Kesälomaa vielä reilu pari viikkoa jäljellä, sitten aloitan taas työt. Ihan kivalta se tuntuu, vaikka onhan loma aina loma. Alkusyksystä on tulossa vielä viikon loma, jolloin lähdemme ulkomaanreissulle, joten sekin helpottaa töihinpaluuta, kun tietää että kivoja juttuja odottaa ihan nurkan takana. Ja poika jää vielä isän kanssa kotiin, joten hoitokuvioitakaan ei tarvitse ihan heti töiden alettua miettiä. Odotamme jo kovasti tietoa tulevasta hoitopaikasta.
Puolentoista viikon päästä poika täyttää vuoden, ja vietämme synttäreitä pienimuotoisesti lähisuvun kanssa. Pojasta tulee siis kohta ihan virallisestikin taapero, eikä ole sitten enää vauva. Ei poika minusta kyllä ole vauvalta enää tuntunutkaan pitkään aikaan.
Vauvavuodessa on ollut omat ihanat juttunsa, ja onhan vauva aina vauva, mutta kaikkea aikansa. Katselen vuoden aikana otettuja kuvia lähinnä ihmetyksen vallassa, että tuollainen supersöpö rääpäle meidän vauva joskus oli :) Ainakaan tällä hetkellä ei ole mitenkään haikea olo. Ehkä sisimmässäni minulla vain on kova luotto siihen, että me kyllä saamme vielä kokea vauvavuoden uudelleen. Juuri nyt olen vain hirveän innoissani siitä, että pojasta kasvaa koko ajan enemmän ja enemmän oma persoonansa.
Kunhan vain saan erikoistumiskuviot hoidettua alta pois, niin haaveissa olisi vielä ainakin yksi lapsi. Vauvavuosi ei ole jättänyt mitään syviä traumoja, mutta toki meilläkin on ollut omat haasteemme, mutta mielestäni ei mitään varsinaisia ongelmia. Valvominen on ehkä ollut se isoin juttu, ja varsinkin viime kuukausina olen usein hieman katkerana kuunnellut muiden vanhempien juttuja hyvin nukkuvista vauvoista.
Pojan ollessa ihan pieni, en oikeastaan juuri huomannut väsymystä, mutta vuoden kuluessa olen yhä enemmän alkanut huomata vaikutuksia liian vähäisestä nukkumisesta. Suunnitelma yhdestä aamuöisestä imetyksestä ei ole käytännössä oikein toiminut, koska pojan heräily on koko ajan vain aikaistunut, ja viime viikkoina meillä on useina öinä huudettu hysteerisesti noin kolmesta eteenpäin joskus parikin tuntia. Olemme ottaneet pojan loppuyöksi väliimme, mutta sekään ei aina ole rauhoittanut riittävästi, vaan tissiä pitäisi saada. Loman aikana olemme saaneet pidennettyä aamu-unia niin että minä olen imettänyt useita kertoja, mutta ei se ole kovin pitkään pitänyt poikaa tyytyväisenä, koska hänellä ilmiselvästi on nälkä ja puuroahan siinä tarvittaisiin. Poika kuitenkin ehti tottua siihen, että maitobaari on auki koko aamuön.
Noin viikko sitten kyllästyimme miehen kanssa totaalisesti pojan yöllisiin heräämisiin ja levottomiin aamuöihin toistuvine imetyksineen, joten toissayönä noin kello kolme päätin, että tähän saavat yöimetykset loppua. Tuona ensimmäisenä yönä nukuin ehkä kolme tuntia, mutta viime yönä poika nukahti yhdeksältä ja heräsi ensimmäisen kerran puoli kuusi, ja nukkui sitten vielä tunnin meidän välissämme ilman mitään huutoja. Jos vain malttaisimme itsekin mennä ajoissa nukkumaan, niin saisimme nukkua tosi hyvin, mutta kun oma aika on niin tärkeää, ettei malttaisi mennä sänkyyn ollenkaan... :)
Jo ennen päätöstä yöimetysten lopettamisesta olimme yrittäneet lisätä ruokamääriä päivän aikana, ja varsinkin iltapalalla (vaihdoimme peruskaurapuuron sellaiseen, jossa on maitoa ja vähän muutakin), jotta poika jaksaisi paremmin yön yli. Eihän tämän ikäisen tietenkään pitäisi tarvita enää mitään yöruokailuja! Jännä nähdä, miten tämä tuleva yö sujuu. Aika nopeasti luulisi lapsen ymmärtävän, ettei yöllä enää tarjoilla ruokaa. Tehdäkseni asian pojalle vieläkin selvemmäksi, olen nyt molempina aamuina imettänyt vasta sitten kun olemme jo nousseet ylös sängystä.
Ainakin viime yön perusteella tämä meidän strategiamme näyttäisi toimivan. Eilinen päivä oli kyllä yön lailla rankka, kun poika roikkui minussa koko ajan, itkeskeli pienimmästäkin ja alituiseen oli repimässä minua paidasta ja taputtelemassa tissejä. Kävi kyllä pientä niin sääliksi :) Tänään poika onkin sitten ollut ihan hangon keksinä (ja päiväunia nukkui yhteensä viisi tuntia, kun toissayö jäi vähän lyhyeksi). Ette usko, kuinka useasti olen haaveillut imetyksen lopettamisesta ihan kokonaan. Kohtahan vuosi tulee täyteen, mutta vaikka kuinka kovasti haluaisinkin lopettaa, niin samalla en sitten kuitenkaan. Kunhan vain nukkuminen saataisiin jotenkuten kondikseen, niin jatkan kyllä mielelläni vielä päiväaikaisia imetyksiä. Mutta NYT nukkumaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti