perjantai 27. toukokuuta 2016

Mummo-olo

Flunssani alkaa olla jo parantunut, mutta on edelleen muistuttanut itsestään oikean kyljen lihasten arkuudella. Yskin monta päivää niin paljon, että ei olisi ihme jos johonkin kyllkiluuhun olisi tullut pieni murtumakin, varsinkin kun kovin kipu tuntui juuri pienellä aluella aliammassa kylkiluussa. 

Ajattelin, että tämäkin vaiva oli jo paranemaan päin, mutta eilen illalla, kun käänsin sängyssä kylkeä, tuntui kun juuri tuossa kipukohdassa oikealla olisi niksahtanut jotain, koska se tuli niin kipeäksi, että en pystynyt enää kääntämään kylkeä tai nousemaan ylös sängystä ilman miehen apua! Jos kallistin kroppaa vähänkin jommallekummalle sivulle, tuntui kuin kylki olisi tulessa. Lihakset vissiin kramppasivat oikein kunnolla. Liikkuminen onnistui vain juuri ja juuri ja nukkuminen ei sujunut kuin vasemmalla kyljellä, eikä sekään hyvin. Mies lämmitti kauratyynyn, ja sen ja Panadolin avulla nukahdin. 

Aamulla olin hieman epävarma, pääsenkö lähtemään töihinkään, mutta kyllä se sitten onnistui. Tosin kävelyni, joka jo suurehkosta vatsasta johtuen on hieman normaalista poikkeavaa, taisi näyttää ihan mummon köpöttelyltä :) Päivän aikana tuntuu, että kyljen lihakset ovat pikkuhiljaa rentoutumaan päin, mutta kohdun kovettuminen tuntuu hieman ikävältä, ja kyljen kipu taas saa aikaan supistuksia :( Ja jos teen jonkin väärän liikkeen, niin kylki kyllä muistuttaa itsestään.

Eilen illalla, sitten kun olin suurella vaivalla juuri ja juuri päässyt sängystä ylös, taisin siinä voihkaisujen välissä jopa nauraa, niin absurdilta koko tilanne tuntui. Että tässä sitä niksautellaan kylkiä niin että olisin suurinpiirtein rollaattoria tarvinnut :)

Ihan parin päivän päästä muuten ylitän 30. raskausviikon rajapyykin! Hurjaa. Enää viisi viikkoa töitä. Olen siitä samaan aikaan sekä innoissani että kauhuissani.

Tänään töissä kommentoin eräälle potilaalleni ihan ystävälliseen sävyyn, että onhan tuossa vyötäröllä (siis potilaallani) vähän ylimääräistä, lähinnä siinä mielessä että se saattaisi olla osasyynä hänen vaivaansa. Potilas vastasi, että niinpä näyttää sinullakin olevan tuossa vähän ylimääräistä. Tämä saattaa kuulostaa ihan kamalalta kun kirjoitan sen näin, mutta en yhtään loukkaantunut. Potilas oli kyllä huolissaan, että sanoiko hän nyt pahasti, mutta nauroimme asialle yhdessä :)

maanantai 23. toukokuuta 2016

Neljäs neuvola rv 29+0

Kun tässä katson tuota neuvolakorttiani, niin tuntuu ihan ihmeelliseltä, että minunko raskauttani kaikki nuo arvot oikein koskevat??? Ettäkö olen raskaana viikolla 29+0? Häh? Miten se EDELLEENKIN tuntuu niin epätodelliselta :) Tässä kuitenkin strategiset arvot: 

raskausviikot: 29+0 (23+3)
paino: + 1,8 kg (+ 323 g/vko), kokonaispainonnousu + 4,5 kg
RR: 109/61 (121/63)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 104 (104)
Vauvan syke: 140 (145)
SF-mitta: 25 cm (21 cm)

Neuvolantäti väitti vatsaa tunnustellessaan, että poika on pää alaspäin, mikä tuntui minusta kyllä vähän oudolta, koska viikko sitten pää oli todistetusti jossakin ihan muualla, eikä potkujen suunta ole muuttunut ollenkaan. Niinpä kun päivän aikana oli kerrankin rauhallinen hetki, päätin tarkistaa asian itse ultralla. No, ei se pää todellakaan ollut alaspäin. Selkä oli kyllä oikealla, kuten neuvolantäti sanoi, mutta pää oli ylhäällä vasemmalla. Se siitä. Ehdin jo hetken riemuita...

