maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pisin blogitauko ikinä

Olen TODELLA monta kertaa jo miettinyt että pitäisi tulla tänne kertomaan kuulumisia, töiden aloittamisesta ja muusta, mutta (yllättäen) aika onkin iltaisin mennyt ihan muihin asioihin. Olen kyllä lukenut muiden blogeja noin kerran viikossa.

Meillä asustaa tätä nykyä aivan superihana hymypoika, ikää noin 8,5 kuukautta. Poika ei juurikaan vielä vierasta, ja hymyilee ihan kaikille vieraillekin :) Isän kanssa on kotona pärjätty mainiosti, mitä nyt välillä poika vähän itkee aamuisin kun lähden töihin. Poika juttelee jo kovasti kaikenlaista, ei toki mitään sellaista mitä me vanhemmat vielä ymmärtäisimme, mutta kuitenkin ;) Kirjoja olemme lukeneet pojalle ihan muutaman viikon ikäisestä saakka, mutta nyt tämän ikäisenä huomaa, että poika alkaa oikeasti nauttia kirjojen lukemisesta, kun jaksaa hyvin istua paikoillaan ja katsella kuvia. Kaikenlainen kutitus ja hassuttelu saa aikaan kovaa kikatusta :) Käsillä rummuttaminen on yksi suosikkiajanvietteistä. Leluja ravistellaan, mäiskitään, maistellaan ja tunnustellaan ym. Kaikenlainen paperi on tosi mielenkiintoista, ja sitä on kiva rapistella.

Kylpemisestä poika nauttii todella paljon. Aina kun kylpy loppuu, niin pääsee itku. Poika voisi istua ammeessa kuinka pitkään tahansa läiskyttämässä vettä ja tavoittelemassa kylpyleluja :) Kylvettäminen on nykyään meille vanhemmillekin paljon mukavampaa, kun poikaa ei tarvitse olla enää pitämässä kiinni, vaan istuu itse tosi tukevasti ja mekin voimme enemmän keskittyä pojan kanssa leikkimiseen.

Motorinen kehitys on kyllä edennyt, mutta edelleen poika on kyllä aika jäljessä keskimääräisestä. Ilman tukea on istunut jo pari kuukautta, mutta ei vielä itse pääse ylös istumaan, mutta istualta pääsee kyllä vatsalleen. Pari viikkoa sitten poika alkoi yks kaks työntää itseään taaksepäin lattialla, ensin vatsallaan ja nyt myös istuma-asennossa. Lisäksi on jo pitkän aikaa pyörinyt oman akselinsa ympäri. Muutama viikko on myös tehty konttausasentoharjoituksia ja poika myös "lankuttaa" niin että vain kädet ja jalkaterät ovat maassa :D Tätä nykyä poika jo välillä pääseekin konttausasentoon, enimmäkseen istuma-asennosta, ja silloin siinä hytkytään edestakaisin, kun vielä ei pääse eteen eikä taakse :)

Kahdeksankuukautisneuvolan lääkäriosuus siirtyi meillä vasta kesäkuulle, kun lääkäri oli ensin koulutuksessa ja sitten sairaana. Kävimme kuitenkin neuvolantätiä tapaamassa hieman etukäteen, kun poika oli noin 7,5 kk, muuten olisi pitänyt mennä uuteen neuvolaan uudella paikkakunnalla. Poika oli taas kasvanut omalla käyrällään tasaisesti. Tästäkin käynnistä minun oli tarkoitus tehdä oma postaus, mutta unohdin sen ihan kokonaan, kun oli muuttoa ja muuta mietittävää. Nyt en sitten ihan kaikkea enää edes muista, mutta neuvolakorttiin on kirjoitettu, että "motoriikka ikätasoista". Se taisi sitten lohjeta siitä, kun sanoin että poika kyllä pyörii lattialla ympäri, vaikkei vielä liikkunutkaan eteen- tai taaksepäin :)

Ruoka maistuu yleensä aika hyvin, varsinkin sileät soseet. Olemme yrittäneet pikkuhiljaa antaa vähän karkeampaakin ruokaa, mutta sille poika usein vähän nyrpistelee nenäänsä (ei sentään enää joka kerta yökkää, kun suuhun päätyy jotain riisinjyvä kokoista). Hampaita pojalla ei vielä ole. Ensin olin  tyytyväinen, kun hampaita ei kuulunut (eipähän pure tissejä eikä tarvitse harjata hampaita), mutta nyt olisi jo kiva että poika pääsisi pureskelemaan paremmin. 

