Onnellinen

Sisälläni tuntuu kuin odottavaista hyrinää ja lämpöä, kun mietin että ehkä saan olla pian raskaana. Tuntuu, että elämä on muutenkin niin hienoa. Tein lyhyen työpäivän eilen kymmenestä puoli yhteen, sitten teimme miehen kanssa pihahommia kauniissa säässä (miten ihana puutarhasta tuleekaan, kun kiveys tulee valmiiksi!), mies kävi tekemässä viikon ruokaostokset ja osti minulle kukkia, vaikka sain niitä hääpäivänämmekin noin viikko sitten <3 Sitten äitini tuli pikavisiitille lähinnä katsomaan puutarhahommien edistymistä, mutta päädyimmeksi juttelemaan vaikka mistä noin parin tunnin ajaksi. 

Perjantaina vietimme mukavan illan siskoni, siskon mieheni ja yhden hyvän ystävämme kanssa. Siskontyttö oli tietysti myös mukana, liikkuu jo aika vikkelästi kahdella jalalla :) Tänään minulla on vapaa päivä, mies tosin on töissä. Olen jo puuhastellut kaikenlaista kotona. Mikäs sen mukavampaa. Usein mieleen tulee hienoja kokemuksia matkalta. Kävin juuri läpi valokuvia ja hörpin tässä kirjoittaessani japanilaista teetä :) On silti ihanaa olla kotona. Tämä on juuri se paikka, jossa minun kuuluu ollakin.

On niin paljon, mistä olen kiitollinen. Mieheni ja muu perheeni, Vilma ja muut lemmikit, ystäväni, ammattini ja työpaikkani, kotitalomme, harrastukseni. Se, että minulla on omat ajatukseni, että olen juuri tämä ihminen, joka olen. Että kohta on kesä. Että minulla on hyvä kirja kesken. Että lähden pian kävelylenkille Vilman kanssa. Että pihalla on niin kauniin värisiä tulppaaneja.

Ehkä hormonihoito voi tuoda tullessaan myös positiivisia tunteita :) Oloni on vain tällä hetkellä niin tyyni. Fyysisellä puolella en ole ainakaan vielä huomannut mitään kovin erityistä. Alavatsa on turvoksissa ja painellen hieman arka, kuin olisi ummetusta mutta ei silti ole. Molemmista Klexane-piikeistä on jäänyt muutaman millin pistemäiset mustelmat. Mietin eilen, että jos jokaisesta pistoksesta jää tuollainen jälki, niin voisin suunnitella niistä vaikka tatuoinnin :D No ei nyt sentään.

Kp 2

Eilen tunsin jo työpäivän aikana jomottelua alavatsalla, ja illalla vuoto sitten alkoi. Samalla alkoi ensimmäinen lääkkeellinen kiertoni. Ekan Estradot-laastarin onnistuin ennen iholle kiinnittämistä rullaamaan jotenkin kaksikerroin, ts. käyttökelvottomaksi (onneksi lääkekatto on täynnä). Seuraavan laaastari päätyi sinne minne se kuuluukin. Ja miten ihmeellistä, että se on edelleen paikoillaan, yhden nukutun yön ja suihkunkin jälkeen! 

Klexane-pistokset aloitin myös eilen. Hartaasti toivon, etten joutuisi piikittämään itseäni koko raskauden ajan. Siinä tapauksessa piikitys jatkuisi varmasti myös muutaman viikon synnytyksen jälkeen, koska sehän on juuri se kaikkein riskialttein aika laskimotukoksille.

Mietin tässä kyllä, että minkähänlainen hormonihirviö minusta oikein tulee tämän lääkityksen myötä?  

Seuraava alkionsiirto

Seuraava PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Keskustelin sekä Fertinovan lääkärin että oman lääkärini kanssa. Aivan riskitöntä se ei tietenkään ole, koska estrogeeniannos on niin iso. Tähän liittyy ihan kenellä tahansa suurentunut laskimotukosriski (kuten nyt esim. e-pillereihinkin), mutta minulla perustautini vuoksi vielä hieman suurempi riski. Lisäksi tauti voisi myös aktivoitua, mutta sen asian suhteen kyllä raskaus itsessäänkin on riski.

