Onpa taas ehtinyt kulua paljon aikaa edellisestä postauksesta. Onkohan ihan sallittua olla raskauden suhteen näin luottavaisella mielellä? Minulla on sellainen olo, että se on jotenkin rikollista. Koska eihän mikään ole koskaan varmaa. Toisaalta, jos jokin menisi vikaan tulevaisuudessa, niin ehdin surra sitten myöhemminkin.
No joo, mutta siis vointi on tosi hyvä, ja olen luottavaisella mielellä. Olen kuvitellut muka jotain potkujen tapaisia tuntemuksia muutamana päivänä, mutta niitä on kyllä aika mahdoton erottaa kaikesta, mitä suolen puolella tapahtuu :) Mutta eihän se mahdotonta ole, että olisin voinut tuntea jotain. Nyt ihan äskenkin tuntui sellainen "kuplan poksahdus"! Jännää! Pojan raskaudessa tunsin potkuja rv 15 alkaen.
Maha on jo selvästi kasvanut. Alavatsalla on kiinteä pallo, ja se sitten nostaa muuta tavaraa ylöspäin, joten kyllä maha on jo ihan nähtävissä. Tietty aamuisin se on pienempi ja kun olen syönyt tai turvottaa niin sitten se on jo niin iso, että jos laittaisin tyköistuvan äitiyspaidan päälle, niin joku voisi oikeasti jo luulla, että olen raskaana ;)
Tässä on muutama mahakuva. Ensimmäisen olen ottanut 22.12., eli rv 4+3, toinen on otettu 30.1. eli rv 10+0 (lähinnä turvotusta tuossa kyllä) ja kolmas kuva tänään aamulla eli rv 13+2. Kaikki kuvat ovat aamulla otettuja, jotta turvotusta olisi mahdollisimman vähän.
Vertailun vuoksi pojan raskaudessa otettu kuva rv 15+4. Tulihan maha esiin selvästi nopeammin nyt toisella kerralla, vai mitä mieltä olette :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti