Bloggaaminen on jäänyt vähän taka-alalle, hupsis. Kyllä kaikenlaiseen dokumentointiin oli ensimmäisessä raskaudessa paljon enemmän aikaa ;) Huomenna on viimeinen työpäivä ennen lomaa, jota ehdin pitää reilu kaksi viikkoa, ja sitten 23.7. alkaa virallisesti äitiysloma. Ihan hullua jotenkin. Töissä on ollut niin hektistä, etten ole ehtinyt miettiä kovin paljon sitä, että huomenna on viimeinen työpäivä pitkään aikaan, vaikka tuntuu että koko kevät on vain ollut yhtä valmistelua sitä varten, että jään töistä pois!
Rv 28+0 asti sain jatkaa huoletonta eloani raskauden suhteen. Rutiinikontrollissä äitiyspolilla kuitenkin selvisi, että lapsivettä on hieman liikaa, silloin tämä AFI-indeksiksi kutsuttu lukema oli vajaa 24 eli käytännössä kyllä normaali vielä. Sitten kai katsotaan myös suurinta yksittäistä lapsivesitaskua, ja se oli samoin vähän rajoilla. Kontrolli sovittiin kolmen viikon päähän. Huolestuin vähän, mutta onnistuin kuitenkin rauhoittumaan. Kun kaikki rakenteet ovat näyttäneet normaaleilta, niin mitään tuskin olisi vauvan suhteen pielessä.
No, sitten seuraavana viikonloppuna lauantaina olimme pyöräilleet ja tehneet vähän pihahommia, ja illalla alkoivat säännölliset ja aika napakat, mutta kivuttomat supistukset. Niitä jatkui 2-4 minuutin välein kaksi tuntia, joten soitin synnärille, ja pyysivät tulemaan näytille. Kohdunsuu oli onneksi aivan epäkypsä kanava kiinni ja pitkä, ja vauvalla näytti olevan kaikki kunnossa. Lapsivettä oli kuitenkin taas vähän enemmän, AFI-mitta oli 27. Yritin kysellä asiasta vähän lisää, mutta en oikein saanut kunnon vastausta erikoistuvalta lääkäriltä, kuin että rakenteet ovat olleet normaalit ja se on hyvä asia. Lisääntynyt lapsivesimäärä voisi kuitenkin selittää supistusherkkyyttä.
Huolestuimme miehen kanssa toden teolla, ja seuraavan viikon tiistaina itkin huoltani neuvolassa. Pelkäsin, että vauvalla on jonkin vakava rakennepoikkeavuus, kehitysvamma tms. Neuvolantäti itse ei olisi reagoinut asiaan, jos ei olisi tiennyt ultralukemia, vaan kohtu tuntui hänen mielestään aika pehmeältä. SF-mitta oli myös samoilla käyrillä kuin aiemmin. Neuvolantäti kuitenkin soitti omasta aloitteestaan äitiyspolille, ja sain mennä iltapäivällä töiden jälkeen käymään taas synnärillä, kun yhdellä äitiyspolin gynekologeista oli päivystysvuoro. Hän yritti vakuutella minulle, ettei todennäköisesti ole mitään syytä huoleen. AFI oli 28, mutta vauvan rakenteet katsottiin taas kerran tarkkaan eikä niissä ollut mitään poikkeavaa. Jos AFI on 24-30, niin se tarkoittaa sitä että lapsivesimäärä on vain lievästi lisääntynyt, eikä silloin yleensä löydetä mitään syytä.
Varsinainen sovittu kontrolli oli sitten äitiyspolilla viime viikon torstaina, eli rv 31+0. AFI olikin silloin enää 24, kohtu oli pehmeä ja vauva voi hyvin ja olimme oikein helpottuneita. Painonikin on jo monen viikon ajan ollut jatkuvasti noin 60 kg, eli ei sitä lapsivettä mitään hirvittäviä määriä ole missään vaiheessa ollut, kun painokaan ei ole noussut. En ole itsekään reagoinut siihen, että kohtu olisi jotenkin pinkeä tai että henkeä ahdistaisi tai muuta. Säännöllisiä supisteluitakaan ei ole sen jälkeen tullut kuin kerran (olin seissyt pari tuntia keittiössä kokkailemassa).
Vauva sen sijaan näyttää olevan aika iso. Painoarvio laskettuna aikana olisi noin 4 kg, jos kasvu jatkuu entiseen tapaan. Reisiluu on koko ajan vastannut hyvin viikkoja, pään ympärys taas noin viikon edellä ja vatsan ympärys pari viikkoa edellä. Tuo iso vatsanympäryshän on tyypillistä diabeetikoiden lapsille, ja samoin lisääntynyt lapsivesimäärä, mutta olen nyt tehnyt sokeriseurantaa, ja arvot ovat olleet hyviä. Vauva nyt vain on isompi kuin isoveljensä, joka syntyi pari päivää ennen laskettua aikaa ja painoi 3145 g. Gynekologi kyllä sanoi, että jos vauvan vatsanympärys suhteellisesti entisestään suurenisi, niin sitten pitäisi ehkä synnytys käynnistää noin rv 38, kuten diabeetikoiden raskauksissa rutiininomaisesti tehdään. Juu ei kiitos käynnistystä, jos sellainen voidaan välttää.
Vauva liikkuu edelleen melko paljon, mutta viihtyy usein monta päivää peräkkäin mukavassa istuma-asennossa eli siis peppu alaspäin. Kuten nytkin pää puskee välillä vähän ikävästi ylöspäin. Viime viikon äitiyspolikäynnillä pää oli kyllä alaspäin. Eihän tässä vielä kiirettä ole.
Vasemmassa pakarassa on jonkin kohta, joka ikävästi viiltää ja jomottaa välillä, jos asento on väärä. Töissä se ei ole juuri häirinnyt, mutta työpäivän jälkeen useasti. Tänään on kuitenkin ollut taas hyvä päivä sen suhteen. Pojan raskaudessa oli vähän vastaavantyyppistä kipua, mutta se tuntui toisessa nivusessa. Jotain liitosjuttuja, ehkä ?! Hb oli viimeksi jopa 111, kun se matalimmillaan oli 94. Verenpaine on kyllä ollut matala, yläpaine usein alle 100 ja jostain syystä aina äitiyspolikäyntien yhteydessä alle 90. Ultratessa tulee aina hirveän huono olo.
Nyt on tosi mukavaa, kun kuumat säät häipyivät. En pidä helteistä, varsinkaan raskaana ollessa. Yöt ovat jo muutenkin hankalia, kun en voi nukkua muuten kuin kyljellä, mutta kylkeä pitää jatkuvasti vaihtaa, kun varsinkin vasemman lonkan ulkosyrjä alkaa polttelemaan ja jomottamaan. Vauvakin on mielestäni jatkuvasti yöllä hereillä, ja joskus potkut ja möyriminen jopa häiritsevät yöunta :)
Toivottavasti ehtisin nyt lomalla kirjoittaa vaikka vielä muutaman kerran ennen kuin vauva syntyy. Näitä juttuja on sitten itsekin kiva lukea myöhemmin, kun on jo ehtinyt unohtaa kaiken ;)