Tiesin toki tämä asiat jo aikaisemmasta, mutta kun nyt hain lääkkeitä apteekista, niin tuli hieman epävarma olo. Että mitä jos jotain tapahtuu? Toisaalta nyt kun tauti on rauhallisessa vaiheessa, niin on juuri se otollisin aika saada raskaus alulle ja myös onnelliseen päätökseen. Enhän minä nuoremmaksikaan tule, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, etten uskaltaisi hankkia lapsia taudin aktivoitumisen pelossa. Oman lääkärin kanssa sovimme, että käyn hormonihoitojen aikana tiiviimmin labrakokeissa. Joka tapauksessa sitten jos/kun raskaus alkaa niin kävisin myös useammin seurannassa.

Estrogeenivalmiste on Estradot-laastari 100 mikrog/24 h, joka vaihdetaan kaksi kertaa viikossa.  Laastari on kuulemma parempi, jos on kohonnut laskimotukosriski. Sitten tietysti Lugesteron, alkuajankohdasta en tarkalleen vielä tiedä. Klexanen aloitan myös laskimotukosten estoon heti samana päivänä kuin Estradotin (jonka siis aloitan ensimmäisenä vuotopäivänä), annos on normaali profylaksia-annos 40 mg x 1. Pitääkin kysyä vielä, jatkanko Primaspaniakin. Kontrolliultraan menen suunnilleen kp 10.

Nyt on siis suunnitelma valmiina, enää uupuvat kuukautiset. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että olisin raskautunut luomusti tässä taukokierrossa :) Kun ostin jo lääkkeetikin. Kymmenen päivän Klexanet maksavat Kelakorvauksen jälkeen noin 35 euroa. Tulee aika kalliiksi, jos lääkitys jatkuu koko raskauden ajan... Onneksi maksukattoni tuli nyt ainakin tältä vuodelta täyteen. Eikä mitään merkkejä raskaudesta ole havaittavissa, joten enköhän pääse käyttämään hankittuja lääkkeita ihan suunnitellusti :)

Tänään on kp 27, jos en ole laskenut ihan väärin. Ovulaatioajankohta on hieman hämärän peitossa, joten en osaa tarkalleen sanoa, koska kuukautisten pitäisi alkaa. Todennäköisesti menee viikonloppuun.

Onko muuten niin, että lääkkeellisen kierron jälkeen pitää pitää taukokierto, vai miten se menee? Kokemuksia?

Fiilikset ovat jossakin huolestuneisuuden ja innokkaan odotuksen välimaastossa. Ehkä tästä vihdoinkin tulisi jotain.

Kotona!

Matka oli todella onnistunut, mutta on silti ihana olla kotona! Kevyempi työnkuva tällä viikolla helpottaa myös selvästi paluuta arkeen. Oli ihanaa saada taas nähdä Vilma <3

Sateisen sään ansiosta puutarhassa on matkamme aikana tapahtunut kaikenlaista. Keräsin tänään istutuslaatikoistani ensimmäisen salaattisadon :) Vaikka tuskailimme talven aikana moneen kertaan rusakoiden tekemiä tuhoja, niin kaikki puut ja pensaat näyttävät kuitenkin selviytyneen talvesta. Jos jokin asia saa arjessa ajatuksiani pois lapsettomuudesta, niin puutarhanhoito. Onneksi mies on samanlainen. Ehdimmekin haaveilla omasta puutarhasta monta vuotta ennen kuin vihdoinkin saimme sen. Näin keväällä voisin kuljeskella tuolla pihalla vaikka kuinka kauan ja vain katsella kaikkea mikä kasvaa.

Toivoisin tietysti, että sisällänikin kasvaisi uusi elämä. Mutta ei kasva. Tänään suru ei silti ole kovin suuri. Soitin iltapäivällä Fertinovaan, ja sain huomiseksi puhelinajan lääkärille. Tarkoituksenani on siis ehdottaa, että seuraava PAS tehtäisiin sittenkin lääkkeelliseen kiertoon. Perustautini kohdalla lääkkeelliseen kiertoon tehtävän alkionsiirron riskit liittyvät lähinnä kohonneeseen laskimotukosriskiin, jonka tosin ei pitäisi olla kovin suuri, ainakaan sen perusteella, mitä olen kollegoiden kanssa jutellut.

Lääkkeellinen kierto tuntuisi silti tällä hetkellä hyvältä vaihtoehdolta, koska haluan päästä taas tositoimiin. Ja kyllähän gynekologit klinikallakin olivat jo tulleet siihen tulokseen, että kun nyt on kaksi PAS:ia tehty luomukiertoon ilman kemiallistakaan raskautta, niin kannattaisi kokeilla jotain uutta. Varsinkin, jos ovulaatiossani kuitenkin on jotain häikkää. Käytän sitten vaikka Klexanea alkuraskaudessa niin kauan kun lääkitys jatkuu, jos tarvis on.

Pieni päivitys reissusta

Lomaa jäljellä vielä pari päivää. Oikein ihanaa on ollut, säät ovat osuneet kohdilleen, ruoka on erinomaista ja erikoista ja olemme nähneet vaikka mitä kaunista. Eikä juuri riitoja, mitä nyt sellaista typerää kränää nälkäisenä tai kun rinkka on ollut liian kauan selässä ;) Päätimme jo ennen matkaa, että mitään kaloreita ei sitten lasketa, vaan jos jossain kojussa myydään jotain herkullisen näköistä niin sitä ostetaan :D

Eilen aamulla tuli eka ja toivottavasti ainut kokonaisvaltainen ahdistusolo, sellainen että heräsin liian aikaisin enkä enää pystynyt nukahtamaan. Huoli koski ehkä enemmän tulevaisuuden työasioita, mutta siinä samassa tuli myös lapsettomuus ja siihen liittyvät asiat. Juteltuani miehen kanssa ahdistus helpotti.

Parin päivä ajan olen kuitenkin haikeana katsellut pieniä lapsia, rakastavia vanhempia ja raskaana olevia naisia. Kurkkua on kuristanut ja silmäkulmissa kirvellyt. Miettinyt, että ymmärtävätkö nuo nykyiset tai tulevat vanhemmat, kuinka etuoikeutettuja he ovat?

Silti tunnen joka päivä kiitollisuutta kaikista niistä hyvistä asioista, joita minulla on elämässäni. Surullinen olen välillä päivittäin, mutta en onneton. Hyviä asioita on edelleenkin aivan liikaa.

Mahdollinen ovis käytettiin tehokkaasti, tosin en huomannut mitään oireita paitsi nyt valkovuodon "kuivahtamisen". Ovistestit jätin suosiolla kotiin. Tänään lienee kp 23. Hoitoja en ole hirveästi miettinyt, paitsi että seuraava siirtoajankohta saattaisi ikävästi sattua juuri kun on miehen siskon häät. Eihän ongelmaa muuten olisi, mutta häitä ei pidetä ihan naapurissa, eikä meidän ole mahdollista käydä Tampereella häitä edeltävänä perjantaina. Mietin siis, pitäisikö sittenkin ehdottaa seuraavaa PAS:ia lääkkeelliseen kiertoon? Minä kiertopäivänä lääkkeellisessä ne lääkkeet oikein aloitetaan? Heti kun kuukautiset alkaa, vai? Ja kuinka pitkään jatketaan? En todellakaan haluaisi heittää hukkaan seuraavaa kiertoa...

Lomaa lapsettomuudesta

Terveisiä Tokiosta, jossa aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta koko päivän niin että vielä iltapimeällä tarkenee lyhyessä hihattomassa mekossa :) huomenna jatkamme kiertomatkallamme jo seuraavaan paikkaan. 

Eipä ole lapsettomuus täällä juuri mietityttänyt. Hoidot tuntuvat kaukaiselta asialta, kuin jostain toisesta elämästä täällä oudon mutta kiehtovan vieraan kulttuurin keskellä. Melkein voin unohtaa, ettei luomuraskaus käytännössä ole mahdollinen ;) Taitaapa olla kp 15...

Lapsettomien lauantai

Olen ymmärtänyt, että monilla oli tarkoitus viettää tätä päivää jotenkin erityisesti. Itse olen tyytyväinen, että olen lähes koko päiväksi pystynyt unohtamaan koko lapsettomuuden. Se ei ole ollut kovin vaikeaa, kun huomenna on edessä lento Japaniin :)

Mutta tällaiset teemapäivät ovat hyviä juuri siitä syystä, että niiden avulla voidaan lisätä suuren yleisön tietoutta vähemmän tunnetuista asioista, kuten nyt lapsettomuudesta. Mutta sen sijoittaminen juuri ennen äitienpäivää tuntuu jotenkin ikävältä. 

Äitienpäivästä puheen ollen, niin miksi facebook jo äitienpäivää edeltävällä viikolla täyttyy kaikenlaisista äitiaiheisista postauksista? Ärsyttää. Yksi postaus liittyi siihen, että miten äideille pitää osoittaa rakkautta arjessa pienillä teoilla. Tämän kommentin yhteydessä tosin oli linkki hienoon kuvasarjaan, joka kyllä mielestäni kuvaa selvästi lapsettoman pariskunnan arkea, eikä lapsiperheen. Ihania kuiva, käykäähän katsomassa <3

Selvyyttä asioihin (ja pieni ärsytys)

Soittelin eilen heti aamusta klinikalle Letrozolista. Tuttu hoitaja sanoi heti, että jospa nyt puhuisin lääkärin kanssa, kun hän on tuossa vapaana. Vihdoinkin suoraa kommunikaatiota ;) Selitin lääkärille, että mielestäni on aika hassua ajatella, etten ovuloisi spontaanisti. Lääkäri tarkisti tietoni, ja myönsi, että onhan se ainakin jos edellistä kiertoa katsoo. Mutta olivat kuulemma halunneet "kokeilla jotain", ja kun lääkkeellinen kierto ei ole minulle paras vaihtoehto, niin oli päädytty Letrozoliin. 

Aivan hyvinhän ovulaatiossani voi ollakin jotain pientä häikkää, koska yleensä se tulee aika myöhään, vaikka follikkelit kasvavatkin hyvin. Tästä syystä siis Letrozol. Eikä siinä mitään. Olen valmis tekemään (melkein) mitä tahansa, jotta raskaus alkaisi. Yhden ylimääräisen pillerin popsiminen muutamana päivänä on pikku juttu. Eihän minua se itse lääkkeen syöminen aluksikaan mietityttänyt, vaan syy sen käyttöön. Mutta sain kaipaamani vastauksen ja olen tyytyväinen.

Tai no, en TÄYSIN tyytyväinen. Puhuessani lääkärin kanssa hän sanoi parikin kertaa jotain siihen tyyliin että "nämä asiathan sinä tunnetkin varmaan itse paremmin", mm. kun mietimme mahdollista Klexanen tarvetta raskauden aikana. Murr. En halua kuulla tuollaista, vaikka se ehkä olisikin totta. Monista asioista on helpompi keskustella kun olen itsekin lääkäri, mutta lapsettomuushoidoissa haluan olla potilas enkä lääkäri. Mutta pikku juttuhan tämäkin. Hieman vain ärsytti.

Yllättävän nopeasti päivät taas kuluvat. Nyt jo kp 9! En ajatellut tikuttaa ovista matkalla, mutta tietysti hyödynämme tämänkin kierron. Eihän sitä koskaan tiedä :) Kun olen luomusti raskautunut aikaisemminkin. Vielä on kaikenlaista puuhaa ennen kuin lähdemme sunnuntaina ajamaan Helsinkiin. Olen tämän päivän päivystysvapaalla, ja senhän sopii oikein hyvin.

Ihmetyttää

Sain tänään postia klinikalta. Lääkärin kirjeessä sanottiin näin: "Koska vaikuttaa siltä että aivan luonnon kierrolla sinulta jää ovulaatio spontaanisti tapahtumatta, niin ehdotamme että käytät seuraavassa kierrossa aromataasi-inhinbiittoria pienellä annoksella ja sitten menet ultraääneen kierron 10. päivä ja sen mukaan katsotaan jos LH-testi tulisi positiiviseksi ja saisimme siirron ajoituksen helpommaksi". Mukana oli Letrozol-resepti, jotta käyttäisi 2,5 mg x 1 kiertopäivinä 3-7.

Hmm. Miten niin ovulaatio jää spontaanisti tapahtumatta??? Eikö viime kierrossa muka kaikki viitannut siihen, että ovulaatio tapahtui? Yritin googlailla, että mitä se Letrozol oikein tekee, mutta virallisesti sitä käytetään vain rintasyövän liitännäishoitona, joten oli vähän vaikea löytää tietoa.

