lauantai 25. marraskuuta 2017

Poika 1 v 3 kk

En voi uskoa, että jouluun on vain kuukausi aikaa. Jotenkin tämä syksy on sujahtanut ohi hurjaa vauhtia. Mutta meille kuuluu kyllä oikein hyvää. Itse voin entistä paremmin, töissä sujuu ihan hyvin ja niin pois päin. Vapaa-aikaa toivoisin tietysti että pojan vuoksi olisi hieman enemmän. Illat kuluvat nopeasti ruoanlaitossa ja muissa kotitöissä, mutta onneksi meitä sentään on kaksi vanhempaa iltaisin kotona (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), joten poikakin saa tarpeeksi huomiota osakseen.

Poika on entisetä enemmän isomman lapsen oloinen. Juokseminen ei vielä oikein onnistu, mutta poika ravaa ympäri asuntoa niin kovaa kuin pääsee, riemukkaasti nauraen ja ehkä jokin lelu toisessa kädessä, ja tasaisin väliajoin tulee hymyillen ja kädet levällään minun tai miehen syliin. Yksi suosikkileikki on piilosilla olo, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että poika etsii vaikkapa verhon taakse piiloutuneen leikkikaverin, ja aina on yhtä hauskaa, kun piilo löytyy.

Muumi-nuppipalapeli (jossa on taustakuvat) on suosittu lelu, ja usein poika jo tietää, mihin mikäkin pala kuuluu ja välillä saa sen ihan itse paikoilleenkin. Toinen kiva juttu on Brion pellelelu, jossa rinkuloita pujotetaan tikkuun. Autot ovat edelleen suosikkeja myös, ja niillä poika saattaa leikkiä itsekseen vaikka kuinka pitkään. Ihmeesti pojalla näyttäisi olevan paljonkin kärsivällisyyttä esim. palapelien kokoamisessa. Tietysti väsyneenä tai nälkäisenä sitä ei sitten ole juuri lainkaan :)

Muutamia sanoja pojalla on, "mamma", "pu" = pupu, "oho" (jos jotain hauskaa tai yllättävää tapahtuu), "kakaa" = kukkuu. Koko ajan poika osoittelee kaikkea, ja haluaa tietää mikä asia on kyseessä. Ja tietysti kaikkea olisi kiva tutkia lähemmin, erityisesti puhelimia, tietokoneita ja muita teknisiä laitteita :) Mitään älylaitteita poika ei saa käyttää, ja telkkaria katsotaan vasta sitten, kun poika on mennyt nukkumaan.

Noin viikko sitten tajusin, että poikahan osaa jo juoda ihan tavallisesta mukista. Päivähoidossa ei kuulemma ole pitkään aikaan suostunut juomaan enää nokkamukista :) Kotona kyllä annamme maidon edelleen nokkamukista, mutta vettä tavallisesta mukista. Tänään aamulla poika söi melkein itse koko puuroannoksen, mitä nyt vähän kaavin hutiosumia ruokalapun kaukalosta tai pöydältä. Haarukkaa emme ole vielä ottaneet käyttöön, mutta sillä olisi kyllä lusikkaa helpompi poimia lautaselta esim. perunan- tai broilerinpaloja. 

Ruokahalu tuntuu olevan ihan valtava, ja päiväkodissa tädit ihmettelevät, miten pieneen poikaan mahtuu niin paljon ruokaa :) Tässä asiassa poika ei ole tullut äitiinsä ollenkaan. Itse olin lapsena aina tosi pieniruokainen ja ronkeli. Pizzassa sai olla vain pohja eikä mitään aineksia saanut sekoittaa keskenään jne. ;)

Pojan pituudesta ei ole hajuakaan, mutta paino on noin 10 kg kotivaa'an mukaan. Puolitoistavuotisneuvola olisi joskus helmikuussa, mutta emme ole vielä saaneet aikaiseksi varata aikaa. Vaatekoko pojalla on 74-80, eli pituus varmaan jotain tältä väliltä :) Vaippoina on edelleenkin Muumi baby neloskoon teippivaipat ja vitoskoon housuvaipat. Pottaan tule kakoista ehkä noin kolmasosa, hieman olosuhteista riippuen. Pissaa myös aika usein, mutta enimmät vaippaan. Vessahädästä poika ei oikein osaa vielä kertoa mitenkään, mutta ruoan jälkeen jos laittaa potalle, niin kyllä poika siinä usein istuu kiltisti, kunnes tulosta syntyy :)

Tuntuu, että poika on parissa kuukaudessa kehittynyt ihan valtavasti. Uusia taitoja tulee nopeasti, ja kommunikaatio on entistä mielekkäämpää, kun osapuolet ymmärtävät toisiaan paremmin ;) Kävelemään opittuaan poika ei enää automaattisesti joudu istumaan rattaissa ulkona tai kaupassa, mutta toki vaatii paljon ylimääräistä meiltä vanhemmilta, jos poika on "vapaalla jalalla". Kehoitukset ja kiellot kun vielä suurimmaksi osaksi menevät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Poika ei myöskään hirveästi välitä kulkea käsi kädessä, vaan haluaa mennä vapaasti kun kerran pääsee rattaista pois.

Kiva jos jaksoitte lukea loppuun saakka. Tämänkin piti vain olla nopea päivitys, sillä aikaa kun mies ja poika ovat päiväunilla, mutta näillä jutuilla on taipumus päätyä romaaneiksi :) On oikein ihanaa, että edelleen jaksatte seurata blogiani, vaikkei tämä meno olekaan ollut kovin aktiivista viime aikoina... 

Kuten olen aiemminkin kertonut, haaveilen tulevaisuudesta, jossa tämä blogi muuttuu jälleen yritys- ja odotusblogiksi. Toisaalta, jos terveysjutut jotenkin tulevat esteeksi, niin uskon, että hyväksyisin myös sen että poika jäisi ainoaksi lapseksi. Näin en ajatellut vielä pari-kolme kuukautta sitten, mutta ihmeesti vaikeat asiat elämässä voivat muokata asioihin suhtautumista. Toivo kuitenkin elää vahvasti, että pääsemme toisen lapsen yritykseen jossakin vaiheessa. Nyt elämässä on kuitenkin tärkeintä juuri tämä hetki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti