pp10: Ihme aamupäivä

Se paha "ummetukseni" oli kuin olikin hyperstimulaatio. Tulin tänään aamulla töihin, vaikka voin tosi huonosti. Vatsa oli entisenlainen pömppö ja liikkuessa kipeä, ei tosin levossa onneksi. En pystynyt syömään aamupalaa, ja työpaikalle saavuttuani menin ensi töikseni yökkäilemään vessaan. Kollega soitti gynen polille ja pääsin päivystyskäynnille meidän "omalle" lapsettomuuslääkärille. Vatsaontelossa oli reilusti nestettä, munasarjat kylläkin kuulemma vain kohtuullisen kokoiset, oikea suurempi noin 8 cm. 

Vatsanpeitteiden läpi laitettiin dreeni (auts) ja nestettä on tullut parin tunnin aikana 2 litraa. Olokin on jo paljon parempi :) Saan nestettä suoneen ja lisäksi laitettiin albumiinia tippana.

Enpä ollut ajatellut tällaista päivää, kun aamulla heräsin! Kaikkein mullistavin asia on kuitenkin se, että olen kuulemma raskaana. Raskaana. Se on tällä hetkellä hieman liian suuri asia käsitettäväksi, mutta hcg oli 134, mikä on hyvä arvo 10 päivää siirrosta. Gyne oli otattanut sen muiden labrojen lisäksi, kun nyt on kai eka päivä, kun voisi kohtuudella olettaa arvon jo nousseen. 

Gyne kertoi asiasta ennen dreenin laittoa, heti kun tulin toimenpidehuoneeseen. Ensin se sanoi vain että onnea, ja taisin vain tuijottaa ja kysyä että anteeksi mitä, ja kun se sitten sanoi että olet raskaana, niin rupesin itkemään ihan hysteerisesti ja gyne halasi ja se oli uskomattoman hieno hetki.

Takki on niin sanotusti aika tyhjä tällä hetkellä. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen osastolla todennäköisesti huomiseen ja sitten sairauslomalla loppuviikon. Olen tosi onnellinen, etten kuitenkaan ole tämän huonommassa kunnossa. Mutta että raskaana. RASKAANA. Voiko se olla totta???

pp8: Pikapäivitys puhelimella

Olemme koko viikonlopun reissussa, joten himotestaaminen on saanut jäädä, ehkä hyväkin asia :) Eilen kyllä tein aamulla testin 1,5 tunnin aamupissasta, ja samaa näytti kuin torstaina, eli himmeä mutta ihan ilman suurennuslasia näkyvä toinen viiva. Joko jotain tapahtuu, tai sitten testit ovat hanurista. Sen kuitenkin tiedän, etten kuvittele niitä viivoja. Turvotus ja ummetus tulivat valitettavasti takaisin, joten tämänpäiväinen shoppailuretki Helsinkiin on välillä ollut yhtä tuskaa. Vatsa on pinkeä pallo, jota polttelee ja kiristää. Hirveä nälkä on mutta se mitä panen sisään ei tule ulos. Oksettaa ja niin pois päin. Olen koko päivän haaveillut kaikesta tosi suolaisesta. Ehkä ei kannattaisikaan yrittää hankkiutua raskaaksi :)

pp6: Pelko

Enpä ole koskaan tainnut saada näin paljon kommentteja mihinkään postaukseen kuin tuohon edelliseen, kiitos tuhannesti kaikille! Melkein hävettää, miten paljon melua olenkaan saanut aikaiseksi yhdestä haamusta :) Pelottaa, että olen huomenna täällä itkemässä hätiköityjä päätelmiäni. Tässä päivän aikana ajatukset ovat ymmärrettävästi risteilleet edes takaisin kaikenlaisten tuntemusten väliä. Huominen kammottaa, mutta olen päättänyt testata taas uudelleen, kun nyt olen tähän ryhtynyt. Ja toden totta, on VASTA pp6. On vielä niin hirveän aikaista...!

Mietin vielä sitäkin, että eihän Pregnylin enää pitäisi testissä näkyä??? Omasta piikistäni on jo 12 päivää, ja eilenhän toisaalta ei vielä mitään kunnollista näkynytkään. Gonapeptyl ei kai vaikuta testaamiseen?

Ystävällinen lukija muuten kommentoi toissapäiväiseen postaukseeni, että Kantaan menevät myös ainakin TAYS:in tiedot alkioista. Sydän pamppaillen menin katsomaan omia tietojani, ja kyllähän siellä oli TAYS:ista tullut pari paperia, tosin ei vielä mitään sellaista mitä emme olisi jo tienneet, eli vain alkioiden tilanne silloin perjantaina 20.11. Ehkä sinne pian ilmaantuu muutakin. Hui :)

pp6: Testi ja toinen

Syy siihen, miksi en kirjoittanut eilen mitään, oli se että harmitti. Minulle nimittäin valkeni, miksi ostin noin monta raskaustestiä. Halusin ilmeisesti oikein testaamalla testata, aloitin nimittäin jo eilen. Miksiköhän? No, kun se olisi vain niin ihanaa saada se plussa testiin. Siksi. Tai edes tietää, että alkio on yrittänyt kiinnittyä. Siksi.

Eilinen testi aamupissasta oli mielestäni ihan negatiivinen. Ehkä joku viivanpaikka nähtävissä, jos oikeassa kulmassa ja valaistuksessa katsoin. Ja minähän tosiaan katsoin. Ja katsoin. Ja KATSOIN. Ensin negatesti ei harmittanut niin paljoa, olihan vasta pp5, mutta sitten rupesin miettimään, että tosiaan, alkiohan on (jos on) jo 9 päivän ikäinen. Että eikös sen olisi jo pitänyt kiinnittyä ja hCG:n alkaa nousta???

Testailu jatkui tänään aamulla. Olin yön töissä, ja kun neljältä pääsin nukkumaan, niin laitoin pissapurkin ja testiliuskan valmiiksi vessaan odottamaan aamua. Heräsin kuitenkin jo kahden ja puolen tunnin kuluttua kovaan pissahätään, joten keräsin pissat talteen ja menin takaisin nukkumaan. Hoitaja kuitenkin soitti hetken päästä ja pyysi katsomaan potilasta, joten ajattelin että teen testin saman tien, jos en vaikka hetkeen pääse takaisin päivystyskämppään.

Jo imeytymisvaiheessa pystyin näkemään jonkinlaisen haamun. Ihan varmasti se oli siinä. Näkyi kauempaakin, ainakin oikeassa valossa. Kun juoksujalkaa palasin potilaan luota noin 10 minuuttia myöhemmin, haamu oli edelleen siinä.

Eli mitä olen nyt taas mennyt tekemään?!? Alkanut kuvittelemaan, että olen raskaana. Minulla on huonoja kokemuksia "haamuista", ja se on oikein ikävää, kun ensin olen kokonaisen päivän alkanut elätellä toiveita, ja sitten seuraavana aamuna odottaa paluu karuun todellisuuteen. Ihan oma vikanihan tämä on. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että pettymys taitaa joka tapauksessa olla yhtä suuri. Ehkä vain jaan tuntemukset käsiteltävämpiin osiin, jos aloitan testauksen aikaisin, ja vähitelleen huomaan, että mitään ei tosiaankaan tapahdu.

Mutta kun nyt ainakin kuvittelen, että jotain tapahtuu. Mitä olenkaan mennyt tekemään... Vai voisiko olla mahdollista, että pieni alkiomme, preblasto-viimeksi-kun-hänestä-kuulimme, VIHDOINKIN täyttäisi unelmamme?

Alavatsalla on edelleen sitkeä turvotus. Pissattaa paljon. Rinnat ovat vielä aika pehmeät, mutta nännit aristavat jonkin verran. Lisäksi kurkku on kipeä, mutta se on kyllä ihan flunssaa vain :)

Piti vielä kerran käydä tiiraamassa testiä, ennen kuin uskalsin lähettää tämän postauksen. Etten nyt aivan höpölöpöä tänne kirjoita. Mutta kyllä siinä on viiva. Kuvaa en valitettavasti saa otettua, sellaista josta nyt voisi jotain nähdä. Ehkä olen ostanut ihan paskoja testejä, jotka helposti näyttävät haamuja. Hemmetti. HEMMETTI.

pp4: Kauhunhetkiä postilaatikolla

Kyllä hyppäsi sydän kurkkuun, kun töistä tultuani hain postit! Kirje TAYS:ista! No, tajusin aika nopeasti, ettei noin ohueen kuoreen mahdu kuin yksi A4-arkki. Laskuhan siellä siis vain oli. Onneksi. En ollut odottanut tietoa alkiosta IHAN vielä. Tosin postin lakko saattaa sotkea asiat oikein pahasti, niin että joudumme odottamaan tietoa paljon YLI sen luvatun kaksi viikkoa.

Sain postissa myös Raskauskeijusta tilaamani raskaustestit. En ole koskaan tilannut halpatestejä netistä, mutta nyt sitten yhtäkkiä sunnuntaina keksin että ovathan ne netistä ostettuina paljon halvempia kuin kaupasta. Kun minulla lisäksi oli 10 euron lahjakortti kyseiseen nettikauppaan, niin 18 liuskatestin hinnaksi tuli postikuluineen vain 5 euroa! Ja toimitus kahdessa päivässä! En voi olla muuta kuin tyytyväinen. 

En ole vielä ihan varma, mitä aion tehdä noin monella testillä, mutta tuli sellainen hytinä että NYT, TILAA. Minulla on myös yksi Clearblue digital, jonka ostin hyvässä uskossa melkein kaksi vuotta sitten. Testi menee vanhaksi tammikuussa, joten nyt olisi todellinen kiire päästä sitä käyttämään. Maksoihan se kuitenkin 15 euroa! En toki usko, että testi menee käyttökelvottomaksi sillä kellonlyömällä kun tammikuu vaihtuu helmikuuksi, mutta ehkä tämä on hyvä enne ;)

Kylläpä piinapäivät kuluvat hitaasti. Sen huomaa varsinkin kun päivitän blogia näin usein :) Eihän tuo otsikon luku yhtään kasva! Viikonlopuksi olemme lähdössä reissuun ystäviä tapaamaan. Silloin saan muutakin ajateltavaa, onneksi.

Oirerintamalle kuuluu sellaista, että se kaamea pömppöturvotus on vihdoinkin helpottamassa. Alavatsa on edelleen epänormaalin turvonnut ja painellen arka, mutta vatsa toimii ja olo on kaikin puolin kivempi. Välillä tuntuu pistelyä ja kaikenlaista paineentunnetta vatsalla, mutta on kyllä ihan mahdoton sanoa, tulevatko tuntemukset vain suolesta vai myös kohdusta. Aika näyttää.

pp3: "Raskausmahaa" on vaikea piilottaa...

Minulla on ollut koko päivän tosi tukala olo tämän turvotuksen vuoksi. Vatsa on edelleen pinkeä eikä toimi kuten toivoisin. Aamulla oli huono olo ja suihkussa pyörrytti. Töissä aamulla potilaskierrolla tuli myös huono olo, ja nyt kaikki hoitajat luulevat, että olen onnellinen odottaja. 

Mitäs muuta hedelmällisessä iässä aamupäivällä pahoinvointia poteva nainen voisi olla kuin raskaana??? Hymyillään salaa, kehotetaan vähän lepäämään ja tuodaan lasi mehua, ja kohta työt taas jatkuvat. Juominen kyllä helpotti oloa. Ehkä olen vain juonut liian vähän. Sekin laittaa vatsan jumiin.

Olisinpa raskaana ihan oikeasti. Maha pömpöttää niin pahasti, että minun on ollut pakko vetää sitä hieman sisään kävellessä, kun löysät työvaatteetkaan eivät sitä kunnolla peitä. Eläköön talvi ja paksut takit! 

Olen tainnut joskus luvata, että sitten kun tulen raskaaksi, en valita mistään vaivoista. Kunhan vain tulisin raskaaksi. Nyt on siis otettava tästä kaikki irti ;) Toisaalta saatan ollakin raskaana, mutta nämä vaivat eivät kyllä sillä selity... Kyllä tämä kaikki taitaa loppujen lopuksi johtua edelleenkin punktiosta. Hyperstimulaatioon en usko. Silloin voisin varmasti paljon huonommin. Olin kyllä päivän aikana moneen otteeseen soitamassa gynen polille, mutta en sitten soittanutkaan. Eivät ne siellä ummetusta hoida :D

pp2: Turvottaa

Onpa hassua, että alkionsiirrosta ei ole edes kahta ja puolta vuorokautta. Tuntuu kuin siitä olisi paljon pidempi aika. Punktiosta sen sijaan alkaa olla jo viikko. Vatsa on pinkeä kuin pallo. Olen yrittänyt harrastaa hieman kevyttä liikuntaa ja saada vatsaa toimimaan muilla konsteilla, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä. En sitten loppujen lopuksi ole edes varma, onko kyseessä ummetus, vaiko vain punktioon liittyvä turvotus. Ärsyttävä oire syystä riippumatta.

Pitikin muuten mainita, että punktion jälkeinen vuoto oli todella niukkaa. Ei yhtään kirkasta verta, vain minimaalisia määriä rusehtavaa. Viimeksi vuoti selvästi enemmän, mutta se liittyi melko varmasti Primaspaniin, jota olin vahingossa käyttänyt ennen punktiota.

Pistin tänään Gonapeptylin. Alkio on siis (hyvässä lykyssä) tänään kuuden päivän ikäinen. Olisipa kaikki hyvin. Nyt ei voi muuta kuin jatkaa Lugesteronien käyttöä ja toivoa parasta.

pp1: Tästä se taas alkaa

Minun osaltani käynnistyivät nyt piinapäivät nr. 5. Mikä erottaa nämä aiemmista? Olen varmasti vähän luottavaisempi. Kun sain kyytiin kerrankin sellaisen alkion, joka oli enemmän kuin "ihan ok". Tuntuu, että tästä siirrosta voisi oikeasti tulla jotain. 

Erilaista aiempiin kertoihin on myös se, että tämä on ensimmäinen tuoresiirtoni. Arvelisin, että se saattaa vaikeuttaa mahdollisten oireiden tulkintaa. Tällä hetkellä vatsa on ihan pinkeä, kipeä ei onneksi, mutta näytän todellakin siltä, kuin olisin raskaana... Ummetus vaivaa, ja se on ehkä suurin syy turvotukseen tällä hetkellä. Kauppareissulla tuntui alavatsalla noin puolen minuutin ajan pistelyä, joka meni ohi. Munasarjat ovat edelleen hieman aran oloiset.

On huikea ajatus, että pieni alkio juuri tälläkin hetkellä saattaa olla jatkamassa kehitystään kohdussani. Että siitä voisi tulla meidän ensimmäinen lapsemme. Ehkä tänä jouluna suurin haaveemme toteutuisi. Että olisin vihdoinkin raskaana.

Alkio kyydissä!

Tampereelta palattu ja mieli on hyvä :) Kolmestatoista munasolusta 12 oli ollut kypsiä, ja niistä 10 hedelmöittyi, mikä on hyvä prosentti varsinkin edelliseen hoitoon verrattuna. 

Tänään siirrettiin "oikein hyvä" nelipäiväinen alkio. Juuri ennen siirtoa biologi huomasi, että alkio oli vielä aamustakin jatkanut kehitystään, ja oli nyt jonkinlainen "preblastokysti". Pakkaseen oli tänään jo laittettu toinen hyvännäköinen nelipäiväinen alkio. Loppuja kahdeksaa alkiota jatkoviljellään vielä, ja niistä toivottavasti osa päätyy pakkaseen.

Olen tosi helpottunut. Kyllä meidän soluista jotain saatiin aikaiseksi :) Tuoresiirto ja ainakin yksi PAS-mahdollisuus. Ja TAYS:issa oli taas mukava käydä. Lopputuloksesta huolimatta olen tosi tyytyväinen saamaamme palveluun.

Gonapeptylin pistän sunnuntaina, kun alkio on kuuden päivän ikäinen. Lugesteron tietysti jatkuu, ja tänään aloitan uudelleen Primaspanin ja kortisoniannos nousee viiden päivän ajaksi 30 mg:aan vrk:ssa, sitten lasken sen 10 mg:aan kuten aiempien siirtojen yhteydessä. 

Testipäivä on kahden viikon päästä, eli perjantaina 4.12. Olisiko tämä nyt SE alkio??? Parin viikon päästä tulee myös postissa tieto loppujen alkioiden kohtalosta. Olisin tosi tyytyväinen, jos pakkaseen päätyisi vielä yksi tai kaksi pikkuista :)

Tosi jännä päivä huomenna

Iiik. Onneksi tänään oli paljon tekemistä töissä ja sen jälkeen heti koko illan kestänyt koulutus, etten ole ehtinyt ajatella huomista juurikaan. Paitsi että puhelin ei oikein toiminut kuten halusin ja sain ostettua junalipun Tampereelle vasta äsken. Alkoi olla juna jo aika täynnä, huomenna kun on perjantai.

Tampereelta ei ole kuulunut soittoa, eli huomiseksi pitäisi löytyä siirrettävä alkio. Se on jotenkin aika hämmentävää. Kun olen alitajuisesti pelännyt katastrofipuhelua koko viikon. Toisaalta ikioptimistinen puoleni on antanut minun pysyä suht rauhallisena, koska kyllä tämä hyvin menee, eikös vain? Saisimmeko ehkä jotain alkioita pakkaseenkin??? Ja että on mahdollista, että tulen tästä siirrosta raskaaksi. RASKAAKSI. Oho.

Välillä ajatukseni ovat harhailleet TAYS:in laboratorioon ja olen kuvitellut mielessäni, miltä alkiomme näyttävät. Onkohan niitä monta? Ovatko nätin näköisiä? Tuleeko niistä koskaan mitään?

Eilen illalla puhelin soi tuntemattomasta numerosta, ensimmäisen kerran tällä viikolla. Välitön reaktioni oli, että nyt joku soittaa ja kertoo että kaikki alkiot ovat kuolleet tai jotain muuta kamalaa. Ajankohta huomioiden siis kuitenkin väärää hälytys :) Huolestuin silti heti uudestaan, kun vastasin puhelimeen, ja siellä olikin meidän oma gyne. Että onko hän jostakin kumman syystä saanut tietää, että koko homma meni päin persettä. No ei sentään. Gyne oli töissä koska päivysti, ja halusi vain soittaa ja kysyä miten maanantaina meni. Juttelimme hetken ja jälkeenpäin oli tosi kiva olo. Onpa ihana gyne meillä.

Mitähän alkioille kuuluu?

Ainakaan eilen ei Tampereelta soitettu. Pidän sitä osittain hyvänä merkkinä. Lukija jo kyselikin, miten munasolujen kävi. No, en siis tiedä, kun en ole kysynyt. Kysyminen pelottaa. Yritän elää hetki kerrallaan sen ajatuksen voimalla, että minun ja mieheni soluissa kyllä on potentiaalia: tarpeeksi saamaan aikaan kemiallisen raskauden eli todennäköisesti kohtuu onnistuneen hedelmöityksen sekä kasvattamaan alkion viikolle 8. Että kyllä niistä jotain varmasti tulee. Ehkä.

Osa varmaan pitää minua pöhkönä. Että olisi parempi kysyä tuloksia, kuin olla huolissaan. Mutta juttu on se, että jos saan oikein huonoja uutisia, niin sitten vasta pelottaakin. Sitä paitsi en voi vaikuttaa mitenkään siihen, mitä Tampereella tällä hetkellä tapahtuu. Enkä halua pilata kohtalaisen luottavaista olotilaani.

