Rv 16+2

Lähetin aamulla aiemmin mainitsemalleni ravintolalle palautetta tarjoilijan käytöksestä. Sain vastausviestin puolessa tunnissa. Siinä pyydettiin kovasti anteeksi tapahtunutta, ja esimies lupasi saattaa palautteen kyseisen tarjoilijan tietoon. Ehkä osaa seuraavalla kerralla käyttäytyä :)

Lääkärini soitti tänään labroista. Hb nyt on mikä on. Jatkan rautatablettien syömistä. Ehkä pitäisi tosiaan kokeilla vaihtaa johonkin toiseen valmisteeseen, kuten lukija vinkkasi. Onneksi labroissa ei   ollut muuta erityistä, paitsi nyt pientä häikkää pissanäytteessä. Annoin tänään vielä uuden näytteen. Toivotaan, että se olisi ihan puhdas.

Olen jonkin aikaa ollut epämääräisesti, tosin vain lievästi mutta silti, huolestunut Pienen kasvusta.  Luulisin sen johtuvan niistä seulontaverikokeista. Ultrasin viimeksi itse pari viikkoa sitten, ja olen tietoisesti vältellyt ultraamista, sen pelossa että löytäisin jotain huolestuttavaa. Tänään kuitenkin pyysin pari luottokollegaa mukaan, ja sain taas nähdä Pienen <3 Mittasimme pää-perämitaksi suunnilleen 11,2 cm (monien yritysten jälkeen), eli hyvin oli Pieni taas kasvanut. Oli huojentavaa nähdä että Pieni on edelleen kasvanut kuten pitää. Sain kotiinviemisiksi muutaman kuvan, joista yhdessä näkyy hienosti kasvojen profiili :)

Kylläpä Pieni muuten liikkuu ja potkii paljon! Tämän käsityksen olen kyllä myös saanut dopplerilla sydänääniä kuunnellessani, koska vähän väliä kuuluu erilaisia tumps-ääniä. Kummallista nähdä Pienen potkivan noin paljon, kun en itse tunne mitään! 

Toisaalta olen jo muutamana päivänä tuntenut ihan yksittäisiä kevyitä "pökkäisyjä", olisiko ensimmäinen ollut rv 15+6. Tosin hirveän hankalaa sanoa, onko siellä vain jotain ilmakuplia suolistossa, jotka liikkuvat :) Aivan äsken tunsin myös samanlaisen hipaisun. Olen yrittänyt kuulostella potkuja iltaisin nukkumaan mennessä, mutta erityisesti selällä maatessa oma vatsassa tuntuva pulssini häiritsee :) Mutta ehkä minun ei enää tarvitsee odottaa kunnon liikkeitä kovin kauan. Siskoni alkoi tuntea liikkeitä rv 17+ , toivottavasti myös minä :)

Mitenkäs sitten pahoinvointi? No, muutamana päivänä on ollut yökkimistä aamuisin ja ennen ruokailua. Kuten myös sunnuntaisen yöpäivystyksen jälkeen, tosin vasta myöhemmin illalla, kun taisi olla hieman nälkä. Enimmäkseen olin vain järjettömän väsynyt, niin että harrastukseenmenokin piti jättää väliin. Yhtenä iltana nukkumaanmennessä oli pakko laittaa kaksi tyynyä pään alle, ja sitten vielä taitella korkokkeeksi aamutakki, kun tuli hirveän huono olo, jos pää oli liian matalalla. Ehkä jotain närästystä? Ei kyllä poltellut mitenkään, mutta sen pääpuolen korotus auttoi onneksi. 

Tänään aamulla ehdin syödä vain banaanin ja muutaman viinirypäleen kotona, ja nekin tulivat ylös kokonaisuudessaan. Ja naamassa on taas verenpurkaumia, juuri kun entiset olivat haalistuneet pois :/ Perjantaina oksensin myös autossa matkalla neuvolaan. Pientä tämä silti on. Saan sentään olla raskaana, ja se on tärkeintä.

Tarjoilijan moka ja toinen neuvola

Nyt on vain pakko kertoa, mitä eilen sattui. Olin kollegoiden kanssa iltakoulutuksessa, johon kuului myös ruokailu. Hieman ennen ruokailun alkua (mies)tarjoilija tuli huikkaamaan koko joukolle (noin 15 työkaveria) kovaan ääneen että "tänne oli sitten yksi maidoton ja yksi on raskaana?" Kaikki vaivaantuivat tästä silmin nähden, koska kukaan ei tiennyt, että meitä oli jopa kaksi raskaana olevaa siinä joukossa. Hyvä ystäväni ja kollegani on nimittäin myös raskaana, vain muutama päivä minua "jäljessä" :) Toistemme raskauksista kyllä tiesimme, mutta ei kukaan muu. 

Ystäväni meni hetken päästä puhumaan tarjoilijalle, että hänkin tarvitsisi raskaana olevalle sopivaa ruokaa (minä olin ilmoittanut erityisruokavaliostani etukäteen). Samalla ystäväni pyysi tarjoilijaa, että voisiko hän sitten ruokailun yhteydessä olla hieman hienotunteisempi. Tämä ei kuitenkaan mennyt perille, koska kun istuimme kaikki ruokapöydässä, sama tarjoilija taas kysyi kaikkien kuullen, että "ketkä kaksi olivatkaan raskaana?" Kukaan ei sanonut mitään, mutta kun muut saivat alkuruoan, jossa oli sekä tuorejuustoa, graavikalaa että mätiä, ja me kaksi saimme keittoa, niin eihän ollut enää kenellekään epäselvää, kuka on raskaana ja kuka ei. 

Kollegamme sentään osasivat olla hienotunteisia, toisin kuin tarjoilija. Onneksi olemme molemmat jo edes toisella kolmanneksella. Olisi HIRVEÄÄ, jos oma raskauteni olisi paljastunut vahingossa näin suurelle joukolle vaikkapa viikolla 7, kun kaikki on paljon epävarmempaa kuin nyt. Vielä tässäkin vaiheessa olisin mieluusti pitänyt asian salassa. Murr.

Tänään tapaus ehkä enemmän huvittaa kuin ärsyttää, mutta ajattelin kyllä antaa ravintolalle hieman palautetta...

Eilen oli myös toinen neuvola. Mies oli taas mukana. Suurimmaksi osaksi aika meni raskausoireista puhumiseen ja voimavaralomakkeen läpikäyntiin. Niistä seulontaverikokeista emme halunneet enää keskustella, koska tuntuu, että olen sen asian kanssa tällä hetkellä ihan sinut. Pienen sydänäänet kuunneltiin. Hb:ta ei mitattu, koska olin ollut labrassa vasta tiistaina. Tässä alla muista blogeista tuttua vertailua taulukkomuodossa:

paino: + 0,8 kg (+ 133 g/vko)

RR: 104/61 (118/65)

U-prot: neg.

U-gluk: neg.

Hb: 104 (118)

Pienen syke: 150 (+)

Tuosta vähäisestä painonmuutoksesta olen tyytyväinen! Kotivaaka kun on välillä näyttänyt hieman huolestuttavia lukemia. Pissanäytteessä oli pieni määrä sekaflooraa ja marginaalisesti valkosoluja. Vien uuden näytteen ensi viikolla. Raskauden aikana kun ei pissassa saisi olla bakteereita. Muutenhan se ei ole niin nuukaa, jos ei ole oireita. Pissalla minun pitää kyllä käydä koko ajan. Tai ei ole pakko, mutta tuntuu, että vaikka juuri tyhjäsin rakon, niin tuntuu siltä että se ei olekaan tyhjä. Jostakin luin, että tiheävirtsaisuuden pitäisi helpottaa sitten, kun kohtu nousee hieman ylemmäs juuri tässä vaiheessa, mutta itselläni on käynyt ihan päinvastoin. Tuskinpa se kuitenkaan tuosta pienestä bakteerimäärästä johtuu. Toivottavasti uusi näyte olisi ihan siisti.

Torstaina oli sokerirasitus. Tulos oli normaali (4.6/8.1/4.5), mutta harmikseni sain neuvolassa tietää, että juurikin normaalin tuloksen vuoksi rasitus tehdään vielä uudelleen rv 24-28! Minä kun olin niin onnellinen, kun kuvittelin että kerta riittää! Rasituksen toinen tunti oli nimittäin tosi ikävä, kun oli hirveä nälkä ja huono olo ja piti yökkiä. Vaikka oli nälkä, en saanut lounasta kunnolla alas, ja koko lopputyöpäivä meni pilalle. Toivon mukaan pahoinvointi on helpottanut seuraavaan rasitukseen mennessä, ja se olisi mukavampi kokemus...

En ole juuri nyt hirveän huolissaan raskauden etenemisestä. Olen lakannut jännittämästä vessakäyntejä, mutta katson kuitenkin aina ensin housuihin, että näkyykö verta. Kaikenlaisia pieniä kiputuntemuksia on päivittäin, joten niistäkään en hermostu. Nivusissa pistelee ja sellaista. Pienen sydänäänet löytyvät aina helposti dopplerilla. Liikkeitä en vielä tunne, mutta onkin vielä aika varhainen ajankohta sitä ajatellen. 

Asia, mikä välillä käy mielessä, on rakenneultra. Voisiko silloinkin tulla vain hyviä uutisia? Voisiko Pienellä olla kaikki hyvin? Pikakelaisin mieluusti aikaa rakenneultraan saakka. Ultraan on viisi ja puoli viikkoa. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Toivon mukaan vatsa kasvaa, ja alan tuntea Pienen liikkeitä. Yritän ajatella, että kaikki on kunnossa.

