Ensimmäinen neuvolakäynti ja muita kuulumisia

Aika on loppujen lopuksi kulunutkin melko nopeasti. Torstaina alkoi jo kymmenes raskausviikko, eli tänään on rv 9+2. Kohta alkiota saa jo kutsua sikiöksi.

Tämän viikon alkupuolella huomasin, että pahoinvointi helpotti selvästi, ja olo on ollut tosi tosi paljon pirteämpi. Ihanaa! Olin jo aika epätoivoinen, kun oli vain jatkuvasti tosi huono olo ja hirveä väsy, eikä viikonloppuisinkaan olisi jaksanut tehdä juuri muuta kuin maata sohvalla (puhumattakaan siitä että töitäkin on ollut kahtena edeltävänä lauantaina). Väsymystä on edelleen, mutta se ei ole samalla tavalla kokonaisvaltaista. Rinnat ovat isot ja arat. Alavatsalla kohtu tuntuu jo aivan selvästi. Pahoinvoinnin helpottamisen myötä pahin alkuraskauden turvotuskin on helpottanut.

Oireiden vähenemisestä en ole lainkaan huolissani, koska viimeksi eilen vilkaisin töissä pikkutyyppiä ultralla. Vatsan päältä näkyy oikein hyvin, on näkynyt varhaisultrasta saakka. Siellä se kasvaa, ja tuntuu että joka kerta se näyttää vähän enemmän vauvalta. Liikkuukin vilkkaasti ja heiluttelee käsiä ja jalkoja. Pieniä sormiakin jo hieman erottaa <3

Torstaina olin ensimmäinen neuvolakäynti. Puhuimme paljon kaikenlaista ja kätilö päivitti taustatiedot, sain muutaman esitteen ja varasimme seuraavan käynnin, samoin kuin ensimmäisen lääkärineuvolan. Hb oli harmikseni vain 106, enkä ole varma onko se vain raskaudesta johtuvaa vai ehkä SLE:stä. No, ensi viikolla käyn tarkemmissa SLE-verikokeissa, niin sitten selviää enemmän. Sitä seuraavalla viikolla käyn seulontaverikokeissa NT-ultraa varten, niitä kun ei mielellään oteta ennen rv 10+0 (eikä rv 10+6 jälkeen). 

Pojan raskaudessa tein aina neuvolakäynneistä tänne blogiin omat postaukset ja tärkeät tiedot löytyivät taulukkomuodossa. Ensimmäisestä käynnistä ei toki vielä ole niin paljon raportoitavaa (sulkuihin tulee edellisen neuvolakäynnin tiedot):

raskausviikot: 9+0 ( - )
paino (muutos): - kg ( - g/vko), kokonaispainonnousu - kg
RR: 102/77 (-/-)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 106 (-)
Vauvan syke: - (-)
SF-mitta: - cm (- cm)

NT-ultraan saimme ajan 12.2. Silloin on rv 11+6. Onpa jännittävää...! Luottavaisin mielin olen ainakin tällä hetkellä, että eiköhän sielläkin aikanaan ole kaikki kunnossa :)

Varhaisultra!

Saimme ultrassa tänään kauan odotettuja hyviä uutisia! :) Jännitti tosi paljon, vaikka olimmekin  jo kuulleet sydänäänet. Tai no, minä se enimmäkseen taisin jännittää, mies oli sydänäänet kuultuamme  jo aika vakuuttunut, että kaikki on kunnossa. 

Yksi alkio siellä oli köllimässä, ja koko vastasi paria päivää suurempaa kuin todelliset viikot. Viikkoja oli gynenkin laskujen mukaan tänään 8+1, alkion koko vastasi rv 8+3. Laskettu aika on 27.8. <3 Sydän löi hienosti, ja alkio vähän liikkuikin. Istukka oli etuseinässä. Gynen mukaan keskenmenoriski olisi tässä vaiheessa enää noin 3 %, mikä on tietysti hieno asia. 

Nyt raskaus ehkä alkaa vihdoinkin tuntua enemmän todelliselta, kun tiedämme että tuolla mahassa tosiaan kasvaa joku. Kaikki on niin jännittävää, mutta juuri nyt lähes pelkästään positiivisella tavalla. Tuleeko tästä alkiosta meille vauva? En malttaisi odottaa, että raskaus etenee vielä hieman pidemmälle, että vatsa alkaa näkyä ja että alan tuntea potkuja <3 Elokuussa (tai ehkä vasta syyskuussa) meitä saattaa oikeasti olla neljä!

Vauvanalku, pää-perämitta 19 mm <3

Rv 8+0: Huomenna varhaisultra, iiiik

Onko tosiaan jo rv 8+0? Sehän kuulostaa jo aika hyvältä ;) Tänään sain etsiä sydänääniä kotidopplerilla oikein urakalla. Ehdin jo pettyä ja rupesin miettimään, että kuvittelimmeko sittenkin ne äänet eilen, mutta ei, sain ne tänäänkin kuulumaan pitkän etsinnän päätteeksi <3 Melko ylhäältä ne löytyivät (häpyluusta ainakin 5 cm ylöspäin), ja vähän lujempaa piti laitetta painaa, että pääsin tarpeeksi syvälle. Olin kyllä jo valmistautunut siihen, että en löydä sydänääniä tänään ollenkaan, huomennahan toki saamme joka tapauksessa tietää, mitä mahaan kuuluu. Hui.

Rv 7+6: Sydänäänet kotidopplerilla!

Sain tänään siskolta lainaksi kotidopplerin. Kyseessä on sama Angel Sounds-laite, jolla ahkerasti kuuntelin sydänääniä myös pojan raskaudessa. Silloin kuulin ne ensimmäistä kertaa rv 9+1 (piti oikein blogista tarkistaa). 

Kun tänään oli mahdollisuus kokeilla, niin toki halusin heti yrittää, ja noin 10 minuuttia etsittyäni sainkin sykkeen kuulumaan! Huusin miehelle, että kyllä täällä taitaa olla joku! Siinä hässäkässä unohdin tietysti että mistä kohtaa äänet olivat kuuluneet. Kun mies tuli paikalle, en sitten enää löytänytkään niitä, ja aloin jo epäillä että olin kuvitellut koko jutun. Jatkoin kuitenkin etsimistä, ja noin 10-15 minuutin jälkeen löysin ne taas (noin pari senttiä häpyluun yläpuolelta ja anturi hieman kallellaan niin että se varmaan oli jossakin kohdunpohjan päällä), ja kun alkio ei tässä vaiheessa ole vielä niin liikkuvainen, niin pystyin kuuntelemaan niitä minuuttikaupalla kun vain pidin anturin samassa kohdassa koko ajan. Mieskin pääsi kuuntelemaan :) Pulssi oli mututuntumalla noin 170-180, sellaista ihanaa jumputusta <3

Tuosta lauantain postauksen vähän paniikinomaisesta sävystä huolimatta olen viime päivät odotellut perjantain ultraa yllättävän rauhallisena, ei siis mitään hermoromahduksia ;) Ajatellut kyllä, että paniikki iskee viimeistään huomenna illalla. Tämä kotidopplerasia toki muuttaa tilannetta aika paljon. Ei sydänäänten kuuluminen tietysti mitään takaa, mutta tuulimuna tämä ei ainakaan ole, eikä varmaan rypäleraskaus, eikä keskeytynyt keskenmenokaan. Eikä sitten varmaan se kohdunulkoinenkaan. Mitä sitten pelkään? No että alkio ei olekaan kasvanut normaalisti. Juuri muuta ei kai pysty tässä vaiheessa oikein sanomaankaan. Mutta huomattavasti kivempi mennä ultraan näillä tiedoilla :)

Varasin muuten maanantaina ensikäynnin äitiysneuvolaan. Hoksasin vain yhtäkkiä, ettei ehkä kannata jättää ajan varaamista ultran jälkeen, koska silloin alkaa olemaan vähän kiire. Sain ajan jo ensi viikon torstaille eli 23.1. Silloin olisi omien laskujeni (ja raskausappin) mukaan rv 9+0, mutta neuvolantäti sai laskettua vähän eri lukuja, ja sanoi että laskettu aika olisi 30. tai 31.8. (en muista tarkkaan), kun se omasta mielestäni pitäisi olla 27.8. Kerroin tietysti että kyseessä on pakastealkionsiirto, ja koska hedelmöittyminen on laskennallisesti tapahtunut. No, katsotaan mitä sanovat gynen polilla sitten. TOIVOTTAVASTI kaikki olisi kunnossa <3

