torstai 13. elokuuta 2020

Jo rv 38+0!

Päätin, että tulen nyt edes kerran vielä  kirjoittelemaan kuulumisia ennen kuin vauva syntyy. Hirveän vähällehän tämä bloggaaminen on jäänyt. Viimeksi kun kirjoitin, oli rv 32. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Nämä viimeiset viikot ovat kuluneet tosi hitaasti, ja nyt on jo sellainen olo, että kunpa synnytys käynnistyisi. Eniten toivon sitä siitä syystä, että kaikki tämä epävarmuus loppuisi. Toki vaikka saisimmekin terveen vauvan syliin, niin sehän ei tietysti takaa sitä, ettei olisi mitään ongelmia. Mutta on silti helpompi, kun vauva on kohdun ulko- kuin sisäpuolella. 

Lapsivesimäärähän normalisoitui, mutta sen sijaan vauvan vatsanympärys jatkoi kasvuaan niin että äitiyspolin kontrollissa rv 35+1 se vastasi mitoiltaan jo rv 38+. Luustomitat olivat gynekologin mukaan kuitenkin symmetrisiä ja vastasivat viikkoja. Kävin kontrollissa taas maanantaina, eli rv 37+4, ja olin jo ihan asennoitunut siihen, että silloin sovitaan käynnistyspäivästä. Ihmetys olikin suuri, kun vauva olikin nyt pulskan sijaan vatsanympärysmitaltaan ennemminkin vähän laihanpuoleinen! Reisiluu ja pää olivat kasvaneet hyvin. Istukka, napavirtaukset ym. olivat aivan kunnossa eikä vauvalla vaikuttanut olevan mitään hätää. Tätä gynekologia en ollut vielä tämän raskauden aikana tavannut. Omasta mielestään hän sai oikein hyvät mitat vatsasta, ja ihmetteli, että miten vatsanympärys on aikaisemmin saatu mitattua noin isoksi. Toisaalta mitta on ollut iso monessa mittauksessa, ei vain tässä viimeisessä vaikka se silloin olikin erityisen iso. Nyt vatsanympärys vastasi jotain rv 36+, ja jopa absoluuttinen mitta oli pienentynyt parin viikon takaisesta. Miten se nyt edes voi olla mahdollista?!? Epäilen, että kyseessä on kuitenkin joku mittaustekninen asia, toivottavasti.

Painoarvio oli sama kuin kaksi viikkoa sitten, eli juuri alle 3 kg, mikä siis tietysti tarkoittaa sitä, ettei mitään 4 kilon vauvaa olisikaan tulossa, eikä todellakaan tarvitse ajatella käynnistystä. Se on tietysti hyvä asia, mutta itselläni kesti pari päivää päästä yli siitä harmista, että odotus edelleen jatkuisi. Lisäksi tietysti vähän huolestuin tuosta vauvan kummallisesta "laihtumisesta". Mystisesti vaihtelevien mittaustulosten vuoksi sain äitiyspolille vielä yhden kontrolliajan kahden viikon päähän. Silloin onkin jo rv 39+4, jolloin pojan synnytys spontaanisti käynnistyi (vaikkei valmista sen vuorokauden aikana tullutkaan). Parhaassa tapauksessa vauva on siinä vaiheessa jo turvallisesti kohdun ulkopuolella.

Eli oikeastaan tilanne on juuri siten, kuten olin toivonutkin: että saisin odotella synnytyksen spontaania käynnistymistä.

Ero omassa voinnissani verrattuna pojan raskauteen tuntuu suurelta. Jotenkin olen ollut ihan raskauden puolivälistä saakka "vaivaisempi" kuin viimeksi, tai sitten vain aika kultaa muistot. Olen nukkunut huonosti jo monen kuukauden ajan, koska joudun jatkuvasti kääntämään kylkeä, ja se onkin aikamoinen prosessi ;) Erityisesti lämpimämmillä säillä matala verenpaine on vaikuttanut jaksamiseen, kun ajoittain on ollut melkein koko päivän ihan nuutunut ja huimaava olo, kun verenpaine on ollut yleensä jotain välillä 85-100/65. Olen aina ollut tosi huono juomaan, joten siinä tietysti yksi suuri syy, mutta kyllä verenpaine on muutenkin raskauden aikana ollut normaaliakin matalampi. Siksi ihan lyhytaikainenkin selinmakuu tai puoli-istuva asento eivät lainkaan onnistu, ja kaikki ultraäänitutkimukset ovat tästä syystä olleet hankalia. Hb on onneksi hyvin noussut raskauden loppua kohden, ja oli viimeksi jo melkein normaali. Väsynyt olen silti ollut enenevässä määrin, ja nukkunut päivisin melkein joka päivä silloin kun se on ollut mahdollista.

Viimeisen parin viikon aikana liitoskipuja on ollut enemmän, ja vähänkin pidempään käveleminen ilman lepotaukoja alkaa olla hankalaa. Lantiossa tuntuu enemmän tai vähemmän painetta. Nivusissa tuntuu välillä todella teräviä vihlaisuja ja säteilevää kipua jalkoihin. Melkein kuin jalka voisi pettää alta. Ei niitä yleensä tule monta kertaa päivässä, mutta kipu voi tulla ihan puskista, mikä on ehkä niiden ikävin puoli. Ihan samantyyppistä oli myös pojan raskaudessa. Parina päivänä on ollut sellaista toivoa herättävää menkkamaista alavatsakipua myös silloin kun supistus ei ole päällä. Supistuksia tulee useampi tunnissa, ja kestävät yleensä 45-60 sekuntia. Alkavat olla jo vähän kipeitä, ja joskus ovat yölläkin herättäneet. Muutama päivä sitten niitä tuli illalla säännöllisesti noin 3 tunnin ajan niin että väli oli 5-9 minuuttia. Maanantaina tehtiin ultraäänen lisäksi sisätutkimus, ja silloin kaula oli vielä 4 cm, mutta kohdunsuu oli auki vähän enemmän kuin yhdelle sormelle.

Oikeastaan kaikki on siis valmista ja vauva on tervetullut saapumaan kun katsoo sopivaksi :) Itse en usko, että raskaus menee yliaikaiseksi, enkä ole siihen mitenkään henkisestikään valmistautunut. Silloin raskautta voisi olla vielä NELJÄ viikkoa jäljellä, ja se tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta. Tosi jännittävää, että synnytys voi periaatteessa käynnistyä ihan koska vain!