Reissuun

Huomenna viimeinen työpäivä ennen viikon lomaa. Lähdemme koko perheeni kanssa Saksaan.  Tuntuukin, että loma tulee tarpeeseen. Päivystäminen sujuu edelleen hyvin, mutta kuukausi pitäisi vielä sitäkin jaksaa. Toki jos en jaksa, niin sitten joku muu saa tehdä minulle varatut vuorot.

Vauvallakin on nyt oma matkavakuutus. Selvittelin asioita muutaman päivän, ja aikaa kului mm. puhelinpalveluissa jonottamiseen :) Mutta onhan se helpottavaa tietää, että kun vauva ainakin periaatteessa on nyt niin iso, että voisi hyvin selvitä syntyessään ennenaikaisesti, niin hoito ei vakuutuksen turvin tulisi älyttömän kalliiksi ulkomailla.

25. raskausviikko

Onpa taas aika kulunut! Töihin liittyen on ollut stressiä parista asiasta, mutta raskauden kanssa menee edelleen hyvin. Maanantaina on jo rv 25+0. Juurikaan en ole vielä joutunut rajoittamaan tekemisiäni, mutta pikku hiljaa tuntuu, että maha alkaa olla tiellä :) Selällä makaaminen tai puoli-istuvassa asennossa oleminen alkaa olla tosi ikävän tuntuista. Nukun enimmäkseen vasemmalla kyljellä, mikä tuntuu parhaimmalta.

Varskinkin kun tulee supistuksia, niin tuntuu kuin olisi ihan hirveä pissahätä. Toisaalta pissahätä myös tuntuu tekevän niitä supistuksia. Aina, kun nousen ylös sängystä, niin vatsa kovettuu, ja se tekee olon vähän tukalaksi. Onneksi en ole vielä joutunut käymään yöllä vessassa kuin korkeintaan kaksi kertaa. Mutta vähintään yksi kerta on ihan vakio kyllä.

Sain käytettyä loppuun ison pullollisen nestemäistä rautavalmistetta, ja siirryin takaisin tabletteihin,  koska nestemäinen oli niin pahan makuista (mies kommentoi aina iltaisin, että on taas Jägermeister-shottini aika). Mutta nyt tuntuu, että suoli on entistä laiskempi. Ummetusta kun on muutenkin ollut jo parisen viikkoa. Ehkä minun on pakko ostaa lisää sitä inhottavaa litkua (kallistakin se oli).

Vauva tuntuu kehittyvän yhä aktiivisemmaksi. Tulin tänään yhden yön koulutusreissulta, ja tuo matka toi mieleen puolentoista kuukauden takaisen Prahan reissun. Sitä muistellessani huomasin, miten aika onkaan kulunut! Silloin potkuja tuntui muutaman kerran päivässä, ja välillä saattoi kulua tunteja, etten tuntenut mitään. Potkut olivat myös paljon heikompia, eivätkä näkyneet vatsan päältä. Doppleria käytin vielä jotenkuten säännöllisesti, mutta nyt en ole koskenut koko laitteeseen enää moneen viikkoon.

Tällä hetkellä tuntuu (ja näkyy) päivittäin ja monta kertaa ei vain yksittäisiä potkuja, vaan vilkasta möyrintää. Vatsassa muljahtelee ja vauva tuntuu muuttavan asentoa tosi usein, kun potkuja tuntuu lyhyen ajan sisällä ihan eri puolilla vatsaa. Toisaalta osa "potkuista" on varmaankin pienenpieniä nyrkiniskuja ;) Parin päivän aikana on tullut muutama potku, joka on jo vähän sattunutkin. Yksi osui virtsarakkoon ja toinen jonnekin maksan seutuville :)

Kolmas neuvola

Edellisestä postauksesta onkin aika kauan, mutta raskausrintamalle ei olekaan kuulunut mitään uutta. Vauva potkii enkä ole ollut kuin pari kertaa vähän huolissani, jos potkuja on tullut vähemmän.

Neuvolassa puhuttiin tänään lähinnä kelan etuuksista, ja sain se raskaustodistuksen. Nyt pitäisi sitten vain hakea kaikki tuet. Äitiyspakkausta odotan eniten :) Nyt pitäisi kai jo saada sitä tämän vuoden pakkausta? Tässä taas yhteenveto strategisista arvoista:

raskausviikot: 23+3 (15+4)
paino: + 1,9 kg (+ 242 g/vko), kokonaispainonnousu + 2,7 kg
RR: 121/63 (104/61)
U-prot: neg.
U-gluk: neg.
Hb: 104 (104)
Vauvan syke: 145 (150)
SF-mitta: 21 cm (neuvolalääkärillä 20 cm)

Vähäinen painonnousu vähän mietityttää. Olen siis kuitenkin tainnut syönyt ihan sopivasti, kun ei ole tullut hirveästi ylimääräistä, kuin tuo vatsakumpu :) Vauvahan painaa nyt ainakin puoli kiloa, ja rinnoissa on ehkä parisataa grammaa ylimääräistä, ja sitten kai verimäärä lisääntyy ja istukka painaa jotain ja lapsivesi... Mitenkähän se kaikki mahtuu tuohon 2,7 kiloon? 