Paino oli aamulla noussut ehkä 1,5 kiloa eilisaamusta, ja vatsan turvotus, joka yleensä häipyy yön aikana, on paikoillaan edelleen. Eilisillan aikana se tuohon kehittyi. Vatsa on painellen arka, mutta kipulääkettä ei ole tarvinnut ottaa. Eilen vatsan oli ihan löysällä. Tänään aamulla oli vähän huono olo, mutta se helpotti heti, kun tuli taas kunnon vesiripulit. Mistäköhän vatsaoireet nyt sitten johtuvat?

Yritän juoda paljon. Tänään on jo mennyt varmaan litra :) Tavoitteena vähintään kolme litraa. Ettei vaan pääsisi kehittymään edes lievää hyperiä. Maanantaina ei vatsaontelossa ainakaan ollut yhtään nestettä, mikä on hyvä merkki. Ihottuma on kivasti vaalentunut. Täytyykin muistaa sanoa mahdollisesti allergisesta reaktiosta kun menen Tampereelle seuraavan kerran.

Siirto on siis suunniteltu perjantaille, mutta hoitaja sanoi maanantaina, että jos näyttää siltä että torstai olisi parempi siirtopäivä, niin sitten he tietysti ilmoittavat. Ja sen ilmoituksenhan sitten pitää tulla viimeistään tänään. Eli jos eivät soita, niin silloin ainakin joku alkio on niin elinkelpoisen näköinen, että se todennäköisesti selviää myös perjantaille. TIEDÄN, olen ihan outo. Mutta en soita ja kysy alkioista. EN VARMASTI SOITA.

Mitäs tämä nyt sitten on???

Ehkä noin tunti päivän ensimmäisen postauksen jälkeen olo rupesi tuntumaan jotenkin kuumalta. Ei kuumeiselta varsinaisesti, mutta menin kuitenkin kylppäriin mittaamaan lämmön. Eipä se näyttänyt kuin 37.1, mutta samalla huomasin, että koko kropan iho kasvoja ja suurinta osaa raajoista lukuunottamatta oli ihan helakan punainen! Pientä kutinaa on ehkä aistittavissa, muuten ei mitään oireita. 

Eihän tämä nyt voi olla muuta kuin allerginen reaktio jollekin niistä lääkkeistä, joita eilen sain. Tosin hieman myöhään tulivat nämä oireet... Ja mistäs sitä nyt voi tietää, mikä noista lääkkeistä on kyseessä? Jompikumpi antibiooteista varmaan... Sääli, sillä molemmat ovat kyllä hyviä antibiootteja. Soitin miehelle töihin, ja päätimme yhteistuumin, että otan vähän ylimääräistä kortionia ja lisäksi antihistamiinia. Eiköhän tämä niillä rauhoitu.

Muistan itse asiassa saaneeni kerran aikaisemminkin samantyyppisen reaktion. Syyksi epäiltiin jotain lääkettä, mutta olin saanut edeltävinä päivinä niin montaa eri lääkettä, että aiheuttaja jäi epäselväksi. Höh.

Munasolukeräys nro 2

Olin ajatellut päivittää blogia jo eilen, mutta olin vain niin hirveän väsynyt, että nukuin oikeastaan koko matkan Tampereelta ja sitten kotonakin suurimman osan iltaa, ennen kuin kävimme nukkumaan.

Keräys itsessään oli kokonaisuutena jopa miellyttävämpi kokemus kuin viimeksi. Puudutus ei juuri tuntunut, ja seurailmme miehen kanssa yhdessä ultraääniruudulta, kun follikkelit yksitellen tyhjennettiin. Ihan toimenpiteen lopulla alkoi kuitenkin oikein ikävä vatsakipu, kuin pahin mahdollinen kuukautiskipu. Koska punktio oli jo ihan lopussa, niin minulle ei enää annettu lisää vahvaa kipulääkettä, ja se oli varmaan ihan hyväkin, koska kun minun sitten piti nousta toimenpidepöydältä, huimasi tosi paljon. Korvat menivät lukkoon, puhe puuroutui ja sormia kihelmöi. En sentään pyörtynyt, mutta aika lähellä se oli. Hoitaja haki lepohuoneesta sänkyni, ja minut kärrättiin sillä takaisin. Arvelivat, että vanhvat kipulääkkeet tekivät nuo oireet.

Puoli tuntia punktion jälkeen vatsa oli todella kipeä (ihan eri tavalla kuin viimeksi!). En oikein tiennyt, miten päin olisin sängyssä maannut. Perfalgan laitettiin tippumaan kaikille punktion jälkeen, mutta se ei auttanut ollenkaan. Litalgin + lämpötyyny oli sitten kohtalainen yhdistelmä. Voihan olla, että kipu olisi helpottanut hyvin itsekseenkin.

