pp 13: Ei todellakaan raskaana

S-hCG oli matala, jopa alle 0.5! Eli en siis ole raskaana, ei toki ollut yllätys. Repäisin irti Estradot-laastarit heti kun tulos selvisi. Olipa vapauttava tunne :) Nyt ei tarvitse hetkeen varoa housujen kanssa, kun ei ole laastareita jotka voisivat repeytyä irti. Klinikalta tulee sitten postissa suunnitelma seuraavaa PAS:ia varten. Ilmeisesti mennään aika samalla kaavalla.

pp 12: Veritestivarmistus

Ei saanut tämä kierto lupaa päättyä ihan vielä. Klinikan hoitaja sanoi, että eilen olisi ollut veritestin ajankohta (hankalaa kun oli sunnuntaipäivä...), ja vasta huomenna pissatestipäivä. Sain siis sähköpostitse lähetteen verikokeeseen ja kävin samantien yksityisellä lääkäriasemalla. Vastauksen saan huomenna iltapäivällä.

Tämä ei tarkoita sitä, että toivo olisi jotenkin herätetty uudelleen henkiin. Ei. Mutta lääkkeiden lopettaminen tuntuu paljon kivemmalta, jos tiedän, että S-hCG on oikeasti ihan matala. Tietysti pienenpienikin nousu hCG:ssä olisi tässä vaiheessa upea asia. Lohduttaisi paljon, jos siellä edes olisi ollut jotain yritystä. Ei se eilinen tikkutesti kyllä jättänyt juuri tulkinnanvaraa...

Muuten mieliala on olosuhteisiin nähden lähinnä loistava. Nukuin töissä kolme tuntia, ja kotona olen viettänyt tekemisentäyteisen päivän, mm. huhkinut puutarhassa, raahannut terassin sohvat varastosta oikeille paikoilleen, pessyt pyykkiä ja istuttanut ruukkukukkia. Olin suunnitellut, että tämä olisi sellainen hyvin rento päivä (lukemista, telkkua, ehkä päiväunia), mutta eipä siitä mitään tullut. Minun on hyvin vaikea tehdä mitään "tarpeetonta", jos on kotihommia tai muuta hyödyllistä jota voisi tehdä sen sijaan. 

On silti ollut tosi mukava päivä. Kun pyöräilin aamulla töistä kotiin ihanassa kesäsäässä, liikutuin melkein kyyneliin, kun mietin, että onpa minulla asiat niin hyvin. Niin paljon asioita, joista olen kiitollinen. Ei ole mitään syytä olla onneton, ainakaan tänään :)

pp 11: Testipäivä

Kuten arvelinkin, en ole raskaana. Tikku näytti aivan tyylipuhdasta negaa. Edessä on siis taukokuukausi ja seuraava siirto vasta elokuussa. Miten tässä näin kävi? Eikö juuri ollut vuodenvaihde, hoidot alkamassa ja minun piti olla raskaana viimeistään kesään mennessä? Facebookissa joku entinen tuttava hehkuttaa esikoisen yksivuotissyntymäpäivää. Tuntuu niin pahalta. Mutta kyllä se tästä, ei muu auta. 

pp 10: Kuulumisia

Ensiksi kiitos teille, jotka kommentoitte edellistä postaustani <3 Huoli ei ole kokonaan väistynyt, mutta huomattavasti rauhallisempi olen ollut, kuin aluksi. Oikeastaan elämä on tuntunut jo ihan hyvältä taas. 

Piinailukin on jäänyt taka-alalle. Siihen on varmasti syynä myös se, että olen jo kauan sitten luovuttanut tämän PAS:in suhteen. Huominen päivä ei siis uskoakseni mene pilalle sitten kun teen sen negatiivisen testin huomenna aamulla. Kaikista mukavinta olisi tietysti saada lopettaa lääkkeet siihen paikkaan, mutta parin päivän päästä pitää vielä tehdä uusi testi, jos vaikka ihmeitä tapahtuisikin. Juuri nyt en jaksa tällaiseen ihmeeseen uskoa, mutta pakkohan lääkkeitä on käyttää, kunnes on ihan varmaa että en ole raskaana.

Tässä yhtenä päivänä huomasin toivovanikin taukokiertoa, se kun vaikuttaa välttämättömältä klinikan kesäloman vuoksi. Koskaan ennen en ole toivonut taukoa hoitoihin, niitä on vain tullut huonosta tuurista johtuen. Nyt mieli onkin taas muuttunut. Vaikka laastarit ja Klexanet ärsyttävät, ja taas on vatsanahkassa isot mustelmamuhkurat, ja paino on noussut pari kiloa (hormonit?), niin vielä enemmän ärsyttäisi odottaminen. Ja jos totta puhutaan, niin mielestäni olen tähän mennessä päässyt todella helpolla lääkitysten suhteen. Joten jatkan niitä ilomielin vaikka kuukausitolkulla yhteen menoon, jos saan palkinnoksi raskauden.

Nyt sitten nukkumaan, jotta jaksan herätä pirteänä pissaamaan purkkiin. Hiphei.

pp 7: Huoli

Tämä huoli ei johdu lapsettomuudesta, vaan jostakin ihan muusta. Juuri nyt tuntuu siltä, että jäisin vaikka vapaaehtoisesti lapsettomaksi, jos asia selviäisi parhain päin. Todennäköisesti näin käykin, mutta juuri nyt huoli on jatkuvasti läsnä. Taidan pitää ainakin muutaman päivän tauon bloggaamisesta, kun on niin paljon muuta mietittävää. Palailen viimeistään sunnuntaina, joka on testipäivä. Maanantain kaltaisia vatsavaivoja ei ole enää ollut, vain jotain lievempiä tuntemuksia. Eipä taida tästäkään kierrosta tulla plussaa. Mutta suoraan sanottuna en nyt välitä siitä ollenkaan.

pp 5: Fiiliksiä

Juhannus juhlittu, minun osaltani kyllä ihan rauhallisesti, vaikka parina päivänä otinkin yhden punaviinilasillisen, alkion kiinnittymistä varten :) En itse ihan usko tuohon, mutta täytyipä kokeilla. Kiinnittymispäivä oli laskennallisesti lauantaina. Mitään oireita en tuntenut. Sunnuntai-illalla automatkalla kotiin alkoi vatsa tuntua turvonneelta ja jotain lievää kipuakin oli. Panin sen tosin juhannuksen epäterveellisen syömisen piikkiin.

Tänään aamulla vatsa tuntui edelleen vähän oudolta, pientä kramppia ja painetta. Vatsa olikin sitten hieman löysällä aamupäivällä, mutta pahoinvointia ei ollut. Nyt päivän mittaan tuntemukset ovat edelleen jatkuneet. Kuin ihan lievää jomottelua. Minun on vaikea uskoa, että nämä oireet johtuisivat muista kuin suolistovaivoista, mutta eihän toki ole poissuljettua, että ne voisivat olla myös raskausoireita. En vain haluaisi ruveta toivomaan liikoja. Mutta huomaan jo, että minussa on herännyt pieni toivo. Ehkä sittenkin.

Mies odottaa tältä kierrolta paljon, niin hän tänään sanoi. Vaikka itsekin odottaisin, en missään nimessä näyttäisi sitä miehelle, koska silloin hän alkaisi toivoa entistä enemmän ja pettyisi kovasti. Miehen ja muiden läheisteni pettymystä yritän lievittää laukomalla tasaisin väliajoin pessimistisiä kommentteja tyyliin "enpä usko että tulen tästä raskaaksi" tai "sitten KUN vuoto alkaa...". Samalla yritän toppuutella myös omaa innostustani.

Kuvittelenko sitten oikeasti olevani nyt raskaana? En tiedä. Optimistinen minäni tietysti ajattelee niin, vaikka se taitaa olla uskomisen sijaan enemmäkin sellaista vaaleanpunaisilla pilvenhattaroilla leijumista. Kokonaisvaltainen olotila, jossa ei ole tilaa realistisille ajatuksille. Pessimistinen puoleni taas valmistautuu jo seuraavaan pettymykseen.

pp 2: Mökkielämää

Onpa siitä pitkä aika, kun olen saanut nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin olen itse halunnut! Viikonloput ovat olleet täynnä ohjelmaa, ja arkisin olemme menneet nukkumaan aivan liian myöhään. Mutta tänään heräsin vasta nyt, ja olo on oikein hyvä. Eihän siitä ole haittaa alkiollekaan ;)

Tuntemuksia ei ole, enkä ole niitä vielä kuulostellutkaan. En ole siirron onnistumisen suhteen erityisen positiivinen mutta en myöskään negatiivinen. Mieliala on kuitenkin oikein hyvä. Toivotaan, että se jatkuu!

