Nukuin yön huonosti, kun minua pelotti kuulla alkioiden kohtalosta. Soitin lapsettomuuspolille heti kahdeksalta, ja sain takaisinsoittoajan vähän yli yhdeksäksi. Aiemmin varatun kampaaja-ajan vuoksi jouduin luovuttamaan puhelimeni miehelle, joka sitten sai hoitaa koko asian.
Kun tulin kampaajalta kotiin, mies ilmoitti heti ovesta sisään astuessani, että alkiot ovat tallessa. Olin niin helpottunut! Hemmetin sopimuspaperi, joka antoi ymmärtää, ettei mitään kirjeitä lähetettäisi. Kuulemma meille olisi lähdössä postiin sellainen vielä ennen joulua. Olin siis muistanut ihan oikein, että kyllä jatkosäilytyksestä kysytään vielä erikseen. Toisaalta, ei huolemme ihan aiheeton ollut, koska muuton vuoksi postin kulussa olisi tietysti saattanut olla ongelmaa. Nyt ainakin tiedämme, että ellei kirjettä kuulu, niin kysymme asiasta uudelleen.
Näin jälkikäteen ajatellen, olisihan se nyt aika raakaa, että tällaiset asiat annettaisiin kokonaan lapsettomuushoitoihin tulevien omalle vastuulle. Ihmiset kun ovat ihmisiä, ja unohduksia sattuu. Mutta kun asia eilen äkillisesti tuli eteemme tuon aiemmin mainitun sopimuspaperin muodossa, niin hätäännyimme ihan hirveästi ja pelkäsimme heti pahinta. Tuollaisessa tilanteessa järjen ääni ei tapaa kuulua kaiken muun metelin yli.
Onkohan vauvaprojekti vol. 2 on nyt sitten tämän episodin myötä virallisesti käynnistetty ;)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista