On ollut aika rentouttavaa, kun ei ole ollut hetkeen mitään piikityksiä, ultra-aikoja tai muuta hoitoihin liittyvää muistettavana. Toisaalta alan jo tulla kärsimättömäksi, kun mitään ei tapahdu. Kaikki unelmat vain tuntuvat karkaavan yhä kauemmas tulevaisuuten. Kuinka ihmeen pitkään meidän pitää vielä odottaa???
Tammikuussa olin niin iloinen, kun näytti siltä, että hoidothan etenevät vauhdilla. Ensimmäisen alkionsiirronkin piti olla jo monta viikkoa sitten. Mutta tässä ollaan edelleenkin, odottelemassa kuukautisia, joiden piti alkaa jo yli viikko sitten. Eikä minulla ole hajuakaan, koska ne alkavat. Fiilis on enemmänkin sellainen, että saan odottaa vielä monta viikkoa kuin muutaman päivän.
Töissä menee onneksi hyvin ja meidän pieni Vilmakin täyttää viikon päästä vuoden. Enpä olisi Vilman meille tullessa uskonut, että vielä vuoden päästäkään en ole raskaana...
Voi itku :(
VastaaPoistaNäinhän se on, kroppa toimii just niinku haluaa.
Itellä huomenaamulla kystakontrolli, JOS vuoto alkaa siihen mennessä..JOS kysta hävinnyt..ehkä inseminaatioon, JOS kaikki menee hyvin.
On tää lasta yrittävän elämä kummallista!
Tsemppiä!
Kiitos kannustamisesta ja onnea huomiselle :) Kummallista elämää tosiaan... Välillä tuntuu uskomattomalta, miten paljon lapsia maailmaan syntyy koko ajan, kun se meille osalle on näin vaikeaa. Miten monta asiaa on osuttava kohdilleen...
PoistaMitä sinulle kuuluu? Omat tunnelmat vähän samansuuntaiset, odottavat. Kärsimättömänä odottelen ovulaatiota. Mutta vaikkei minulla koskaan (ennen viime vuoden loppua) ole ollut kovin säännöllistä tämä miten kroppa toimii niin nyt tähän odottamiseen suhtautuu aivan eri lailla. Ei vaan jaksaisi odottaa! Voimia sinulle!
VastaaPoistaLaitoinkin juuri tuoreen postauksen :) Kuuluu tavallaan sekä hyvää että huonoa, ja kyllä, odottelu jatkuu edelleenkin :) Halauksia sinne ja tsemppiä odotteluun!
Poista