Fertinovan esilääke oli kehoitus ottaa kotona Burana 600 mg ennen toimenpidettä. TAYS:issa annettiin Oxynormia 5 mg ja Primperania 10 mg suun kautta. Rauhoittavaa en halunnut, vaikka sitä kyllä tarjottiin. Hyvä, etten ottanut, kun pää meni muutenkin ihan sekaisin ;) Juuri ennen toimenpidettä annettiin Rapifenia suoneen, ja siitä tuli sellainen humalainen olo päähän. Ennen toimenpidettä sain myös ennaltaehkäisevästi antibioottia suoneen (kefuroksiimi + metronidatsoli). Ihmettelin vähän syytä, mutta punktion tehneen lääkärin mukaan antibiootit annettiin kortisonin takia. Teoriassahan se lisää infektioriskiä, mutta on tuo minun 5 mg:n vuorokausiannokseni aika mitätön.

Näiden löpinöiden jälkeen tulee sitten se tärkein, eli keräyksen saldo. Munasoluja saatiin yhteensä 13.  En sitten huomannut kysyä, että oliko tässä koko määrä vai vain kypsät. Jälkimmäisessä tapauksessa tulos ainakin olisi ihan mainio, tosin epäilen että 13 oli kokonaismäärä. Miehen sperma oli entisenlaista, eli ei hyvälaatuista. Vissiin meni Clomifen-rahat hukkaan ;) Onneksi siittiöitä tarvittiin vain 13, heh. 

Kaikki tuntuivat olevan hyvin luottavaisia sen suhteen, että tuoresiirto toteutuu. Sain ajan perjantaille, ja se pysyy voimassa, ellei minulle toisin ilmoiteta. Itse en kyllä usko siirtoon, ennen kuin alkio on sisälläni. Fiilikset eivät ole mitenkään erityisen huonot, mutta mietin vain edellistä kertaa, miten paljon alkioita karsiutui pois, ja nyt tavoitteena on sentään viljellä kaikkia viisi vuorokautta! Jänniä aikoja siis eletään. Mitähän TAYS:iin tällä hetkellä kuuluu? Kuinka monta meidän alkiotamme sieltä löytyy? Ovatko mistään kotoisin?

Sairauslomaa kirjoitettiin perjantaihin saakka. Luoja tietää, miten saan sen ajan kulumaan kotona...!  Ainakin tulen hyppäämään kattoon, jos minulle soitetaan tuntemattomasta numerosta, koska se puhelu koskee todennäköisesti alkioita. Jos sellaisia tuleekaan. Hemmetti. Pakko vain luottaa, että kaikki sujuu hyvin.

Tänään jäin kyllä mielihyvin kotiin, koska aamulla oli edelleen sellainen pyörryttävä olo (ehkä olen nukkunut liikaa). Vatsa ei ole niinkään kipeä. Ehkä menen huomenna jo töihin. Tai torstaina.

Kaikki valmista punktioon!

Pistin ihan äsken Pregnylin, eli nyt ei sitten ole muuta tehtävissä kuin ilmestyä TAYS:iin ylihuomenna oikeaan aikaan. Kohtuullisen luottavaisin mielin olen tällä hetkellä. Selvästi enemmän innostunut kuin huolissani.

Vointi on mitä mainioin. Viime kerralla olin tässä vaiheessa jo todella turvoksissa, ja painokin oli noussut. Olo oli selvästi tukala, ja normaali kävelykin tuntui hölskyttelevän munasarjojani inhottavasti.

Nyt ei ole muuta erityistä oiretta kuin vähän täyteistä tunnetta alavatsalla ja välillä pientä jomotusta. Eli ihan eri tilanne kuin ensimmäisessä hoidossa, onneksi! Eilen pystyin uimaankin pari kilometriä ilman ongelmia, vain vähän pistelyä munasarjoissa silloin tällöin. Mikään nopea uimari en ole, joten arvelin ettei siitä olisi mitään haittaa :)

Päivän mittaan olen monta kertaa haaveillut oikein näteistä blastokysteistä. Ainakin yksi sellainen olisi nyt toivomuslistan kärkipäässä :) Tässä vaiheessa en edelleenkään uskalla haaveilla vielä raskaudesta saati vauvasta. Yksi asia kerrallaan...

Toinen ultra

No niin, kaikki on (melkein) valmista punktioon! 

Ultrassa oli tänään (eli perjantaina, postauksen kirjoitin lauantain puolella) seuraava tilanne: kohdun limakalvo 10 mm, oikealla follikkeleita noin 15 kpl ja vasemmalla noin 8 kpl. Näistä toki osa pieniä, joissa ei todennäköisesti ole munasolua ollenkaan, tai sitten epäkypsiä. Suurin follikkeli on oikealla, ja se oli jo 19 mm:n läpimittainen. 

Pistin tänään viimeisen Gonal-F:n, mutta Orgalutrania pistän vielä yhden huomenna aamulla. Se on sellainen varmistelupiikki, ettei tuo suurin follikkelin vain poksahda ennen aikojaan. Huomenna illalla klo 23 olisi Pregnylin vuoro, ja maanantaina klo 9.15 meidän pitää olla Tampereella. Itse punktio voi olla parikin tuntia myöhemmin, koska juuri tuona päivänä taisi poliklinikalle tulla seitsemän muuta pariskuntaa meidän lisäksemme. Jos kaikki menee hyvin, niin alkionsiirto olisi perjantaina, ja kaikki alkiot yritettäisiin todennäköisesti viljellä viisipäiväisiksi.

