Japaniin!

Pari viikkoa sitten saimme TAYS:ista vihdoin kirjeen alkioiden jatkosäilytyksestä. Nyt sitten pitää vain luottaa siihen, että posti tekee tehtävänsä.

Edellinen kuukautiskierto jäi vähän tavanomaista lyhyemmäksi, 27 päivän mittaiseksi. Se alkoi viime viikon torstaina eli 25.4., joten kohta on taas aika alkaa testailla.

Lähdemme ensi viikolla kahden ja puolen viikon lomareissulle Japaniin!!! :D Olen haaveillut  uudesta matkasta siitä saakka, kun olimme edellisellä aika tasan neljä vuotta sitten. Nyt kun poika on tämän ikäinen, niin ajattelimme että on hyvä sauma lähteä, kun en halua raskaana ollessa matkustaa minnekään kauas. Tällä kertaa osaamme jo vähän kieltäkin. Olen tähän mennessä opetellut parisataa kanji-merkkiä, ja molemmat tavuaakkoset. Kiva päästä testaamaan opittua paikan päälle :) Olen ihan fiiliksissä kaikista Japani-jutuista! Olen lukenut historiaa ja kulttuuria ja japanilaisten kirjailijoiden romaaneja ja katsonut yli 20 animesarjaa ja kokkaillut (ainakin yrittänyt) kaikkea japanilaisista keittokirjoista ;)

Saa nähdä, miten meidän 2,5-vuotiaan kanssa sujuu. Poika on lentänyt aikaisemmin yhden meno-paluun, mutta paljon lyhyempi lentomatka kyllä. Sitten aikaero ja pitkä poissaolo kotoa ja tutuista kuvioista. No, yritämme mennä pojan ehdoilla, niin eiköhän se siitä.

Edellistä Japaninmatkaa edelsi ensimmäinen ICSI, peruuntunut tuoresiirto ja kaksi epäonnistunutta PAS:ia. Kesäkuussa ja elokuussa oli sitten PAS:it lääkkeelliseen kiertoon, mutta negat niistäkin. Toivottavasti tämän vuoden kesäkuu olisi onnekkaampi! Yritin tänään muistella fiiliksiä tuolta ajanjaksolta. Elämääni taisi hallita aika paljon sellainen tunteiden vuoristorata: välillä olin toiveikas ja välillä ihan epätoivoinen, kun pelkäsin ettemme saa koskaan lasta. Nyt onkin ihan eri olo. Koko prosessi hoitoineen on muuttunut paljon arkisenmaksi, mikä on ehkä vähän säälikin. Toisaalta ei ole enää aikaa pohtia ja olla samalla tavalla huolissaan. Enkä oikein osaa ajatellakaan, että edes pitäisi olla jostakin huolissaan. Meillähän on jo yksi ihana lapsi! Toinen (ja ehkä kolmaskin) olisi vain bonusta.

Minulla ei oikeastaan ole kovin hyvää käsitystä siitä, miten 4- ja 5-päiväisten alkioiden siirrot ajoitetaan ovulaatioplussan mukaan. Yritin selailla vanhoja tekstejäni kahdesta luomu-PAS:ista, mutta ne alkiot olivat nuorempia, ja siirtoajankohdan kanssa oli kyllä aikamoista säätöä. Eli jos plussa tulee vaikka  maanantaina, niin minä päivänä on siirto???

Kuulumisia rv 27

Oho, onpas aikaa taas kulunut. Saksan matka meni kaikilta muilta osin hyvin, mutta viimeisenä päivänä iski flunssa, joka on ainakin tähän päivään saakka vain pahentunut, joten jäin töistäkin kotiin. Ensin oli vain kurkkukipu, sitten kurkkukipu ja yskä ja nyt lisäksi vielä nuha :( Kuumetta ei onneksi ole ollut, mutta olo on kyllä ihan tarpeeksi huono ilmankin. Nukkuminen on hankalaa yskimisen vuoksi, ja muutenkin alkaa olla vähän vaikeaa löytää mukavaa nukkumisasentoa. Olen parhaani mukaan yrittänyt ajatella, ettei tavallisesta flunssasta ole vauvalle mitään haittaa (kuten ei pitäisikään).

