Ensimmäisen vs. toisen hoidon alkiot

Aiemmin joku kyseli vertailupostausta kahdesta tehtystä hoidosta ja niistä saaduista alkioista. No, tässäpä hieman yhteenvetoa. 

Molempien hoitojen aikaan siittiöitä oli niin vähän, eli IVF ei olisi tullut kyseeseen. Mies käytti ennen toista hoitoa Clomifenia 3-4 kuukautta. Testosteroni nousi selvästi, kun se alkututkimuksissa oli ihan alarajoilla. Sehän ei siittiöiden määrässä näkynyt, mutta ehkä saattoi vaikuttaa laatuun? Fertinovassa tehtiin perus ICSI, kun taas TAYS:issa PICSI, eli sama kuin ICSI mutta siittiöistä valittiin vain kypsät. Tässä oli ajatuksena se, että saataisiin laadukkaampia alkioita. 

Munasolujen kasvatukseen käytettiin minulla ekassa hoidossa Gonal-F 125 IU, toisessa 100 IU. Ekassa hoidossa follikkeleita oli noin 30, näistä kerättiin 19 munasolua joista kuitenkin vain 14 oli kypsää ja 9 hedelmöittyi. Punktiopäivänä vatsaontelossa oli pieni määrä nestettä, ja tuoresiirto jätettiin tekemättä hyperstimulaatioriskin vuoksi. Jatkossa tehtiin siis vain pakastealkionsiirtoja. Toisessa hoidossa hieman suurempia follikkeleita oli noin kaksikymmentä, ja näistä löytyi 13 munasolua, joista 12 oli kypsiä ja 10 hedelmöittyi.

Ensimmäisessä hoidossa yhdeksästä alkiosta kolme meni roskiin kahden päivän viljelyn jälkeen, ja kuusi alkiota pakastettiin kaksipäiväisinä. Tuolloin kaksi oli viisisoluisia, yksi neljäsoluinen ja kolme kaksisoluista. Fertinovan luokituksen mukaan ne olivat kaikki kolmosluokkaa, eli huonointa. Siirtojen yhteydessä viisisoluiset siirretiin yksittäin alkuperäisessä kunnossaan muutama tunti sulatuksen jälkeen. Kahdessa jälkimmäisessä siirrossa alkiot sulatettiin jo edellisenä päivänä, ja tuolloin neljäsoluinen päätyi roskiin, kun se sulatuksen jälkeen menetti yhden solun. Kaksisoluiset selvisivät kaikki sulatuksesta, ja kaksi siirretiin yksittäin kolmen päivän ikäisinä neljä- sekä  kymmenensoluisina.  

Toisessa hoidossa neljäntenä päivänä kaksi alkiota oli oikein hyvän näköisiä, ja toinen siis siirretiin "preblastovaiheessa" ja toinen pakastettiin. Luokituksesta en sen tarkemmin tiedä, muuta kuin "oikein hyvä". Seuraavana päivänä pakastetiin vielä yksi viisipäiväinen, luokituksesta en tiedä mutta lienee ihan hyvä, koska alkio kuitenkin päätyi pakkaseen.

Summa summarum, toisen hoidon tarkoituksena oli saada parempilaatuisia alkiota. Se taisi toteutua, tosin määrän kustannuksella. Otan kyllä mieluummin pari hyvää kuin monta huonoa, sehän on selvää. Uskon, että tuo PICSI oli hyödyllinen. Hedelmöitysprosentti oli hyvä. Lisäksi minun lääkitykseni oli maltillisempi, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että suurempi osuus munasoluista oli kypsiä, vaikka niitä tulikin määrällisesti vähemmän. Ja koska tuoresiirrosta alkoi raskaus, on siirretty alkio ollut ilmeisen hyvälaatuinen :) Olen vieläkin ihan ihmeissäni, että meidän soluistamme saatiin raskaus aikaiseksi. Neljän täysin tuloksettoman PAS:in jälkeen usko alkoi olla jo koetuksella.

Gyne sanoi, että tämä juuri osoittaa sen, miksi meidän kohdalla on tärkeää tehdä pitkä viljely, vaikka kato tietysti on aika kovaa. Taustatietojemme perusteellahan gyne olisi ajatellut, että "ennuste" on hyvä, jos ei olisi tehty jo yhtä ICSI-hoitoa ja neljää alkionsiirtoa ilman minkäänlaista tulosta. En voi olla ajattelematta, että montakohan noista neljästä aiemmasta siirrosta olisi jätetty tekemättä, jos olisi viljelty hieman pidempään. Oma veikkaukseni on, että vähintään puolet.

Jos edes yksi asia menisi suunnitellusti...

Tänään otin jo viidennen Terolut-pillerin, eli keskiviikkona on vuorossa viimeinen. Vuoto alkaa yleensä kahden päivän sisällä viimeisen tabletin ottamisesta, näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti, toivottavasti... Vaikka en kyllä hämmästyisi, jos saisin odotella vuotoa pidempään. Niin moni asia on tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menneen vikaan.

Hyperstimulaation uhka, tuoresiirron peruuntuminen, Primaspanin unohtuminen käyttöön, vain pieni määrä edes kohtuullisia alkiota verrattuna follikkeleiden määrään, "jälkivuodon" pitkittyminen, kuukautisten myöhästyminen... Mutta minkäs sille mahtaa. Eihän ensimmäiseen PAS:iin välttämättä ole niin pitkä aika. Tämän ajatuksen voimalla yritän porskuttaa eteenpäin :)

Kärsimätön

On ollut aika rentouttavaa, kun ei ole ollut hetkeen mitään piikityksiä, ultra-aikoja tai muuta hoitoihin liittyvää muistettavana. Toisaalta alan jo tulla kärsimättömäksi, kun mitään ei tapahdu. Kaikki unelmat vain tuntuvat karkaavan yhä kauemmas tulevaisuuten. Kuinka ihmeen pitkään meidän pitää vielä odottaa??? 

Tammikuussa olin niin iloinen, kun näytti siltä, että hoidothan etenevät vauhdilla. Ensimmäisen  alkionsiirronkin piti olla jo monta viikkoa sitten. Mutta tässä ollaan edelleenkin, odottelemassa kuukautisia, joiden piti alkaa jo yli viikko sitten. Eikä minulla ole hajuakaan, koska ne alkavat. Fiilis on enemmänkin sellainen, että saan odottaa vielä monta viikkoa kuin muutaman päivän.

Töissä menee onneksi hyvin ja meidän pieni Vilmakin täyttää viikon päästä vuoden. Enpä olisi Vilman meille tullessa uskonut, että vielä vuoden päästäkään en ole raskaana... 

Kumma juttu

Pari päivää sitten havahduin siihen, että valkovuoto oli yllättävän runsasta, ja eilen tarkistin koostumuksen tarkemmin, ja hämmästyin, kun se oli ihan ovisliman näköistä! Eilen illalla tein huvikseni ovistestin, ja ei se ihan positiivinen ollut, mutta aika tumma kuitenkin. Tänään aamulla tein uuden testin, ja se oli selvä plussa! Hmm. Outo juttu. Pitää kai nyt sitten hyödyntää tämäkin "ovis" vaikka siemenneste on mitä on :)

Tein samasta pissasta myös viimeisen halpisraskaustestini, "pois laatikosta pyörimästä". No, olihan se negatiivinen. Ainakin melkein. Jonkun ihmeen toisen viivan olin siinä näkeväni, ja piti kaivaa roskiksesta se viime viikonloppuinen testi, jossa kyllä näkyi ihan samanlainen haalea viiva, samassa kohdassa. Mutta tämänpäiväinen viiva kuitenkin näkyi testissä silloin kun tulin suihkusta noin 25 minuuttia testin teon jälkeen. Enpä tiedä. Nyt on kuitenkin halpistestit loppu, enkä todellakaan aio tuhlata jo vuoden verran jemmassa pitämääni aarretta, 15 euron Clearblueta tällaisiin hömpötyksiin. Koska enhän TODELLAKAAN ole raskaana. Pitäisi lopettaa tämä itsensä tarkkailu.

T:n kommentti edelliseen postaukseeni avasi kyllä silmäni. Harmitti, että miten ihmeessä olin kuvitellut, että kiertoni toimisi kellontarkasti myös hormonipiikitysten jälkeen? Hävetti melkein. Tyhmä minä. Kuukautiset tulevat kun tulevat, toivottavasti pian...

Hemmetti

En enää ikinä väitä, että kiertoni olisi tosi säännöllinen. Tänään on jo kp 34/35, ja missä ovat kuukautiset? No, eivät missään. Alkaa jo vakavasti tympiä. Joku saattaa muistaa, miten pari postausta takaperin kirjoitin, että ei voi paljon mennä vikaan kuukautisten alkamisen suhteen. Ilmeisesti kuitenkin voi. Kohta olemme taas siinä tilanteessa, että jos vuoto nyt joskus alkaa ja ovisplussa tulee seuraavassa kierrossa ajallaan, niin paras alkiosiirtoajankohta sattuukin viikonlopulle. 

Oudointa tässä on se, että ei tunnu olenkaan siltä, että menkat pian alkaisivat. Rinnat olivat arat normaaliin tapaan vielä joskus viime viikon alussa, kuten loppukierrossa yleensä, mutta jossakin välissä sekin oire hävisi, en osaa tarkalleen sanoa milloin. Rinnat ovat ihan pehmeä ja aristamattomat. Johtuuko tämä pitkä kierto nyt vain niistä lääkkeistä? En keksi mitään muutakaan selitystä, kun en kerran raskaanakaan ole.  

Vuoto, missä olet?

Ei vuotoa edelleenkään. Oli pakko tehdä eilen testi (tietysti negatiivinen), koska menimme ystäväni luokse juhliin, joissa oli tarkoitus ottaa yksi tai kaksi siideriä. Viime yönä näin ihanaa unta, jossa tein tänään uuden raskaustestin, joka oli positiivinen. Se oli aika todentuntuinen uni. Herätessäni kesti hetken ennen kuin sain koottua todellisuuden palapelin: en ole oikeasti raskaana, ekaan PAS:iin on vielä määrittämätön pitkä aika enkä käytännössä voi tulla raskaaksi ilman hoitoja. Mutta miksi vuoto viipyy? Kp 33 tai 34 jo, rasittavaa. Jospa tänään, vihdoinkin...

"Koska tää vuoto oikein alkaa?"

Tänään on kp 31 Fertinovan laskujen mukaan, oman laskutapani mukaan jo kp 32 (= kp 1 on se päivä jolloin alkaa selvästi punainen vuoto) eikä vuoto ole edelleenkään alkanut. Kiertoni on yleensä se 29 päivää, mutta edellisen vuoden aikana se on kyllä vaihdellut aika paljon, enemmän kuin ennen. 

Vaikuttavatkohan aiemmin pistetyt hormonit tämän punktiokierron pituuteen? "Irrotuspiikin", joka kaiketi vastaa LH-erityksen piikkiä, pistin jo kp 11, eli se tuli siis normaalikiertoa paljon tavallista aiemmin. Vai onko follikkelistimulaatiokierrossakin "normaali" LH-piikki? Ja ei kai tällaisesta kierrosta pitäisi voida raskautua luomusti, kun kerran kaikki ainakin isommat munasolut on kerätty pois? Tunnenpa itseni nyt tosi tyhmäksi... :) Jos teillä on hyviä vastauksia näihin kysymyksiin, niin kertokaa ihmeessä!

Olin kyllä toivonut, että tämä kierto venyisi hieman tavallista pidemmäksi, koska laskujeni mukaan seuraava ovulaatioplussa saattaa hyvinkin sattua juuri torstaille, joka on käsittääkseni huonoin päivä, koska silloin PAS pitäisi tehdä viikonloppuna, ja se on käytännössä mahdotonta. Mutta saisi vuoto jo alkaa... Enkä TODELLAKAAN tunne itseäni yhtään raskaaksi, eipä taida olla mahdollistakaan.

Kp 28

Onko tänään tosiaan jo kp 28? Jo yli kaksi viikkoa munasolujen keräyksestä. Enpä olisi uskonut, että aika menee näin nopeasti. Pari ensimmäistä päivää toimenpiteen jälkeen tuntuivat kuluvan niin hitaasti, kun olin niin pettynyt tuoresiirron peruuntumisen vuoksi. Mutta jälleen kerran elän taas uuden kierron viimeisiä päiviä. Piti oikein muistiinpanoista tarkistaa, että nyt on jo yk 16 meneillään. Jos mukaan lasketaan 4 ensimmäistä kiertoa, niin tämä on jo kahdeskymmenes kierto, joka sekin jää tuloksettomaksi. 

Puhuin miehen kanssa tänään niistä meidän alkioistamme. Mieheni tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän huolissaan ja pelkää taas uutta epäonnistumista. Minä taas olen pystynyt aika hyvin ajattelemaan muita asioita, enkä juuri nyt ole mitenkään levoton tulevaisuuden suhteen. En tosin erityisen toiveikaskaan. Asiat vain ovat niin kuin ovat, ja olen hyväksynyt sen. 

Tällä hetkellä odotan kuukautisia, minkä jälkeen soitan klinikalle ja sitten varaan ajan ultraääneen kohdun limakalvon tarkistamista varten. Niin pitkälle olen tehnyt konkreettisia suunnitelmia, eikä noissa jutuissa kovin moni asia voi mennä pieleen :) Jos pysähtyisin miettimään kaikkea, mikä voi mennä pieleen (alkioiden sulatus, jatkavatko normaalisti jakautumista, ovuloinko oikeaan aikaan ym. ym.), niin hulluksihan tässä tulisi.

Miksi me olimmekaan tätä tekemässä?

Oletteko koskaan havahtunut siihen, että laskette kiertopäiviä tai pistätte lääkkeitä tai teette ovulaatiotestiä, ja sitten yhtäkkiä pitääkin miettiä, että miksi olittekaan tekemässä sitä mitä olette tekemässä? 

No, minulle taisi käydä tänään juuri noin. Laskin kiertopäiviä, kun ehdin ehkä noin sekunnin ajan pohtia, että hetkinen, miksi oikein olen tekemässä tätä? Vähän kuin arjessa koko ajan tekee sellaisia asioita, joita ei juuri tarvitse miettiä, koska niitä tekee joka päivä. Vaikkapa tietyn reitin ajaminen autolla, tai ulko-oven lukitseminen tai hampaiden harjaus. Oikea vastaus oli tietysti, että lasken kiertopäiviä siksi, että toivomme lasta.

Mutta onko touhu tosiaan mennyt näin pitkälle, että vain teen tätä kaikkea ajattelematta olenkaan enää miksi? Olenko leipiintynyt lastenhankintaan? Itkenkö epäonnistumisia vain tavan vuoksi? Kai edellenkin haluan lapsia, vaikka se onkin osoittautunut näin vaikeaksi? Enkö voisi olla tyytyväinen elämääni ilman lapsiakin? 

Mutta kun haluan lapsia. Haluan, vaikka ei ole aina niin helppoa vastata, että miksi. Miksi haluaisin hankaloittaa omaa elämääni, ja ottaa kantaakseeni suurimman vastuun, mitä elämässä voi olla, nimittäin huolehtimisen toisesta ihmisestä, joka ei mitenkään selviäisi yksin? Miksi haluaisin elämääni sellaista, jota rakastan niin paljon, että sen menettäminen olisi hirveintä maailmassa? Miksi haluan tehdä lapsia tällaiseen maailmaan, jossa on niin paljon pahaa? Maailmaan, jossa lapseni sataprosenttisen varmasti kokevat surua, ahdistusta ja kipua?

Sanopa se. Ehkä siksi, että elämä toivottavasti loppujen lopuksi antaa enemmän kuin se ottaa. Luotan siihen, että kaikista elämän suruista ja vaikeuksista huolimatta jään lopulta plussan puolelle. Silloin elämä on kaiketi ollut elämisen arvoista. Ja jos pystyn antamaan sellaisen elämän myös lapsillemme, niin meidän kannattaa ehdottomasti jatkaa tätä yrittämistä. Enkä voi ymmärtää, miksi minussa on niin vahva tunne siitä, että minun kuuluu olla äiti, jos se ei alun perin olekaan ollut tarkoitus.

Uuden ihmisen mahdollisuus

Jos joku olisi ennen hoitojen aloitusta tarjonnut minulle pakkaseen kuutta alkiota, olisin varmasti ollut enemmän kuin tyytyväinen. Mutta kun alkiomme todellisuudessa ovat vähän mitä sattuu. En silti ole tällä hetkellä kovin tyytymätönkään. Nyt kun punktiosta on jo puolitoista viikkoa, olo on jälleen kerran optimistinen. Meillä kuitenkin on pakkasessa monta alkiota, vaikkeivät kaikki olekaan ihan priimalaatua. Siellä on kuusi uuden ihmisen mahdollisuutta, joista mistä tahansa voi tulla meidän pieni poikamme tai tyttömme.

On ihmeellistä, miten paljon ihmisen elämästä päätetään jo hedelmöittymisen hetkellä. Ihminen on toki paljon enemmän kuin geeniensä summa, mutta perimämme asettaa meille ne rajat ja mahdollisuudet, joiden sisällä geenit ja ympäristö yhdessä tekevät meistä yksilön. Eikö olekin jännä ajatus, että näissä pakastetuissa alkiossa on jo olemassa kaikki tieto siitä ihmisestä, jollaiseksi niillä on mahdollisuus kasvaa, ja että kaikki kuusi ovat erilaisia ja ainutlaatuisia sekoituksia minun ja mieheni geeneistä? Miten toivonkaan, että yhdestä tulisi meidän ensimmäinen lapsemme.

Kp:t vierivät hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Esimieheni on jo monta kertaa kysellyt, miten hoidot edistyvät. Minua nämä utelemiset eivät häiritse lainkaan. Päinvastoin. Esimieheni on huolehtivaisuudessaan niin herttainen :)

Tunteiden purkautumista

Juttelin tänään töissä yhden työkaverin kanssa niitä näitä, ja yks kaks tuli puhe tulevaisuudensuunnitelmista. Sanoin hieman epämääräisesti, että emmepä me juuri mitään voi suunnitella, kun lastensaanti onkin osoittautunut odotettua hankalammaksi. Emme ole ennen oikeastaan puhuneet näistä asioista, mutta kun joku tällä tavalla aika suoraan kysyi asiasta, pokka petti täysin, ja purskahdin itkuun. Tätä ei ole tapahtunut hetkeen, mitä nyt olen itsekseni tai miehen kanssa kyynelehtinyt. Kerroin tälle työkaverille tuloksettomasta yrityksestä, keskenmenoista ja hoitojen aloittamisesta. Tuntui tosi helpottavalta.

Vaikka esimieheni tietää lapsettomuushoidoista käytännön järjestelyjen vuoksi, niin oikeastaan kukaan muu töissä ei tiedä (paitsi ne kollegat, joiden luona itse käyn seurannassa). Olen koko elämäni tainnut olla hyvä pitämään tunteeni omana tietonani. En usko, että kukaan töissä edes epäilee, että yksityiselämääni kuuluisi mitään erityisen murheellista. Se on alkanut viime aikoina harmittamaan. Miksi aina pitäisi näyttää niin iloista naamaa, jos kaikki ei ole hyvin? Sitten tapahtuu näitä itkunpurkauksia, kun olen padonnut tarpeeksi tunteita sisälleni. Ärsyttää, kun ihmiset utelevat, että koska aiomme hankkia lapsia (koska ajankohdan voi ilmeisesti päättää ihan itse) ja koska lähden erikoistumaan (tällä vauhdilla en KOSKAAN).

Yllättävästi omat murheeni alkavat kuitenkin tuntumaan mitättömiltä, kun hoidan työkseni hyvinkin sairaita potilaita. Eihän se silti poista omaa surua. Minusta ei ole mitenkään itsekästä, että oman elämän murheet tuntuvat ajoittain hirvittävän suurilta. Ihminen kuitenkin vertaa kokemuksiaan ensisijaisesti omiinsa, koska emme kuitenkaan pysty täysin tietämään, miltä jokin asia tuntuu, jos emme ole sitä itse kokeneet. Ja ihmisenhän kuuluu olla terveellä tavalla itsekäs, koska emmehän pysty auttamaan muita tai hoitamaan omaa lasta, jos emme ole itse ensin pitäneet itsestämme huolta.

Eilen tuli taas verta oikein tiputtamalla, hyytymääkin joukossa. Tänään enää hyvin vähän. Koskahan tämä vuoto oikein loppuu?? Toivottavasti edes ennen kuukautisia. Vaikka uskon kyllä erottavani kuukautiset tästä vuodosta ongelmitta. Kun ei ole mitään kipuja ja vuoto on jotenkin "ohutta", jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Ei semmoista klimppistä :) Tänään on kp 21. Ei kuukautisiin enää niin pitkä aika ole.

Ai niin, en saanut töistä palkallista sairauslomaa punktiopäivästä. Harmittaa. Jos vaikka päättäisin nyt mennä johonkin kosmeettiseen toimenpiteeseen, niin saisin siitäkin palkallista sairauslomaa, jos vain paperissa lukee oikea koodi. Ihan samalla tavalla nämä hoidot ovat "vapaaehtoisia", mutta mitähän se sellainen vapaaehtoinen tahaton lapsettomuus on??? Onneksi en "käyttänyt" niitä kahta minulle määrättyä sairauslomapäivää. Onhan tämä jo valmiiksi ihan tarpeeksi kallista lystiä.

Uusi vuoto?

Keskiviikkona ei ollut enää juuri punktio-oireita turvotusta lukuunottamatta. Veristä vuotoa kesti oikeastaan vain tiistaihin. Torstaina vasen munasarja oli yllättävän arka ja tuntui todella hyvin, kun tunnustelin vatsan päältä. Oikea puoli sen sijaan oli ihan normaalin oloinen. Päivystin torstai-perjantaiyön, ja aamulla vasemman munasarjan kipu oli onneksi poissa. 

Eilen olimme yhdynnässä ensimmäistä kertaa punktion jälkeen, kun olo oli jo niin normaali. Yöllä alkoi kuitenkin uudestaan verinen vuoto, mutta mitään kipuja ei ole. Vuoto ei ole runsasta, mutta aivan kirkasta kuitenkin. Kuin menkkavuodon ensimmäinen tai ehkä neljäs päivä. Primaspania otin kyllä vielä maanantaina, ja vaikutusaika taitaa olla noin viisi vuorokautta lääkityksen lopettamisen jälkeen.

En varsinisesti ole huolissani, mutta mietityttää jonkin verran. Lääkäri tietysti ronkki tuolla alapäässä aika paljon punktion aikana, ja kun siihen lisätään Primaspan ja yhdyntä, niin eiköhän se näillä selity. Jos vuoto edelleenkin jatkuu, niin soitan ehkä klinikalle maanantaina. Onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia? Kuinka kauan vuoto on teillä kestänyt punktion jälkeen?

Hyviä vai huonoja uutisia?

Odotin soittoa klinikalta tänään, mutta kun sitä ei kuulunut puoli kolmeen mennessä, niin soitin itse. Hoitaja kertoi, että solubiologi halusi jutella kanssani henkilökohtaisesti, ja soittaisi minulle muutaman minuutin kuluttua. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että kaikki on jostain syystä mennyt päin persettä, että yksikään alkio ei selvinnyt jne. No, onneksi minun ei tarvinnut odottaa puhelua kuin muutama minuutti.

Kuusi alkiota oli siirretty pakkaseen, mutta näistä vain yksi oli 4-soluinen, mikä on optimaalinen tilanne kahden päivän viljelyn jälkeen. Kaksi oli 5-soluisia, mutta morfologialtaan kuitenkin ihan hyvän näköisiä. Kolme oli edellenkin ollut vain 2-soluisia, eikä niistä sitten tiedä, jatkavatko sulatuksen jälkeen jakautumista vai eivät. 

Kolme alkiota siis heitettiin pois (yhdessä oli fragmentoitumista ja kaksi oli jäänyt yksisoluisiksi). Solubiologi tuntui olettavan, että kolmen alkion päätyminen roskiin olisi minulle se ikävin juttu, ja pahoitteli kovasti. Enhän nyt toki ollut olettanutkaan, että kaikki yhdeksän selviäisivät pakkaseen asti :) Harmitti tietysti se, että vain yksi oli 4-soluinen. Kai noista muistakin voi jotain syntyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten alkiot selviävät sulatuksesta, ja jatkavatko jakautumistaan normaalisti vaiko eivät.

En osaa itse oikein arvioida, pitäisikö tähän tulokseen olla tyytyväinen vai ei. Masensi kyllä aika paljon tuon puhelun jälkeen. Mutta en tosiaan tiedä, mitä minun pitäisi ajatella, kun kaikki on niin uutta. Yritin udella labranaiselta, että onko tämä nyt tosi huono juttu, mutta ei hän sanonut oikein juuta eikä jaata. Äänensävystä kyllä kuulin, että olisihan tässä paremminkin voinut käydä.

Nyt toivon voivani heittää nämä alkioasiat mielestäni noin kuukaudeksi, koska sinä aikana kukaan ei pysty parantamaan tilannetta mitenkään. Pakkasessa ovat ja pysyvät. Vaikka moni asia onkin tässä ensimmäisessä hoidossa tuntunut menevän huonosti, niin ihmisellähän on tapana keskittyä vain negatiivisiin asioihin. Monta asiaa on mennyt hyvinkin: stimulaatio onnistui (liiankin) hyvin enkä saanut kovin kurjia sivuoireita lääkityksestä, punktio ei ollut paha juttu ollenkaan ja toipuminen on käynyt nopeasti. Ja saatiinhan niitä alkioita pakkaseen, vaikkeivät kaikki ihan parasta laatua olekaan.