Luulen kyllä että ihan ekalla käynnillä vaaka näytti vähän liikaa, kun oli painavat talvikengät päällä. Mutta toisaalta hyvä, ettei ole hirveästi tullut painoa vielä, koska olen kuitenkin niin lyhyt että jos painoa tulisi yhteensä vaikka 15 kg koko raskauden aikana, niin olisi TODELLA suuri :D Pitääkin kysyä siskolta, että kuinka paljon hänellä oli tullut painoa tässä vaiheessa raskautta. Olemme kuitenkin melkein samankokoisia normaalisti. Kokonaisuudessa hänellä taisi tulla painoa noin 12 kg, mutta toisaalta hänellä oli myös lievä raskausmyrkytys, joten turvotusta oli ainakin jonkin verran.

SF-mitta taisi kuin taisinkin silloin neuvolalääkärillä rv 19+3 olla vähän yläkanttiin :D Nyt tuo arvo meneekin jo nätisti melkein keskikäyrälle.

Viime päivinä olen hämmästellyt sitä ihmeellistä asiaa, että olen jo niin pitkällä raskaudessa, että jos pahasti kävisi, niin kyseessä ei ole enää keskenmeno. Ja että nyt ovat menossa juuri ne viikot, jolloin vauvan mahdollisuudet selvitä ennenaikaisesta synnytyksestä paranevat päivä päivältä. Että vauva on todellakin VAUVA. Ja että näilläkin viikoilla on jo periaatteessa mahdollista selvitä kohdun ulkopuolella. Sitä on vaikea uskoa. Että minäkö olen jo näin paljon raskaana???

Hieman nuo harjoitussupistukset kyllä mietityttävät. Varsinkin, kun lähdemme parin viikon päästä Saksaan viikon lomareissulle. Toki lomakohde valittiin juuri raskauttani ajatellen, ettemme nyt sentään minnekään kauemmas lähde. Kysyin supistuksista tänään myös neuvolassa, mutta neuvolantäti ei ollut niistä kovin huolissaan. 

Mutta kun niitä saattaa tulla monta kertaa tunnissa, ja levossakin. Mutta eivät koskaan ole kipeitä, mikä on kai se tärkein juttu. Ja kohdunsuu oli toki silloin rakenneultrassa täysin kiinni. Ja kun oikein asiaa ajattelen, niin supistuksia on ollut ihan siitä lähtien, kun kohtu rupesi kunnolla tuntumaan alavatsalla, eli joskus rv 13+. Ihmettelin sitä, miksi se välillä tuntuu kovalta kuin jalkapallo ja välillä alavatsa oli taas ihan pehmeä.  

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia harjoitussupistuksista!

Vatsassa potkii pieni suuri ihme

Tiistaina satuin ensimmäisen kerran näkemään, miten vatsa todellakin liikkui, kun vauva potkaisi! Eikä se ollut mitään pientä epämääräistä, vaan vatsan iho selkeästi pompahti ylös ainakin puoli senttiä. Sen jälkeen olen bongannut saman jo lukuisia kertoja. Luulen, että potkut olisivat olleet nähtävissä jo aikaisemminkin (niin lujilta ne ovat käteen tuntuneet), mutta olen enimmäkseen vain pidellyt kättä vatsalla tunteakseni potkuja, enkä ole niinkään katsellut.

Viikonloppuna kävin siskon kanssa lastenkirppiksellä, ja voi kun sieltä löytyikin ihania, pieniä vaatteita! Ostin parillakympillä viitisentoista hyväkuntoista (osa jopa uusia) vauvanvaatetta. Tuli hirveä vauvakuume, kun pesin kaikki vaatteet ja ripustin kuivumaan. Ne ovat niin PIENIÄ <3 Ja meille on tulossa yhtä pieni vauva. Ihan epätodellista. 

Juuri viimeksi tänään tuli mieleeni, että olisinko mitenkään voinut puoli vuotta sitten, kun tänne blogiinkin kirjoitin muutaman katkerasävytteisen tekstin, kuvitella missä tilanteessa olisimme kuuden kuukauden kuluttua? No en kyllä varmasti. Tai siis, kyllähän olisin silloin varmasti ajatellut, että kuusi kuukautta on pitkä aika, ja että voisin tulla sinä aikana raskaaksi, mutta siinä vaiheessa tuntui myös, että raskaus ja vielä enemmän lapsen saaminen ovat ihan epätodellisilta asioilta. Eivät yhtään meitä varten. 