Mikään muu ei oikeastaan jännitä, paitsi hoidon lopputulos. Tuleeko alkiota, ja jos tulee niin millaisia? Minulla on mielessä sellainen kauhuskenaario, että kaikki hedelmöittyneet alkiot lopettavat jakautumisen parin päivän päästä. Jos edes tuoresiirtoon päästäisiin, ja ehkä pari pakkaseen. Silloin olisin jo ihan tyytyväinen. 

Tiedän kyllä, miksi minulla on tällainen pelko. Kun Fertinovassa alkiot olivat korkeintaan kolmen päivän ikäisiä, niin en ole saanut todeta, että alkiomme todella pystyvät jatkamaan kehitystään pidemmälle. Kyllähän tietysti tiedämme, että minun ja mieheni soluista voi kehittyä isompikin alkio, mutta kun prosessi tapahtuu laboratoriossa ja kaikki on luonnottomasti "näkyvillä", niin sitä on vaikea olla ajattelematta, että mitä jos kaikki meneekin pieleen. Varsinkin kun jo yksi hoito on tehty ilman toivottua lopputulosta...

Katselin pitkästä aikaa vau.fi:n raskauskuvia. Onpa siitä kauan, kun tujottelin noita samoja kuvia silmä kovana ja odotin, että raskauteni etenisi pidemmälle ja vatsakin ehkä alkaisi pikku hiljaa näkyä. Keskenmenosta on nyt jo yli kaksi vuotta. Edelleenkin, jos mietin sitä, niin saattaa tulla tosi surullinen olo. Ehkä surun kuitenkin tekee enemmän se, että muistan sen raastavan surun keskenmenon jälkeen, kuin se että varsinaisesti enää surisin. Muisto tekee kuitenkin edelleen kipeää.

Yllä olevan perusteella voisi olettaa, että olen jotenkin epätoivoisessa mielentilassa. No en ole. En nyt varsinaisesti toiveikaskaan, mutta innoissani kyllä. En oikein uskalla toivoa mitään. Tai en ainakaan niin pitkälle, että tuoresiirrosta alkaisi raskaus. Näin alkajaisiksi toivon, että tästä saataisiin aikaiseksi muutama keskinkertaista parempi alkio. Sen jälkeen voin sitten alkaa toivoa muita juttuja.

Gynen polilta sain sellaisen ohjeen, että pitää juoda vähintää 2-3 litraa päivässä. Ei sillä kai hyperstimulaatiota voi estää? Koska eihän tässä nyt vielä ainakaan ole hyperstimulaatio kyseessä. Vaikka follikkeleita on kohtuullisen paljon, niin vatsaontelossa ei ainakaan ollut yhtään nestettä, eli siinä mielessä näytti hyvältä. Olen kuitenkin kuuliaisesti yrittänyt noudattaa tuota ohjetta runsaasta juomisesta. Vedän vielä pari kupillista teetä ennen nukkumaanmenoa, niin eiköhän se ole siinä. Teellä ei onneksi ole minuun minkäänlaista piristävää vaikutusta :)

Yksi asia vielä. Olen tosiaankin alkanut miettiä, että mikä ihmeen paikka tuo Tampereen Fertinova oikein on. Kysyin gyneltämme, että miksi ihmeessä ensimmäisen hoidon alkiot pakastettiin kaikki jo kahden päivän ikäisinä. Gyne vastasi, että Fertinovassa tehdään sillä tavalla. Äänensävy paljasti, että hänen mielestään käytäntö on ihan outo. Ja ymmärtäähän sen, että kun noin nuoria alkioita siirretään, niin osa siirroista on ihan turhia, koska jos alkio aikoo lopettaa jakautumisen laboratoriossa, niin ei se varmaan kohdussakaan sitä jatka. Pidemmällä viljelyllä voidaan siten välttää turhat siirrot.

Aika rientää

Jokin aika sitten tuntui, että seuraavaan hoitoon on älyttömän pitkä aika. Yhtäkkiä kaikki tapahtuukin hirvittävää vauhtia, niin että tuntuu kuin ajatuksetkaan eivät ehtisi mukaan.

Olin eilen ensimmäisessä follikkeliultrassa. Tilanne oli gynen mukaan aika lailla optimaalinen. Oikealla oli noin 12 follikkelia jotka olivat kooltaan 8-15 mm. Vasemmalla ehkä 8 follikkelia, samoja kokoja. Kohdun limakalvo oli noin 8 mm. 

Gonal-F jatkuu annoksella 100 IU per päivä ja eilen aloitin myös Orgalutran-pistokset. Perjantaina on toinen ultraääni ja punktio sovittiin alustavasti maanantaille.

