Kiinteiden aloitus

Anteeksi pitkä blogihiljaisuus! Aikani ja ajatukseni vain ovat kuluneet ihan muihin asioihin kuin bloggailuun :) Poika lähenee jo viiden kuukauden ikää, ja tuntuu edelleen päivä päivältä tulevan meille yhä rakkaammaksi. Yöllä imetysten päätteeksi on ihanaa pitää hetki nukkuvaa lasta sylissä niin että poskemme ovat toisiaan vasten, kuunnella tuhinaa ja tuntea lämmin vauva ihan lähellä <3

Tuon edellisen postaukseni jälkeen aloitimme siis kiinteiden maistelut, ja en sitten tiedä johtuuko vain sattumasta, mutta ainakin poika alkoi heti nukkua pidempiä pätkiä. Tietysti joku tiheän imun kausikin saattoi vain loppua. Valitettavasti yöt ovat edelleen aika rikkonaisia, ja ne pidemmät unijaksot tyyliin 3,5 tuntia kerrallaan, ajoittuvat harvoin yöhön, vaan päivään. 

Tällä hetkellä yösyöttöjä tulee aika tasaisesti 2-2,5 tunnin välein, joskus joku lyhyempi tai vähän pidempikin jakso. Joku voisi epäillä, ettei poika ole öisin välttämättä nälkäinen vaan kaipaa vain lohtua, mutta kun poika tarttuu joka kerta tissiin yhtä innokkaasti ja kertoo myös äänekkäästi kun on aika vaihtaa toiselle rinnalle. Eli ei se ole vain sitä, että imaisee pari kertaa ja nukahtaa sitten. Omasta puolestani tämä syöttötahti on vielä ihan ok, koska olen lakannut haaveilemasta kokonaisista öistä, ja menen eteenpäin sen ajatuksen voimalla, että tämä kuitenkin on väliaikaista.

Aloitan kuitenkin työt taas maaliskuun lopussa, jolloin mies jää pojan kanssa kotiin. Siihen mennessä olisi tietysti ihan kiva, jos yösyötöistä olisi päästy eroon. Onko turhan optimistinen suunnitelma? :) Muutenkin olen miettinyt, että miten imetyksen käy sitten, kun olen päivät poissa kotoa. Kaipaisin mielellään kokemuksia, jos muilla on lapsi jäänyt saman ikäisenä isän kanssa kotiin tai laitettu päivähoitoon. Pärjääkö lapsi päivän ajan ilman äidinmaitoa? Voiko tuon ikäiselle antaa vettä janojuomaksi vai pitääkö alkaa pumppaamaan pakkaseen/antaa korviketta? Jotain vinkkejä yösyötöistä vieroittamiseen? Tuossa iässä lapsen kai pitäisi pärjätä jo ilman yösyömisiä?

Sitten vähän kiinteiden aloituksesta :) Aloitimme maistelut heti kun poika täytti 4 kuukautta, ja tällä hetkellä annamme soseita yleensä kaksi kertaa päivässä imetyksen jälkeen, esim. bataattia tai peruna-porkkanaa noin kahden jääpalan verran kerrallaan. "Jälkiruoaksi" vähän hedelmäsosetta, jotka ovat olleet todella suosittuja :) Poika söisi varmaan koko purkillisen, jos antaisin. Nuo vihannessoseet olen tehnyt itse ja pakastanut kätevästi jääpalamuotteihin. Vihannessoseet maistuvat melkein yhtä hyvin kuin hedelmäsoseet. Ei ole vielä tähän mennessä vaadittu mitään 10-15 maistelukertaa. Luumusoseelle poika kyllä irvisteli muutaman kerran.

Kiinteiden aloituksen myötä kakka muuttui kiinteäksi, ja vatsa toimii ehkä viiden päivän välein, kun se aiemmin toimi monta kertaa päivässä. Toisaalta niinä päivinä, kun vatsa toimii niin tulee kyllä useita satseja. Jouluaattona kakkaa ei ollut tullut viikkoon, mutta illalla alkoi tulla pientä papanaa ja sitten joulupäivänä oikein kunnon lasteja muutama :D Vain yhtenä päivänä poika todennäköisesti huusi vatsaansa, mutta muuten harventunut vatsan toiminta ei ole vaikuttanut pojan vointiin mitenkään. Muutenkin on mielestäni ollut tyytyväisempi sen jälkeen kun alkoi saamaan kiinteitä, vaikka määrät edelleenkin ovat pieniä.