Jossakin blogissa sanottiin, että sitä käytetään munarakkuloiden kasvattamiseen, elikkä siis ovulaation induktioonko? Eihän minulla munarakkulasta ollut viime kierrossa puutetta, sehän oli jättimäinen jo silloin kp 12! Ja ensimmäisessä PAS:issa nähtiin siirtopäivänä selkeä keltarauhanen.

Olen hieman ymmälläni. Soitanpa siis huomenna klinikalle.

Tänään on jo kp 7. Edelleenkin tiputtelee. Ehkä se on se Primaspan. Mutta eipähän ainakaan tarvitse kärsiä kuukautisista matkalla :)

Laboratoriosähläystä

Odotan innolla matkaa ihan sen itsensä takia, mutta myös siksi, että saan pariksi viikoksi ihan muuta ajateltavaa, kuin yleensä. Olen ajatellut näinä alkukierron päivinä yllättävän vähän lapsettomuutta. 

Eilen olin pitkästä aikaa poliklinikkakontrollissa perustautini vuoksi. Verikokeiden valossa kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini oli hieman matala, 112. Ehkä kuukautiseni ovat olleet Primaspanin takia runsaammaat kuin yleensä. Paljon hyytymiä tuli ainakin tällä kertaa, ja sellaisia "lumpsahduksia" monta kertaa, kun tuntui, että jos en heti pääse vessaan, niin tapahtuu onnettomuus ;)

Anemian vuoksi sovimme lääkärin kanssa, että menen tänään vielä uudestaan verikokeisiin jotta tarkistetaan rautavarastot. Olin aamusta syömättä ja juomatta ja töihin pyöräillessä vatsa kurni. Koska sain tietää uusista labroista vasta eilen, en enää saanut varattua aikaa laboratorioon, vaan otin vuoronumeron ja jäin kiltisti odottamaan. Odotusta kesti noin 45 minuuttia, minkä jälkeen sain kuulla, ettei mitään lähetettä ollutkaan. Sain odottaa näytteenottohuoneen ulkopuolella noin 10 minuuttia, minkä jälkeen minulle kerrottiin, että kokeet määrännyt lääkäri ei ollut tullut vielä töihin, joten näytteitä ei voitaisikaan ottaa.

Olin jo valmiiksi ärsyyntynyt pitkästä odotusajasta, kun tiesin että minua odottaa omalla osastollani paljon työtä. Kun sitten selvisi, että olin odottanut ihan turhaan, meinasin ruveta itkemään, kun olin niin vihainen. Nälkäkin oli. Onneksi en sentään suuttunut laboratoriohenkilökunnalle, eihän se heidän vikansa ollut. Mutta koko työpäivä oli tästä ikävästä sattumuksesta johtuen kiireinen, kun en päässyt aloittamaan töitä ajoissa. Ja huomenna joudun menemään laboratorioon uudestaan...

Liebster Award

Sain Sintturalta tällaisen blogihaasteen, kiitos! Oli kiva väsätä vatsauksia, kun sain kerrankin kirjoittaa jostain ihan muusta kuin lapsettomuudesta :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat: Ideana on tuoda esille lukijamäärältään pienempiä blogeja (0-1000 lukijaa). Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, laittaa haaste eteenpäin muille ja keksiä heille 11 kysymystä.

Tässä saamani kysymykset ja niiden vastaukset:

1. Lempi matkakohteesi?
Kun olin lapsi, kävimme paljon Kreikassa. Sieltä on jäänyt paljon hyviä muistoja ihmisistä, hyvästä ruoasta, tunnelmasta ja yhdessäolosta.

2. Inhokki ruokasi?
Olen yrittänyt opetella syömään vuohenjuustoa, kun sitä tungetaan nykyisin kaikkialle, mutta ei onnistu. Maistuu aina vain märältä turkilta...

  

3. Mikä blogin pitämisessä on sinulle tärkeintä?
Se, että saan purkaa ajatuksiani ja tietysti vertaistuki.

4. Mikä on onnellisin tapahtuma elämässäsi?
Tosi vaikeaa valita vain yksi tapahtuma! Mielestäni elämässäni on ollut niin paljon hienoja asioita. Hääpäivä oli kyllä kokonaisvaltaisen onnellinen. Ja se hetki kun näin ultraäänessä pienen elämän alun, vaikkei raskaus päättynytkään onnellisesti.

5. Jos voisit asua missä tahansa, missä se olisi?
Haluaisin asua juuri täällä missä nyt asun :)

6. Miten suhtaudut muutoksiin ympärilläsi noin yleisesti?
Tulen levottomaksi kaikenlaisista muutoksista, myös positiivisista. Nuorempana toivoin aina, ettei mikään muuttuisi, mutta nyt vanhempana olen ymmärtänyt sen, että ilman muutosta ei ole oikein elämääkään.

7. Lempi elokuvasi?

No, onhan niitä paljon, mutta Taru sormusten herrasta-trilogian tapaan silti aina laittaa ykköseksi :) Tätä mielipidettäni värittää kyllä vahvasti teini-iässä alkanut ja edelleenkin vahvana elävä rakkauteni J.R.R. Tolkienia kohtaan :)

8. Kuka on elämäsi luottohenkilö?

Kenelle kerron ensin kaikki tärkeät tapahtumat? Kenelle soitan, jos on ongelmia tai kaipaan lohdutusta? Se riippuu vähän siitä mikä asia on kyseessä. Miehelleni tietysti usein kerron asiat ensin ihan käytännönkin syistä, mutta siskoni ja äitini ovat minulle aivan yhtä tärkeitä luottohenkilöitä. Isäni myös, mutta usein asiat kulkeutuvat hänelle äitini kautta, ja sitten käy usein niin että isä soittaakin minulle ja sitten juttelemme. Usein tuntuu siltä, että kun jokin asia painaa, niin hyvältä tuntuu vasta sitten, kun asia on käyty läpi kaikkien näiden ihmisten kanssa :)

9. Kuinka tapasitte miehenne kanssa?

Mieheni jaksaa aina naureskella tälle asialle... Olimme kuulemma tavanneet montakin kertaa opiskelijabileissä, ennen kuin "huomasin" mieheni, mutta olen sattumalta aina ollut niin kännissä etten muista näitä tapaamisia :D Joissakin juhlissa sitten aloimme jutella ja kävelimme yhdessä kotiin. Siitä se sitten lähti...  

10. Pidätkö mökkeilystä?

Periaatteessa kyllä, mutta en kestä olla mökillä yhteen menoon kuin maksimissaan viikon.

11. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Hmm... vaikea kysymys. En ainakaan mikään iso petoeläin, ehkä pieni ja mukavuudenhaluinen koira, kuten tuo meidän Vilma :)

Tässä minun kysymykseni, haastan Iinan :)

1. Paras lukemasi kirja?

2. Mikä on mielestäsi paras vuodenaika?

3. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

4. Lempileivonnaisesi?

5. Miten vietät mieluimmin vapaapäivää?

6. Meri vai järvi? Perustelut :)

7. Lempiaineesi koulussa?

8. Onko sinulla ja miehelläsi jotain yhteistä harrastusta? Jos ei niin mikä on oma lempiharrastuksesi?

9. Mitä syöt normaalisti aamupalaksi?

10. Lempikarkkisi?
11. Oletteko jo miettinyt valmiiksi nimiä tuleville lapsille? Ei tarvitse paljastaa itse nimiä, jos niitä on :)

Elämä jatkuu

Veritestissä hCG oli tasan 1. Eli ei siis mitään epäilyksiä mistään. Vuoto taisi alkaa oikein kunnolla vasta tänään. Taidan laskea eilisen kp ykköseksi. Soitin klinikalle eilen, ja sovimme, että saan postissa kotiin seuraavan siirron hoitokaavion. Toivoin itse, että voitaisiin yrittää vielä luomukiertoon siirtoa. Mutta jos lääkäri katsoo lääkkeellisen kierron parhaaksi vaihtoehdoksi, niin mennään sillä sitten. Käsittääkseni lääkitys aloitetaan heti kierron alussa, vai?

Vielä yksi (lyhyt) työviikko ennen matkaa! Olen päivystysvapaalla sekä maanantaina että perjantaina :) Hienoja asioita on siis luvassa. Minun pitää vain yrittää niellä pettymys siitä, etten ole edellenkään raskaana. Kun vuodenvaihteessa aloimme suunnittelemaan matkaa, olin varma (taas kerran), että toukokuussa olen varmasti jo raskaana. Miten hienoa olisikaan ollut juhlistaa sitä tällä reissulla.