Ehkä vähän epätodellinen olo juuri nyt ;) Ettäkö tuolla mahassa tosiaan on joku?!? Tai no, fiilikset ovat olleet aika positiiviset, enkä varsinaisesti hämmästynyt, mutta tietysti on aina vähän hämmentävää, kun vihdoinkin saa eteensä muutakin todistusaineistoa raskaudesta kuin oireet ja ne kaksi viivaa tikussa :)

Rv 7+2: Kuusi päivää varhaisultraan

Näin viikko sitten unta varhaisultrasta. Mies ei ollutkaan jostain syystä paikalla, ja aina kun ultrausta piti aloittaa, niin minulla olikin jotkut housut päällä. Kävin monta kertaa riisumassa, mutta aina vain oli jotain vaatteita välissä :D Lopulta päästiin aloittamaan, ja siellä vilahti jotain alkion näköistä, mutta sitten heräsin.

Kaikenlaista olen ehtinyt varhaisultraa odotellessa miettiä (ja googlailla ja lukea keskustelupalstoja). Yhtenä päivänä olin jo ihan varma, että tuulimuna se on, sitten se vaihtui kohdunulkoiseksi ja sitten  keskeytyneeksi keskenmenoksi, jonka jälkeen olin taas melko varma, että kyllä siellä on hyvännäköinen vauvanalku. Tai ehkä kaksi.

Huoh... Olisipa se ultra jo! Päivät kuluvan hirvittävän hitaasti... Vielä melkein viikko aikaa. En ymmärrä, miten itse pystyisin odottamaan NT-ultraan saakka! Töissä voisin koska tahansa iskeä anturin vatsan päälle ja katsoa mitä siellä näkyy (tai ei näy), mutta en ole uskaltanut. Parempi että sen tekee joku, joka oikeasti tietää, mitä näkee. En todellakaan halua mitään epätietoisuuspaniikkia, kun raskausoireiden vuoksi työpäivistä selviäminen on jo ihan tarpeeksi haasteellista. Tiedän kuitenkin, että jos tuolla vatsassa joku on, niin kyllä minä sen sieltä löytäisin. Löysin siskonkin viime raskaudessa alkion ja sykkeen jo näitäkin aiemmilla viikoilla ultraamalla vatsan päältä. Mutta kun kyse on nyt omasta raskaudesta, niin en vain halua.

Pahoinvointia on oikeastaan vuorokauden ympäri. Välillä lyhyitä aikoja, kun se ei tunnu niin paljon, mutta yölläkin kun herään vessaan, niin sitä on ja sen takia on ollut muutaman kerran hankala nukahtaa uudelleen. Pahinta se on nälkäisenä. Töissä pahoinvointia ei ehkä huomaa niin paljon, mutta silloin kun sitä on niin on vaikea keskittyä ja haluaisin vain kotiin sängyn pohjalle makaamaan. Oksentamaan en ole joutunut. Tissit ovat erityisesti aamuisin tosi arat ja painavan oloiset. Ja ovathan ne isot :D Kuten aiemmissakin raskauksissa, nenä tuntuu olevan koko ajan tukossa, ja limakalvot ovat kuivat ja vuotavat herkästi.

Sanoinko jo, että ultraan on kuusi päivää?!? ;) Äääääk. Miten pystyn edes nukkumaan edeltävänä yönä? Ihan kamalaa ja pelottavaa. Ja samalla haluaisin sinne ultraan vaikka heti, jos se olisi mahdollista. Haluaisin oikeasti voida ajatella, että olen raskaana, enkä vain jossakin välitilassa, jossa raskaustestissä on kaksi viivaa eikä kuukautisia ole. Mutta onko siellä ketään??? Voisiko siellä tosiaan olla joku? Miten ihmeessä siellä voisi olla joku? Tai no miksi siellä EI olisi ketään???

Klo 11.30 ensi viikon perjantaina. Se on se tuomion hetki. Sitä odotellessa, hyvää myöhäistä lauantai-iltaa ja tulevaa sunnuntaita kaikille, jotka tätä viitsivät lukea :)

Rv 6+1: Epätodennäköisiä kaksospohdintoja

Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille! Aika tuntuu kuluvan NIIN hitaasti... Tänään on vasta rv 6+1! 

Pahoinvointi on ollut aika voimakasta, vieläkään en ole kuitenkaan joutunut oksentamaan, ja ällötys on aaltoilevaa. Välillä kuljen ympäri keittiötä ja olohuonetta ja pohdin että pitäisikö vai eikö pitäisi koukata vessaan oksentamaan. Parhain olo tuntuu olevan silloin, kun ruokailusta on kulunut noin tunti. Uudenvuodenaattona olin muutaman tunnin ajan täysin oireeton pahoinvoinnin suhteen, ja oloni oli kuin olisin kuolleista noussut ;) Illemmalla ällötys tuli sitten taas takaisin. Loppiaisen jälkeen odottavaa töihin paluuta ajatellen olen muutaman kerran kokeillut Primperania, mutta siitä ei ole ollut mitään apua. 

Vatsa on ollut hirvittävän turvoksissa pari edellistä päivää, ja ummetuskin vaivaa. Paino on noussut KOLME KILOA alkionsiirron jälkeen, mikä on melko paljon, mutta uskoisin että se on suurimmaksi osaksi nestettä. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, etten ole joulunpyhinä syönyt kolmen ylimääräisen kilon edestä, eikä ole oikein tehnyt mieli makeaakaan (vaikka normaalisti syön jouluna paljon suklaata). Joten korkeintaan kilo olisi voinut tulla jouluherkutteluista ;) No, katsotaan miten käy, ehkä paino taas laskee jos turvotus vähenee.

Ultraan on vielä kaksi viikkoa... Siitä tulee kyllä jännittävin perjantai pitkiin aikoihin...! Yleisesti ottaen fiilikseni ovat luottavaiset, että kyllä siellä joku on. Välillä tosin iskee epäilys, että miten ihmeessä kaikki olisi taas voinut mennä hyvin? Suurimman osan ajasta olen silti ollut positiivisella mielellä.

Mieleni perukoilla kummittelee myös aika sitkeästi ajatus, että mitä jos tuolla onkin kaksoset?!? (se tästä vielä puuttuisi). Olipahan vain oli ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni, kun pahoinvointi alkoi niin aikaisin ja on jo tässä vaiheessa selvästi toimintakykyä haittaavampaa, kuin se pojan raskaudessa missään vaiheessa oli (pahoinvointi ei ollut näillä viikoilla edes alkanutkaan), oksentelusta huolimatta, jota kyllä oli loppujen lopuksi vain 1-2 kertaa viikossa korkeintaan, ja rajoittui lähes kokonaan aamuun. Lisäksi hcg:n nopealta vaikuttava nousu verrattuna pojan raskauteen. Mitään lukuarvoja ei hcg:stä toki ole käytettävissä.

Olen itse kaksonen, mutta todennäköisesti kuitenkin ei-identtinen, vaikka olemmekin hyvin saman näköisiä ja onnistuimme hämäämään siskoni uuden puhelimen kasvojentunnistustakin :D Ihan lähisuvussamme on myös identtiset kaksoset. Toisaalta identtisten ja ei-identtisten kaksosten ilmaantuminen ei kai oikeastaan liity toisiinsa mitenkään, koska ei-identtisten kaksosten saaminen liittyy siihen kuinka nainen ovuloi (mihin perintötekijät vaikuttavat), kun taas identtisten kaksosten ilmaantuminen pitäisi liittyä alkion ominaisuuksiin tai joihinkin vallitseviin ympäristötekijöihin. En tiedä, onko siihen olemassa jotain perinnöllistä alttiutta.

Toki tiedän, että eri raskauksissa oireet voivat vaihdella tosi paljon ihan riippumatta siitä, montako vauvaa on tulossa :) Ja olisi se kyllä kaikki riskit huomioiden aikamoinen pommi, jos tuolla ihmeen kaupalla kaksi alkiota olisi, kun ainut vaihtoehto on lisäksi, että lapset olisivat identtisiä ja silloin on tietysti riski että kalvot ja istukka ovat yhteisiä. Yksi lapsi olisi kaikin puolin turvallisempi vaihtoehto :) Jos siellä nyt olisi edes se yksi... Äääk. Miten jaksan odottaa vielä kaksi viikkoa?!?