Oikein mukavaa juhannusta teille kaikille :)

Olisipa nyt vihdoinkin meidän vuoro!

Siirto meni hyvin, kuten aiemmillakin kerroilla. Kohdun limakalvo tosin oli vain 8.2 mm, mutta se 9 mm mitattiin viimeksi hieman eri kohdasta. Gynen mukaan perustautiini voi liittyä ohuempi limakalvo (?), ei tosin hajuakaan miksi ;) Se 4-soluinen alkio päätyi sitten roskiin, ilmeisesti oli ehtinyt seurannassa menettääkin ainakin yhden solun.

Lääkitysrintamalla ei erityisempää. Lugemössö tursuaa haarojen välistä :) Klexane, Primaspan ja Estradot jatkuvat samalla lailla kuin ennenkin, Prednisolon nousi tuttuun 30 mg:aan viideksi päiväksi.  Lauantaina pistän Gonapeptylin. Tällä kertaa olinkin fiksu ja hain Gonapeptylin heti klinikalta ulos päästyäni. Lähiapteekissa ravaa varmaan koko ajan lapsettomuushoidoissa käyviä ihmisiä. Farmaseutti varmisti minulta, että käytänhän foolihappoa :)

Gonapeptyl pakattiin apteekissa kylmälaatikkoon. Joudun kuljettamaan lääkkeen laatikossa myös huomenna, kun itse asiassa lähdemme koko perhe jälleen Tampereen suunnalle juhannuksen viettoon.  Onneksi paikan päältä löytyy jääkaappi, vaikka mökkiolosuhteisiin matkaammekin :)

Mieli on kohtalaisen rauhallinen. En ole uskaltanut oikein ruveta toivomaan tosissani, että olisipa tämä nyt SE kierto. Testipäivä on jo ensi viikon sunnuntaina, pp 11. Teen silloin tikkutestin, ja jos se on negatiivinen niin teen vielä muutaman päivän päästä uuden enkä siis lopeta lääkkeitä ennen kuin on varmaa etten ole raskaana. Onpa testipäivään lyhyt aika!

Elämässäni tapahtuu monella rintamalla. Odotan innokkaasti vapaata kotiviikonloppua. Olisi niin paljon tekemistä puutarhassa ja muutenkin. Tuntuu, ettei ole edes ollut aikaa tajuta, että on kesä. Pelkään, että se sujahtaa ohitse liian nopeasti. No, tämä juhannusviikonloppu on toivottavasti rauhallinen, vaikkemme sitä kotona vietäkään. Ehkä ehdin päästä ajan tasalle kaikkien mielessäni pyörivien ajatusten kanssa :)

Siirtoon!

Soitto Fertinovasta tuli aikaisemmin kuin olin odottaunt. Kaksi alkiota oli kuulemma sulatettu, se 4-soluinen ja yksi 2-soluinen. Molemmat selvisivät sulatuksesta, mutta vain toinen oli jatkanut jakautumista. Hämmästyin, kun se olikin se 2-soluinen, joka oli jakautunut! Alkuperäinen 4-soluinen oli ennallaan, eli se menee roskiin.

Olen tietysti tosi tyytyväinen, kun siirtoon päästään, ja että toinen alkio oli jatkanut kehitystään, mutta silti myös harmittaa. Alun perin minulle sanottiin, että juuri tuo 4-soluinen olisi se "paras" meidän alkioista, ja sitten käy näin. Mutta eihän näitä asioita toki voi etukäteen tietää. Positiivista on se, että noista 2-soluisistahan puhuttiin siihen malliin että saa nähdä mitä niistä tulee. Pakkasessa on siis kaksi 2-soluista jäljellä, ja veikkaisin että ne sulatetaan molemmat mahdollista seuraavaa siirtoa varten. Jos molemmat selviävät, niin ehkä voisi sitten siirtääkin molemmat yhtä aikaa?

Mutta mitäs minä nyt jo seuraavasta siirrosta puhun, kun tämä ajankohtainenkin on vielä tekemättä! Jotenkin vain se seikka, että 4-soluisesta ei ollutkaan mihinkään, ravisteli ennakkokäsityksiäni ja olo on hämmentynyt. No, tärkeintä tietysti on se, että siirto toteutuu. Sehän oli juuri se toivomani synttärilahja :)

Iiik

Ensi yö saattaa mennä osaltani levottomissa tunnelmissa. Ihan kamalaa, että minulle saatetaan huomenna kertoa, että sori siirtoa ei tulekaan. En ole uskaltanut ostaa junalippuja, mutta olen kyllä seuraillut netistä, että paikkoja pitäisi vielä olla jonkun verran. Minua suoraan sanottua pelottaa huomisaamuinen puhelu Fertinovasta. Pulssi hakkaa varmaan tuhatta ja sataa, sitten kun puhelin soi.

Onko nyt sitten niin, että jos tämä 4-soluinen ei selviä, niin voiko sitten sulattaa yhden niistä kaksisoluisista vielä huomenna? Niinhän on tehty kahdessa ensimmäisessäkin siirrossa, että alkiot on sulatettu vain muutamaa tuntia ennen siirtoa. Onko jollain kokemusta? Harmittaa, etten tänään ehtinyt enää soittaa klinikalle...

Hiukan hirvittää

Vaikea tajuta, että seuraava siirto on mahdollisesti jo ihan muutaman päivän kuluttua! En ole kovin hermostunut, mutta se, että alkio otetaan pakkasesta jo päivää ennen, hirvittää. Mitä jos se ei jatkakaan jakautumista?

Minulla ei ole vielä lainkaan kokemuksia pidemmälle viljellyistä alkioista, ja fiilikset ovat sellaiset, että ehkä alkiomme ovat niin huonoja ettei niistä mitään voisi tullakaan. Jos tämä 4-soluinen jatkaisi kehitystään, niin olisin tosi onnellinen :)

Siirtopäivä päätetty!

Tämänpäiväisessä ultrassa kohdun limakalvo oli 9 mm, eli ihan ok. Siirtopäiväksi päätettiin ensi viikon keskiviikko, joka sattumoisin on sekä minun että miehen syntymäpäivä :) Toivottavasti toisi hyvää onnea :)

Tällä kertaa alkio sulatetaan jo siirtoa edeltävänä päivänä. Hui. Mitä jos se ei jatkakaan jakautumistaan? Jännittää... Mutta haluavat klinikalla ilmeisesti nähdä, että onko alkioistamme mihinkään, kun kaksi siirtoa on jo tehty ilman kemiallistakaan raskautta...

Estradot jatkuu ennallaan, Lugesteron 2 x 2 alkaa sunnuntaina, Klexane ja Primaspan jatkuvat ennallaan, Prednisolon nousee annokseen 30 mg/vrk siirtopäivänä... Onpas paljon muistettavaa. Mutta sanonpahan, että kyllä vituttaa, jos siirtoon ei päästäkään. Olisi siinä maailman paras syntymäpäivälahja ts. koko päivä pilalla. No, ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.

En oikein ole jaksanut välittää siitä, että mikä kiertopäivä milloinkin on menossa. Mutta koska maanantai oli kp 11 niin tänään on sitten kp 14. Siirto on siis kp 20. Ääks. Joudun taas lähtemään kotipaikkakunnalta junalla joskus puoli kymmenen aikaan, kun siirto on 12.20. Hoitaja sanoi, että soittelen sitten ennen junan lähtöä, jos ei klinikalta ole siihen mennessä vielä kuulunut mitään, että tuleeko siirtoa vai ei. Mitenkähän saan nukuttua edellisen yön?!?

Ja ei kun uuteen ultraan...

