pp12 = kp1

Näinhän se sitten meni. Tuhlasin aamulla NELJÄKYMMENTÄVIISI euroa veritestiin. Sen testin tulosta en vielä tiedä, mutta tein myös aamulla tikkutestin, joka oli negatiivinen (mutta en silti voinut olla menemättä myös veritestiin). 

Puoliltapäivin alkoi tuhruttelu. En silti ole mitenkään hirveän pettynyt. Olin surrut epäonnistumista jo etukäteen, ja sitä paitsi olen hieman pökerryksissä eräästä mahdollisesti mullistavasta asiasta, joka liittyy työhöni (en vielä tiedä, onko kyseessä hyvä vai huono asia, sillä se vaatii pohtimista).

Mutta mutta. Veritestin tuloksen saan huomenna. Tavallaan on helpotus, että vuoto alkoi jo nyt, koska sitten voin ohittaa mahdollisen hyvin heikon positiivisen veritestituloksen olankohautuksella. 

Joopa joo. Kyllä minä vielä raskaaksi tulen. Ja ehkä saamme vielä lapsenkin. Haluaisin kyllä monta lasta. Tuleekohan jokaisen saaminen olemaan näin vaikeaa? Tulisi edes se yksi. Nyt sitten itkettää. Miksi, miksi, miksi ei meille tule lasta???

Mieheni kysyi eilen adoptiosta. Että olenhan periaatteessa siihen valmis. Vastasin, että johan tästä on puhuttu, että kyllä adoptoidaan, jos se on se viimeinen keino saada lapsia. Mies kuulemma vain halusi kuulla varmistuksen, kun oli muuten paha mieli. 

Tekee kipeää nähdä, miten kovasti mieskin aina pettyy huonoista uutisista. Ja miten ihanasti hän osaa olla kummityttömme kanssa. Miten hieno isä hänestä tulisi. Ja kyllä minustakin tulisi ihan hyvä äiti. 

pp11: Ei vieläkään mitään

Olen jo vahvasti sitä mieltä, ettei tämäkään siirto onnistunut. Ei ole mitään tuntemuksia. On lievästi sanottuna masentunut olo. Eilen varsinkin, kun päivä ei muutenkaan ollut onnistunut. Moni asia harmitti ja ärsytti ja itkin varmaan kolme-neljä kertaa yhteensä. Enimmäkseen suretti se, että miksi emme vain voisi saada lapsia kohtalaisen helposti, niin kuin suurin osa ihmisistä. Yritetään muutama kuukausi, odotetaan yhdeksän kuukautta ja sitten ollaan oikea perhe. 

Mutta ei. Meillä on vain koira ja liian iso talo. Eihän se ole oikea perhe. Nuo yläkerran huoneiden riemunkirjavat tapetit muistuttavat minua joka kerta kun ne näen, että olemme lapsettomia. Tekisi mieli repiä ne seinältä ja laittaa tilalle jotain ihan muuta. Näin siinä sitten käy, kun kehtaa etukäteen tapetoida huoneita lapsille. Niitä lapsia ei sitten ehkä tulekaan.

pp8: Aika rientää

Miten onkaan jo pp8? Selvisin tästä viikosta kunnialla, vaikka stressasinkin aluksi, kun oli niin paljon järjesteltävää ja ohjelmaa. Ensi viikkokaan ei ole aivan tavallinen, kun on vappu ja muuta erityistä loppuviikosta. Ja sen viikon jälkeen vielä yksi viikko ja sitten lähdemme jo Japaniin...! Mihin tämä aika onkaan mennyt?

Hoitorintamalla olen ehkä jo hiljaa hyväksynyt, ettei tämäkään siirto tuota tulosta. Tai mistä sen nyt vielä tietää. Mutta ajattelin, etten lähde tässä kierrossa ylitulkitsemaan oireita. Mm. sitä iänikuista paineentunnetta vatsassa, joka ei koskaan tarkoita mitään. Joko minulla on selviä oireita tai sitten ei. No tällä hetkellä ei ole. Mutta ei se maailmaa kaada. Ehkä vain vähän horjuttaa yleistä uskoa tulevaisuuteen. Mutta ei se tätä viikonloppua pilaa.

Seuraava siirto olisi kesäkuussa, jos nyt silloin hoitoja tehdään. Meidän klinikka on kiinni vain muutaman viikon heinäkuussa. Seuraava kierto jää ainakin väliin matkan vuoksi. Toivoisin, että voisimme vielä yrittää luomukiertoon siirtämistä.

Yllättävän pian se elokuukin tulee. Silloin, kun pitäisi olla yhteydessä naistentautien poliklinikkaan, jos edelleen tarvitsemme hoitoja. Marraskuussa ajattelin, että no emme varmasti enää siinä vaiheessa tarvitse. Nyt se ei tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Eihän ennen sitä ehdi tehdä kuin maksimissaan kaksi siirtoa! Kai me sitten kuitenkin käytämme loppuun nämä nykyiset alkiot.

pp5: Epäilyksen aavistus

Ei, en epäile että olisin raskaana, vaan päinvastoin. Piinapäivä nro 5 tänään, eli eihän tässä mitään hätää vielä pitäisi olla, vaikkein mitään tuntemuksia ole, mutta silti. Taas olen alkanut ajattelemaan pessimistisesti. Ei fiilis vielä mitenkään hirveän huono ole. Mutta epäilen, että ihan muutaman päivän sisällä (jos mitään oireita ei tule) tämä tunne vahvistuu. Ja sitten tulee pettymys. 

Tosin keksin pari hyvääkin asiaa, joita epäonnistumisesta seuraisi: Japanissa ei tarvitsisi vahtia syömisiään, ja vappunakin voisin juoda miten paljon huvittaa :) Aina pitää yrittää löytää kolikolta myös toinen puoli.

Mutta vielä näitä ikäviä juttuja. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että kesällä on kahdet häät, yhdet miehen ja toiset minun suvussani. Hirvittää jo, että miten pian niitä vauvauutisia alkaakaan juhlien jälkeen tulemaan. Kyseessä on siis kaksi vielä lapsetonta pariskuntaa. Eikö meille kaikella kohtuudella pitäisi suoda oikeus kertoa ne seuraavat vauvauutiset?!? Suututtaa jo etukäteen. Murr ja höh. 

pp3: Tyypillinen maanantai

Maanantait eivät yleensä ole mukavia päiviä. Töissä on tavallisesti hieman kaoottinen tilanne, kuten myös tänään, kun tuntui että kaikki asiat olivat levällään viikonlopun jäjiltä. Positiivista oli se, että esimies lupasi järjestää perjantaista sairauslomapäivän, eli sellaisen "poissa omalla ilmoituksella" :D

Piinailurintamalle ei kuulu vielä mitään kertomisen arvoista. Paitsi että testipäivä on kyllä todella PIAN. Juuri nyt tuntuu siltä että se tulee melkeinpä liian pian. Huomenna pistän Gonapeptylin. Onneksi se on esitäytetty ruisku (Pregnylin kanssa oli kyllä vähän säätämistä). Täytyy laittaa puhelimeen muistutus, etten vain unohda piikkiä. 

Gonapeptylin hankkiminen apteekista ei ollut ihan helppoa. Ensimmäisessä apteekissa se oli loppu, mutta sanoivat että voivat tilata tiistaiksi. Farmaseutti soitti kuitenkin toiseen apteekkiin, ja heiltä lääkettä löytyi. No, tämä toinen apteekki ehti kuitenkin mennä kiinni ennen kuin ehdimme sinne, joten kokeilimme vielä kolmatta paikkaa. Sieltäkin sanottiin ensin, ettei lääkettä ole, mutta onneksi farmaseutti tarkisti vielä koneelta, ja kävi ilmi että heillä kyllä olikin yksi avattu seitsemän ruiskun pakkaus. Sain kuin sainkin lääkkeeni :)

pp2: Tekemisentäyteinen päivä

Tänään ei olekaan ollut juuri aikaa piinailla. Toki alkio käy mielessä välillä, mutta enimmäkseen positiivisessa mielessä, jospa tällä kertaa... :) Aamupäivällä olimme messuilla, sitten Plantagenissa ostamassa kaikenlaista puutarhaan, sen jälkeen uimahallissa, äänestämässä, puutarhahommissa ja nyt katsomme vaalivalvojaisia telkusta. 

Ensi viikko hieman jännittää. On paljon kaikenlaista ohjelmaa, saa nähdä miten kaikki saadaan sujumaan yhteen. Ja testipäiväkin on jo niin pian, vain yhdeksän kokonaista päivää jäljellä! Iiik. 

Perjantaina menen pitkästä aikaa kontrolliverikokeisiin, joissa en ole ollut puoleen vuoteen. Tämäkin vähän jännittää, vaikka en usko, että labroissa mitään erityistä ilmenee. En todellakaan haluaisi, että perustautini aktivoituminen tulisi vielä sotkemaan asioita... Mutta uskon kyllä kaiken olevan hyvin, kun mitään oireita ei ole.

Hienoa alkavaa viikkoa teille kaikille! 

2. PAS

Toinen alkio on nyt turvallisesti kohdussa :) Tällä kertaa sulatettiin toinen 5-soluinen, ja se selvisi sulatuksesta ehjin nahoin ja kaikki solut tallella. Luokitus oli taas 3, mutta gyne (tällä kertaa se  toinen, jolla kävimme klinikan ensikäynnillä, viimeksi oli eri) sanoi että se oli oikein hyvän näköinen. Kysyin siitä jakautumisesta (jota alkio ei siis vielä ollut jatkanut), ja tämän gynen mielestä se että alkio olisi ehtinyt jakautua näin lyhyessä ajassa, olisi lähinnä epänormaalia.

Itse siirto meni taas nopeasti, mutta tällä kertaa se oli hieman epämukavampi toimenpide. Rakkoni oli halkeamaisillaan, ja silloin tuntuu tosi mukavalta, kun joku painaa kovaa ultraäänianturilla :) Katetrin laitto kirveli hieman, mutta meni kuitenkin ihan helposti sisään. Pikkaisen ruskeaa tuhrua tuli heti siirron jälkeen, mitä ei tullut viimeksi.

Lääkityskin on nyt hieman erilainen. Huomenna aloitan Lugesteronit ja Primaspan jatkuu myös tuttuun tapaan. Prednisolon-annoskin on taas viiden päivän ajan sen 30 mg/vrk, MUTTA tämä toinen gyne sanoi, että minun pitää sitten laskea annos 10 mg/vrk ja jatkaa sillä testiin asti. Viimeksi laskin suoraan tavalliseen 5 mg:n päiväannokseeni. En usko, että kortisoniannoksella on niin suurta väliä, kun gynetkin tuntuvat olevan asiasta hieman eri mieltä. On varmaakin niin, että aiheesta ei vain ole olemassa riittävästi hyvälaatuista tutkimusta, joten kukin saa sitten hieman soveltaa virallisten suositusten puuttuessa...

Lääkitys on siinäkin suhteessa erilainen, että tällä kertaa pistän Gonapeptyliä tiistaina eli 21.4. Se on se päivä, kun alkion kiinnittyminen teoriassa tapahtuu, ja Gonapeptyl kai sitten tukee sitä (?). En tiedä, miksei sitä käytetty ekassa PAS:issa.

Testipäivä on jo 29.4. eli pp12. Veritesti siis. Kysyin gyneltä, että voinko tehdä kotitestinkin, ja kyllä sekin sopi, mutta suositteli kuitenkin veritestiä, kun se on herkempi, ja saadaan tietysti myös tarkempi raskaushormonin määrä. Jos olisi jotain epäselvyyksiä. 

Tuo pp12 on hirmu pian! Jo ensi-ensi viikon keskiviikkona! Kotitestin tekisin kyllä pari päivää myöhemmin, jos nyt siihen päätyisin.

En ihan pidä tuosta veritestiin menosta. Edelliset kokemukseni siitä eivät ole mukavat. Kemiallisen yhteydessä viime keväänä ensimmäinen arvo näytti 4+ viikolla hieman yli 100, mikä nyt ei sinänsä vielä sano mitään, mutta kuinka jännittävää olikaan odotella kontrollinäytteen tulosta, ja sitten tuli suuri pettymys kun arvo olikin laskenut. Tuntuisi lisäksi tuhlaukselta maksaa verikokeesta, jos minulla ei vaikka olisi mitään raskausoireita. Korkeintaan sillä voisi sitten varmistua vaikka uusi kemiallinen raskaus. Toisaalta, ehkä olisi mukavaa tietää, että alkio on jatkanut jakautumistaan kohdussa, mutta kiinnittyminen ei sitten onnistunutkaan.

Saa nyt nähdä, mitä teen. Huimaava ajatus, että ehkä jo alle kahden viikon päästä saatan tehdä positiivisen raskaustestin :) Oireitahan tulisi varmasti jo paljon aiemmin. Tiedän, että jauhan aina näistä oireista, minä ja minun suuri kokemukseni raskaana olemisesta ;) Mutta kun en pääse mihinkään siitä, että molemmilla kerroilla oireiden ilmaantuminen ja hCG:n nousu on ollut hyvin johdonmukaista. Siinä vaiheessa kun vatsatuntemukset alkavat, tikussa ei vielä näy mitään, mutta nännien arkuus ilmaantuu siinä vaiheessa, kun testissä jo näkyy selvä viiva.  Jännittävää nähdä, pitävätkö nämä huomioni paikkansa myös seuraavalla kerralla.

Muistin muuten juuri äsken, että viimeksi tikkuun tuli sitä JOTAIN. En kyllä kuitenkaan pitäisi sitä kemiallisena, niin epämääräistä se oli. Mutta tällä kertaa en aio testata etukäteen. Tai no sen näkee sitten ;) Nyt ei kun piinailemaan!

Onnellinen

Eilisen vastapainoksi oli tänään monella tapaa hieno päivä. 

Aamupäivä oli kuitenkin hermoja raastava: Soitin heti klinikan avautuessa hoitajalle, ja kerroin eilisestä iltapäiväplussasta. Odotin takaisinsoittoa ehkä parin tunnin sisällä, mutta mitään ei kuulunut. Ennen lounasta huomasin, että kivikautinen karvalakkimalli-Nokiani oli ilmeisesti viimein heittänyt henkensä. Soitin lainapuhelimella uudestaan klinikalle. Sieltä ei kuitenkaan oltu yritetty minua vielä tavoittaa, joten odotus jatkui. 

Ruokasalissa söin lounaani lähes ajattelematta, mitä suuhuni pistin, aterimet vähän tärisivät käsissä. Vihdoin puhelin sitten soi. Mielestäni hoitaja olisi saanut kakistaa sanottavansa ulos nopeammin, koska se varovainen tyyli, jota hän käytti, enteili minulle jotain ihan muuta, kuin mikä tuomio lopulta oli: siirtoon huomenna! Olin äärimmäisen helpottunut ja harmitti, ettei lounaspöydässä ollut ketään muita asiaan vihkiytyneitä kuin mieheni, joka ymmärsi mistä syystä hymyilen niin leveästi, muut pitivät minua varmaan vähän outona :)

Iltapäivällä eilen minulle hermostunut kollega osoitti katumuksensa kehumalla minua ylitsevuotavasti ihan typeristä jutuista. "Olitpa TODELLA fiksu kun tilasit nämä tutkimukset!" ym. Kävi mainiosti anteeksipyynnöstä, mutta sanotaanko, että minä en ollut ainoa, joka naama siinä tilanteessa hieman punehtui :)

Ruokalassa minulle ennen ekaa PAS:ia ylimääräisen ultran tehnyt tuttu gyne tuli vetämään hihasta, että olenko taas ultran tarpeessa. No, sanoin kuten asia oli että ei enää tällä kertaa, mutta gyne sanoi, että hän voi hyvin tehdä minulle jatkossa tarvittavat ultrat, ettei minun tarvitse lääkäriasemalle mennä! (!!!!)

Töistä lähtiessäni leijuin pilvissä, kun en meinannut uskoa, miten paljon hyvää tämä päivä onkaan tuonut tullessaan. Mieskin sai vihdoinkin haluamansa, eli pääsi valitsemaan minulle älypuhelinta :)  Tähän asti olen siis porskuttanut kamerattomalla ja netittömällä vehkeellä, eli ihan vain PUHELIMELLA. Nyt tuossa vieressäni komeilee tuliterä ja kohtuuhintainen LG. Lyhyt tuttavuutemme ei ole antanut valituksen aiheita.

Huomenna siis Tampereelle. Juna-aikataulut ovat melko tiukat, toivottavasti menovuoro ei hirveästi myöhästy, etten joudu juoksemaan koko matkaa rautatieasemalta klinikalle. Biologi soittaa jälleen todennäköisesti vasta silloin kun olen jo tulossa Tamperetta päin. Toivottavasti tulee hyviä uutisia. Toisaalta olen tämän asian suhteen ihan levollinen, kun pakkasessa kuitenkin on vielä alkiota mistä ottaa.

Ovulaatio-oireet ovat olleet tosi selkeät. Pistely ja jomotus vasemmassa munasarjassa tuntui selvemmin kuin muistan koskaan ennen tunteneeni. Nännit ovat arat, mikä kyllä liittyy enemmän juuri LH-piikkiin kuin itse ovulaatioon, mutta selkeä merkki sekin, että jotain tapahtuu. Mutta olihan sen follikkelin tietysti jo aikakin puhjeta, kun oli jo ihan täysikasvuinen.

Ihme juttu, että taas (jos hyvin käy) alkaa piinapäivien laskeminen. Ja miten peräkkäiset päivät voivat olla kuin yö ja päivä. Ja miten hienoa elämä joskus onkaan (ja anteeksi niille, joilla on tänään ollut vähemmän hyvä päivä, tämä kirjoitukseni varmaankin ärsyttää teitä ihan hirveästi).

Kp 12 ja suuri yllätys

Tänään on ollut todella huono päivä töissä. Sain haukut vanhemmalta kollegalta mielestäni ihan syyttä, ja loukkaannuin niin että edelleenkin mieltä kirvelee. Hukkasin parhaan kynäni. Sekä sairaalan parkkitalo että parkkipaikka olivat aivan täynnä. Päätä särkee. Työpaikkaruokalassa ei ollut hyvää ruokaa.

Sitten se ultra, jossa näkyi jotain ihan muuta kuin mitä odotin. Vasemmassa munasarjassa oli jättisuuri follikkeli, suurimmalta mitaltaan 25 mm, pienin mitta 18 mm ja keskiarvo noin 22 mm. Ja tänäänhän on siis vasta kp 12. Missä ihmeen välissä tuo on sinne kasvanut??? Gynekologin mukaan follikkeli oli tosi pinkeän oloinen, eli juuri puhkeamaisillaan. Ja aamun ovistesti oli NEGATIIVINEN. Kohdun limakalvo oli muuten 8.9 mm.

Klinikan hoitaja ei oikein sanonut tähän juuta eikä jaata. Toisteli vain että tämä kierto menikin vähän eri lailla kuin edellinen. No niinpä meni. Kysyin monta kertaa, että mitenkäs sen siirron käy, jos ovisplussa tulee vasta huomenna. Tai jo tänään iltapäivällä. Mutta ei se suostunut sanomaan mitään, ei kai halunnut antaa turhia toiveita. Antoi vain ohjeeksi että jatkan testien tekoa, ja soitan joka tapauksessa klinikalle huomenna aamulla sitten kun olen testannut. Mutta minusta tuntui, että hoitaja oli sitä mieltä, että peli on tämän kierron osalta jo menetetty, vaikkei sanonutkaan sitä suoraan.

Lopputyöpäivän harmitti moni asia. Se että siirto ehkä peruuntuu. Se ettei hoitaja antanut minulle niitä tietoja joita olisin kaivannut. Se etten sittenkin mennut ultraan jo kp 10, jotta tämä nopea follikkelin kasvu olisi tullut ilmi aiemmin ja siihen oltaisiin ehkä voitu varautua. Se että jos tässä kierrossa ei päästä siirtoon, niin sitten menee kaksi kuukautta hukkaan, toinen matkan takia. 

Ja sitten tämä ilkeä kollega. Luulin että olimme jo ihan hyvissä tuttavallisissa väleissä, ja sitten tapahtuu näin. Itkin töissä tätä epäreiluutta parille kollegalle. Tiedän, että ilkeys johtui hirveästä stressistä, mutta silti se sattui ja kovaa.

Onneksi esimiehen taholta tuli sentään kannustusta, kun hän soitti ja kysyi missä hoitojen suhteen mennään. Sanoin että viime aikoina ovat asiat menneet hieman pieleen, ja silloin esimies sanoi, että tukee kyllä täysillä meidän pyrkimyksiämme ja että laitetaan vain kaikki tarvittavat poissaolot sopimaan (vaikka meillä on juuri nyt tosi tiukka tilanne, kun erikoistuvia lääkäreitä on meidän klinikassa liian vähän). Ja sanoi vielä, että nyt pitäisi vain yrittää välttää stressiä, kun sehän ei ainakaan auta raskautumista.

Kun tulin kotiin, tein tietysti päivän toisen ovulaatiotestin. Ja sehän oli positiivinen! Nyt jännitän tässä kovasti, että tuleeko siirtoa vai ei. Loogisestihan sen pitäisi olla mahdollista perjantaina, koska viimeksi pistin Pregnylin tiistaina, ovisplussa tuli keskiviikkona ja siirto oli perjantaina. Nyt on siis tavallaan sama tilanne. Jos siirto kuitenkin toteutuisi, niin tämä päivä olikin paljon parempi kuin miltä se ensin näytti. Huomennahan se selviää, kun soitan klinikalle.

Kp 11

Aloitin ovistestailun jo eilen, varmuuden vuoksi :) Ei ole näyttänyt vielä mitään. Valkovuoto alkaa olla runsastumaan päin. Veikkaisin, että ovisplussa tulee aikaisintaan torstaina, mikä ei tietysti ole kovin hyvä vaihtoehto, kun meidän klinikkamme ei ole viikonloppuisin auki. Perjantai tai joku päivä siitä eteenpäin olisi optimaalinen. Veikkaan perjantaita, vaikka se olisikin aikaisemmin kuin yleensä. Mutta kun tuo valkovuoto on mitä on :) Huomenna menen ultraan. Jännittävää nähdä mitä sieltä löytyy!

Luottavainen olo

Eilisen jälkeen olen taas ollut positiivisella mielellä. Tuntuu, että totta kai me vielä saamme lapsen ja useammankin, ei ole mitään syytä miksi emme saisi. Vaikka siinä voikin vielä hetki kestää. Tämä hieno kevätsääkin saa niin hyvälle tuulelle. Ihanaa lauantaita teille kaikille!

Alkioista

Eilen en millään ehtinyt soittaa klinikalle kuin vasta kolmen jälkeen, ja silloin ei puhelimeen enää vastattu. Minun oli siis tarkoitus kysellä alkioiden luokituksesta. Eilen, kun pyöräilin illalla takaisin töihin päivystämään, mietin niin kovasti alkiota ja olin vihainen siksi etten joko ole taaskaan hoksannut kysellä asioita tarpeeksi tai sitten niitä astioita ei haluta kertoa meille totuudenmukaisesti, että lähdin huomaamattani pyöräilemään ihan eri reittiä kuin yleensä käytän. Odotin malttamattomana aamua, että saisin vihdoinkin asioihin selvyyttä.

Kotiin päästyäni kirjoitin ylös paperille kaikki asiat, joista halusin kysyä, ja sitten soitin. Tuttu hoitaja kertoi, että suurin osa siirretyistä alkiosta on 3-luokkaa (joka siis on huonompi kuin 1- tai 2-luokan alkiot, joista käytetään myös sitä top-alkio nimitystä). Tämä oli minulle ihan uutta. Olin kyllä siinä uskossa, että suunnilleen kaikki siirrettävät alkiot ovat 1- tai 2-luokkaa, ja sitten on näitä kurjia tapauksia, kuten me, jolloin on pakko siirtää pre-roskiskamaa :) En ihan tiedä, uskonko hoitajaa vai en. Mutta kertoi se, että 4-luokan alkioistakin on alkanut raskauksia, vaikka ei niitä kai juuri siirretä.

Sittenhän mietin myös, että miksi siirrettiin juuri tämä alkio. No, ilmeisesti se valinta ei ole yhtä tarkka kuin tuoresiirrossa. Hoitajan puheiden perusteella kuulosti siltä, että pakkasesta vain otetaan joku alkio ja jos se selviää, niin se siirretään. Mutta kai niiden nyt pitää tietää, missä oljessa mikäkin alkio on??? Ettei nyt meidän kohdallamme esimerkiksi olisi otettu ekaan siirtoon niitä 2-soluisia, joilta ei todellakaan voi odottaa mitään ihmeitä? Hmm. 

Hoitaja kyllä sanoi, että voisin puhua asiasta biologin kanssa, mutta sanoin, että eiköhän tämä riitä tältä erää. Kysyn sitten ennen seuraavaa siirtoa. Tämä keskustelu riitti rauhoittamaan mieleni aika hyvin.

Oho, nyt onkin jo kp 7! Kuukautiset tulivat ja menivät. Kylläpäs aika sittenkin rientää. Keskiviikkona ultra, ja silloin alan myös tehdä ovulaatiotestejä. Ihanaa, odotan jo innolla, että pääsen taas tositoimiin :) Toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti päästäisiin myös tällä kertaa siirtoon asti... Ja ehkä vielä pidemmälle!

Seuraava PAS ja alkioiden luokituksesta

Töissä oli paaaljon tekemistä tänään, kuten yleensä aina pyhien jälkeen, kun osastot pullistelevat potilaista ja lisää tulee ovista ja ikkunoista. Selvisin kuitenkin kunnialla. JA ehdin soittaa klinikalle.

Hoitaja tietysti pahoitteli, ettei tullut plussaa. Jos olisin soittanut muutama päivä sitten, olisin voinut vaikka ruveta itkemäänkin. Mutta tällä kertaa pokka piti. 

Sovimme alustavasti samanlaisesta kaavasta kuin viimeksi, eli siirto luomukiertoon, Primaspanit jo menevät ja Prednisolonin nostan isompaan annokseen siirtopäivänä. Ultra olisi tällä kertaa kp12. Pyysin itse myöhempää ajankohtaa. Hoitaja sanoi, että jos kuitenkin varmuudeksi alan testaamaan sitten jo ultrapäivän aamuna. Tietysti aloitan valkovuodon tarkan seuraamisen jo aiemmin. Tällä konstilla ei ole vielä yksikään ovis mennyt sivu suun. Ultraan menen ensi viikon keskiviikkona. Aika on keskellä päivää, joten saa nähdä miten pääsen lähtemään töistä...

Kun hoitaja kävi läpi edellisen PAS:in lomaketta, niin hän sanoi ikään kuin ohimennen, että se siirretty alkiohan oli 3-luokan alkio. Tätä minulle ei ollut kerrottu aikaisemmin, enkä nytkään sitten hoksannut kysyä, miten se tarkkaan ottaen merkitsee (huomasin kyllä kaavaketta tarkemmin katsoessani, että kyllähän siinä sanotaan että siirretty 3-luokan alkio). Aion kyllä kysyä seuraavan kerran, kun soitan klinikalle, kun asia jäi nyt vaivaamaan.

Eikös 3-luokan alkio ole aika huonolaatuinen, vai? Miksi sitten päätettiin siirtää juuri tämä alkio? Vai onko niin että se luokka voi vaihtua sulatuksen jälkeen? Vai ovatko kaikki meidän alkiot niin huonoja, että tämä oli kuitenkin se paras? Aika hämäävää, kun biologi kuitenkin sanoi ennen siirtoa, että alkio on "ihan hyvännäköinen". Toki se ei ehtinyt ruveta jakautumaan ennen siirtoa, minkä kuvittelisi laskevan luokitusta. Valaiskaapaa minulle hieman tätä asiaa, jos tiedätte jotain. Tuli pikkaisen ikävä olo, sellainen tunne että meiltä salataan asiota. Eikö voisi vain sanoa suoraan, että kaikki alkionne ovat ihan paskoja, jos näin on? Yksi PAS maksaa kuitenkin sen 700-800 euroa...

Tänään on taas sellainen päivä, että kaikki harmittaa. Miksi tämä on näin hemmetin vaikeaa?

Kp 1!

Kuten otsikko sanoo, tänään minulla on paljon iloitsemisen aihetta! Pelkäsin, että saatan joutua odottamaan kuukautisia vaikka viikon tai enemmäkin, mutta ei. Vaikka vuodon alkaminen sinetöikin ekan PAS:in epäonnistumisen, niin eipähän tarvitse enää jäädä jumittamaan tähän vanhaan kiertoon. 

Pian onkin taas seuraavan siirron aika. Soitan klinikalle tiistaina. Ultra olisi sitten varmaankin 13.4. eli kp 10, jos mennään samalla kaavalla kuin viimeksi. Toisaalta oli ajatellut itse ehdottaa, että ultra olisi päivän tai pari myöhemmin, kun ovisplussa ei ole koskaan tullut aiemmin kuin kp 12, ja äärimmäisen harvoin ennen kp 14. Ettei minun tarvitsisi käydä ultrassa taas kahta kertaa...

Pian lähdemme vanhempieni luokse pääsiäisenviettooon. Sinne tulevat myös siskon perhe ja veli tyttöystävineen. Pieni siskontyttöni kasvaa ihan silmissä ja oppii koko ajan uusia asioita. On ihmeellistä, miten ne kaikki siskoni raskaudenaikaiset pelkoni ovat osoittautuneet vääriksi. Etten osaisi rakastaa lasta, tuntisin koko ajan katkeruutta jne. koska suren omaa lapsettomuuttamme. Mutta ei. On mahtavaa, että saan olla yksi lapsen "luottoaikuisista", ja minun sylini kelpaa joskus jopa paremmin kuin äidin :)

Hyvää pääsiäistä!

pp14: Testipäivä

Raskaustesti näytti negatiivista. Ei siis mikään yllätys. Ja maailma pyörii edelleen :) En ottanut tätä mitenkään raskaasti. Tein testin ja menin uudestaan nukkumaan. Mutta kun nyt vertailen sunnuntain ja tämän päivän testiä, niin siinä sunnuntain testissä on kyllä se haalea, haalea viiva, jota uudessa testissä ei näy. Että jotain minimaalista kiinnittymisyritystä on ehkä ollut. Se loduttaa hieman. Ehkä alkio kuitenkin jatkoi jakautumistaan sisälläni.

Tänään on meillä siivouspäivä ja sitten illaksi menemme siskon perheen luokse. En epäile lainkaan, etteikö tästä vielä tule ihan hyvä päivä. Kun vuoto vielä alkaisi, niin olisin tosi tyytyväinen :)

pp13: Testipäivä huomenna

Tietysti olin haaveillut tästä päivästä siihen malliin, että minulla on raskausoireita ja huomenna tekisin sen kuuluisan testin, joka varmistaisi sen minkä jo tiedän: että olen raskaana. No, näin ei tällä kertaa käynyt. Toki se testi on vielä tekemättä, mutta mikään ei viittaa siihen, että olisin raskaana. On vain pakko niellä tämä pettymys ja suunnata ajatukset seuraavaan PAS:iin. Toivon pikaista kuukautisten alkamista.

Mitäs olette muuten mieltä tällaisesta: Eilen aprillipäivänä eräs tuttavani ilmoitti facebookissa olevansa raskaana. Postaus ehti jo saada monta onnittelukommenttia, kun tämä henkilö sitten ilmoitti, että aprillipilaahan se vain oli. Tällä kyseisellä perheellä on jo lapsia aiemmasta, eikä niiden saamisessa ole tietääkseni ollut ongelman häivääkään, joten tämän tuttavan mielestä valheellinen raskausuutinen oli varmasti tosi hyvä vitsi. Mutta kun lastensaanti on osalle meistä tosi vaikeaa ja jopa mahdotonta, niin tuntuu kurjalta että joku vähättelee asiaa näin. Minä ainakin hieman loukkaannuin. Ymmärrän tietysti, että jos ei ole omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta, niin asiaa ei ajattele samalla tavalla kuin lapsettomuuden kokenut.

pp12: Rauhallinen päivä

Päivystysvapaalla olen, ja ei ole mitään erityistä pakollista hommaa, joten olen ottanut tosi rauhallisesti, järjestellyt kotia ja muuta. Rinnat alkavat pikkuhiljaa kipeytyä, liittynee kuukautisten lähestymiseen. Eivät kyllä vielä yhtään tunnu miltä yleensä tuntuvat jo noin viikko ennen vuodon alkua (=tosi arat). Mutta mikäs näihin hoitoihin liittyvä on tähän asti sujunut normaalisti? Raskausoireita ei ole. Enää pari päivää Lugesteroneja, ja sitten pääsen niistäkin, toivottavasti vain pariksi viikoksi tietenkin. Ei se kuitenkaan ole ollut ihan niin sottaista puuhaa, kuin kuvittelin :) Huomenna vielä töitä ja sitten neljän päivän pääsiäisloma ilman päivystyksiä, ihanaa!!!