Odottelu jatkuu

Valkosolut olivat vieläkin liian matalat, joten ei tule siirtoa marraskuussakaan. En kuitenkaan ole erityisen pettynyt. Elämässä on ollut kaikkea muuta mukavaa viime aikoina. Ehkä sitten joulukuussa. Kuukautiset eivät kyllä ole vielä alkaneet, joten mistäs sitä tietää, jos olisinkin vaikka raskaana :D Tänään on jo kp 28, mutta toisaalta ovulaatio tuli aika myöhään. Viime kuukausina luteaalivaiheen pituus on ollut sellainen, että jos ovulaatio on päivä 1 niin vuoto alkaa yleensä päivänä 15 ja se on tänään.

Ja taas pettymys...

Keskiviikkona gynen polilla kaikki näytti oikein hyvältä, kohdun limakalvo oli hieno, oikealla oli johtofollikkeli ja todennäköisyys sille, että LH-plussa tulisi sopivana päivänä, tuntui kohtalaisen suurelta. Sain jo Lugesteron- ja Pregnyl-reseptit ja käytännön ohjeet siirtoa varten. Mutta sitten  iltapäivällä selvisi, että saman aamun verikokeissa valkosoluni olivat viimeksi aloitetun SLE-lääkkeen takia ihan liian matalat. Lääkitys loppui siihen ja siirto peruuntui. Niin matalilla soluilla ei oikein voi tehdä PAS:ia.

No niin. Näin sitten kävi, ja vaikka SLE onkin rauhallinen, niin joudumme vielä pohtimaan, että mikäs lääke nyt sitten otetaan seuraavaksi käyttöön, jos otetaan. Tai jäämmekö vain odottamaan ja seuraamaan. Harmitti sekä se, ettei tätä yhtä lääkettä voidakaan käyttää (lääkkeitä, joita voidaan turvallisesti käyttää raskauden aikana on aika rajallinen määrä), ja tietysti se että PAS taas peruuntui.

PAS:n peruuntumisesta huolimatta olen jatkanut ovistestailua, vähän niin kuin mielenkiinnosta (ja tilannut uuden 20-packin digitestejä). Edelleen, myös tänään iltapäivällä, testi on näyttänyt vain vilkkuvaa hymynaamaa. Gyne oli keskiviikkona sitä mieltä, että follikkelin koon perusteella plussa olisi tullut jo eilen tai viimeistään tänään. Mutta follikkeleideni kokohan on aina ennustanut ovulaation ajankohtaa todella huonosti. Saa nähdä, miten käy. Jos plussa ei tule huomennakaan, niin sitten siirto olisi peruuntunut joka tapauksessa. Ehkä ei sitten harmittaisi niin paljon enää.

Sovimme SLE-lääkärini kanssa ensin, että käyn seuraavissa kokeissa kuukauden päästä, jolloin on myös vastaanottokäynti. Se tarkoittaisi sitä, että seuraava PAS-mahdollisuus olisi aikaisintaan joulukuussa. Eilen mies kuitenkin ehdotti, että jos kävisin jo parin viikon päästä kokeissa, ja mikäli valkosolut ovat riittävästi nousseet, niin sittenhän jo marraskuussa voisi yrittää siirtoa. Lähetin SLE-lääkärilleni heti tänään aamulla viestiä ja ehdotukseni sai häneltä siunauksen :) Nyt sitten vain sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee hyvin! Tai että tästä kierrosta tulisikin äärettömän epätodennäköinen luomuplussa (olemme jatkaneet ilman ehkäisyä) ;)

Jännittäviä aikoja!

Viikko sitten sunnuntaina alkoi uusi kuukautiskierto, ja maanantaina soitin gynen polille varatakseni ultra-ajan. Se on jo keskiviikkona, eli kp 9. Sunnuntaista lähtien olen tehnyt LH-testejä (Clearbluen digitalin "edistynyt" versio eli se joka näyttää myös vilkkuvia hymynaamoja). Vielä ei ole näyttänyt kuin negatiivista, mistä en toki ole ihmeissäni. Olen laskenut, että LH-plussa saisi tulla huomisesta alkaen minä tahansa päivänä lauantaihin saakka, mutta sunnuntai ja maanantai ovat no-no, koska alkiot siirretään kuusi päivää plussan jälkeen (kun plussapäivä on päivä 0). Jännittävää!

Tilanne on myös siinä mielessä jännittävä, etten ole vielä kysynyt SLE:tä hoitavilta lääkäreiltäni lupaa alkionsiirtoon. Mutta näin olin kyllä suunnitellutkin, että varaan joka tapauksessa ultraan ajan, koska labrat eivät ehdi valmistua ennen sitä (vaikka siirsinkin labra-aikani perjantailta keskiviikolle). Vasta maanantaina on soittoaika, mutta täytynee kysellä mielipidettä asiaan jo hieman aiemmin, jos vaikka siirtopäivä yllättäen olisikin jo maanantaina (ts. ovisplussa huomenna, mitä en usko). 

Edelliset labrat olivat siis joka tapauksessa jo niin hyvät, että vähän kuin varmuudeksi vain siirsimme päätöstä alkionsiirrosta vähän eteenpäin. En siis ole liikkeellä täysin vastuuttomasti ;) Koska olisihan se sääli, että seuraavien labrojen perusteella saisin luvan alkionsiirtoon, mutta jos vasta siinä vaiheessa olisin reagoinut tilanteeseen, niin lokakuun juna olisi jo auttamattomasti ajanut ohi.

Poikahan täytti elokuussa kolme vuotta. Lujatahtoinen edelleen, mutta tämä on silti tosi ihana ikä. Poika on melko pikkuvanha, ja jutut on välillä aika hulvattomia :D Vaikka emme ole asiasta mitenkään pojan kuulleen keskustelleet, niin hän ilmoitti jokin aika sitten, että olisi kiva jos täällä meillä asuisi kaksi lasta. Vauvat ovat pojan mielestä tosi ihania, kuten myös kaikki pehmo- ja oikeat eläimet. Niille pitää aina puhua vauvakieltä ;) 

Autoleikit ovat edelleen suosikkeja, mutta lisäksi meillä leikitään paljon kotileikkejä ja erilaisia muita roolileikkejä. Pyöräily on paras juttu ulkoillessa. Noin kuukausi sitten poika oppi polkemaan ilman apupyöriä, ja ai että kun olimme ylpeitä! Eilen koimme samanlaisia fiiliksiä, kun poika alkoi yhtäkkiä piirtämään tunnistettavia ihmishahmoja, eli niitä pääjalkaisia. Tietty meidän muotokuvamme ovat nyt sitten jääkaapin ovessa paraatipaikalla :D Naureskeltiin miehen kanssa, että ei me millään lapsettomina voitu kuvitella, miten tämmöiset jutut voisi tuntua näin naurettavan hienolta. Itse olisin varmaan lapsettomuuskatkeruudessani melkein yrjönnyt, jos joku olisi tällä tavalla hehkuttanut kullannuppunsa aikaansaannoksia (joten anteeksi).

Palailen pian kertomaan ultra- ja ovistestikuulumisia!