Kesäloma

Hävettää tulla tänne kertomaan, että olen lapsettomuuden ja kaiken muunkin suhteen edelleen hyvällä tuulella, kun moni kanssabloggaaja voi todella huonosti. Mutta näin se vain on. Olen nauttinut kesälomasta vaikka kuinka paljon, ja sitä on edelleen yli kaksi viikkoa jäljellä. Raskaana en taida olla, vaan odottelen vuotoa :) Taisin joskus aiemmin laskea, että kuukautiset saattaisivat alkaa sunnuntaina. Tänään on kp 29 eli se olisi sitten kp 31. Pikkaisen jo odotan seuraavaa PAS:ia :)

Yksi parhaista ystävistäni kertoi muutama päivä sitten, että hän ja hänen miehensä yrittävät lasta. Ilahduin tästä kovasti, osittain siksi että ystävä osoitti luottamustaan, mutta myös siksi, etten tuntenut minkäänlaisia katkeria tunteita, vaan pystyin sydämestäni toivottamaan onnea yritykseen. Olen tyytyväinen myös siksi, että nyt osaan varautua raskausuutisiin, eivätkä ne tule ihan puskista sitten kun tulevat. Vauvaa on kaiketi tehty jo muutaman kuukauden ajan. En todellakaan toivoisi, että he joutuisivat kokemaan samat vaikeudet lastenhankinnassa kuin me...

Lopuksi haluan toivottaa jaksamista blogituttavilleni, joilla on lapsettomuuden vuoksi tällä hetkellä vaikeaa. Ajattelen teitä usein <3

Aika kuluu

Onpas siitä pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin. Osittain syynä on se, että olemme olleet melkein viikon huonon nettiyhteyden varassa miehen perheen mökillä. Toinen syy on sama kuin mitä edellisessä postauksessa kerroin. Lapsettomuus ei edelleenkään vaivaa kovin paljon. Enkä pitäisi keksiä jotain muitakin aiheita, joista kirjoittaa??? Mutta ei sittenkään. Kun tämä blogi on juuri lapsettomuuteen liittyvien asioiden pohtimista varten.

Ensimmäinen lomaviikko meneillään. En ole oikein vieläkään sisäistänyt kunnolla, että on loma. Tuon mökkireissun lisäksi emme lähde enää reissuun tämän loman aikana, ja se on IHANAA. Kaikkein mieluiten vietän lomani kotona puuhastellen, lukien, leffoja katsoen jne. Rannalle olisi kyllä kiva myös päästä ja tavata ystäviä ihan vain kotikaupungissa :)

Kuten edellisessä postauksessa tunnustin, niin tein taas ovulaatiotestejä. Testi oli postiviinen kp 17 illalla (onneksi, koska se oli viimeinen testini). Melkein koko seuraavan päivän tuntui oikealla selvästi oviskipuja. Ovulaation hyödynsimme kuten joskus aiemmin, kun luulimme että se voi johtaakin johonkin. Jostain kumman syystä minulla on kuitenkin taas sellainen olo, että miksipä tästä luomukierrosta ei voisi tärpätä?

Realistisesti ajatellen minun pitäisi heti unohtaa moiset hömpötykset. Jos siittiöitä kerran on niin vähän, että ne eivät löydä munasoluja edes laboratorion maljalla, vaan ne pitää ruiskuttaa suoraan munasolujen sisään, niin miten ihmeessä luomuraskaus silloin voisi onnistua??? 

Kallooni ei kuitenkaan edelleenään mahdu, että miksi ensin alkaa kaksi raskautta luomusti ja sitten puolen vuoden päästä viimeisimmästä todetaan, että miehen siemenneste on niin huonoa että ICSI on ainoa keino saada raskaus aikaan. Onko siittiöitä koko ajan ollut näin vähän, vai tapahtuiko tuon puolen vuoden aikana jotain? Näihin kysymyksiin emme varmasti koskaan saa vastauksia. Mutta tämä mysteerio on kuitenkin osaltaan ylläpitämässä epärealistisia toiveitani luomuraskaudesta.

Ihmeisiin en usko, jos niiden määritelmä on se, että jokin mahdoton asia tapahtuu. Mutta jos ihme määritellään hyvin epätodennäköiseksi tapahtumaksi, joka sitten kuitenkin tapahtuu, niin silloin asia on ihan eri. Tällaisia ihmeitä olen itsekin kokenut, ja uskon että elämäni tuo niitä tullessaan vielä vaikka kuinka paljon :)

Ai niin... se lapsettomuus

Olen ollut kirjoittamatta näin pitkään siksi, että ei ole ollut mitään sanottavaa. Miksi jauhaa täällä lapsettomuudesta, kun en ole moneen päivään tuntenut itseäni lapsettomaksi? Se on tietysti vain hyvä asia. En uskonut, että tällainen välinpitämättömyys olisi enää mahdollistakaan. Tai ei se ehkä välinpitämättömyyttä ole, mutta asia ei vain tällä hetkellä häiritse juuri ollenkaan.

Uskoa en ole menettänyt. Välillä aina tunnen vatsanpohjassa ihanan kirpaisun, kun mietin miltä sitten tuntuu, kun vihdoinkin saan taas nähdä raskaustestissä kaksi kunnollista viivaa. Hieman petetty olo on kyllä välillä. Ensimmäisestä plussasta on pian jo kaksi vuotta, ja toisesta puolitoista. Mikä tarkoitus näillä oli, jos lisää ei ole tulossa? 

Jaksamme miehen kanssa edelleen ihmetellä, miten kummassa on mahdollista, että olen tullut kaksi kertaa raskaaksi näin hirvittävän huonolla siittiömäärällä, kun sen kerran pitäisi olla lähes mahdotonta. Voiko sitten melkein mahdoton tapahtua kaksi kertaa viiden kuukauden sisällä?

Sitten pieni salaisuus. Minulla on vieläkin säästössä se ensimmäisessä PAS-kierrossa tekemäni testi, jossa, edelleenkin, näkyy haalea toinen viiva. Ehkä siellä kuitenkin yritti silloin tapahtua jotain? Harmittaa, etten silloin mennyt veritestiin, koska siinä olisi ehkä näkynyt jotain. Tästä lähtien menen AINA veritestiin, ainakin silloin, jos tikuissa ei näy mitään.

Huomenna on meidän molempien viimeinen työpäivä ennen lomaa. Pitäisikö olla oikein innoissaan? En kuitenkaan ole. Mietin sitä, että sitten kun lomalla on enemmän aikaa, rupeanko taas suremaan lapsettomuutta enemmän? Tai jotain muuta asiaa? Ehkä on vain outoa jäädä lomalle. Kyllä varmasti nautin siitä sitten kun pääsen kunnolla vauhtiin :)

Nyt on muuten jo kp 15. Ja KYLLÄ, olen tehnyt ovistestejä! :D Vasta kaksi ja edelleen negatiivista näyttävät. Annoin itselleni luvan testailuun, kun kerran olo on lapsettomuuden suhteen näin hyvä. Ja kun se testailu on niin kivaa ;)

Lääkitysasiaa

Lapsettomuusrintamalle ei kuulu juuri uutta. Tänään elän kiertopäivää seitsemän. Muutama päivä sitten tuli postissa seuraavan eli 4. PAS:in suunnitelma. Tästäkin tulee siis lääkkeellinen kierto. Lääkitys eroaa sillä tavalla, että Estradot-annos on heti aluksi jo 150 mikrog, ja Prednisolon-annos olisi 10 mg koko kierron ajan, paitsi siirron yhteydessä 30 mg/vrk. 

Tuo Prednisolonin määrä hieman epäilyttää, kun annosta on koko ajan hilattu hieman ylöspäin. Kokonaisuutena olen kuitenkin syönyt Prednisolonia aika paljon tässä kevään ja kesän aikana. 5 mg:aa vuorokaudessa olen käyttänyt jo monta vuotta, eikä siitä ole tullut juuri haittoja (mitä nyt aiemmat isot annokset ovat vaikuttaneet hieman luuntiheyteen), mutta en mielellään söisi Prednisolonia pitkiä aikoja isompia annoksia. Varsinkin kun tieto tehosta lapsettomuushoitojen yhteydessä on aika hataralla pohjalla (korjatkaa toki jos olen väärässä). Mutta jos siitä nyt on edes jotain hyötyä, niin syön kortisoniakin ilomielin :)

Tämän ensimmäisen lääkkeellisen kierron aikana en huomannut lääkkeistä mitään haittavaikutuksia, ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun olin jo poistanut laastarit, totesin että paino oli noussut aika reippaasti. Mitä lie ollut, ylimääräistä nestettä kai, mutta kun tänään kävin vaa´alla, niin se näytti 5 kg vähemmän kuin viikko sitten, ja se on aika paljon tämän kokoiselle ihmiselle! Nyt tuntuu kyllä huomattavasti mukavammalta. Kortisonikin kyllä turvottaa, ja juuri ennen kuukautisia painan normaalistikin pari kiloa enemmän, joten ehkä kyse oli kaikkien näiden asioiden yhteisvaikutuksesta.

Kp 1 ja vapaus

Sieltähän se vuoto alkoi. Hyvä ettei tarvinnut tämän pidempään odotella. Olen oikein hyvällä tuulella tänään. Niin hyvällä, ettei lapsettomuus jaksa surettaa. Vaikka kovasti kaipaankin omaa lasta, niin olen myös oppinut nauttimaan tästä vapaudesta, jota ei sitten enää ole, kun on lapsia.

On ihanaa olla ilman lapsettomuushoitojen lääkkeitä. Omat pillerini toki otan päivittäin edelleenkin, mutta niin olen tehnyt jo kohta kuusi vuotta, ja se on minulle yhtä lailla rutiinia kuin hampaiden pesu. Mutta Lugestronit ja Klexanet ja laastarit, niiden kanssa on aina vähän enemmän muistamista ja vaivaa :) Nyt olen vapaa, myös tällä tavoin :D

pp 14: Helpotus

Saimme tänään ihania ja huojentavia uutisia liittyen siihen aiempaan huoleen, josta kerroin. On TODELLA helpottunut olo. Kuin sadan kilon taakka olisi nostettu harteilta. Nyt voin taas nauttia täysillä ihan tavallisista asioista, kun ei tarvitse pelätä.

Otsikossa on pp 14, vaikka enhän enää piinailekaan. En oikein tiedä miksi näitä päiviä muuten nimittäisin? Kai kuukautiset pian alkavat. Ei kai siinä kovin montaa päivää mene?

Uskon, että aika seuraavaan siirtoon menee yllättävän pian. Yritän olla odottamatta sitä kovin aktiivisesti, ettei kaikki aika mene päivien laskemiseen. Toisaalta näin kesällä on helppo ajatella ihan muitakin asioita, varsinkin kun edessä on vielä kuukauden loma! :)