Uuden lääkkeen aloittaminen ei käynyt ilman ongelmia. Meinasin jo kehittää aikamoisen paniikin eilen, kun intensiivisen työpäivän jälkeen en muistanutkaan, että Orgalutran piti hakea apteekista. Muistin lääkkeen kotona noin klo 17, jolloin ensimmäinen ajatus oli, että haen sen päivystävästä apteekista ennen kuin menen yöksi töihin. No, soitto päivystävään apteekkiin paljasti, ettei heillä ollutkaan lääkettä varastossa! Soitin heti toiseen apteekkiin, josta onneksi löytyi KOKONAISTA 6 KAPPALETTA Orgalutran-ruiskuja. Mikä valtava määrä. Varasin heti itselleni viiden paketin, hyppäsin autoon ja ehdin sopivasti apteekkiin ennen kuin se meni kiinni klo 18.

Tämän välikohtauksen jälkeen olin todella vihainen itselleni. Miten saatoinkaan melkein pilata hoidon omalla huolimattomuudellani! Enkä muka muistanut, ettei Orgalutran ole mikään peruslääke, jota on aina varastossa... Murr. Loppu hyvin, kaikki hyvin. En nähtävästi ole vieläkään ottanut opiksi aiemmasta lääkesähläyksestä. Mutta kun aika on tosiaankin rientänyt hirvittävää vauhtia viime päivinä, enkä oikeasti ole ehtinyt edes pohtia asioita itsekseni tai tajuta kunnolla, että hoito todellakin on käynnissä!

Lueskelin läpi kirjoituksiani viime hoidosta, ja tässä mennäänkin ihan samalla aikataululla. Viimeksikin eka ultra oli maanantaina, ja yllätyksekseni ultrassa oli näyttänyt aika samalta (!). Silti muistaisin, että olin silloin paljon enemmän turvoksissa. Tällä hetkellä vatsa on vain hieman turvoksissa, ja kyllä munasarjoja silloin tällöin pistelee, mutta jos en tietäisi, että siellä jotain tapahtuu, en varmasti kiinnittäisi asiaan mitään erityistä huomioita. Onko tilanne siis mitenkään parempi kuin viimeksi, ajatellen hyperstimulaatioriskiä? Gynen mielestä on, joten luotetaan siihen.

Mieliala on hyvä. En ole mitenkään hermostunut, mitä nyt tänään aamulla meinasin räjähtää miehelle töissä ennen kotiinlähtöä. Se kyllä selittyy 45 minuutin yöunilla ja yhdellä hieman varomattomalla sanavalinnalla :)

Kp 4

Pistin juuri kolmannen Gonal-F-pistoksen. Kylläpä neula onkin minimaalinen verrattuna Klexaneen! Enpä kaipaisikaan mitään isoja mustelmia nyt, kun edellisen siirron ja Klexane-pistosten jäljiltä on VIELÄKIN vatsanahassa haaleat mustelmajäljet navan molemmin puolin. Ne ovat olleet samanlaiset jo parin kuukauden ajan. Lähtevätköhän ikinä pois...

Alavatsalla tuntuu vähän painetta, mutta liittyy tuskin vielä lääkitykseen. Munasarjoissa ei tunnu vielä mitään eikä vatsa ole erityisen turvonnut. Ekassa hoidossa olin kp 4 jo aika turvoksissa. Toki Gonal-F-annoskin oli suurempi. Ensimmäinen ultraääni on tiistaina 10.11. Mielenkiinnolla odotan, mitä siellä näkyy.

Aika on loppujen lopuksi kulunut nopeasti. Äskenhän vasta oli elokuu ja edellinen alkionsiirto. Silloin marraskuu vaikutti olevan loputtoman kaukana. Ja nyt onkin jo pian uuden punktion aika! Onneksi edellisestä kerrasta jäi hyvät muistot. Toimenpide ei jännitä oikeastaan yhtään, ennemminkin odotan sitä mielenkiinnolla. Toivottavasti kaikki vain sujuisi suunnitelmien mukaan :)

ICSI nro 2, täältä tullaan!

Kuukautiset alkoivat jo aamulla, mutta en ehtinyt soittaa gynen polille kuin vasta myöhemmin iltapäivällä, eikä sieltä sitten enää vastattu... No joo, huomenna uusi yritys. Gonal-F alkaa joka tapauksessa huomenna illalla. Jännää!

Pikakuulumiset kp 30

Näpyttelenpä tässä nopeasti kuulumiset puhelimella. Olen koko viikon koulutuksessa Turussa, ja läppärissä en saanut nettiä toimimaan. 

Mitäpä tänne sitten kuuluu? No lapsettomuussaralla ei ihmeempää. Kuukautisten pitäisi alkaa huomenna, ja Gonal-F odottaa matkalaukussa. Otin jo kotoa mukaan yösiteet ym. välttämättömyydet. Olen toisin sanoen täysin valmis seuraavaan hoitoon :) Raskausoireita ei ole minkäänlaisia. Alkaisi nyt vaan se vuoto ;)