Lisätietoa munasoluista

Aamupäivällä tuli puhelu Fertinovasta. Munasolujahan saatiin siis punktiossa se 19 kappaletta, minkä jo tiesimmekin. Näistä oli kypsiä 14, ja 9 hedelmöittyi. Aika paljonhan tuo määrä väheni, en tosin tiedä, mikä on näissä asioissa "normaalia".

Ensin olin aika murheissani, mutta huomennahan vasta tiedetään tarkemmin, miten monta alkiota saadaan. Hoitaja lupasi, että klinikalta soitetaan taas aamupäivällä. En tänään hoksannut kysellä sen enempää, kun olin ihan puulla päähän lyöty. En tiedä, minkälaista tulosta olin odottanut. Mitä nyt olen keskustelupalstoja lukenut, niin hedelmöittymistulokset voivat ovat hyvin vaihtelevia, samoin kuin se, miten suuri osa hedelmöittyneistä soluista sitten jatkaa jakautumista normaalisti. Riippuu varmasti paljon siitä, minkä laatuisia munasolut ja siittiöt alkujaan ovat.

Oloni oli aamulla niin hyvä, että menin normaalisti töihin. Puolenpäivän jälkeen alkoi kyllä turvottaa ikävästi, mutta toisaalta vatsa on ollut ummellakin. Näyttäisi siis siltä, että selviän punktiosta suhteellisen vähillä oireilla. Tekisi jo mieli päästä harrastamaan liikuntaa.

Pelottaa se huominen puhelu. Mitä jos saammekin todella huonoja uutisia? Jos pitäisikin taas aloittaa koko hoito alusta? Olisin NIIN onnellinen, jos pakkaseen saataisiin alkioita edes kahta siirtoa varten. Nykyään ei muuten kai juuri siirretä enempää kuin yksi alkio, mutta otetaanko PAS:ia varten sulamaan enemmän kuin yksi? Kuinka suuri riski on, että alkio ei selviä sulatuksesta? Ja voiko alkion pakastaa sulatuksen jälkeen uudelleen (jos niitä siis sulatettaisiin useampia)? Tiedän, että juuri näitä asioita pitäisi kysyä klinikalta, mutta eiväthän ne kysymykset putkahda päähän juuri silloin kun on hoitaja puhelimen päässä :)

Aamulla ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni, oli se, että tuoresiirtoa ei tehdä. Harmitti kovasti ja harmittaa edelleen, mutta selvästi vähemmän kuin eilen. Selailin tänään kalenteriani muissa asioissa, ja huomasin, että eihän kuukautisten alkuun niin kovin pitkä aika enää ole :)

Punktio

Punktio on nyt sitten ohi ja ehdimme jo Tampereelta kotiinkin. Tuntemukset ovat vähän ristiriitaiset. Punktio itsessään meni hyvin, vaikka follikkeleita oli paljon, joten pistoja tarvittiin myös monta. Sattuihan se, mutta ei se mitenkään ylitsepääsemätöntä ollut. Punktiossa saatiin 19 munasolua, eli tosi hieno määrä. Huomenna saamme tietää, kuinka monta munasolua hedelmöittyi, ja keskiviikkona kuinka monta alkiota saadaan pakkaaseen. Jännittävää. Erikseen ei ollut puhetta siitä, tehdäänkö IVF vai ICSI, mutta koska tämänpäiväisessä näytteessä siittiöitä edellenkin oli vähän, niin oletan, että tehtiin ICSI.

Ristiriitaiset tuntemukset aiheutuvat siitä, että tässä kierrossa ei voidakaan tehdä alkionsiirtoa, koska hyperstimulaation riski on niin suuri. En tällä hetkellä oikein osaa edes iloita suuresta munasolujen lukumäärästä. Olihan tästä mahdollisuudesta jo varoitettu, mutta uskoin silti, että siirto voitaisiin tehdä. Olen tosi pettynyt. Miksi aina vain pitää odottaa, odottaa ja odottaa?

Ensimmäinen PAS tehdään seuraavassa luomukierrossani. Lääkkeellistä kiertoa pitäisi välttää jos vain mahdollista, koska perustautini voi aktivoitua suurista estrogeenimääristä (koska estrogeenitabletteja käytetään kaiketi noin kymmennennelle raskausviikolle asti). 

Mutta juuri tänään seuraavan kierron alkuunkin tuntuu olevan ikuisuus. No, ei sen enempää kuin muutenkaan kuukautisten väli, mutta jos hyvin, huom. HYVIN käy, niin meidän pitää odottaa vielä puolitoista kuukautta, että edes saamme tietää, onnistuuko ensimmäinen alkionsiirto vai ei. Tuntuu hirvittävän pitkältä ajalta. Ja jos se ei onnistu, niin TAAS pitää odottaa kuukausi lisää, kuka tietää kuinka monta. Mieluummin menisin uuteen punktioon vaikka heti, jos ei tarvitsisi odottaa taas yhtä kuukautta.