Koko matkan aikana tuli vain pari sellaista tilannetta, jolloin mietin että vauva saisi potkia hieman lisää, jotta tietäisin kaiken olevan kunnossa, mutta muuten poika on ollut tosi aktiivinen :) Päivisin vaellusretkien aikana oli aina rauhallisempaa, kuten nyt yleensäkin liikkuessa, mutta iltaisin ja öisin alkoi aina kova jumppaaminen :) Mietin tosissani että olisin ottanut dopplerin mukaan matkalle, mutta sitten vain jätin sen kylmästi kotiin. Onneksi sitä ei tarvittu.

Tänään on rv 27+1. Tällä hetkellä viikot tuntuvat vaihtuvan hurjaa vauhtia, kun taas alkuraskaudessa ne suorastaan matelivat eteenpäin. Välillä tuntuu siltä, että henkinen valmistautuminen vanhemmuuteen olisi jo ihan hyvällä mallilla, mutta toisaalta melkein päivittäin tulee sellaisia hetkiä, jolloin edelleenkin hämmästelen sitä, että ylipäänsä olen raskaana! Joten se siitä valmistautumisesta...

Tarkastelin vauvaa eilen töissä ultralla. Pää oli alaspäin, kuten potkujen perusteella epäilinkin. En tosin tiedä, missä vaiheessa vauvat yleensä jäävät (toivottavasti) tuohon asentoon? Kyllä kai vatsassa vielä on tilaa kääntyäkin? Vauva on jo sen kokoinen, että omatoiminen ultraaminen alkaa olla vaikeaa, kun koko vauva ei enää mahdukaan ultraruudulle ;) Silloin on paljon hankalampi sanoa, mikä ruuminosa mikäkin on.

Vajaan viikon päästä on aika äitiyspolille. Odotan jo sitä, että joku asiansa osaava taas tarkastelee vauvaa. Ei niin että olisin mistään erityisen huolissani, mutta en tietenkään sano ei ylimääräisille ultrille, varsinkaan kun terveydetilani ei pitäisi mitenkään uhata vauvan hyvinvointia.

Meillä alkaa olla jo aika paljon vauvan tarvikkeita hankittuna. Ensimmäisen hankinnan, eli vaunujen jälkeen (juu, outo järjestys) olemme ostaneet myös turvakaukalon. Vaatteita on jo aika paljon, enimmäkseen kirpparilta. Uusia emme ole itse ostaneet ollenkaan, vaan kaikki uudet vaatteet ovat tulevien isoäitien hankintoja ;) Kirpparilta ostimme myös lähes uudenveroisen leikkimaton, jonka kaikki osat sain hyvin pestyä. Siskontytön vuoksi meiltä löytyy kotoa jo valmiiksi myös mm. syöttötuoli ja potta. Miehen tädiltä saimme lähes käyttämättömän matkasängyn. Siskolta olen saanut rintapumpun, maidonkerääjät, ison pinon harsoja, ylijääneen laatikollisen liivinsuojuksia ym. Miehen kotoa löytyi paljon hyväkuntoisia lakanoita vauvalle.

Mitään kunnon inventaariota en ole tarvikkeista vielä tehnyt, mutta yllättävästi niitä vain on siunaantunut, vaikka emme ole vielä kovin paljon aktiivisesti mitään hankkineetkaan. Äitiyspakkauksen tilasin reilu kaksi viikkoa sitten, joten sitä odottelen jo innokkaasti :) Ensi viikolla ajattelimme käydä Ikeassa, josta on tarkoitus ostaa ainakin pinnasänky, muovisia astioita ja aterimia ym.

Reissuun

Huomenna viimeinen työpäivä ennen viikon lomaa. Lähdemme koko perheeni kanssa Saksaan.  Tuntuukin, että loma tulee tarpeeseen. Päivystäminen sujuu edelleen hyvin, mutta kuukausi pitäisi vielä sitäkin jaksaa. Toki jos en jaksa, niin sitten joku muu saa tehdä minulle varatut vuorot.

