä edessäpäin. Sain sellaiset ohjeet, että pistän tänään Pregnylin prosessin nopeuttamiseksi ja PERJANTAINA OLISI SIIRTO!!! Uskomatonta, jos se todella toteutuu! 

Kerrankin hoksaskin myös kysellä hieman mieltä askarruttavia asioita. Alkioiden sulatus on kuulemma nopea toimenpide. Ne on pakastettu kolmessa erässä, pareittain, ja ensin sulatetaan se satsi, missä on parhaimmat alkiot. Jos ne eivät selviä sulatuksesta tai näytä muutaman tunnin seurannassa muuten pärjäilevän, niin sitten voidaan sulattaa seuraava pari. Olin kuvitellut, että sulatus olisi paljon enemmän aikaa vievä asia, mutta hyvä näin!

Solubiologi soittaa minulle perjantaina aamulla, että löytyykö siirtokelpoista alkiota vai ei. Junani Tampereelle lähtee jo kello 9.20, joten toivon mukaan siihen mennessä alkioiden tilanne on selvillä. Ostin kyllä jo liputkin, kun junavuorot näyttivät olevan täyttymässä, varsinkin minulle parhaiten sopiva paluuvuoro. Olisi kyllä tosi kurjaa saada tietää junassa matkalla Tampereelle, ettei siirtokelpoista alkiota olekaan... Toivottavasti, toivottavasti näin ei käy.

Pregnyl on nyt pistetty (olipa muuten keskittymistä vaativa homma, vaikka en ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelekään ruiskuja ja neuloja) ja tein päivän toisen ovistestinkin. Negatiivinen edelleen. Pregnyl ei hoitajan mukaan vaikuta ovistesteihin, joten jatkan niiden tekemistä mielenkiinnosta. Muuten en voi oikein tehdä mitään muuta kuin odottaa. Prednisolonin nostan 5 mg x 1:stä annokseen 10 mg x 3 perjantaina. Tuo annostelu on kyllä aika mystinen, joten yhtä hyvin voisin ottaa koko annoksen kerralla.

Suojaamatonta seksiä emme viime päivinä ole harrastaneet emmekä aiokaan tämän oviksen aikana harrastaa. En missään nimessä halua että tämän kaiken jälkeen odottaisinkin yllättäen kaksosia. Hyvin pienihän se mahdollisuus olisi, mutta kaksosraskauksiin liittyy niin paljon riskejä ja jo perussairauteni saattaa tuoda mukanaan kaikenlaisia ongelmia. Saisimmepa nyt aluksi ihan vain yhden terveen lapsen...

Ylimääräinen ultra?

Ei plussaa vieläkään. Soitin klinikalle, ja sieltä sanottiin, että jos vain mahdollista, niin voisin mennä vielä huomenna uudelleen ultraan. Tätä en ollut ollenkaan osannut odottaa. Että jos näkyisi kohtuu iso johtofollikkeli, niin siirtoa voisi joka tapauksessa suunnitella loppuviikkoon, vaikka ovisplussaa ei vielä olekaan tullut. 

Vastasin, että hieman vaikeaa on tässä vaiheessa enää varata mitään ultra-aikoja (!), varsinkin kun se pieni paikallinen lääkäriasema, jossa olen käynyt, ottaa varauksia puhelimitse vain pari tuntia iltapäivällä (ja se aika oli jo mennyt). Arvelin, että muillekin lääkäriasemille voisi olla hankala saada näin lyhyellä varoitusajalla aikaa. 

No, keksin sitten soittaa sille gynelle, jolla kävimme ihan ensimmäisellä lapsettomuuteen liittyvällä käynnillä. Onneksi hän oli töissä, ja tämä ihana ihminen lupasi, että voi ultrata minut huomenna luonastauolla. Kätevää, ei tarvitse edes poistua työpaikalta :) Hävetti hieman pyytää tällaista palvelusta, mutta en keksinyt mitään muutakaan ratkaisua ongelmaan.

Toivottavasti testi näyttäisi plussaa huomenna aamulla, jotta voin ilmoittaa kiltille kollegalleni, että hän voi nauttia luonaansa rauhassa...  

Ei vielä plussaa

Ovistestailen nyt siis jo kolmatta päivää. Ihan kuten arvelinkin, eivät testit ole vielä näyttäneet mitään. Valkovuoto on kyllä muuttunut koostumukseltaan lupaavammaksi :)

Vaikuttaisi siltä, että monet käyttävät näin PAS:ia edeltävästi ns. hymynaamatestejä, koska ne antavat niin selkeän vastauksen, mutta itselläni nuo viivatestit ovat toimineet hyvin, joten jatkan sillä linjalla. Teen nyt kaksi testiä päivässä ihan varmuuden vuoksi, koska ainakin kerran ovisplussa olisi jäänyt bongaamatta, jos en olisi tehnyt testiä myös aamulla. Minulla on kaksi 14-packia halpoja viivatestejä kylppärissä, eiköhän niiden pitäisi riittää :)

Hoitaja sanoi, että minun pitää soittaa klinikalle huomenna huolimatta siitä tuleeko plussa viikonlopun aikana vai ei. Jännittävä viikko tulossa... iik.

Ultra

Tänään on siis kp 10 ja kävin ultrattavana. Tavallisestihan ovistesti on näyttänyt minulla plussaa vasta kp 14-17, joten mietin etukäteen, että olisin voinut mennä ultraan vaikka vasta maanantainakin. Toisaalta olen tänään päivystysvapaalla, joten ajankohta oli siinä mielessä optimaalinen. 

Mitä ultrassa sitten näkyi? No, molemmin puolin löytyi aika paljon pieniä rakkuloita (ultraavan lääkärin mukaan liittyy aiempaan follikkeleiden kasvatukseen) ja oikealla yksi suuri follikkeli 12,9 x 14,4 mm. Vasemmalla oli yksi keskikokoinen 7,7 mm. Kohdun limakalvo oli 5,0-6,2 mm. Tuo limakalvo kuulostaa aika ohuelta mielestäni, mutta gynen mukaan sopii kyllä johtofollikkelin kokoon.

Hämmästyin aika lailla, kun sain Fertinovasta ohjeet aloittaa ovistestailut jo tänään! Että "ovisplussa tulee todennäköisesti viikonlopun aikana". Itse en usko tuohon pätkääkään. Mutta jos ovulaatio tapahtuu kun follikkeli on suurinpiirtein 20 mm, ja se kasvaa noin 2 mm:n päivävauhtia, niin kyllähän testin pitäisikin näyttää pian plussaa... Valkovuodon tämänhetkisen koostumuksen perusteella sanoisin kuitenkin, että plussa tulee aikaisintaan maanantaina.

Toivon sydämeni pohjasta, että olisin tällä kertaa väärässä ovisajankohtafiiliksieni kanssa. Mikäs sen hienompaa, kuin että siirtoon päästäisiin jo ensi viikolla! En vain oikein jaksa uskoa niin hyvään tuuriin.

Onneksi edessä on vapaa viikonloppu. Mieheni tartutti minuun valitettavasti flunssan, ja eilisillasta lähtien kurkku on ollut kipeä. Yleisestikin on hieman heikko olo ja joka paikkaa kolottaa, mutta toisaalta olen nukkunut vain 2,5 tuntia, joten kaiken muun paitsi kurkkukivun laitan kyllä sen piikkiin :)

   

Kp 8 ja matkasuunnitelmia

Onpas kiva, kun saan taas laskea näitä kiertopäiviä, jotka eivät ala kolmosella tai nelosella tai viitosella :) Vuoto on loppunut ja ylihuomenna ultraan. Osuisipa ovulaatio kohdalleen, että pääsisimme siirtoon asti...

Hoito- ja työstressiä lievittää tällä hetkellä se, että varasimme juuri matkan Japaniin toukokuussa :) Olen aika innoissani!!! Japani on aina tuntunut tosi kiehtovalta maalta, kun kulttuuri on niin erilainen kuin meillä kotona. Mieheni on käynyt maassa joskus opiskeluaikoina, ja on siitä lähtien halunnut sinne uudestaan. Ajattelimme, että nythän meidän pitää matkustaa, kun vielä voimme, kun ei se sitten oikein pienten lasten kanssa onnistu samalla tavalla. 