Päivystäminen ja pahoinvointi

Onneksi sain nukkua viime yönä töissä jopa viisi tuntia putkeen. Todella hyvä tuuri! Olen kotona nukkunut vielä pari tuntia, ja olo on kohtalainen. Edellisen päivystyksen jälkeen perjantaina voin tosi huonosti, kun oksensin ja niin poispäin.

Kävin eilen rutiinilabroissa, ja tarkistin vastaukset etukäteen (lääkäri soittaa vasta ensi viikolla). Hb oli vieläkin matalampi kuin viimeksi, nyt vain 104. Höh. Vaikka olen syönyt kahta rautatablettia jo kuukauden ajan. Toivottavasti se nyt ei enää tuosta laskisi. Vaikka eikös se Hb yleensä laske raskauden aikana vasta enemmän juuri viimeisellä puoliskolla??? Muuten verikokeet olivat ihan kunnossa kyllä. Katsotaan mitä lääkäri ensi viikolla sanoo.

Huomenna on sokerirasitus. Sitä ennen pitäisi pystyä olemaan 12 tuntia syömättä. Ei kuulosta lupaavalta... Olin kyllä ajatellut, että pahoinvointi olisi näillä viikoilla helpottanut. Huomiseen tuntui olevan hirveän pitkä aika silloin kun varasin ajan laboratorioon.

Välikommentti: Tulikin juuri hirveän huono olo, ja kävin oksentamassa. Jippii.

Pakkohan tämän pahoinvoinnin on joskus loppua. Nyt on sentään jo rv 15+2! Valitettavasti se kyllä liittyy nykyisin enimmäkseen juuri yötöihin. Päivystämistä en silti voi lopettaa ainakaan vielä. Päivystyskorvaukset ovat niin iso osa palkkaa. Ja haluan kyllä minimoida sen ajan, jonka olen kokonaan päivystämättä, koska mitä pidemmäksi se aika venyy, sen vaikeampaa on taas aloittaa päivystäminen uudelleen, kun tuntuu että kaikki rutiinit ja tiedot ja taidot ovat hävinneet taivaan tuuliin...

Alkuviikon suuri huoli

Olen ihan tarkoituksellisesti harventanut blogpostauksia. Myös muiden blogien lukeminen on jäänyt harvemmalle tällä viikolla. Aikoinaan taisin päättää, ettei tästä blogista koskaan tule mitään raskausblogia, mutta tuntuu yllättävän vaikealta luopua kirjoittamisesta. Jatkan siis toistaiseksi :)

Alkuviikkoa leimasi huoli kaikenlaisista asioista. Se alkoi nenäluupohdiskelulla. Näkyikö se ultrassa vai ei? Jos ei näkynyt, niin olisikö kätilö sanonut? Googletin parina päivinä monta tuntia, välillä huolestuin lisää ja välillä helpotuin, vertasin itse ottamiani ultrakuvia ja päädyin lopulta siihen, että Pienellä todennköisesti on nenäluut näkyvissä.

Panikointi ei kuitenkaan loppunut tähän. Nt-ultran jälkeen en ollut tarkastellut sieltä mukaan saatua lappusta sen tarkemmin, kun kerran Down-riskiluvuksi oli saatu se 1:20 000. No, kaivoin jostakin syystä lapun esiin, ja huomasin, että ne hCGb- ja PAPP-A korjatut MoM-luvut ovat tosi matalat (0,27 ja 0,34). Siitä alkoi taas uusi epätoivoinen googlettaminen. Jossakin vaiheessa olin jo ihan varma, että Pienellä on kromosomipoikkeavuus. Kun on huolissaan, niin suhteellisuudentaju katoaa aika tehokkaasti.

Päädyin soittamaan äitiyspoliklinikalle, mutta sain sieltä juuri sen vastauksen, mitä olin odottanutkin: riskiluku oli normaali, päläpäläpälä. Kätilö kuulosti puhelimessa ärsyyntyneeltä. Kertoi, että erityistä seurantaa ei tarvita, kun PAPP-A MoM on yli 0,30. Ei kuitenkaan osannut selittää sen tarkemmin, mutta antoi ymmärtää, ettö olen ihan pöljä kun olen huolissani, riskilukuhan on normaali. Joo, tiedetään...

Google ja keskustelut miehen, siskon ja ystävien kanssa ovat kuitenkin (kerrankin!!!) saaneet minut  jotenkuten rauhalliselle mielelle. Kun nt-ultrassa oli kaikki kunnossa ja niskaturvotus pieni, niin noilla verikokeilla ei siksi ehkä ole niin suurta merkitystä. Downin syndroomaan liittyy tyypillisesti korkea hCGb ja matala PAPP-A, eli ei sovi minun arvoihini, mutta sen sijaan trisomia 18- ja 13-riski  lienee kohonnut (meidän kunnassa ei anneta trisomia 18-riskilukua erikseen). 

Lukemani perusteella kromosonipoikkeavuuden riski lienee kuitenkin pieni, koska niskaturvotus ja rakenteet olivat normaalit. Istukan toimintaa ja vauvan kasvua kyllä usein seurataan tarkemmin loppuraskaudesta, jos arvoissa on ollut jotain poikkeamaa, koska jos ne ovat matalat, niin ne saattavat kertoa istukan heikentyneestä toiminnasta, johon kyllä liittyy esim. hieman kohonnut keskenmeno- ja raskausmyrkytysriski. Kuitenkaan nämä minun arvoni ovat ilmeisesti kuitenkin liian hyvät edellyttääkseen mitään erityistä seurantaa.

Netistä löytyvien tietojen perusteella ymmärsin, ettei kaikissa kunnissa edes anneta odottajille näitä MoM-arvoja, elleivät ne sitten ole riittävän poikkeavat (miksei näin ole kaikkialla!). Kun olin vähän saanut itseni rauhoittumaan, tilalle tuli harmi siitä, että miksi en nyt vain saisi nauttia raskaudesta täysillä. Että pitikö minun joutua tästäkin asiasta olemaan huolissani, vaikka kokonaisuutena tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Riskeistä ei kukaan kuitenkaan pääse kokonaan eroon.

Yritän nyt vain ajatella, että kaikki on kunnossa ja nauttia raskaudesta kuten tähänkin saakka olen yllättävän hyvin pystynytkin. Rakenneultraan on kuutisen viikkoa. Menisipä aika HYVIN nopeasti. Tänäänkin on jo rv 14+6, huomenna alkaa KUUDESTOISTA raskausviikko. Hurjaa!

Jos joku muuten haluaa kommentoida tähän jotain, niin kaipaisin sellaista positiivista näkökulmaa, kiitos ;)

Muuten vointi on ollut ihan hyvä, tosin vielä keskiviikkona oksensin aamulla oikein kunnolla, niin että naama tuli verenpurkaumia täyteen :) Oksentamisessa olikin ollut viikon tauko. Myös perjantaina iltapäivällä lensi laatta. Muuten kyllä pahaoinvointi on jo siinä määrin helpottanut, ettei se juurikaan häiritse. Kohtu tuntuu kasvavan hyvin, mutta pullotuksen aste vaihtelee hieman. Esimerkiksi tänään aamulla ja edelleenkin se tuntuu tosi isolta, vaikka rakkokaan ei ole täynnä. Ehkä Pienen asento vaikuttaa siihen, miten pullealta kohtu tuntuu. Jo parin viikon ajan olen ollut havaitsevinani vaalean linea negran. Katsotaan, tummuuko se vai ei.

Aika kuluu

Tänään onkin jo rv 13+6, eli huomenna alkaa viidestoista raskausviikko! Kulunut viikko on sujunut ihan hyvin. Pahoinvointi tuntuu nyt oikeasti helpottaneet. En ole oksentanut sitten tiistain, eikä ole tarvinnut edes yökkäillä. Toki hieman huono olo on ollut silloin kun on nälkä, mutta se nyt ei ole muutenkaan epätavallista. Paino nousi alkuraskaudessa pari kiloa aika nopeasti, mutta nyt se on pysynyt muutaman viikon samoissa lukemissa, onneksi. Eihän painon vielä pitäisi kovin paljon nousta ;)

Nivusissa tuntuu välillä nipistelyä, ja kohdun seudussa erilaisia tuntemuksia. Kyllä se on selvästi kasvanutkin. Nyt tunnen jo esim. kävellessä, että alavatsalla on jotain ylimääräistä, ja varsinkin selällä maatessa näkyykin jo pieni kumpu. Ihanaa! <3

Ensi viikko on täynnä ohjelmaa, ja sitä seuraavalla viikolla perjantaina onkin jo toisen neuvolakäynnin vuoro. Edellisenä päivänä, eli torstaina, on sokerirasitus, ja saman viikon tiistaina myös "normaalit" verikokeet.

Odotan jo innokkaasti kevättä ja kesää. Eilen olimme kyllä vielä hiihtämässä, mutta melkein päivittäin huomaan haaveilevani lämpimistä kesäilloista, kun linnut laulavat ja luonto tuoksuu. En malttaisi odottaa, että lumet sulavat ja puutarha herää eloon. Tänä kesänä taitavat ainakin raskaammat puutarhatyöt jäädä minulta väliin, mutta odotan silti kaikenlaista pientä puuhastelua :)