Fertinovan lääkäri oli päätynyt tällaiseen suunnitelmaan: perjantaina uusi ultra ja tästä päivästä alkaen nostan Estradot-annoksen 150 mikrog:aan, eli leikkelen laastareita puoliksi kokonaisten kaveriksi. Muuten hyvä suunnitelma, mutta lähdemme perjantaina aikaisin Ruotsiin, joten ultra ei silloin onnistu. Se onkin siitä syystä jo torstaina. Itse asiassa se onkin hyvä päivä, koska perjantaina ihana ultraava kollegani on koulutuksessa :)

Tietysti olen jonkun verran pettynyt. Olisihan ollut mahtavaa, että olisin jo tänään saanut kirjoittaa kalenteriini siirtopäivän. En ole kuitenkaan niin pettynyt kuin olisin voinut olla. Kyllä se siirto vielä tulee. Ja sitäpaitsi seuraava kierto menee kuitenkin hukkaan klinikan kesäloman vuoksi, niin ei haittaa, vaikka tämä kesäkuun siirto tuleekin hieman myöhemmin.

Juttelimme miehen kanssa ruokapöydässä (taas kerran) lapsista ja niiden puuttumisesta. Olen ihan lapsesta lähtien haaveillut kolmesta lapsesta, mutta olosuhteista johtuen olen viime aikoina ruvennut ajattelemaan, että jos saisimme edes kaksi lasta (kun mielestäni olisi niin hienoa että lapsemme saisivat kasvaa sisaruksen kanssa). Jos saisimme yhden biologisen, niin toisen voisi vaikka adoptoida. 

Mutta TAAS menen asioiden edelle. Tänään isken vatsanahkaan puolitoista laastaria ja torstaina ultra. Siinä lyhyen tähtäimen tavoitteeni :)

Ultra

Kävin juuri äsken ultraäänessa. Kohdun limakalvo oli vain 6,6 mm, eli paljon ohuempi kuin se on yleensä ollut tässä vaiheessa kiertoa. Estrogeenilaastarihan ei ole yhtä tehokas kuin tablettilääkitys, ja ilmeisesti tämä minun annoksenikin on tavanomaista pienempi. Ultran tehnyt gyne kysyi nimittäin, että onko annokseni kaksi 75 mikrog:n laastaria, vaikka sehän on se 100 mikrog:aa.

Odotan nyt puhelua klinikalta, että miten edetään. Nouseeko estrogeeniannos, tarvitaanko vielä uusi ultra? Voidaanko siirtopäivä päättää näillä tiedoilla? Olisi kyllä aika kurjaa mennä Tampereelle, jos siellä sitten todettaisiinkin että limakalvo on liian ohut siirtoon...

Kysyin ultraavalta gyneltä julkiselle puolelle siirtymisestä. Se sanoi että sitten kun pakkanen on tyhjä niin voimme olla yhteydessä gynen polille. Mieshän ei ole käyttänyt Clomifenia, kun koko asia jäi hieman auki alkuvuodesta. Gyne suositteli aloittamaan lääkityksen vaikka heti. Vastehan tulee noin kolmessa kuukaudessa. Ei siitä varmasti haittaakaan ole, jos sitten julkisella puolella tehdään ICSI nro 2.

Mutta nyt menen tietysti aika paljon edelle ajankohtaisista asioista. Mutta on hyvä, että tulevaisuuden varalle on ainakin näissä lapsettomuushoitoasioissa kohtuullisen selkeät suunnitelmat, jos nyt ei aina kaikilla muilla elämän osalueilla...

Malttamaton

Tosi monella blogikaverilla on tällä hetkellä piinapäivät menossa. En malttaisi odottaa, että pääsen taas itsekin piinailemaan :) Ultra jo maanantaina, jännittävää! Tänään olen päivystysvapaalla eikä viikonloppuna ole töitä, sen sijaan paljon mukavaa ohjelmaa, joten aika menee varmasti nopeasti. Eikös se nyt ole niin, että lääkkeellisessä kierrossa siirtopäivä päätetään ultran perusteella? Vai olenko väärässä?

Yllättävän hyvin olen sietänyt estrogeenihoitoa. Tänään on taas laastarinvaihtopäivä. Oikeastaan en ole huomannut mitään selviä oireita. Rinnat ovat mahdolllisesti epätavallisen arat kierron vaiheeseen nähden, mutta ei muuta. Mieliala oli tässä parina päivänä ikävän levoton, mutta sen panen kyllä monen pientä stressiä aiheuttavan seikan piikkiin. 