On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. Tietysti vaihtaisin matkan koska tahansa raskauteen, ja joku hoito voi jäädä väliin matkan takia, mutta eihän sitä loputtomiin voi sillä tavalla ajatella. Tuntuu, että jo nyt olen luopunut kaikenlaisesta vain siksi, että "mitä jos olen silloin jo raskaana" tai "jos tulee keskenmeno" tai muuta vastaavaa.

Ilahduta bloggaajakaveria!

Tänään sain ensimmäisen blogihaasteeni Ihmemaassa-blogin kirjoittajalta Alicelta. Tarkoitus on ilahduttaa kanssabloggaajia, ja tässä Alice kyllä onnistui! Mieltäni lämmitti kovasti se että juuri minut haastettiin :) Vaikka elämäntilanteemme ovat tällä hetkellä hyvin erilaiset, kun Alice odottaa jo toista lastaan, niin hänen kokemuksensa keskenmenoista ja lapsettomuudesta ovat antaneet itselleni toivoa, että mekin vielä onnistumme. Kiitos oikein paljon Alice, virtuaalihalauksia ja kaikkea hyvää <3

Päätin haastaa eteenpäin uudehkon blogituttavani T:n, joka kirjoittaa Perheenlisäystä-blogia. T ja miehensä toivovat ensimmäistä lastaan. Tilanteemme ovat silläkin lailla samankaltaiset, että molemmilla pariskunnilla lapsettomuustutkimuksissa on todettu siitiöongelmia ja niinpä on edetty hoidoissa suoraan ICSI:iin. Ensimmäinen alkionsiirto ei valitettavasti tuonut T:lle ja miehelle plussaa, mutta uskon vakaasti, että tulevaisuus tuo esikoisen tullessaan :)


Haasteen säännöt:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasti bloggaajat. Bloggaajien määrän voit itse päättää.
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.
• Voi ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla; esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekoista. Ilahduttaa voit myös vaikka kommenttien tai sähköpostin välityksellä.
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakavereita, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa mukaan uusia kirjoittajia.

Sittenkin positiivinen postaus

Olin jo suunnitellut kirjoittavani tänään synkkäsävytteisen postauksen siitä, kun minulla eilen oli pitkästä aikaa oikein tyhjä olo lapsettomuuden vuoksi, rinnasta oikein puristi ja itketti vain. Kuinka tuntui siltä, että olen töissä ainut, jolla ei ole lapsia. Kuinka masentavaa oli toissapäivänä kuunnella parin iäkkäämmän tuttavani hehkutusta vastasyntyneistä lapsenlapsista ja kummilasten lapsista. Kuinka töissä oli stressiä ja tulevaisuus tuntui hirveän epävarmalta ja toivottomalta.

No, tänään oli muutenkin jo hieman parempi olo, mutta lounasaikaan tapahtui vielä kivempaa: kuukautiset alkoivat vihdoin ja viimein! Jopa aiemmin kuin olin odottanut, otinhan vasta tänään viimeisen Terolutin, ja olin siinä uskossa, että vuoto alkaa aikaisintaan huomenna.

Soitin klinikalle, ja ensimmäistä kertaa hoitaja muisti minut ilman että piti avata tietojani ensin, myös positiivinen asia :) Sanoi että saan varata ajan ensi viikon perjantaille, eli 13.3. Soitin heti perään paikalliselle lääkäriasemalle ja sain ultra-ajan oikealle päivälle. Olen oikein tyytyväinen nyt :) En malttaisi odottaa, että saan ruveta tekemään ovulaatiotestejä!

Jos edes yksi asia menisi suunnitellusti...

Tänään otin jo viidennen Terolut-pillerin, eli keskiviikkona on vuorossa viimeinen. Vuoto alkaa yleensä kahden päivän sisällä viimeisen tabletin ottamisesta, näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti, toivottavasti... Vaikka en kyllä hämmästyisi, jos saisin odotella vuotoa pidempään. Niin moni asia on tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menneen vikaan.

Hyperstimulaation uhka, tuoresiirron peruuntuminen, Primaspanin unohtuminen käyttöön, vain pieni määrä edes kohtuullisia alkiota verrattuna follikkeleiden määrään, "jälkivuodon" pitkittyminen, kuukautisten myöhästyminen... Mutta minkäs sille mahtaa. Eihän ensimmäiseen PAS:iin välttämättä ole niin pitkä aika. Tämän ajatuksen voimalla yritän porskuttaa eteenpäin :)