Eilen illalla digitestiin ilmestyi vihdoin vilkkumaton hymynaama, ja olin oikein innoissani. Tänään oli gynen polikäynti. Kerroin kuulumiset, ja lapsettomuusgyne laski sitten heti kalenterista, mikä olisi siirtopäivä. Ja sehän olisi ollut lauantai, eli siirtoa ei voida tehdä. Nelipäiväisetkin alkiot siirretään myös päivänä 6. Tämän kun olisin tiennyt, niin olisin voinut etukäteen valmistautua pettymykseen. Gyne soitti vielä TAYS:iinkin, mutta eivät kuulemma tee mitään poikkeuksia siitä, että siirtopäivä on aika se kuudes ovlaatioplussasta.
Ensimmäinen PAS siirtyy siis automaattisesti vähintään elokuuhun lapsettomuuspolin kesäsulun vuoksi. Elokuussa se saattaisin onnistua, mutta TAYS:in sulkuaikataulut eivät olleet vielä aivan selvillä, mutta se selviäisi ensi viikolla, joten kysyn vielä asiasta myöhemmin.
Aluksi harmitti ja vitutti, ja sitten sain ahaa-elämyksen, että hei, tältä se tuntuikin, se jokakuukautinen pettymys. Sitten alkoi kuitenkin aika äkkiä tuntua paremmalta, kun työtkin oli pakko tehdä, ja sain muuta ajateltavaa. Mies ehdotti, että nythän me voitaisiin yrittää ihan normaaliin tapaan saattaa minua raskaaksi. Luomuihme tästä vielä puuttuisikin...!
Iltapäivällä tuli kuitenkin uusi takaisku, kun sain puhelun rutiinilabrakokeiden vastauksista. Niissä oli paljonkin poikkeavaa. Joten loppuviimein en kyllä edes olisi halunnut tähän mitään PAS:ia. Siksi on tavallaan jopa helpottavaa, että alkionsiirto peruuntui joka tapauksessa. Eikä se juuri nyt enää harmitakaan niin paljon, kun on muuta ajateltavaa. Ei siitä ole kuin reilu kuukausi, kun lopetin viimeiset vajaa kaksi vuotta käyttämäni lääkityksen, ja nykyinen lääkitys onkin aika kevyt raskautta ajatellen. Kaiken piti kuitenkin olla ihan kunnossa. Näinkö pian tauti silti aktivoituu???
No, voin ihan hyvin ainakin toistaiseksi, joten käyn uusissa kokeissa kuukauden päästä, ja sen jälkeen tiedämme enemmän. Mutta jos tauti todella on aktivoitumassa, niin sitten haaveet toisesta lapsesta on taas lykättävä edemmäksi. Paska mäihä.
