Maailman paras isä

Onneksi isänpäivä on tältä vuodelta ohi. Minulle tuli tosi kurja olo aina kun näin lehdissä tai telkkarissa mainoksia siitä, mitä isälle pitäisi ostaa lahjaksi. Ja lehdissä oli juttuja isistä ja lapsista ja siitä, kuinka mahtavaa se vanhemmuus onkaan. Itselläni on mielestäni oma maailman paras isä, joka on sitä juuri minulle, ja tietysti häntä on mukava juhlia, mutta toivoisin niin kovasti, että miehenikin saisi olla omille lapsilleen se maailman paras isä.

Tutkimukset ja (turha?) toivo

Mieheni kävi kivespussi ultraäänessa, eikä siinä todettu mitään poikkeavaa. Tarkistin verikokeet etukäteen, ja ne olivat myös kunnossa (paitsi testosteroni jota ei ollut vastattu vielä)! Ei siis mitään Y-mikrodeleetioita tms. On helpottunut olo. 

Toisaalta alan taas käydä levottomaksi. Aluksi, kun saimme huonoja uutisia, oli sellainen fiilis että nyt sitten vain odottamaan hoitoja ja ehkä voisin vähän relata tässä välillä, mutta nyt olen taas alkanut toivomaan luomuraskautta, vaikka sen mahdollisuus pitäisi olla häviävän pieni. Ihmisen aivot eivät toimi aina niin loogisesti... 

26.11. on aika lapsettomuuspolille. Jännittää, että minkälaisella aikataululla lapsettomuushoitoja aletaan suunnitella, vai odotammeko ensin uuden spermanäytteen tulosta. Sittenhän se nähdään. Eihän poliaikaan ole enää kuin kaksi ja puoli viikkoa. Noin viikon päästä pitäisi kuukautistenkin alkaa. Kp 23 tänään.

Suru

Mies on töissä päivän, itse menen yöksi. Koko aamupäivä on ollut surullinen olo. Taas tulossa joulu ilman omaa lasta tai edes raskautta. Toissa jouluna odotin malttamattomana, että saisimme aloittaa yrittämisen, ja olin varma, että seuraavana jouluna olen jo raskaana. Viime jouluna surin keskenmennyttä raskautta, mutta olin silti varma, että seuraavana jouluna meillä on jo vauva tai että olisin ainakin raskaana. Nyt itken yksikseni täällä kahdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle ihan liian suuressa kodissamme. En edes uskalla ajatella, kuinka kauan voi vielä kestää, ennen kuin saamme oman vauvan.

Näin viime yönä unta, että tein positiivisen raskaustestin, ja aloin syödä Primaspania. Primaspanit olivat värikkäitä suklaarakeita, joten söin niitä ehkä kourallisen. Aamulla kun heräsin, oli hyvin tyhjä olo.

Voi hyi tätä itsesäälin määrää. Yritänpä tästä ryhdistäytyä, ettei koko sunnuntai mene piloille.

Aika lapsettomuuspoliklinikalle!

Tänään tuli postissa aika lapsettomuuspolille. 26.11. on päivämäärä, eli alle kuukauden kuluttua! Aika on aamupäivällä, joten saa nähdä miten järjestämme työt... Täyttelimme jo yhdessä esitietolomakkeita valmiiksi. Vähän outoa vastata kysymyksiin huostaanotetuista lapsista tai vapausrangaistuksista :) Mutta liittyvät ilmeisesti lapsettomuushoitolakiin jotenkin. Nyt sitten vain odotellaan! Tässä välissä on tietysti vielä yksi raskautumismahdollisuuskin, mutta olisihan se aika erikoista, jos juuri tästä kierrosta tulisin raskaaksi. Ei toki mahdotona, johan tässä on seitsemäs kierto menossa ilman että mitään on tapahtunut... 

Eipä mitään uutta...

Raskautumisyritysrintamalle ei kuulu yhtään mitään uutta. Elän taas näitä mukavia päiviä, jolloin kierron loppuun ei enää tunnu olevan mahdottoman pitkä aika, mutta edelliset kuukautisetkaan eivät enää sureta tai hankaloita arkea. Kp 9 taitaa olla nyt. Toivo ei ole kadonnut mihinkään. Suurin haaveni on saada viettää joulua tietäen että sisälläni kasvaa uusi pieni ihminen. Se olisi maailman paras joululahja.

Ei kovin paha pettymys

Vuoto alkoi pienellä määrällä jo torstai-iltana, yöllä kunnolla. Kivut tulivat vasta töissä iltapäivällä, mutta en ottanut särkylääkettä. Ajattelin, että kärsitään nyt sitten, mutta olo ei mennytkään missään vaiheessa kovin pahaksi. Vietin torstai-illan hyvien ystävien kanssa, ja meillä oli niin mukavaa, että en oikeastaan ehtinyt tuntea pettymystä. 

Perjantaina totesin pariin otteeseen miehelle, että eipä meistä vieläkään tule vanhempia, mutta ei se itkuksi mennyt, kerrankin. Kai olin nyt vihdoinkin onnistunut pitämään ajatukseni oikeasti realistisina: kun ei ollut oireen oiretta, niin tuntuuhan se epätodennäköiseltä, että olisin ollut raskaana. Tai sitten kroppani yllättää minut ensi kerralla, ja kuukautisten poisjäänti onkin ensimmäinen oire. Mistä sen tietää.