Ja nyt vauva potkii mahassani. Se on IHME. Miten nopeasti elämä voikaan muuttua. Jatkuisipa tämä raskaus onnellisesti loppuun asti.

Harjoitussupistuksia ja paljastus

Eilen illalla alkoi vähitellen oikeassa nivusessa ikvävä jomotus, ja kipu säteili vähän jalkaankin. Ei se nyt kovin paljon sattunut, mutta en meinannut millään löytää mukavaa asentoa, vaan pyöriskelin sängyssä varmaan tunnin ennen kuin vihdoin nukahdin Panadolin ja kaurapussin avulla. 

Arvelisin, että kohtu painoi jotain hermoa. Ensin pelotti vähän, että tuleeko kipu supistuksista. Niitä tulee nykyisellään kymmeniä kertoja päivässä, mutta eivät tunnu kipeiltä, mitä nyt vähän ikävältä välillä. Nivusessa tuntuva jomotus oli kuitenkin jatkuvaa, eikä liittynyt supistuksiin mitenkään. Rakenneultrassa muuten lääkäri tarkisti kohdunsuun ultraamalla myös alakautta, kun mainitsin supistuksista. Se oli yli 4 cm, joten lääkäri sanoi, että anna supistaa vaan :) Yleensä ne tulevat tietyissä tilanteissa, kuten lujempaa kävellessä, vessanpöntöllä istuessa (?), yhdynnän aikana ym.

Olen ehkä jossakin vaiheessa kirjoittanut, että emme ole itse tehneet vauvalle vielä mitään hankintoja. No, se ei aivan pidä paikkaansa. Ei TÄYSIN. 

Koska meillä on nimittäin jo vaunut. 

Ostimme ne jo rv 14+3. Aluksi se tuntui kamalalta, koska ajattelin, että jos joku kehtaa ostaa vaunut näin aikaisin, niin sellaisille käy huonosti. Tuntui hupaisalta ja kammottavalta seistä siinä miehen kanssa katselemassa uusia vaunujamme, kun vauva sisälläni oli ehkä vain noin kymmenen sentin mittainen. Aika monta sellaista mahtuisi noihin vaunuihin, ajattelin silloin.

Järkeilimme asian kuitenkin niin, että jos nykyinen vauva ei pääsisi vaunuja käyttämään, niin varmasti meille jossakin vaiheessa kuitenkin tulisi lapsi. Eiväthän vaunut säilytyksestä pilalle mene. Hirvitti joka tapauksessa. 

Kun toimme vaunut kotiin, auto peruutettiin mahdollisimman lähelle varaston ovea, ja sitten ne nostettiin nopeasti sisään, etteivät vain naapurit näe. Aivan kuin olisimme olleet tekemässä jotain rikollista. Sen jälkeen välttelin varastoon menoa. Halusin vain unohtaa koko asian, ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin.

Ainoa syy, miksi ostimme vaunut jo tuolloin, oli se, että tajusimme että Emmaljunga on lopettanut Quadrolift-kantokopan valmistuksen. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että sellainen meille tulee. Lähimmällä jälleenmyyjällämme niitä oli jäljellä tasan yksi, ja vieläpä nätin värisenä, joten oli pakko tarttua tilaisuuteen. Katselin myös käytettyjä, mutta kuosit olivat outoja, ja Quadroliftin peseminenkään ei kuulostanut kovin helpolta. Piti siis saada uusi, ja siksi oli pakko hankkia vaunut ihan liian aikaisin. Itse vaunut ovat siis Emmaljungan City Crossit, kivan harmaat. Nyt olen jo uskaltanut käydä varastossa ihailemassa niitä ihan hyvällä omallatunnolla :)

Onpahan vaunut hankittu. Itse en tykkää ollenkaan siitä, että on hirveä lista kaikkea, mitä on pakko hankkia. Tulen vain ahdistuneeksi, kun pitää pohtia hintoja ja eri vaihtoehtoja.

Moni saattaa ajatella, että on vähän ristiriitaista, että haukun anoppia käytettyjen tavaroiden tyrkyttämisestä raskauden puolivälissä, ja itse ostamme uudet vaunut jo rv 14. Onhan se vähän outoa. Mutta kun halusin sen Quadroliftin. Muussa tapauksessa emme olisi missään nimessä ostaneet vaunuja näin aikaisin. Ne olisivat todennäköisesti edelleenkin hankimatta. Vaikka aluksi tunsin itseni rikolliseksi, niin täytyy myöntää, että olen tyytyväinen, kun saimme juuri ne vaunut, mitä halusimmekin :)