Jännä nähdä, miten poika on kasvanut viimeisten viikkojen aikana. Viisikuukautisneuvola on vajaan parin viikon päästä.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein onnellista uutta vuotta. Teille edelleen tahattomasti lapsettomille toivon, että vuosi 2017 toisi tullessaan plussatestejä ja vauvoja :)

4-kuukautisneuvola ja henkinen jälkipyykki

Emme taaskaan saaneet neuvolasta ihan "puhtaita papereita" kasvun suhteen. Tällä kertaa vajaassa kahdessa viikossa oli tullut pituutta kyllä hyvin 2,3 cm (pituus nyt 62,3 cm), mutta painoa vain 160 g (paino nyt 5770 g). 

Mitään välikontrollia ei silti sovittu, koska neuvolalääkärin mukaan kaikki vaikutti kuitenkin olevan ihan mallillaan. Kerroin kyllä vauvan huutamisesta rinnalla, ettei tunnu tulevan enää juuri koskaan täysin tyytyväiseksi. Mutta toisaalta muuten on enimmäkseen hyväntuulinen ja kehittyy hienosti. Terveydenhoitaja ja lääkäri sanoivat, että ei tässä mitään hätää ole, mutta jos minusta siltä tuntuu, niin voin kyllä antaa vähän lisämaitoa. Iltavellikin mainittiin vaihtoehtona.

Kun neuvolan jälkeen kävimme pojan kanssa ruokakaupassa, seisoin pitkään äidinmaidonkorvike-ja vellihyllyn edessä hiplailemassa tetroja. En kuitenkaan ostanut mitään. Tuli pikkaisen huono omatunto, kun luin neljän kuukauden iästä eteenpäin tarkoitetun vellipaketin kyljestä, että äidinmaitoa suositellaan lapsen ainoaksi ravinnoksi kuuden kuukauden ikään saakka. No joo, kyllähän minä sen tiedän, ja lain mukaan on kaikissa korvikepaketeissa oltava varoitusteksti. Siitä tulee kuitenkin sellainen olo, kuin olisit ostamassa jotain myrkkyä (kuten tupakkaa esimerkiksi). Tarkoitus on toki hyvä, eli rohkaista jokaista äitiä mahdollisuuksien rajoissa imettämään suositusten mukaisesti.

Mutta itsepähän päätän, mitä lapselleni annan. Jos pieni jää huutamaan nälkäänsä eikä oma maitoni riitä, niin miksen voisi antaa vaikka illalla vähän velliä? Toki ajattelen sitäkin, että nukkuisipa poika vähän pidempiä pätkiä öisin. Onko se vain itsekästä? Vai voiko vauvakin paremmin, jos se nukkuu yöllä pidempään heräämättä, kun vatsa on täynnä?

Imetystukiryhmistä sain imetystaipaleeni alkuvaiheessa sen käsityksen, että kyllä imetys onnistuu, kunhan tarpeeksi yrittää. Mietin säälien niitä kaikkia äitejä ennen vanhaan, jotka eivät saaneet imettää kuin enintään kolmen tunnin välein, ja joiden maito ei sitten riittänyt. Mutta jos tämä omakaan TODELLAKIN vauvantahtinen imetykseni ei riitä takaamaan riittävää maitomäärää, niin mikä sitten? Eihän meidän poika mitenkään aliravittu ole, ja on tähän saakka kasvanut riittävästi äidinmaidolla, mutta mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä eri tavalla? Sanokaapa se...

Oli miten oli, olen joka tapauksessa omaan imetykseeni tyytyväinen, ja neuvolassa sanottiin, että saan jatkaa kuten tähänkin saakka. Tietysti haluaisin jatkaa imetystä vaikkapa vuoden ikään saakka jossakin muodossa, jos se vain onnistuu. Ja jos vielä pärjäämme ilman korvikkeita, se on vain plussaa.

Silti olen kyllä aika riemuissani, että juurikin tänään, kun poika on neljä kuukautta ja yhden päivän vanha, olen suunnitellut antavani ensimmäisen perunasosemaistiaisen. Hassuun aikaan illalla siitä syystä, että mies haluaa olla paikalla historiallisena hetkenä :) Neuvolassa muuten korostettiin, että näistä maistiaisista huolimatta kyse on edelleen täysimetyksestä. Toki tästä on olemassa eri mielipiteitä, ja moni kyllä väittäisi nyt vastaan, että täysimetykseen eivät kuulu minkään sortin maistiaiset, vain äidinmaito ja d-vitamiinilisä.

Itselleni asia on aika lailla yhdentekevä. Määrittelykysymyshän se vain on. Koska jos noita maistiaisia todellakin jatketaan siihen kuuden kuukauden ikään saakka, ei niistä saatava energiamäärä ole kovinkaan suuri, että se riittäsi korvaamaan maidosta saatavaa energiaa. Omalla kohdallani tosin luulen, että jos poika osoittaa suurta kiinnostusta soseita kohtaan, niin varmaan lisäämme määriä jo ennen puolta vuotta. Ja sehän ei sitten olisi enää täysimetystä, vaikka suurin osa energiasta tulisi edelleenkin äidinmaidosta. Mutta en usko lapsen menevän siitä pilalle :)

Koepalavastaus ja imetyskuulumisia

Tänään aamusta sain vihdoinkin koepalojen tulokset. Ei mitään pahanlaatuista, vain fibroadenoomaan  sopivat löydökset ja imettävää rintaa myöskin :) Voin siis jatkaa imettämistä, ja vihdoinkin saan jättää taakseni tämänkin asian.

Tässä välissähän olemme myös ehtineet käydä kasvukontrollissa neuvolassa. Painoa oli tällä kertaa tullut parin viikon takaiseen verrattuna lisää reilu 300 g, mikä oli neuvolantädin mukaan riittävästi. Pituutta sen sijaan oli tullut vain puoli senttiä. Suurinpiirtein omalla käyrälläään poika kyllä edelleenkin pysyi. Eli saimme ohjeeksi jatkaa kuten ennenkin.

Imettäminen alkaa tässä vaiheessa jo hieman väsyttää, kun pojalla tuntuu tiheän imun kausi vain jatkuvat (alkoi muistaakseni kolmisen viikkoa sitten), ja tahti on jopa kiihtynyt viimeisen viikon aikana. Joinakin öinä poika herää syömään jopa tunnin välein, toisaalta saattaa tulla myös kolmen tunnin välejä. Ennen tätä vaihetta ehti olla parisen viikkoa, kun yösyöttöjä oli vain noin kaksi. Ajattelin, että ehkä suunta on nyt vain parempaan, mutta eipä se niin käynytkään.

Tiheän syömisen lisäksi poika ei nykyään enää kovin usein nukahda rinnalle, paitsi yöaikaan, vaan jatkaa imemistä, ja sitten kun rinta ilmeisesti alkaa tyhjetä, niin päästä irti, huutaa pari kertaa, imee taas pari imaisua, päästä irti ja huutaa. Tätä voi jatkua aika kauankin, ja olenkin ottanut tavaksi vaihtaa rintaa monta kertaa näissä tilanteissa. Lopulta poika ei kuitenkaan tule tyytyväiseksi, vaan annan tutin ja sitten rauhoittuu. Juuri koskaan ei tapahdu niin, kuin kaikkien oppaiden mukaan pitäisi tapahtua, että vauva irrottaa tyytyväisenä otteensa rinnasta, kun on kylläinen.

Näillä tiedoilla tietysti kuulostaa siltä, että poika ei saa tarpeeksi ruokaa. No, niin ajattelisin itsekin, mutta kun poika tutilla ensin rauhoittuu, niin sitten voi olla pari-kolmekin tuntia tyytyväinen ja iloinen ja vaikka nukkua päikkärit. Ei kai nälkäinen lapsi leikkisi tyytväisenä lattialla?

Eli onko tiheä imeminen vain lohdun ja turvan hakemista? Miksi sitten poika tuntuu suuttuvan, kun rinnat tyhjenevät? Ja miksi tiheän imun kausi (sellaiseksi tämän ainakin olen tulkinnut) sitten vain jatkuu? Taas tänä iltana poika oli rauhaton. Imetin monta kertaa mutta poika ei vain tullut tyytyväiseksi. Annoimme jopa pakkasesta pumpatun maitosatsin imetyksen päälle (taisi olla noin 70 ml), mutta sekään ei riittänyt. Imetin sitten vielä kerran ennen kuin poika nukahti omaan sänkyynsä.

Väkisinkin ajattelen, että maitomäärät eivät riitä. Jännä nähdä taas mitä mittaukset näyttävät ensi viikolla neljäkuukautisneuvolassa. Odotan joka tapauksessa jo kiinteiden aloitusta. Ehkä poika alkaisi sitten nukkua paremmin öisin. Päivisin kyllä nukkuu mielestäni hyvin, kolme-neljä kertaa tunnin-kolmen päiväunet ja välissä on enimmäkseen tyytyväinen. Taidan odottaa jonkinlaista ihmettä, että poika yhtäkkiä kääntäisi kelkan täysin, ja herään joku aamu miehen herätyskellon soittoon nukuttuani ensimmäisen kokonaisen yön neljään kuukauteen :D 

Ensimmäiset pari kuukautta haaveilin usein kokonaisista öistä, ja välillä se ajatus, että en saa vielä pitkään aikaan nukkua rauhassa, ahdisti. Onneksi ei enää. Päivisin jaksan kuitenkin tosi hyvin, eikä tarvitse nukkua päiväunia. Vain muutaman kerran olen vääntänyt keskellä yötä itkua, kun vauva on herännyt jotain kuudetta kertaa ja kello on vasta viisi yöllä... Mutta muuten pärjätään hyvin, onneksi :)

Pojan taitojen karttumista on hienoa seurata. Esineisiin hän on tarttunut kunnolla noin viikon ajan, tosin koordinaatio ei vielä aina riitä viemään niitä suuhun asti :) Hymy on tosi herkässä, ja muutaman kerran on tullut jo ihan kunnon nauruakin. Sellaista lyhyempää hihkumista on tosin ollut jo varmaan parikuisesta lähtien. Parin viikon aikana poika on alkanut "juttelemaan" oikein urakalla. Ensimmäkseen jutellaan muille ihmisille, mutta joskus poika voi puhella itsekseenkin pitkiä aikoja, esim. omassa sängyssään noin kello viiden aikaan aamusta :) Äiti ja isä eivät ihan vielä silloin haluaisi herätä... 

Omaan sänkyyn (ja omaan huoneeseen) poika siirtyi pari-kolme viikkoa sitten. Meidän sängyssä poika ei ole nukkunut kovinkaan montaa kokonaista yötä, vaan tuohon kolmen kuukauden ikään  vietti yönsä äitiyspakkauslaatikossa meidän sänkymme vieressä, ja sitten kun laatikko alkoi näyttää pieneltä (ja poika alkoi repiä ja imeskellä laitapehmustetta eikä olisi malttanut ollenkaan nukkua), niin sitten oli pinnasängyn ja oman huoneen vuoro. 

Pinnasänkyyn siirtyminen sujui tosi kivuttomasti, tosin jo ennen sitä oli alkanut tiheämpi syöminen, joka jatkui ihan ennallaan. Ihan alusta saakka poika on kuitenkin nukkunut viimeisen pätkän yöllä noin viidestä tai kuudesta seitsemään tai kahdeksaan meidän välissämme. Olen aamuisin edelleen yrittänyt makuulla syöttämistä, mutta poika ei vieläkään oikein tykkää, vaikka kyllä se paremmin sujuu kuin vaikkapa kuukausi sitten.

Päiväunet poika nukkuu nykyisin melkein aina ulkona vaunuissa, ja hyvin yleensä nukkuukin :) Hieman nuorempana poika nukahti usein esim. leikkimatolle, mutta sisällä päiväunet jäävät aina selvästi lyhyemmiksi. Nykyisin jo haalarin, tumppujen ja kypärämyssyn pukeminen vaikuttavat poikaan unettavasti, ja tavallisesti vain laitan pojan pukemisen jälkeen vaunuihin ja sitten nukahtaa sinne ilman mitään temppuja. Osasyy on ainakin se, että haalarissa kädet pysyvät rauhallisesti paketissa, kun taas sisällä poika huitoo käsillä usein tutin suusta ja alkaa sitten imeskellä vimmatusti nyrkkejään ja herää.

Nyt taitaakin kohta olla taas syötön aika. Kohta kaksi ja puoli tuntia edellisestä, joten ihan hyvä :) Sitten menekin kohta itse nukkumaan, että saisi ehkä hyvässä lykyssä pari-kolme tuntia nukkua putkeen :)