Miten kotiin jääminen tuntuukaan niin tutulta. Olemme nyt taas kesäksi palaanneet varsinaiseen kotikaupunkiimme ennen hieman pidempää työjaksoa muualla, joten siinäkin mielessä kaikki on kovin tuttua. Hassua, että jokin niin äskettäin tapahtunut ajanjakso jo nyt tuntuu ihan nostalgiselta! Eivät ne perusjutut ole kovin paljon muuttuneet, paisti että viimeksi kun olin pojan kanssa kotona kahdestaan, niin olihan hän paljon enemmän vauva eikä konttailut innoissaan ympäri taloa :) Nyt vain yritän ottaa tästä toisesta kotiäitijaksosta kaiken irti. Eihän sitä koskaan tiedä, tuleeko seuraavaa kertaa ollenkaan.
Mutta nautin kyllä kovasti työssäkäymisestä. Ettei tarvinnut huolehtia työpäivän aikana kuin itsestään (ja potilaista tietysti). Ja mitä luksusta, kun ei tarvinnut kiirehtiä hiki hatussa päiväkotiin hakemaan lasta tiettyyn aikaan mennessä, vaan olen saanut tehdä omat hommani rauhassa loppuun. Onneksi tämä järjestely jatkuu vielä syksyllä parin kuukauden ajan. Noin kuukausi takaperin haimme pojalle syys-lokakuun vaihteesta alkaen hoitopaikkaa. Toivomme perhepäivähoitopaikkaa, ja laitoimmekin sen ainoaksi vaihtoehdoiksi, koska palveluohjaaja näin suositteli. Ainakin kuulosti siltä, että perhepäivähoitopaikka pitäisi järjestyä.
Pojalle ja miehelle kehkeytyi kotona ollessa sellainen rutiini, että molemmat kävivät aika nopeasti aamupuuron jälkeen yhteisille päiväunille miedän sänkyymme, tai siis ainakin poika nukkui, ja mies usein surffaili tabletillaan. Aamupäivästä poika on hyvin saattanut nukkua kaksikin tuntia, ja sitten vielä iltapäivällä ehkä tunnin pari uudestaan (parhaassa tapauksessa). Jos joku näistä päiväunista on jäänyt väliin, niin poika on kiukkuinen ja iltaisin usein niin väsynyt, että iltapuuron syöminen ei meinaa onnistua.
Olen miettinyt, että onkohan tuo ensimmäinen päiväunijakso jonkinlainen yöunen jatke? Poika herää yleensä kuuden ja seitsemän välissä, ja haluaa melkein heti puuroa, vaikka aamuimetys onkin ihan kunnollinen. Poika kyllä nukkuu öisin yleensä kokonaisuudessaan noin 10-11 tuntia. Olisi ihan kätevää, jos poika nukkuisi päiväunet yhteen pötköön lounaan jälkeen esimerkiksi. Siinä ehtisi jo hoitaa kotityöt alta pois ja tehdä kaikkea muutakin ;)
Täällä on molemmat lapsukaiset vuoden ikäiseen asti nukkunut aamupäivä päikkärit silleen että aamuherätyksen jälkeen 1,5-2h hereillä ja sit parin tunnin tirsat. Sitten tossa lähellä 1v ruvenneet siirtymään yksiin päiväuniin, mutta alkuun nekin aika lyhyet kunnes sitten rytmi vakiintunut siihen että jaksaa pysyä aamupäivän hereillä ja kunnon päikkärit ja jaksaa taas yöuniin saakka. Mutta tietty jokainen on yksilö!
VastaaPoistaJännä nähdä, miten kauan poika jatkaa meillä tähän tyyliin. Todennäköisesti rytmi muuttuu viimeistään sitten kun päivähoito alkaa :)
PoistaMeillä ainakin nukutaan edelleen kahdet päikkärit eikä tänä kesänä varmastikaan päästä vielä yksiin, katsotaan syksyllä sitten. Poika herää kuuden aikaan, viimeistään ysiltä jo uusille unille (vein juuri äsken nukkumaan). Nukkuu aamupäivällä 1,5-2h ja iltapäivällä välipalan jälkeen n. klo 14 eteenpäin taas 1,5-2h. Keskimäärin päiväunia tulee se 3h, parhaimpana päivänä jopa 4h ja yöllä nukkuu sen 10-11h (heräämättä! :O). Helpompihan se olisi, jos lapsi nukkuisi 2-3h lounaan jälleen putkeen, mutta kyllä sekin aika vielä tulee. :)
VastaaPoistaMukavaa kesää!
Tutulta kuulostaa :) Tänäänkin yritin venyttää aamun hereilläoloaikaa kymmeneen, mutta ei tullut mitään, oli vaan pakko laittaa pihalle nukkumaan 9.45!
Poista