Vähän surua

Havahduin tänään siihen, ettei Fertinovasta ole edelleenkään lähetetty meille mitään papereita! Ja soitin sinne jo kohta kuukausi sitten... Siitä on niin kauan, että olin jo ehtinyt unohtaa koko asian. Lisään siis huomiseen "to do"-listaani "soita Fertinovaan". Ärsyttää. Ei papereilla vielä mikään tulenpalava kiire ole, mutta silti.

En ollut taas moneen päivään surrut lapsettomuutta, mutta eilen aamulla itketti, ja tänään vähän lisää. Raskaus ja lapsen saanti tuntuvat todella etäiseltä asialta tällä hetkellä, niin etäiseltä etten osaa kuvitella tilannetta, jossa haaveemme olisi toteutumassa. Näin siitä huolimatta, että rinnasta puristaa, kun oman lapsen kaipuu on niin kova. 

Miksi, miksi, miksi tämä ei onnistu? Miksi pitää odottaa? Miksi meidän pitää haluta lapsia, kun ehkä voisimme olla ihan onnellisia ilmankin? Tuntuu, että elämä ajaa ohitse. Vaikka se ei kyllä onneksi ole totta. Elämme täyttä elämää vielä täyttymättömästä unelmasta huolimatta. Mutta tekee pahaa nähdä kaikkein muiden saavan lapsia ja toisia ja kolmansia, kun meillä ei ole vielä yhtäkään. Ja alituiseen pelätä, että mitä jos emme saa koskaan lapsia, tai jos sairauteni vuoksi joutuisimme keskeyttämään hoidot. Ja nuoremmaksikaan en tule, en.

Mikähän kp nyt on? Ei hajuakaan, eikä kiinnosta.

Ovis

Tulipa ovis myöhään, kun tänään on jo kp 18! Eilen kyllä jo tuntui nipistelyä molemmissa munasarjoissa, mutta tänään sitten oikein selvästi oikealla. En voi oikein hyppiä tai juosta, kun pienikin tärähdys sattuu. Eilen valkovuoto oli aivan läpinäkyvää ja runsasta. Eli vaikka en ole nyt tehnytkään ovistestejä, niin olen kyllä satavarma että ovis nyt vihdoinkin tuli ja meni :)

Olen laskeskellut pääni puhki, että miltä aikataulut näyttävät hoidon suhteen, kun olisin mahdollisesti menossa marraskuussa viikon mittaiseen koulutukseen toiseen kaupunkiin, ja yritän miettiä, voinko turvallisesti ilmoittautua, etten joudu perumaan lähtöäni hoitojen takia. Kaikkihan tietysti riippuu siitä, että koska nämä seuraavat ja sitä seuraavat kuukautiset alkavat. Nyt kun ovis tuli näin myöhään, niin se ainakin helpottaa asioita, mutta eihän siitä seuraavasta kierrosta sitten tiedä...

Olenko ymmärtänyt oikein, että pitkässä kaavassa olisi ultra noin viikon päästä kuukautisista, jolloin katsotaan että munasarjat ovat varmasti lepotilassa?

Uusi Liebster award!

Kiitos Suunnittelemattomuuksissaankin-blogin Spukalle haasteesta! Olen jo vastannut tähän haasteeseen kerran, mutta aina mukavaa, kun saa lisää visaisia kysymyksiä :) Tällä kertaa en kuitenkaan enää haasta ketään eteenpäin.

1. Tärkein asia minkä olet oppinut blogitaipaleesi aikana?

Tämä olikin vaikea kysymys heti alkuun :) Olen ainakin ymmärtänyt, miten paljon anonyymikin vertaistuki voi merkitä. 

2. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten?

Ehkä kevät. Olen välillä hitaasti lämpenevä, mutta toisaalta valoisa luonne :)

3. Mikä on unelma-ammattisi ja miksi?

Se oli jo ala-asteikäisenä lääkärin ammatti, ja onnekseni olen myös saanut toteuttaa unelmani. Lääkäri-vanhempani vaikutusta idean synnyssä en kiistä, mutta toisaalta tämä samainen vanhempi toisen vanhempani säestämänä oli sitä mieltä, että voisin valita jonkin vähemmän rasittavan ammatin. Mutta pidin oman pääni :D Alun perin ammatinvalintaan vaikutti kiinnostus ihmiskehon toiminnasta sekä auttamishalu. Nyt lääkärinä työskennellessäni arvostan riittäviä haasteita, päivittäistä pohdiskelua, välillä pelottavankin suurta vastuuta sekä ihmisten kohtaamisesta ja auttamistesta saamaani tyydytystä. Joskus juuri valmistuneena mietin, että olisin voinut valita jonkun "helpommankin" ammatin, mutta tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen valintaani.

4. Tunnetko olevasi erityisherkkä?

Kun tästä aiheesta on viime aikoina paljon puhuttu, niin olen tainnut muutaman testinkin tehdä, ja niiden perusteella ainakin :) Tosin monet näistä ns. erityisherkkien ominaisuuksista tuntuvat olevan sellaisia, jotka moni ihminen kyllä kokee omakseen, vaikkei ehkä muuten olisi erityisen herkkä. Mutta olen kyllä sellainen ihminen, joka liikuttuu hyvin helposti, aistii herkästi muiden tunteita, omassa mielessään on aina pohtinut syntyjä syviä, häiriintyy siitä jos ympäristö ei ole harmoninen, stressaantuu elämän muutoksista yms. Toisaalta, tunnen erään henkilön, joka on oppikirjaesimerkki erityisherkästä ihmisestä, ja häneen verrattuna olen hyvinkin epäherkkä :) 

5. Linja-auto vai juna, miksi?

Ehdottomasti juna. Linja-autoissa en pidä siitä, että on ahdasta ja ehkä suuremmalla todennäköisyydellä joutuu istumaan vieraan ihmisen viereen. Junassa en myöskään tule pahoinvoivaksi.

6. Oletko ulkoilmaihminen?

Tähän voisin vastata sekä kyllä että ei :) Rakastan luontoa ja puutarhahommia, mutta toisaalta jos sää on tarpeeksi huono, niin jään mielihyvin sisällekin :)

7. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Ensimmäisestä keskenmenosta toipuminen kesti paljon pidempään kuin olin ajatellut, ja elämääni hallitsi katkeruus. Tuntui, että tarvitsin uuden kanavan, jota kautta voisin purkaa tuntemuksiani ja saada vertaistukea.

8. Ärsyttääkö sinua kirjoitusvirheet?

Kyllä :)

9. Jääkiekko vai jalkapallo?

Jääkiekko. Vastaan sillä perusteella, että jalkapallosta en pidä ollenkaan, jääkiekko taas kiinnostaa penkkiurheilijana lähinnä kansainvälisellä tasolla.

10. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta sade?

Syksyinen päivä, aivan kuten tämäkin :)

11. Oletko onnellinen?

Kyllä. Mietin tasaisin väliajoin, että olenko onnellinen vai en. Hämmästyn aina, että vastaus on jo pidemmän aikaa ollut kyllä. Elämässäni on ollut monta jaksoa, jolloin olen erilaisista syistä ollut onneton pidemmän aikaa, ja on tietysti väistämätöntä, että näitä jaksoja tulee lisää. Siksi olen kiitollinen siitä, että saan olla onnellinen juuri nyt.

Asiat etenevät

Vihdoinkin tuli postissa aika hoidon suunnitteluun. H-hetki koittaa 21.10. Aika on tutulle ja erittäin hyväksi todetulle kollegalle :) Edeltävästi sekä minä että mies käymme antamassa taas uudet veri- ja pissanäytteet. Mies näytti vähän nyreää naamaa, että mitä pitääkö senkin antaa pissanäyte :D Välillä joudun muistuttamaan miestäni, että kukas tässä projektissa onkaan antanut suurimman panoksensa, toki miehenkin osuus on merkittävä, mutta ei niinkään rasittava ;)

Fertinovasta sen sijaan ei ole kuulunut mitään. Kestääkö todellakin kaksi ja puoli viikkoa katsoa läpi meidän paperimme?!?

Muuten elämä soljuu eteenpäin ihan tasaisesti. Taitaa olla kp 14 tänään. Ovistestejä en ole käyttänyt. Valkovuodon perusteella ovikseen on vielä aikaa. Ellei se sitten ole tullut todella aikaisin ja minun huomaamattani. Yritämme kyllä tässäkin kierrossa luomuraskautta. Eihän se yrittäminen loppujen lopuksi kovin vaikeaa ole ;) Onnistuminen sen sijaan...

Voihan facebook

Juuri kun eilen pääsin hehkuttamaan, etten ole murehtinut lapsettomuutta, niin eiköhän sitten myöhemmin eilen ilmaantunut facebookiin taas yksi hieman odottamaton tuttavan vauvauutinen. En vain pystynyt kirjoittamaan onnittelua, mutta tykkäsin sentään kuvasta. Tuli oikein paha mieli. En saanut heti untakaan illalla, kun oli surullinen olo ja velloin itsesäälissä.

Tänään tuntuu jo paremmalta. Eihän sille mitään voi, että minun ikäiseni saavat lapsia. Sehän kuuluu asiaan. Mutta harmitta, vituttaa ja vaikka mitä.

Kp 10

Olen kyllä hengissä mutta tarkoituksellisesti pitänyt hieman etäisyyttä blogimaailmaan :) Vaikka aina jaksan jauhaa, etten pidä hoitotauoista, niin on tämä vaan aika mukavaa silti. Vain elää ilman että täytyy laskea ja pistää itseään ja liimailla laastareita eikä tarvitse koko ajan miettiä lapsettomuutta.

Odotan edelleen kirjettä sekä gynekologian poliklinikalta että Fertinovasta. Kestääkö tosiaan näin kauan, että joku lääkäri ehtii katsoa paperimme siellä klinikalla läpi? Onneksi ei ole mikään kiire. Toivon vain ettei asiamme ole kokonaan unohtunut, koska en haluaisi enää joutua soittamaan klinikalle erikseen ja pyytää niitä papereita. Gynekologian poliklinikalta taas kuulemma tulee aika sitten kun lokakuun vastaanottoajat avataan. Eikö nyt senkin aika jo olisi???

Mutta kylläpä elämä onkin mukavaa tällä hetkellä. Tai ei ole mitään valittamista. Syksy on kotoinen vuodenaika. Töissä olen vihdoinkin alkanut suuntautua tulevalle erikoisalan erikoisalalleni, ja se tuntuu oikein kivalta. Vauvaa yritämme toki tässäkin kierrossa, kun eihän sitä koskaan tiedä, mitä kummia asioita voi tapahtua silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tällaista tänne kuuluu tällä hetkellä :)

Uusi kierto

Kuukautiset alkoivat eilen. Tähän saakka on ollut ihmeen vähän vuotoa, kun viime kierrossa tuli jo ekana päivänä ihan hirvittävästi hyytymää :D En ole juurikaan surrut epäonnistunutta edellistä PAS:ia. Toki olisi ollut hienoa että juuri tämä reippaalta vaikuttanut alkio olisi jatkanut kasvuaan, mutta kun ei niin ei.

Odottelen innokkaasti postia sairaalasta, että saisin jo kirjoittaa kalenteriin sen suunnittelukäynnin ajankohdan. Töistäkään ei ole hankala lähteä kesken päivän, kun ei tarvitse edes poistua ulkoilmaan :)

pp14: Veritestin tulos

Lopullinen varmistus sille, etten ole raskaana: S-hCG oli <3. Se siitä sitten. Mutta ihmeellistä, miten olenkaan ollut tänään hyvällä tuulella! Kumma juttu. Muut asiat sentään tuntuvat luistavan, lastenhankintaa lukuunottamatta.

Klinikalle soittaminen oli kuitenkin vähän vaikeaa. En ollut ajatellut, että meidän ja klinikan tiet eroaisivat näin: että alkiot on käytetty loppuun ja siirrymme julkiselle puolelle, koska raskautta ei ole vielä saatu aikaiseksi. Kurkkua hieman kuristi, mutta onneksi ei tullut mitään itkukohtausta puhelimessa. Ei se kaukana ollut. Hoitajan mukaan lääkäri käy vielä läpi paperimme ja saamme ne sitten kotiin, seuraavaan hoitopaikkaan toimitettavaksi. Kiitin kovasti hoidosta, eihän meillä mitään suurempaa valittamista ole ollut. Vähän haikea fiilis.

Nyt on sitten taas edessä pakollinen tauko hoidoissa. Ihan kiva olla ilman lääkkeitä taas jonkun aikaa, mutta muuta positiivista en kyllä hoitotauossa näe. 

Mielenkiintoista nähdä, miten hommat sujuvat toisessa hoitopaikassa, mahdolliset erilaiset hoitokäytännöt jne. Meneeköhän punktio yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla? Paljonko munasoluja saadaan, ja miten ne hedelmöittyvät? Pääsenkö tällä kertaa tuoresiirtoon? En malttaisi odottaa, jännittää :) Suurimmaksi osaksi jännitys on positiivista. Koko tämä tuohu on mielestäni tosi mielenkiintoista, sen lisäksi että sen tarkoituksena on saattaa minut raskaaksi :) 

Olen todella kiitollinen siitä, että olen jaksanut ensimmäisen hoidon näin hyvin, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tästä on hyvä jatkaa.