Tiedän kyllä, että jos nyt oikein rupeaisin miettimään tosiasioita, niin saisin kyllä mieleni surulliseksi ja siihen liiankin tuttuun miksi-juuri-meidän-piti-saada-lapsettomuus-vaivoiksemme-moodiin. On kuitenkin niin paljon helpompi elää, jos pystyn ajattelemaan, että lapsettomuus on vain osa muuten enimmäkseen hienoa elämääni, kuin jos lapsettomuus määrittelisi sen kokonaan. 

Oikein pahoina hetkinä minun on kuitenkin hyvin vaikea nähdä itseni juuri muuna kuin lapsettomana.  Hallitseva tunne on silloin hirvittävä epäreiluuden kokemus, mutta mieltä kalvaa myös kysymys, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän surun?

Onneksi näitä pahoja hetkiä ei tule kovin usein. Ja TÄMÄ hetki ei onneksi ole sellainen. Kunhan tässä lämpimikseni kirjoittelen ;) Olen päättänyt, että tämän tekstin julkaistuani en enää ajattele lapsettomuutta tänään :) Sen sijaan on paljon muuta tekemistä, pitäisi siivota, leipoa marjapiirakka, siivota jyrsijöiden häkki ym.

Ihanaa viikonloppua!

Puhelu klinikalle

Soitin klinikalle kertoakseni vuodon alkamisesta, ja samalla kyselin muutamasta mieltä askarruttavasta asiasta. 

Primaspan jatkuu entisellään, vaikka käytänkin Klexanea. Taukokiertoa ei hoitajan mukaan tarvitse pitää lääkkeelliseen kiertoon tehtyjen PAS:ien välillä, olettaen, että S-hCG on aivan matala. Käytännössä se käy minun kohdallani niin, että jos veritesti on negatiivinen, niin Estradot-hoito loppuu, ja se aloitetaan uudelleen sitten kun vuoto alkaa. Jos taas hCG on edes hieman koholla, niin Estradot jatkuu joko siihen asti että kemiallinen raskaus varmistuu tai raskausviikolle 10-12 silloin jos raskaus alkaa. Kemiallisen raskauden jälkeen seuraava PAS voidaan tehdä sitten kun hCG on normaalistunut (eli kai käytännössä vasta tauokierron jälkeen?).

Nykyisellä aikataululla kaksi peräkkäistä PAS:ia taitaa silti olla mahdottomuus, koska klinikan kesäloma osuu juuri silloin, kun toinen siirto pitäisi tehdä. Näin olen laskeskellut. Toivon tietysti, ettei neljättä siirtoa enää edes tarvittaisi :) Tämän kierron siirto tapahtuu hyvin todennäköisesti juhannusviikolla. Ultraan voisin mennä kp 11 eli viikon päästä maanantaina, jos se vain ultraavalle osapuolelle sopii ;)

Vaikka aina pitäisikin toivoa parasta, niin olemme kuitenkin jo hieman pohtineet, mitä teemme sitten jos/kun raskaus ei edelleenkään olisi elokuussa alkanut. Silloin saisimme nimittäin olla jo yhteydessä sairaalan klinikkaan julkisen puolen hoidoista. Onpa aika mennyt nopeasti. Tottahan oletuksena oli, ettemme tarvitsisi julkisen puolen hoitoja lainkaan, mutta nyt on yhtäkkiä puoli vuotta ja pian kolme PAS:ia hujahtanut ohi tuosta noin vain.

Luulisin, että meidän ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä poliklinikalle joka tapauksessa. Todennäköisesti joudumme vielä odottamaan jonkun aikaa ennen kuin hoitoja voidaan aloittaa. Lisäksi on edessä hoitopaikan vaihto, koska muistaakseni meidän sairaanhoitopiirimme ostaa lapsettomuushoitopalvelut Ovumiasta. Sittenhän meillä on vielä alkioita jäljellä pakkasessa. Kai ne nyt kannattaisi "käyttää loppuun", vaikkeivät mitään huippuyksilöitä olekaan (kolme 2-soluista, jos seuraavaksi siirretään 4-soluinen)???