Puuro on kestosuosikki, hedelmäsoseen kera tietysti :) Sormiruokana annamme mm. maissi- ja ruisnaksuja, riisikakkuja, banaania, avokadoa, omenaa ym. Nokkamukeja lähinnä pureskellaan, mutta hyvin imettämiseni ilmeisesti edelleen riittävät täyttämään nestetarpeen. Nykyisellään imetän kerran aamulla, sitten heti töistä tullessa ja illan aikana vaihtelevasti vielä kerran tai kaksi, ja yöllä kerran. 

Unikoulun vähäiset saavutukset valuivat aika lailla hukkaan, kun poika sai kuumeisen flunssan ensimmäisellä työviikollani. Heräilyjä tuli aiempaa enemmän, ja päädyimme miehen kanssa siihen, että kaikki nukkuvat paremmin jos imetän kerran joskus 00-02 välillä ja toisen kerran 04-05 aikaan. 

Viime viikolla päätin, että nyt kahdesta yösyömisestä on päästävä eroon. Perjantai-lauantai-yönä huutoa oli suunnilleen 1 tunti + 1 tunti, ja vähän itsekin itkeskelinkin, kun poika ei meinannut millään rauhoittua vaikka kannoimme ympäri asuntoa. Harmitti ja tuli huono omatunto, kun pojan huuto ärsytti niin kovasti. Aamulla poika oli taas mahdottoman hyvällä tuulella, ja omakin paha mieli oli tiessään. 

Seuraava yö olikin meidän paras yömme koskaan tähän mennessä: poika nukkumaan kymmeneltä (eli aika paljon myöhemmin kuin normaalisti) ja sai juuri ennen kunnon satsin maitoa, ja seuraavan kerran heräsi vasta viideltä! Meille siis jotain ihan ennenkuulumatonta ;) Taisi olla aika rankka se huutoyö. Viime yökin oli ihan ok, kahdeksalta nukkumaan ja neljältä tissiä, välissä muutama tutinlaitto jotka mies hoiti.

Tänään alkoi jo viides työviikkoni. Viihdyn töissä oikein hyvin, vaikka ensimmäinen päivä olikin aikamoinen järkytys. Olisi ollut helpompi palata vanhaan työpaikkaani äitiyslomalta, mutta nyt yhdistyivät sekä uusi työpaikka uudessa kaupungissa että vanhempainvapaalta töihin paluu. Kun tulin töistä kotiin ensimmäisen työpäivän jälkeen, oli henkisesti ihan raunio. En voinut ymmärtää, miten jaksan olla töissä ja sitten vielä äiti ja imettää ja tehdä jotain mukavaa vapaa-ajallakin ja mitä kaikkea. Onneksi työhön sopeutuminen sujui nopeammin kuin olin osannut kuvitella, eikä arki tunnu enää hallitsemattomalta kaaokselta :) Sen sijaan olen nauttinut kovasti työssäkäymisestä. Odotan silti myös kesän hoitovapaata ja lomaa kun olemme koko perhe yhdessä :)

Olen tosi iloinen siitä, että imetys edelleen jatkuu, eikä poika ainakaan vielä ole osoittanut mitään merkkejä siitä, että alkaisi hyljeksiä tisseja tms. Ensimmäisten työpäivien jälkeen tissit olivat aika pinkeät, mutta se meni tosi nopeasti ohi. Mitä nyt ensimmäisellä viikolla olin kerran iltakoulutuksessa eli käytännössä poissa kotoa yli 12 tuntia, ja silloin tuli kyllä toiseen rintaan tukos, joka onneksi aukesi heti ensimmäisellä imetyksellä. Pari viikkoa sitten olin ensimmäistä kertaa ön poissa, ja silloin säköpumppu oli kyllä ihan korvaamaton. En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman, kun tuo käsin lypsämisen tekniikka ei oikein koskaan ole auennut :)

No niin, eiköhän tämä postaus ala olla tässä :) Ihanaa kevättä teille kaikille, yritän palailla kirjoittamaan seuraavan kerran hieman nopeammin kuin nyt!