Ehkä olo on huomenna jo positiivisempi. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin kuluu. Sain sairauslomaa tämän päivän ja ylihuomiseen asti, mutta voin kyllä niin hyvin, että voisin mennä huomenna töihinkin. Vatsa kyllä on arka erityisesti liikkuessa, ja emättimestä vuotaa hieman. Söin nimittäin Primaspania normaalisti tähän päivään saakka, kun kukaan ei sanonut, että se pitäisi tauottaa. Olisihan minun pitänyt se itsekin hoksata (!), mutta toisaalta en sitten tajunnut sitä, kun se kuului aloittaa heti kierron ensimmäisenä päivänä (miksi se piti silloin jo aloittaa, jos se kuitenkin oli tarkoitus tauottaa ennen punktiota???). Punktion tehnyt lääkäri sanoi jälkeenpäin, että nyt hän ymmärsi, miksi vuotoa tuli normaalia enemmän. Muutama follikkeli oli kuulemma täyttynyt verellä heti punktion jälkeen.

Onko tänään tosiaan vasta kp 13? Kuukautisiin on loputtoman pitkä aika. NIIN turhauttavaa.

Follikkeli-uä nro 2

Tänään on siis kp 10 ja olin toisessa ultrakontrollissa. Kaikki näytti edelleenkin ihan hyvältä - vähän liiankin hyvältä. Follikkeleja oli tällä kertaa 30 kappaletta, joista noin 10 oli suunnilleen 20 mm tai yli, 10 olin välillä 10-20  mm ja loput alle 10 mm. Kohdun limakalvo noin 10 mm. Fertinovan hoitaja sanoi puhelimessa, että onpas follikkeleita paljon, ja rupesi kyselemään, että kuinka oikein voi, onko paino noussut ja näkyikö ultrassa nestettä vatsaontelossa. Vastasin, että voin ihan hyvin, paitsi vatsan turvotus tietysti, ja ovulaatiomaiset kivut munasarjoissa. Vatsaontelon sisäisestä nesteestä gynekologi ei maininnut mitään, enkä sitten hoksannut kysyäkään.

Punktio tehdään joka tapauksessa maanantaina, mutta tuoresiirto pitää ehkä jättää tekemättä, jos hyperstimulaation riski vaikuttaa suurelta. Käsittääkseni se olisi juuri se alkava raskaus, joka pahentaisi hyperstimulaation oireita entisestään. En tiedä, millä perusteella se riski sitten maanantaina arvioidaan, muuten kuin follikkeleiden määrän perusteella (jos siis muuten olen kohtalaisen oireeton). Harmittaisi kyllä aika lailla, jos tuoresiirtoa ei tehtäisikään. Toisaalta en tietenkään missään nimessä haluaisi itselleni vakavaa hyperstimulaatiota.

Gonal-F:ää pistän tänään viimeisen kerran, mutta hieman aiempaa pienemmän annoksen eli vain 100 yksikköä. Huomenna oli tarkoitus pistää Pregnyl, mutta kun follikkeleita on näin paljon, niin Gonapeptyl on kuulemma parempi. Pistän sitä kaksi annosta huomenna klo 21.30. Hyvä puoli tässä lääkitysvaihdossa on se, että Gonapeptyl tulee esitäytetyissä ruiskuissa, kun taas Pregnyl pitää sekoittaa itse. Toisaalta ehdin jo ostaa Pregnyliä eilen, jopa KAKSI pakettia. Kun ajattelin, että jos mokaan siinä sekoittamisessa :) No, onneksi kumpikaan näistä ei ollut kovin kallis lääke. Gonapeptyl tosin ei ole kelakorvattava.

Mutta nyt siis viikonloppua viettämään. Toivon, että oloni ei tästä pahene ja että tuoresiirto voitaisiin tehdä runsaasta follikkelimäärästä huolimatta. Lähdemme jo sunnuntaina Tampereelle, kun matkaa on sen verran että pitäisi lähteä tosi aikaisin, jotta ehtisimme perille klo 9.30 mennessä. Siihen ei ole enää pitkä aika :)

Fiilikset ennen toista follikkeliultraa

Mitähän follikkeleilleni mahtaa kuulua tällä hetkellä? Vatsa on tosi turvoksissa (eilen kun kävin iltapäivällä puntarilla niin paino oli noin 3-4 kg enemmän kuin yleensä) ja pienikin hyppiminen tai nopeammin liikkuminen tuntuu ikävältä. Munasarjoissa taas tuntuu pistelyä ja jomotusta aika usein, ihan kuin olisi ovulaatio koko ajan... Nännit ovat myös tosi arat, mikä kyllä yleensä liittyy siihen että ovulaatio on tapahtunut (?). Se alkoi mielestäni tiistaina, eli seuraavana päivänä Orgalutranin aloittamisesta. Liittyy varmasti tuohon lääkitykseen jotenkin. 

Erinäisistä tuntemuksista huolimatta en koe voivani mitenkään huonosti, päinvastoin. Mieliala on korkealla, ikiomaa lastahan tässä ollaan tekemässä...! Kaikki on niin jännittävää, positiivisella tavalla. Huomenna on toinen follikkeliultraääni. Jos huomenna on töissä yhtä rauhallinen päivä kuin tänään, niin ehdin mainiosti käydä ultraääneessä aamupäivällä ilman että työpäivä venyy iltapäivästä. Tänään on vielä luvassa tapaaminen ystäväporukan kanssa. Elämä ei ole yhtään hassumpaa tällä hetkellä :)

Ultrakuulumiset ja alustava punktiopäivä

Tämänpäiväisessä ekassa follikkeliultrassa löytyi 23 follikkelia, ja näistä ainakin 10 oli kooltaan yli 10 mm, suurimmat noin 15 mm. Kohdun limakalvo oli 7,7 mm (kai ihan hyvä?). Soitin tulokset Tampereelle, ja sain ohjeeksi jatkaa Gonal-F:ää samalla 125 yksikön annoksella, ja aloitan tänään lisäksi Orgalutran-pistokset. 

Toinen ultra on perjantaina aamulla, ja punktiopäiväksi sovittiin alustavasti ensi maanantai. Eli viikon päästä! Siinä tapauksessa Gonal-F ja Orgalutran jatkuvat perjantaille, ja lauantaina pistän Pregnylin. Tuskin maltan odottaa. Hieman kyllä pelottaa, että mitä jos munasoluja saadaan vain muutama, tai jos ne eivät hedelmöitykään... No, ehkä ei pidä mennä asioiden edelle. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen.

Fyysinen vointi on hyvä. Alavatsaa toki turvottaa hieman, ja jonkin verran tuolla pikkulantiossa tuntuu täyteiseltä, kuin olisi jotain ylimääräistä. Toivottavasti sinne asettuisi pian jokin pikkuhiljaa suureksi kasvava asukas :)

Ehkä meillekin vielä tulee lapsi

Gonal-F:n kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Toden totta, odotan jo tämäniltaista pistosta. Juuri mitään muuta kun en tässä vaiheessa voi hoitojen hyväksi tehdä, ja pelkkä odottaminen on niin turhauttaavaa. Tämä on nyt ihan sananmukaisesti lapsen TEKOA. Jännä juttu, etten koskaan vakavasti ajatellut meidän koskaan joutuvan tähän tilanteeseen, että tarvitsisimme lääketieteen ja ulkopuolisten apua lastensaannissa. Ja tässä sitä ollaan.

Eilen vatsa oli hirvittävän turvoksissa, ihan raskausmaha :) Pikkasen on munasarjoissa tuntunut pistelyä. Kai nämä oireet liittyvät aloitettuun lääkitykseen, koska tässä vaiheessa kuukautisia (kp 4) turvotus on yleensä jo helpottanut. Mutta, mutta. Jos vatsa on näin turvoksissa NYT, niin miltä se näyttää sitten juuri ennen punktiota? Onneksi meillä on löysät työvaatteet takin alla (kutsumme niitä pyjamiksi :)), ettei tule mitään väärinkäsityksiä, heh.

Viime yönä näin unta, että olin raskaana. Raskaus oli vasta ihan alussa, viikolla 13. Outoa oli se, että vatsani oli jo hieman kasvanut, ja tunsin lapsen liikkeet, jopa vatsan päältä. En ollut jostakin syystä vielä käynyt neuvolassa, enkä myöskään ultraäänessä, ja mietin, että minkälainen lapsi vatsani sisällä oikein kasvaa. Olin hyvin onnellinen. Herätessäni en ollut niin pettynyt, kuin yleensä raskausunien jälkeen. Kai se johtuu siitä, että uskon, että raskaus kohta onnistuu meidänkin kohdallamme.

Maanantaina on siis eka ultra. Mitähän sieltä löytyy? Vähän pelottaa, että jos follikkeleita onkin vain ihan muutama ja ne ovat tosi pieniä tai jotain. Tai sitten niitä on niin hirveä määrä ettei ole enää terveellistäkään... Minulla ei totuuden nimissä ole hirveästi hajua mitä voin tuolta ekalta ultralta odottaa. Ja miten monta päivää follikkeleita yleensä kasvatetaan? Enpä tullut kysyneeksi klinikalla käydessämme, tai silloin kun puhuin hoitajan kanssa puhelimessa... Täytynee korjata asia maanantaina, kun soitan ultrakuulumiset klinikalle. Lääkäri kirjoitti Gonal-F:ää tasan sen yhden 900 yksikön kynän, eli se riittää vain seitsemälle päivälle. Kai hoito nyt sentään vähän pidempään kestää??? No, maanantaina varmaankin moni asia selviää. Sitä odotellessa.

Tästä se alkaa...

Tänään illalla pistän ensimmäisen Gonal-F:n, jännittävää! Soitin klinikalle eilen, ja hoitaja sanoi että saan käydä ekassa follikkeliultrassa maanantaina 19.1. Eilen oli siis vasta kp 1, kun vuoto alkoi tiistaina niin myöhään ja aika niukkana. Vuoto on ollut aika runsasta, liekö Primaspanilla jotain tekemistä asian kanssa. Ultrapäivänä olen sopivasti päivystysvapaalla. Muuten olisi ollut hieman hankalaa lähteä töistä, kun aika on 13.45. Mutta menenpä tästä vielä kertaamaan pistosohjeita, etten mokaa heti kättelyssä :)