Lisää rintaongelmia ja ensimmäinen lastenneuvola

Ei mennyt rintatulehduksenkaan hoito niinkuin Strömsössä. Torstaina aamulla meinasi iskeä epätoivo, kun kuumetta oli taas yli 38 astetta ja toinen puoli vasemmasta rinnasta oli aivan helakan punainen ja tämä osa myös ihan pinkeä ja paikoitellen tuntui kovempia patteja, jotka olivat painellen todella arkoja. Turvotusta oli niin paljon, ettei olkavartta voinut pitää lepoasennossa ilman että se painoi kivuliaasti rinnan ulkosyrjää. 

Iltapäivään saakka mietimme miehen kanssa että mitä tehdä, ja pidimme pojan kanssa tässä välin valokuvaussessionkin. Kahdentoista jälkeen soitin harkinnan jälkeen omalle terveysasemalle, mutta eihän siellä ollut enää mitään vapaita lääkäriaikoja, joten päätimme lähteä yhteispäivystykseen, että nyt ainakin saisi tulehdusarvon tarkistettua.

Ilmoittautumisluukulla mitattiin kuume eikä sitä Panadolin jälkeen ollut, ja tunsin muutenkin voivani aika hyvin. Mieskin ehti jo miettiä, että tultiinko sittenkin turhaan. CRP oli kuitenkin noussut paljon antibioottikuurista huolimatta. Luulin kuulleeni väärin, kun sanottiin että se on 190. En nyt sentään niin kipeä ollut! No, kun arvo oli noin korkea niin siirryinkin erikoissairaanhoidon puolelle, jossa otettiin lisää verikokeita ja veriviljelyt ja tehtiin vielä ultraäänikin (ei mitään selvää paisetta) ja sitten, luojan kiitos, pääsin ensimmäisen suonensisäisen antibioottiannoksen jälkeen kotiin, ja kotisairaala käy nyt antamassa lääkkeen kolme kertaa vuorokaudessa. 

Huomenna otetaan uudet verikokeet aamukäynnin yhteydessä. Todennäköisesti iv. antibiootti jatkuu kuitenkin vielä maanantaihin ainakin, ellei sitten CRP ole ihan romahtanut. Alkuviikosta menen kontrolliin poliklinikalle, ja sitä ennen otetaan uudet verikokeet.

Tällä kertaa hoito vaikuttaa kyllä tepsivän oikein hyvin, koska päivän aikana rinnan punotus on vähentynyt tosi paljon, se ei ole enää kovinkaan kipeä tai pinkeä eikä minulla ole ollut lainkaan kuumetta enää. Olo on todella hyvä. Ihanaa, kun on taas ollut energiaa nauttia vauvasta!

Tänään olikin sitten pojan ensimmäinen neuvolakäynti meillä kotona. Kaikki oli oikein hyvällä mallilla, ja paino oli 3390 g eli se oli noussut 250 g viikon aikana! Viimeksi annoimme korviketta viime viikon torstaina, eli tuo nousu on tullut pelkästään minun maidollani! Sitä on jotenkin vaikea uskoa, koska olen koko ajan ajatellut, että maitoa kyllä tulee mutta varmaan aika niukasti. Perheenjäsenten kommentit pulskistuneesta vauvasta olivat kuin olivatkin oikeutettuja :) Alimmasta painosta lisäystä on tullut jo puoli kiloa! Ehkäpä tästä imetyksestä tulee sittenkin jotain.

Rintaongelmia

Synnytyskertomusta olen aloittanut kirjoittamaan, mutta oma aika on tällä hetkellä aika kortilla, sattuneesta syystä <3 Poika on ihana, kaunis ja täydellinen, ja hän on MEIDÄN <3

Toki olisi meidän vauva-arki voinut helpomminkin alkaa. Pojan paino laski alkuvaiheessa hieman liian paljon, ja koska maito nousi kunnolla vasta viikko synnytyksen jälkeen, annoimme aluksi korvikkeita rintamaidon ohella ja minä pumppasin rintoja minkä ehdin. Ehdin ahdistua aika paljon omasta maidontuotannostani, että tuleeko se koskaan riittämään täysimetykseen, kun pumppaamalla tuli ensin vain hyvin pieniä määriä. 

Tällä hetkellä emme kuitenkaan ole enää antaneet yhtään korviketta enää viime torstain tai perjantain jälkeen, en niin tarkkaan muista. Poika tuntuu tulevan rinnalla enimmäkseen tyytyväiseksi, mutta joskus hermostuu, jos maitoa ei tule tarpeeksi nopeasti, tai niin kuvittelisin. Joissakin kriisitilanteissa olemme antaneet pullosta pumpattua maitoa, joka kyllä yleensä imaistaan masuun hyvin nopeasti :) 

Kävimme ensimmäisessä painokontrollissa jo tiistaina eli seuraavana päivänä kotiutumisesta, ja silloin paino oli noussut melkein 100 g! Kuuden päivän ikäisenä paino oli noussut jo melkein syntymäpainoon, joka muuten oli 3145 g, pituus 48,5 cm ja päänympärys 35 cm <3 Paino oli siis tuossa vaiheessa noussut 66 g per päivä eli oikein hyvin. Perjantaina meillä on vielä toinen neuvolan kotikäynti, tällä kertaa lastenneuvolan puolelta. Hieman jännittää, että miten paino on noussut. En mielellään enää palaisi korvikkeisiin, jos täysimetykseen on mitään mahdollisuuksia.

Toinen ongelma imetykseen liittyen on se, että nännit ovat olleet hirvittävän kipeät melkein alusta lähtien. Pahin kipu tulee heti kun vauva aloittaa imemisen, mutta se helpottaa onneksi aika nopeasti. Aluksi kipu oli suhteellisen kova koko imetyksen ajan, niin että ehdin jo ruveta pelkäämään seuraavaa ruokailua. Onneksi nännit ovat nyt selvästi jo tottuneet jonkun verran imetykseen. 

Alkuvaiheessa kokeilin rintakumiakin, mutta se auttoi kipuun vain hyvin vähän, ja lisäksi tuntui ettei poika saa imettyä yhtä tehokkaasti. Rintakumia en ole käyttänyt enää moneen päivään. Ihan alkuun se kuitenkin helpotti vauvan tarttumista nänneihin, kun minulla ne olivat luonnostaan aika matalat ja "ujot", kuten sairaalan papereissa luki :) Nyt nännit ovat jo muotoutuneet niin että niihin on helpompi tarttua. Imuote on tarkistettu monen henkilön toimesta, joten siinä ei pitäsi olla mitään korjattavaa. Poika tosin joskus vaikuttaa hyvin malttamattomalta, jolloin hän alkaa raivokkaasti hamuilemaan, eikä millään meinaa saada tissistä otetta. Silloin auttaa joskus rauhoittelu ja joskus imetysasennon tai rinnan vaihto.

Ja niin kuin nämä ongelmat eivät vielä riittäisi, sain vielä rintatulehduksenkin. Kun maito selvästi oli lauantaiaamuna alkanut nousta, niin illalla nousikin yli 38 asteen kuume ja varsinkin vasen rinta oli tosi kipeä. Seuraavana päivänä siinä näkyi pientä punoitusta, mutta kuume oli laskenut. Illalla se kuitenkin nousi taas uudestaan ja oikea rinta alkoi kipeytyä. Maanantai meni taas hyvin, ja ajattelin että ongelmasta selvittiin nopeasti imettämällä ja pumppaamalla. Maanantai-tiistai yönä heräsin kuitenkin horkkaan ja kuume nousi 39 asteeseen. Olo oli aika hirveä. Joka paikkaa särki ja rinnat olivat tosi kipeät ja kovat. Kun kipulääke alkoi vaikuttaa, hikoilin sängyn märäksi. Aamulla nousi taas kuume ja oikea rinta oli ärhäkän punainen. 

Kävimme terveyskeskuksessa mittauttamassa CRP:n, joka oli 36, ja kollega myös katsoi rintaani ja kirjoitti antibioottikuurin. Tänään aamulla kuume nousi TAAS, ja itkeskelin jo että miksi en nyt vain saisi nauttia vauva-arjesta ilman mitään rintatulehduksia. Nyt illalla voin kuitenkin taas hieman paremmin. Antibioottia on sentään mennyt vain neljä tablettia, joten eihän vastetta välttämättä vielä näy. Rinnan tyhjentäminen on kuitenkin hyvin tärkeä osa hoitoa. Oikea rinta tuntuu jo paljon paremmalta eikä punoita kuin lievästi. Sen sijaan vasen rinta oli tänään aamulla ulkosyrjältään ihan kova ja pinkeä, ja nyt sekin punoittaa... Olen tänään imettänyt tosi tiheästi eri asennoissa ja pumpannut ja hautonut erityisesti vasenta rintaa kylmällä ja kuumalla ja hieronut ja mitä kaikkea. Vasemmalla kuitenkin edelleen tuntuu suurehko patti. Ehkä se pian sieltä liukenisi.

Muussa suhteessa vauva-arki on alkanut aika lailla sillä lailla kuin kuvittelin. Väsymys alkaa olla kroonista, mutta miten hyvältä tuntuukaan, kun vauva nukahtaa rinnalle tai tyytyväisenä katselee maailmaa sylistä. Vaipan vaihdoistakin nautin, ainakin toistaiseksi :)