On kai ihan typerää vielä tässä vaiheessa murehtia sitä, ettei vauva ole pää alaspäin. Mutta minkäs teet :) Haluaisin vain niin kovasti päästä synnyttämään normaalisti alakautta. Sektioon joutuminen tuntuisi jotenkin epäonnistumiselta. Tietysti, jos se on lapsen terveyden kannalta tarpeen, niin sitten tietenkin sektio on ainoa vaihtoehto. Mutta uskon, että se silti harmittaisi, jos yhtään tunnen itseäni.

torstai 19. toukokuuta 2016

Äitiyspoliklinikkakäynti ja vähän muuta

Maanantaina rv 28+0 oli äitiyspoliklinikkakäynti. Kun mitään ongelmia ei ollut, oli käynti aika lyhyt ja ultrassakin katsottiin ihan vain tärkeimmät asiat.

Poika oli kasvanut hyvin, ja oli nyt vajaa 1200 g:n painoinen. Reisiluu vastasi noin rv 27+3 tai +4, vatsanympärys rv 28+2 muistaakseni ja pään koko rv 29+3. Tuo pää menee kyllä vielä ihan normaalirajoihin, ja kasvaa samalla käyrällä kuin rakenneultran aikoihin. Lääkäri lisäksi sanoi jotain, että tässä vaiheessa pään kasvu on usein muuta kroppaa edellä. Napavirtaukset katsottiin ja ne olivat normaalit. 

Vauva oli polikäynnin aikaan perätilassa. Ensin olin siitä vähän huolissani, mutta toki ymmärrän, että vauvat vielä tässä vaiheessa pystyvät hyvin liikkumaan, ja suurin osa kuitenkin kääntyy pää alaspäin jossakin vaiheessa. Olihan poika esim. rv 27+0 pää alaspäin, ja toissapäivänä kun itse ultrasin niin oli ihan poikittain (ja potkujen perusteella taitaa olla edelleen).

Eilen olin toisessa sokerirasituksessa. Sen tulos oli onneksi edelleen normaali. Aamulla oli aika huono olo, kun en tietenkään ollut syönyt mitään edellisillasta lähtien, ja sokerilitku maistui paljon pahemmalta kuin viime kerralla. Onneksi se pysyi sentään sisällä. Olin etukäteen tästä hieman huolissani, koska maanantaina oksensin automatkalla töihin, kun en ehtinyt syödä kotona mitään, vaan tarkoitus oli syödä aamupalaa vasta töissä. Jatkossa en kyllä enää lähde kotoa ilman että olen laittanut suuhuni edes jotain...

Flunssasta alan pikkuhiljaa toipua, mutta en kyllä ole vieläkään ihan kunnossa. Olin viime viikolla kolme päivää sairaslomalla. En vain olisi millään jaksanut olla töissä. Lauantainen Ikea-reissu otti myös voimille. Illalla tuli paljon supistuksia ja jalkoja särki. Sunnuntaina puuhastelimme kaikenlaista kotona, mm. sisustimme vauvan huonetta, ja illalla tuli sitten taas paljon supistuksia, runsaammin kylläkin vasta yhdynnän jälkeen. Puolen tunnin ajan vatsa kovettui parin minuutin välein, ja samalla tuntui ikävää jomotusta reisissä. Aloin jo vähän huolestua, mutta sitten kun menimme nukkumaan, niin supistukset harvenivat, ja seuraavana päivänä niitä tuli ihan vain entiseen tapaan.

Alaselkää alkaa aika helposti särkemään jos istun pidempään, joten asentoa pitää muuttaa aika usein. Toissa yönä heräsin siihen, että vasen pohje kramppasi. Nousin istumaan ja puristin pohjetta kaksin käsin hammasta purren, kunnes kramppi meni ohi. Nyt pohje on kipeä kuin olisin ollut kovissakin treeneissä ;)

Pienistä vaivoista ja satunnaisista huolenaiheista huolimatta olen voinut hyvin. Työmatkapyöräilykin vielä onnistuu, ja itse asiassa se aiheuttaa paljon vähemmän supistuksia kuin vaikkapa reipas kävely.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Äitiyspakkaus!

Eilen iltapäivällä tuli tekstari, että äitiyspakkaus on noudettavissa lähikaupasta. Kun mies tuli illalla töistä kotiin, haimme pakkauksen yhdessä kun en olisi sitä itse saanut mitenkään kannettua kotiin, vaikka lyhyt matka onkin :) Nukkumaanmeno vähän viivästyi, kun pitihän minun saada heti vähän hiplailla kaikkia pieniä vaatteita ja muuta.

Ainakin näin vielä ennen käyttökokemuksia pidän melkein kaikista tuotteista, mitä nyt keltaiset housut eivät värin puolesta olleet ihan mieleen :D Kestovaippoja emme ole ajatelleet käyttää, joten tuosta pakkauksen kappaleesta ei ole meille iloa, mutta muuten laatikossa ei mielestäni ollut mitään "turhaa". 

Värit ovat aika poikamaisia mielestäni, mutta meillehän se sopii. Ja pidän tämän vuoden vähän kirkkaammista väreistä. Erityisesti tykkäsin koira-lohikäärme-apinabodysta, raidallisesta bodysta ja tennarisukista. Talvihaalari oli myös oikein kiva, samoin makuupussin kuosi. Ja tuntuuhan se hienolta, että kaikki tämä lähetetään kotiin ilmaiseksi!

Kuva äitiyspakkauksen kaikista tuotteista.
Kuva kelan sivuilta

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kuulumisia rv 27

Oho, onpas aikaa taas kulunut. Saksan matka meni kaikilta muilta osin hyvin, mutta viimeisenä päivänä iski flunssa, joka on ainakin tähän päivään saakka vain pahentunut, joten jäin töistäkin kotiin. Ensin oli vain kurkkukipu, sitten kurkkukipu ja yskä ja nyt lisäksi vielä nuha :( Kuumetta ei onneksi ole ollut, mutta olo on kyllä ihan tarpeeksi huono ilmankin. Nukkuminen on hankalaa yskimisen vuoksi, ja muutenkin alkaa olla vähän vaikeaa löytää mukavaa nukkumisasentoa. Olen parhaani mukaan yrittänyt ajatella, ettei tavallisesta flunssasta ole vauvalle mitään haittaa (kuten ei pitäisikään).

Koko matkan aikana tuli vain pari sellaista tilannetta, jolloin mietin että vauva saisi potkia hieman lisää, jotta tietäisin kaiken olevan kunnossa, mutta muuten poika on ollut tosi aktiivinen :) Päivisin vaellusretkien aikana oli aina rauhallisempaa, kuten nyt yleensäkin liikkuessa, mutta iltaisin ja öisin alkoi aina kova jumppaaminen :) Mietin tosissani että olisin ottanut dopplerin mukaan matkalle, mutta sitten vain jätin sen kylmästi kotiin. Onneksi sitä ei tarvittu.

Tänään on rv 27+1. Tällä hetkellä viikot tuntuvat vaihtuvan hurjaa vauhtia, kun taas alkuraskaudessa ne suorastaan matelivat eteenpäin. Välillä tuntuu siltä, että henkinen valmistautuminen vanhemmuuteen olisi jo ihan hyvällä mallilla, mutta toisaalta melkein päivittäin tulee sellaisia hetkiä, jolloin edelleenkin hämmästelen sitä, että ylipäänsä olen raskaana! Joten se siitä valmistautumisesta...

Tarkastelin vauvaa eilen töissä ultralla. Pää oli alaspäin, kuten potkujen perusteella epäilinkin. En tosin tiedä, missä vaiheessa vauvat yleensä jäävät (toivottavasti) tuohon asentoon? Kyllä kai vatsassa vielä on tilaa kääntyäkin? Vauva on jo sen kokoinen, että omatoiminen ultraaminen alkaa olla vaikeaa, kun koko vauva ei enää mahdukaan ultraruudulle ;) Silloin on paljon hankalampi sanoa, mikä ruuminosa mikäkin on.

Vajaan viikon päästä on aika äitiyspolille. Odotan jo sitä, että joku asiansa osaava taas tarkastelee vauvaa. Ei niin että olisin mistään erityisen huolissani, mutta en tietenkään sano ei ylimääräisille ultrille, varsinkaan kun terveydetilani ei pitäisi mitenkään uhata vauvan hyvinvointia.

Meillä alkaa olla jo aika paljon vauvan tarvikkeita hankittuna. Ensimmäisen hankinnan, eli vaunujen jälkeen (juu, outo järjestys) olemme ostaneet myös turvakaukalon. Vaatteita on jo aika paljon, enimmäkseen kirpparilta. Uusia emme ole itse ostaneet ollenkaan, vaan kaikki uudet vaatteet ovat tulevien isoäitien hankintoja ;) Kirpparilta ostimme myös lähes uudenveroisen leikkimaton, jonka kaikki osat sain hyvin pestyä. Siskontytön vuoksi meiltä löytyy kotoa jo valmiiksi myös mm. syöttötuoli ja potta. Miehen tädiltä saimme lähes käyttämättömän matkasängyn. Siskolta olen saanut rintapumpun, maidonkerääjät, ison pinon harsoja, ylijääneen laatikollisen liivinsuojuksia ym. Miehen kotoa löytyi paljon hyväkuntoisia lakanoita vauvalle.

Mitään kunnon inventaariota en ole tarvikkeista vielä tehnyt, mutta yllättävästi niitä vain on siunaantunut, vaikka emme ole vielä kovin paljon aktiivisesti mitään hankkineetkaan. Äitiyspakkauksen tilasin reilu kaksi viikkoa sitten, joten sitä odottelen jo innokkaasti :) Ensi viikolla ajattelimme käydä Ikeassa, josta on tarkoitus ostaa ainakin pinnasänky, muovisia astioita ja aterimia ym.