Laiska bloggaaja

En tiedä kuinka monta kertaa olen ajatellut, että nyt kirjoitan blogia, mutta jotain muuta on sitten aina ilmaantunut ja kirjoittaminen jäänyt. Siitä on jo kuukausi, kun viimeksi kirjoitin. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, niin että välillä raskaus on jäänyt täysin sivuosaan ja melkein unohduksiin. 

Töissä (ja vapaa-aikanakin) tuntuu, että koronavirus määrittää melko paljon kaikkea sitä, mitä teemme tai emme tee. Työpaikallani sairaalassa kaikki ovat jatkuvasti varpaillaan, ja odottavat seuraavia määräyksiä/suosituksia/rajoituksia liittyen sairaalan toimintaan. Ei voi oikein mennä kuin päivä kerrallaan, koska koko ajan pitää olla valmiina siihen, että kiireetöntä toimintaa siirretään eteenpäin, jotta akuutit asiat saadaan hoidettua. 

Poikkeustila tuo omat haasteensa. Onneksi pojan päiväkoti on ollut vielä auki normaalisti, koska meitä molempia tarvitaan töissä, eikä työnkuva oikein taivu etätöiksi. Tämän viikon aikana poika ja yksi tai kaksi muuta edelleen päivähoidossa olevaa lasta ryhmässä kyllä taitavat siirtyä johonkin muuhun ryhmään. Luojan kiitos perheemme ei käytännössä harrasta säännöllisesti mitään kodin ulkopuolella lukuunottamatta ihan normaalia ulkoilua! Eli arjessa tätä poikkeustilaa ei siinä mielessä huomaa. Sukulaisten tapaaminen on kyllä saanut jäädä. Käytännössä liikumme kotoa vain työpaikalle ja päiväkotiin, ja tietysti ruokakauppaan tarpeen vaatiessa. Ja toki ajatukset pyörivät jatkuvasti epidemiatilanteessa. Töissä ei lounaalla tai kahvihuoneessa puhuta oikeastaan mistään muusta.

Viime viikon perjantaina työpäivän päätteeksi vilkaisin pitkästä aikaa vauvaa ultraäänellä. Tuli sellainen olo, että nyt minun pitää saada jotain muuta ajateltavaa, kuin koronavirus :) Viime viikkoina en ole oikein jaksanut tai ehtinytkään nauttia raskaudesta. Siellä vauva potkiskeli oikein hyvävointisen näköisenä. Olisin voinut katsella pientä vaikka kuinka kauan <3

Jalkoväliä vilkaisin myös, eikä siellä  näkynyt yhtään mitään ylimääräistä :) Veikkaukseni on siis, että meille olisi tulossa tyttö <3 Joskus 14+ viikolla taisin viimeksi katsoa ultralla, eikä haarovälissä silloinkaan mitään näkynyt. Pojasta meillä on säästössä omatoimisen ultran yhteydessä napattu kuva viikolta 18+2, jossa näkyy todella selvästi kivekset :) Rakenneultra on juuri ennen pääsiäistä torstaina 9.4. Ei sukupuolella ole meille mitään väliä, mutta haluamme silti kuulla veikkauksen. Tähän asti minulla ei ole ollut mitään poika- tai tyttöoloa, mutta toisen pojan saaminen on tuntunut luontevammalta. Täytyy myöntää, että kun olen nyt itse tullut siihen päätelmään, että vauva on tyttö, niin väkisinkin sen heti ohjaa ajatuksia ja mielikuvia lapsesta. Jos se olisikin kuitenkin poika, niin voisi olla vähän että mitä, senhän piti olla tyttö :D 

Potkuja tunnen vielä kovin epäsäännöllisesti, joinakin päivinä en huomaa niitä vielä ollenkaan, mutta toisina päivinä saattaa tuntua jotain kerran tai pari. En ole ollut juuri lainkaan huolissani raskauteen liittyvistä asioita, enemmänkin tosi rauhallinen, mutta kuten jo aiemmin sanoin niin on ollut niin paljon muuta ajateltavaa, etten välillä ole oikein edes muistanut, että olen raskaana. Se tuntuu mielestäni vähän haaskaukseltakin, kun haluaisin myös nauttia raskaana olemisesta. Ja kohtahan on jo puoliväli! Ihan uskomatonta!

Kävin toisessa neuvolassa 12.3., jolloin oli rv 16+0. SLE-labroissa olin käynyt jo 1-2 viikkoa ennen, ja Hb oli silloin vain 93 (muut kokeet olivat kunnossa, joten päädyimme siihen että anemia on ihan vain raskauteen liittyvää). Olin edeltävinä viikkoina huomannutkin, että sydän alkoi tykyttämään tosi herkästi vaikka vähänkin reippaammin kävellessä tai kotona portaita noustessa. Mitenkään väsynyt en yleisesti ottaen ole ollut, mutta rasituksensieto siis ollut aika huono. Olin jo ehtinyt päätyä siihen lopputulemaan, että minun on heti ruvettava kohottamaan kestävyyskuntoani, ja 10 000 askelta päivässä on ollut tavoitteenani siitä lähtien (vaikka ei kuntoni ehkä kuitenkaan ihan niin huono ole, kuin miltä se on matalan Hb:n vuoksi vaikuttanut). Se on onnistunutkin melko hyvin. Rautalääkityksen aloitettuani Hb oli myös noussut 99:ään, ja olen jaksanut liikkua vähän paremmin.

Tässä toisen neuvolakäynnin strategiset tiedot: 

raskausviikot: 16+0 (9+0)
paino (muutos): + 2,7 kg ( - g/vko), kokonaispainonnousu 2,7 kg
RR: 116/67 (102/77)
U-prot: -/-
U-gluk: neg.
Hb: 93 (106)
Vauvan syke: 145 (-)
SF-mitta: - cm (- cm)

Melkein heti perään 20.3. oli myös lääkärineuvola. Siellä puhuimme lähinnä Hb:sta ja koronaviruksesta :D No, lääkäri teki myös lähetteen äitiyspolille seurantaan SLE:n vuoksi. Rakenneultra on kyllä jo varattu äitiyspolin lääkärille, mutta ehkä ne haluavat myös erillisen lähetteen neuvolasta.

Mitäs muuta sitten? Ai niin, neuvolatädin mielestä minun ei tässä raskaudessa tarvitse mennä lainkaan sokerirasitukseen, hurraa!

Ensimmäinen neuvolakäynti ja muita kuulumisia

Aika on loppujen lopuksi kulunutkin melko nopeasti. Torstaina alkoi jo kymmenes raskausviikko, eli tänään on rv 9+2. Kohta alkiota saa jo kutsua sikiöksi.

Tämän viikon alkupuolella huomasin, että pahoinvointi helpotti selvästi, ja olo on ollut tosi tosi paljon pirteämpi. Ihanaa! Olin jo aika epätoivoinen, kun oli vain jatkuvasti tosi huono olo ja hirveä väsy, eikä viikonloppuisinkaan olisi jaksanut tehdä juuri muuta kuin maata sohvalla (puhumattakaan siitä että töitäkin on ollut kahtena edeltävänä lauantaina). Väsymystä on edelleen, mutta se ei ole samalla tavalla kokonaisvaltaista. Rinnat ovat isot ja arat. Alavatsalla kohtu tuntuu jo aivan selvästi. Pahoinvoinnin helpottamisen myötä pahin alkuraskauden turvotuskin on helpottanut.

Oireiden vähenemisestä en ole lainkaan huolissani, koska viimeksi eilen vilkaisin töissä pikkutyyppiä ultralla. Vatsan päältä näkyy oikein hyvin, on näkynyt varhaisultrasta saakka. Siellä se kasvaa, ja tuntuu että joka kerta se näyttää vähän enemmän vauvalta. Liikkuukin vilkkaasti ja heiluttelee käsiä ja jalkoja. Pieniä sormiakin jo hieman erottaa <3

Torstaina olin ensimmäinen neuvolakäynti. Puhuimme paljon kaikenlaista ja kätilö päivitti taustatiedot, sain muutaman esitteen ja varasimme seuraavan käynnin, samoin kuin ensimmäisen lääkärineuvolan. Hb oli harmikseni vain 106, enkä ole varma onko se vain raskaudesta johtuvaa vai ehkä SLE:stä. No, ensi viikolla käyn tarkemmissa SLE-verikokeissa, niin sitten selviää enemmän. Sitä seuraavalla viikolla käyn seulontaverikokeissa NT-ultraa varten, niitä kun ei mielellään oteta ennen rv 10+0 (eikä rv 10+6 jälkeen). 

Pojan raskaudessa tein aina neuvolakäynneistä tänne blogiin omat postaukset ja tärkeät tiedot löytyivät taulukkomuodossa. Ensimmäisestä käynnistä ei toki vielä ole niin paljon raportoitavaa (sulkuihin tulee edellisen neuvolakäynnin tiedot):

raskausviikot: 9+0 ( - )
paino (muutos): - kg ( - g/vko), kokonaispainonnousu - kg
RR: 102/77 (-/-)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 106 (-)
Vauvan syke: - (-)
SF-mitta: - cm (- cm)

NT-ultraan saimme ajan 12.2. Silloin on rv 11+6. Onpa jännittävää...! Luottavaisin mielin olen ainakin tällä hetkellä, että eiköhän sielläkin aikanaan ole kaikki kunnossa :)

Seitsemäs neuvola rv 38+0

Tämä saattaa hyvinkin jäädä viimeiseksi neuvola-päivitykseksi, koska seuraava aika on varattu tasan lasketulle päivälle rv 40+0 eli 8.8. Jännää :) Kuulemma ei tarvitse erikseen peruuttaa aikaa, mikäli tuossa vaiheessa olisin jo synnyttänyt tai synnyttämässä. Ei se varmaan olisikaan ensimmäisenä mielessä siinä vaiheessa, näin voisin kuvitella ;)

raskausviikot: 38+0 (36+1)

paino: - 1,5 kg (- 808 g/vko), kokonaispainonnousu + 4 kg

RR: 114/68 (106/70)

U-prot: neg.

U-gluk: neg.

Hb: 116 (105)

Vauvan syke: 135 (150)

SF-mitta: 32 cm (30 cm)

Mitä noista arvoista nyt sanoisi. Painosta huolestuin siinä määrin, että ajoin suoraan neuvolasta ruokakauppaan hakemaan itselleni jotain oikein energiapitoista lounasta. Neuvolantäti ei kuitenkaan ollut mitenkään huolissaan, edelleenkään. Lähinnä sanoi useaan otteeseen, että hienoa kun ei ole paino tuon enempää noussut. Mutta tuli kyllä sellainen olo, että mitä oikein teen väärin. Ettenkö aikuisena ihmisenä osaa edes syödä oikein?!? Painohan on vain LASKENUT.

SF-mitta kuitenkin oli kasvanut pari senttiä edellisestä mittauksesta ja on koko ajan kulkenut keskikäyrän tuntumassa, joten eiköhän kaikki ole kunnossa. Mutta silti. Tuli jotenkin epäkelpo olo. Yritän lohduttautua sillä, että ensimmäinen neuovolan mittaus oli mielestäni ehkä kilon liikaa, silloin painoa olisi tullut ainakin 5 kg. Ja yhtään mitään turvotuksiahan minulla ei ole. Eikä kyllä mitään ylimääräisiä rasvavarastoja imetystä varten :( Tästä hieman puhuimme, että pitää sitten vain muistaa syödä kunnolla synnytyksen jälkeen.

Hb sentään oli vihdoinkin parempi. En ihan luota noihin sormenpäämittareihin, mutta eiköhän arvo  ainakin jonkin verran parempi ole, kun ero sormenpäämittauksissa on näin selvä. Kivempi tuollaisella arvolla on synnyttää.

Vauvan pää ei ole vieläkään kiinnittynyt, mutta selvästi kuitenkin alkaa hakea asemiaan, näin ymmärsin. Liikkeitä tuntuu edelleen entiseen tapaan. Ehkä ne vähenevät selvemmin sitten kun pää kiinnittyy? Eilen olin äitini ja siskoni kanssa leffassa, ja koko ajan kävi vatsassa kova mylläys. Ehkä siinä mökässä olisikin ollut vaikea nukkua :)

Liikelaskennasta ei ole muuten ollut neuvolassa puhetta kertaakaan, enkä ole sitä tähän mennessä vielä tehnyt. Onko se sellainen asia, mitä pitäisi rutiinisti harrastaa loppuraskaudesta, vai? Eilinen leffa toimi kyllä hyvin liikelaskentana, kun ne vaaditut 10 liikettä saattoivat tulla ihan muutaman minuutin aikana :)

Neuvolantäti oli muuten ollut virkavapaallaan Norjassa töissä, ja siellä kuulemma usein arvioidaan vauvan painoa menetelmällä, jossa vyötärönympärys ja SF-mitta syötetään yksinkertaiseen kaavaan. Näiden mittojeni perusteella neuvolantäti arvioi pojan painoksi tällä hetkellä hieman päälle 2900 g, ja mikäli synnytän laskettuna aikana, paino olisi tuolloin arviolta 3244 g. Mielenkiintoista nähdä, pitääkö tuo arvio ollenkaan paikkaansa :) Mutta menetelmää pidetään ilmeisesti kohtalaisen luotettavana.

Kuudes neuvola rv 36+1

Tänään oli jälleen neuvolakäynti. Eipä mitään erityisiä kuulumisia sieltä. Jouduin tosin vielä käymään labrassa, koska aiemman verensiirron vuoksi piti vielä tarkistaa veriryhmävasta-aineet. Tällä kertaa neuvolassa otettiin myös streptokokkinäyte. Hb:tä ei katsottu, kun kävin labrassa pari viikkoa sitten.

raskausviikot: 36+1 (32+1)

paino: + 0,8 kg (+ 200 g/vko), kokonaispainonnousu + 5,5 kg

RR: 106/70 (120/63)

U-prot: neg. (+/-)

U-gluk: neg.

Hb: 105 pari viikkoa sitten (104)

Vauvan syke: 150(144)

SF-mitta: 30 cm (29 cm)

"Normaalisti" kai neuvolakäynnit tapaavat ajoittua viikoille 35 ja 37, mutta kun tämä käynti oli rv 36, niin neuvolantäti kysyi, että haluanko tulla seuraavan kerran ensi viikolla vai vasta kahden viikon päästä. Kun mitään erityisiä ongelmia ei ole, varasimme seuraavan käynnin vasta kahden viikon päähän. Silloin viikkoja on tasan 38+0 (Hui!). Hurja ajatus, ettei ole täysin mahdotonta, että poika olisi jo syntynyt silloin, mutta hyvin todennäköisesti ei, ensisynnyttäjiä kun tässä ollaan :) Pää ei myöskään ollut vielä kiinnittynyt lantioon, mikä ei tietysti välttämättä kerro mitään tulevan synnytyksen ajankohdasta.

Viides neuvola

Tiistaina olimme taas neuvolassa. Tällä kertaa sijainen oli vaihtunut taas siihen varsinaiseen neuvolantätiin, jonka olen tavannut viimeksi yli 2,5 vuotta sitten. Olipa oikein kiva käynti. Sijainen on toki ollut mukava ja niin poispäin, mutta ehkä kokemattomuutensa vuoksi ei ole tuntunut minusta aivan "aidolta". Tällä käynnillä käytiin ensin nopeasti läpi kaikki mitä on tapahtunut tuossa 2,5 vuodessa, ja sitten kaikki rutiinijutut. 

Saimme esitteen, jossa kerrottiin että kaikista vastasyntyneistä otetaan nykyisin seultontaverikokeita, joista etsitään tiettyjä perinnöllisiä aineenvaihduntasairauksia. Tästä en ollut ennen kuullutkaan, mutta lienee kohtalaisen uusi juttu, kun ei tällaisia kokeita ei otettu silloin kun parivuotias siskontyttöni syntyi. Alla taas strategisia arvoja:

raskausviikot: 32+1 (29+0)

paino: + 0,2 kg (+ 64 g/vko), kokonaispainonnousu + 4,7 kg

RR: 120/63 (109/61)

U-prot: +/-

U-gluk: neg.

Hb: 104 (104)

Vauvan syke: 144 (140)

SF-mitta: 29 cm (25 cm)

En ilmeisesti mitannut sf-mittaa itseltäni aivan pieleen :) Eihän oma lukemani heittänyt tuosta toissapäiväisestä kuin sentillä! Painoa oli tullut kolmessa viikossa vain 200 g. Neuvolantäti oli kuitenkin vain tyytyväinen. Vatsahan kuitenkin kasvaa hyvin, ja se on tärkeintä. 

Poika oli tämänkin neuvolantädin mielestä raivotarjonnassa, ja tällä kertaa uskoin siihen itsekin. Pää ei kuulemma ole vielä ihan kiinnittynyt kuitenkaan, mutta sillä ei liene merkitystä. Kun vauva nyt vain pysyisi tällä tavalla loppuun asti.

Hb junnaa edelleen paikoillaa. En YMMÄRRÄ, miten se voi aina olla juuri tuo sama arvo, 104. Miksi se ei ole välillä vaikka 103 tai 105, aina vain 104! Eikös tämä neljän tai viiden tarkalleen saman arvon peräkkäinen sarja ala olla jo aika epätodennäkönen? ;) Tietysti toivoisin, että Hb ehtisi vielä nousta ennen synnytystä, eikä tulisi kovasti vuotoa. Kun kuulemma lähettävät kyllä synnäriltä ihan kevyesti kotiin ilman mitään veritankkauksia, kunhan vain Hb on yli 80. Ja kokemuksesta tiedän, että olo on aika hutera, kun Hb on 80, varsinkin jos arvo on nopeasti laskenut. Siinä pitäisi sitten jaksaa vauvaakin hoitaa :)

Mitään sisätutkimustahan ei siis tehty, kuten minulle jo edellisen postauksen kommenteistakin selvisi, että sisätutkimuksia tekee vain lääkäri :) Neuvolantädin mukaan käyntini ovat ajoittuneet hieman hassuille viikoille. Päädyimme siihen, että koska olen joka tapauksessa menossa äitiyspolille puolentoista viikon päästä, en mene ollenkaan neuvolalääkärin toiselle käynnille. Eipä siitä viimeksikään hirveästi hyötyä ollut. Sisätutkimuksen kun voi tehdä äitiyspolillakin. Streptokokkinäytteen neuvolantäti ottaa itse seuraavalla neuvolakäynnillä, joka sovittiin noin kuukauden päähän.

Neljäs neuvola rv 29+0

Kun tässä katson tuota neuvolakorttiani, niin tuntuu ihan ihmeelliseltä, että minunko raskauttani kaikki nuo arvot oikein koskevat??? Ettäkö olen raskaana viikolla 29+0? Häh? Miten se EDELLEENKIN tuntuu niin epätodelliselta :) Tässä kuitenkin strategiset arvot: 

raskausviikot: 29+0 (23+3)
paino: + 1,8 kg (+ 323 g/vko), kokonaispainonnousu + 4,5 kg
RR: 109/61 (121/63)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 104 (104)
Vauvan syke: 140 (145)
SF-mitta: 25 cm (21 cm)

Neuvolantäti väitti vatsaa tunnustellessaan, että poika on pää alaspäin, mikä tuntui minusta kyllä vähän oudolta, koska viikko sitten pää oli todistetusti jossakin ihan muualla, eikä potkujen suunta ole muuttunut ollenkaan. Niinpä kun päivän aikana oli kerrankin rauhallinen hetki, päätin tarkistaa asian itse ultralla. No, ei se pää todellakaan ollut alaspäin. Selkä oli kyllä oikealla, kuten neuvolantäti sanoi, mutta pää oli ylhäällä vasemmalla. Se siitä. Ehdin jo hetken riemuita...

On kai ihan typerää vielä tässä vaiheessa murehtia sitä, ettei vauva ole pää alaspäin. Mutta minkäs teet :) Haluaisin vain niin kovasti päästä synnyttämään normaalisti alakautta. Sektioon joutuminen tuntuisi jotenkin epäonnistumiselta. Tietysti, jos se on lapsen terveyden kannalta tarpeen, niin sitten tietenkin sektio on ainoa vaihtoehto. Mutta uskon, että se silti harmittaisi, jos yhtään tunnen itseäni.

Kolmas neuvola

Edellisestä postauksesta onkin aika kauan, mutta raskausrintamalle ei olekaan kuulunut mitään uutta. Vauva potkii enkä ole ollut kuin pari kertaa vähän huolissani, jos potkuja on tullut vähemmän.

Neuvolassa puhuttiin tänään lähinnä kelan etuuksista, ja sain se raskaustodistuksen. Nyt pitäisi sitten vain hakea kaikki tuet. Äitiyspakkausta odotan eniten :) Nyt pitäisi kai jo saada sitä tämän vuoden pakkausta? Tässä taas yhteenveto strategisista arvoista:

raskausviikot: 23+3 (15+4)
paino: + 1,9 kg (+ 242 g/vko), kokonaispainonnousu + 2,7 kg
RR: 121/63 (104/61)
U-prot: neg.
U-gluk: neg.
Hb: 104 (104)
Vauvan syke: 145 (150)
SF-mitta: 21 cm (neuvolalääkärillä 20 cm)

Vähäinen painonnousu vähän mietityttää. Olen siis kuitenkin tainnut syönyt ihan sopivasti, kun ei ole tullut hirveästi ylimääräistä, kuin tuo vatsakumpu :) Vauvahan painaa nyt ainakin puoli kiloa, ja rinnoissa on ehkä parisataa grammaa ylimääräistä, ja sitten kai verimäärä lisääntyy ja istukka painaa jotain ja lapsivesi... Mitenkähän se kaikki mahtuu tuohon 2,7 kiloon? 

Luulen kyllä että ihan ekalla käynnillä vaaka näytti vähän liikaa, kun oli painavat talvikengät päällä. Mutta toisaalta hyvä, ettei ole hirveästi tullut painoa vielä, koska olen kuitenkin niin lyhyt että jos painoa tulisi yhteensä vaikka 15 kg koko raskauden aikana, niin olisi TODELLA suuri :D Pitääkin kysyä siskolta, että kuinka paljon hänellä oli tullut painoa tässä vaiheessa raskautta. Olemme kuitenkin melkein samankokoisia normaalisti. Kokonaisuudessa hänellä taisi tulla painoa noin 12 kg, mutta toisaalta hänellä oli myös lievä raskausmyrkytys, joten turvotusta oli ainakin jonkin verran.

SF-mitta taisi kuin taisinkin silloin neuvolalääkärillä rv 19+3 olla vähän yläkanttiin :D Nyt tuo arvo meneekin jo nätisti melkein keskikäyrälle.

Viime päivinä olen hämmästellyt sitä ihmeellistä asiaa, että olen jo niin pitkällä raskaudessa, että jos pahasti kävisi, niin kyseessä ei ole enää keskenmeno. Ja että nyt ovat menossa juuri ne viikot, jolloin vauvan mahdollisuudet selvitä ennenaikaisesta synnytyksestä paranevat päivä päivältä. Että vauva on todellakin VAUVA. Ja että näilläkin viikoilla on jo periaatteessa mahdollista selvitä kohdun ulkopuolella. Sitä on vaikea uskoa. Että minäkö olen jo näin paljon raskaana???

Hieman nuo harjoitussupistukset kyllä mietityttävät. Varsinkin, kun lähdemme parin viikon päästä Saksaan viikon lomareissulle. Toki lomakohde valittiin juuri raskauttani ajatellen, ettemme nyt sentään minnekään kauemmas lähde. Kysyin supistuksista tänään myös neuvolassa, mutta neuvolantäti ei ollut niistä kovin huolissaan. 

Mutta kun niitä saattaa tulla monta kertaa tunnissa, ja levossakin. Mutta eivät koskaan ole kipeitä, mikä on kai se tärkein juttu. Ja kohdunsuu oli toki silloin rakenneultrassa täysin kiinni. Ja kun oikein asiaa ajattelen, niin supistuksia on ollut ihan siitä lähtien, kun kohtu rupesi kunnolla tuntumaan alavatsalla, eli joskus rv 13+. Ihmettelin sitä, miksi se välillä tuntuu kovalta kuin jalkapallo ja välillä alavatsa oli taas ihan pehmeä.  

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia harjoitussupistuksista!

Neuvolalääkäri ja ja pari (huonoa) mahakuvaa

Torstaina oli neuvolalääkärin vastaanotto. Aika läpihuutojuttu se oli. Lääkäri sanoi, että laittaa perustautini vuoksi lähetteen äitiyspoliklinikalle, kuuneltiin sydänäänet (pulssi 155) ja mitattiin ensimmäistä kertaa SF-mitta. Se olikin aika iso, 20 cm, eli menee näillä viikoilla kyllä selvästi yli käyrien. Lääkäri oli ensin merkkaamassa mittaa äitiyskortin käyrään, mutta olikin sitten että "eeeipäs sitä nyt tarvitsekaan tuohon laittaa" :D Mittaus on toki hyvin paljon sen suorittajasta kiinni. Veikkaanpa, että ensi kerralla neuvolassa mitta on edelleen aika sama :)

Vauva potkii ja potkii. Tänä aikana kun olen kirjoittanut tekstiä tähän saakka, potkuja on tullut jo ainakin viisi. Mies tunsi ensi kerran potkun vatsan päältä rv 18+6 eli noin viikko sitten, ja sen jälkeen huomasin itsekin, että kyllä ne tosiaan tuntuvat jo ulospäin! Ihan mahtava tunne. Jo Prahassa olin kertaalleen ollut tuntevinani potkuja ulospäin, mutta en ollut ihan varma.

Tässä alla pari mahakuvaa. Nauttikaa tyylikkäistä pitkistä kalsareista ja muutenkin harkituista asukokonaisuuksista :D Vilmakin siellä vilahtaa taustalla. Ensimmäinen kuva on otettu rv 15+4 ja toinen tänään eli 19+6. Näkyyhän siinä sentään jo jotain eroa! Mitään alkutilanne/rv 4-kuvaa ei ole olemassakaan. Silloin vatsani oli vielä selvästi tämänpäiväistäkin suurempi, eikä silloin todellakaan huvittanut ottaa yhtään mitään kuvia...

Tarjoilijan moka ja toinen neuvola

Nyt on vain pakko kertoa, mitä eilen sattui. Olin kollegoiden kanssa iltakoulutuksessa, johon kuului myös ruokailu. Hieman ennen ruokailun alkua (mies)tarjoilija tuli huikkaamaan koko joukolle (noin 15 työkaveria) kovaan ääneen että "tänne oli sitten yksi maidoton ja yksi on raskaana?" Kaikki vaivaantuivat tästä silmin nähden, koska kukaan ei tiennyt, että meitä oli jopa kaksi raskaana olevaa siinä joukossa. Hyvä ystäväni ja kollegani on nimittäin myös raskaana, vain muutama päivä minua "jäljessä" :) Toistemme raskauksista kyllä tiesimme, mutta ei kukaan muu. 

Ystäväni meni hetken päästä puhumaan tarjoilijalle, että hänkin tarvitsisi raskaana olevalle sopivaa ruokaa (minä olin ilmoittanut erityisruokavaliostani etukäteen). Samalla ystäväni pyysi tarjoilijaa, että voisiko hän sitten ruokailun yhteydessä olla hieman hienotunteisempi. Tämä ei kuitenkaan mennyt perille, koska kun istuimme kaikki ruokapöydässä, sama tarjoilija taas kysyi kaikkien kuullen, että "ketkä kaksi olivatkaan raskaana?" Kukaan ei sanonut mitään, mutta kun muut saivat alkuruoan, jossa oli sekä tuorejuustoa, graavikalaa että mätiä, ja me kaksi saimme keittoa, niin eihän ollut enää kenellekään epäselvää, kuka on raskaana ja kuka ei. 

Kollegamme sentään osasivat olla hienotunteisia, toisin kuin tarjoilija. Onneksi olemme molemmat jo edes toisella kolmanneksella. Olisi HIRVEÄÄ, jos oma raskauteni olisi paljastunut vahingossa näin suurelle joukolle vaikkapa viikolla 7, kun kaikki on paljon epävarmempaa kuin nyt. Vielä tässäkin vaiheessa olisin mieluusti pitänyt asian salassa. Murr.

Tänään tapaus ehkä enemmän huvittaa kuin ärsyttää, mutta ajattelin kyllä antaa ravintolalle hieman palautetta...

Eilen oli myös toinen neuvola. Mies oli taas mukana. Suurimmaksi osaksi aika meni raskausoireista puhumiseen ja voimavaralomakkeen läpikäyntiin. Niistä seulontaverikokeista emme halunneet enää keskustella, koska tuntuu, että olen sen asian kanssa tällä hetkellä ihan sinut. Pienen sydänäänet kuunneltiin. Hb:ta ei mitattu, koska olin ollut labrassa vasta tiistaina. Tässä alla muista blogeista tuttua vertailua taulukkomuodossa:

paino: + 0,8 kg (+ 133 g/vko)

RR: 104/61 (118/65)

U-prot: neg.

U-gluk: neg.

Hb: 104 (118)

Pienen syke: 150 (+)

Tuosta vähäisestä painonmuutoksesta olen tyytyväinen! Kotivaaka kun on välillä näyttänyt hieman huolestuttavia lukemia. Pissanäytteessä oli pieni määrä sekaflooraa ja marginaalisesti valkosoluja. Vien uuden näytteen ensi viikolla. Raskauden aikana kun ei pissassa saisi olla bakteereita. Muutenhan se ei ole niin nuukaa, jos ei ole oireita. Pissalla minun pitää kyllä käydä koko ajan. Tai ei ole pakko, mutta tuntuu, että vaikka juuri tyhjäsin rakon, niin tuntuu siltä että se ei olekaan tyhjä. Jostakin luin, että tiheävirtsaisuuden pitäisi helpottaa sitten, kun kohtu nousee hieman ylemmäs juuri tässä vaiheessa, mutta itselläni on käynyt ihan päinvastoin. Tuskinpa se kuitenkaan tuosta pienestä bakteerimäärästä johtuu. Toivottavasti uusi näyte olisi ihan siisti.

Torstaina oli sokerirasitus. Tulos oli normaali (4.6/8.1/4.5), mutta harmikseni sain neuvolassa tietää, että juurikin normaalin tuloksen vuoksi rasitus tehdään vielä uudelleen rv 24-28! Minä kun olin niin onnellinen, kun kuvittelin että kerta riittää! Rasituksen toinen tunti oli nimittäin tosi ikävä, kun oli hirveä nälkä ja huono olo ja piti yökkiä. Vaikka oli nälkä, en saanut lounasta kunnolla alas, ja koko lopputyöpäivä meni pilalle. Toivon mukaan pahoinvointi on helpottanut seuraavaan rasitukseen mennessä, ja se olisi mukavampi kokemus...

En ole juuri nyt hirveän huolissaan raskauden etenemisestä. Olen lakannut jännittämästä vessakäyntejä, mutta katson kuitenkin aina ensin housuihin, että näkyykö verta. Kaikenlaisia pieniä kiputuntemuksia on päivittäin, joten niistäkään en hermostu. Nivusissa pistelee ja sellaista. Pienen sydänäänet löytyvät aina helposti dopplerilla. Liikkeitä en vielä tunne, mutta onkin vielä aika varhainen ajankohta sitä ajatellen. 

Asia, mikä välillä käy mielessä, on rakenneultra. Voisiko silloinkin tulla vain hyviä uutisia? Voisiko Pienellä olla kaikki hyvin? Pikakelaisin mieluusti aikaa rakenneultraan saakka. Ultraan on viisi ja puoli viikkoa. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Toivon mukaan vatsa kasvaa, ja alan tuntea Pienen liikkeitä. Yritän ajatella, että kaikki on kunnossa.

Ensimmäinen neuvola rv 9+4

Outoa, miten ensimmäinen neuvolakäynti sai minut tuntemaan itseni melkein normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Kai tämä lapsettomuus on tuottanut niin vahvoja päinvastaisia tunteita... Neuvolantätinä oli tällä kertaa eri kätilö kuin aiemmin, koska vakiokätilö on vuorotteluvapaalla. Tämäkin oli kyllä mukava, onneksi.

Aluksi juttelimme (toivottavasti) tässä vaiheessa takana olevista hoidoista ja jaksamisesta yleisesti, vähän parisuhteesta ja tukiverkoistamme ym. Sitten pakolliset terveyteen liittyvät läpikäynnit ja lippuset ja lappuset. Vaaka näytti vähän liikaa, mutta syytän painavia talvikenkiä ;) Hb oli 118 eli minulle tosi hyvä, verenpaine taas 118/65. Kotona ainakin yläpaine tapaa olla tuota matalampi. 

Neuvolantäti kysyi, että haluanko että kuunnellaan sykkeitä. Vastasin myöntävästi, vaikka edellisen kerran huonot kokemukset kummittelivatkin yhä mielessä. Nyt kuitenkin luotin siihen, että sykkeet löytyvät, olinhan itse kuunnellut niitä viimeksi eilen illalla :) Sydänäänet ovat tähän mennessä yleensä löytyneet vasemmalta puolelta, mutta nyt ei sieltä kuulunut mitään, ja neuvolantäti etsi ja etsi. Itse en niinkään hermostunut, ja löytyihän se jumputus viimein, hieman keskemmältä kuin olin odottanut <3

Olin odottanut neuvolakäyntiä erityisesti siksi, että saisin sen jälkeen varata ajan nt-ultraan. Kotikaupungissamme on kuitenkin parin vuoden aikana käytäntö muuttunut niin, että neuvolasta laitetaan lähete, ja aika tulee postissa kotiin. Ennen siis soitettiin itse ja varattiin aika. Eli ei kun postia odottelemaan :) Ultra pyritään tekemään 13. viikolla, joten eihän siihen joka tapauksessa ole kovin pitkä aika, lyhyimmillään hieman yli kaksi viikkoa :)

Varasin tänään jo ajan ensi viikolle seulontaverikokeisiin, ja muutaman viikon päähän sokerirasitukseen. Seuraava neuvola on helmikuun puolivälin jälkeen 19.2.

Varsinkin tämän ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen raskausasia on entisestään konkretisoitunut. Melkein kauhunsekaisin tuntein huomaan, miten sekä minä että mies jo keskustelemme luontevasti  vanhempainvapaista, lastenvaunuista, lastenkasvatuksesta, seuraavasta kesästä jolloin olen viimeisilläni raskaana. Tämä on myös vahvistanut pelkoa kaiken menettämisestä. Se ei ole kovin aktiivisesti ajatuksissa, mutta mielessä silloin tällöin. Että miten selviäisimme taas yhdestä menetyksestä ja pettymyksestä. 

On kammottava ajatus, että joutuisimme aloittamaan kaiken taas alusta, luopumaan tästäkin Pienestä ja romuttamaan tulevaisuuden varalle jo tekemiämme suunnitelmia. Toisaalta tämän raskauden yllä ei tunnu leijuvan mitään uhkaavia myrskypilviä. Sitähän olen koko ajan hokenut, että tuntuu hyvältä. Siihen tunteeseen on vain luotettava.