Vauvallakin on nyt oma matkavakuutus. Selvittelin asioita muutaman päivän, ja aikaa kului mm. puhelinpalveluissa jonottamiseen :) Mutta onhan se helpottavaa tietää, että kun vauva ainakin periaatteessa on nyt niin iso, että voisi hyvin selvitä syntyessään ennenaikaisesti, niin hoito ei vakuutuksen turvin tulisi älyttömän kalliiksi ulkomailla.

pp2: Gonapeptyl-ongelma ja ratkaisu

Aluksi kiitos vielä monista kannustavista kommenteistanne! Olette ihana tuki näinä jännittävinä aikoina <3

Sitten päivän asiaani, nimittäin Gonapeptyliin. Se tuntuu aina tuottavan ylimääräisiä haasteita elämääni. 

Edellisistä kerroista viisastuneena soitin kotikaupungin apteekkiin heti kun astuin ulos klinikalta tiistaina, ja sanoivat, että tilaavat lääkettä varastoon. No, lääkkeen saatavuus ei ollutkaan ongelma tällä kertaa, mutta kun tänään menin hakemaan ruiskullistani, niin selvisi, että se oli ollut jo yli kaksi vuorokautta huoneenlämmössä! Vaikka Tampereella viimeksi jouduin ostamaan kalliin kylmäsäilytyslaatikon apteekista, jotta sain kuljetettua lääkkeen kotiin. Outoa. 

Farmaseutti soitti lääkkeen valmistajalle, ja kuulemma viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että Gonapeptyl kyllä säilyy hyvin huoneenlämmössä ainakin kuukauden ajan :D Eli se siitä kylmäsäilytyksestä. Juhannuksenakin kauheat järjestelyt, että sain lääkkeen kylmänä mökille... Ihan turhaan silloinkin stressasin. Vähän koomista :) Varsinkin kun lääkkeen hyödystä alkionsiirron yhteydessä ei edes ole mitään kunnon näyttöä.

No, Gonapeptylini odottaa pistämistä ihan tuossa HUONEENLÄMMÖSSÄ tällä kertaa :) Pistän sen huomenna aamulla. Viikonloppu meneekin sitten risteilyllä ja Tukholmassa siskon ja ystävien kanssa, ihan naisten kesken. Jippii! Mikään känniristeily tästä ei toki ole tarkoitus tulla, ainakaan minun osaltani. Mitään muuta kuin alkoholia en kuitenkaan aio itseltäni kieltää, mm. seisovan pöydän graavilohet sun muut ovat tässä vaiheessa ehkä vielä ihan ok ;)

Kotona!

Matka oli todella onnistunut, mutta on silti ihana olla kotona! Kevyempi työnkuva tällä viikolla helpottaa myös selvästi paluuta arkeen. Oli ihanaa saada taas nähdä Vilma <3

Sateisen sään ansiosta puutarhassa on matkamme aikana tapahtunut kaikenlaista. Keräsin tänään istutuslaatikoistani ensimmäisen salaattisadon :) Vaikka tuskailimme talven aikana moneen kertaan rusakoiden tekemiä tuhoja, niin kaikki puut ja pensaat näyttävät kuitenkin selviytyneen talvesta. Jos jokin asia saa arjessa ajatuksiani pois lapsettomuudesta, niin puutarhanhoito. Onneksi mies on samanlainen. Ehdimmekin haaveilla omasta puutarhasta monta vuotta ennen kuin vihdoinkin saimme sen. Näin keväällä voisin kuljeskella tuolla pihalla vaikka kuinka kauan ja vain katsella kaikkea mikä kasvaa.

Toivoisin tietysti, että sisällänikin kasvaisi uusi elämä. Mutta ei kasva. Tänään suru ei silti ole kovin suuri. Soitin iltapäivällä Fertinovaan, ja sain huomiseksi puhelinajan lääkärille. Tarkoituksenani on siis ehdottaa, että seuraava PAS tehtäisiin sittenkin lääkkeelliseen kiertoon. Perustautini kohdalla lääkkeelliseen kiertoon tehtävän alkionsiirron riskit liittyvät lähinnä kohonneeseen laskimotukosriskiin, jonka tosin ei pitäisi olla kovin suuri, ainakaan sen perusteella, mitä olen kollegoiden kanssa jutellut.

Lääkkeellinen kierto tuntuisi silti tällä hetkellä hyvältä vaihtoehdolta, koska haluan päästä taas tositoimiin. Ja kyllähän gynekologit klinikallakin olivat jo tulleet siihen tulokseen, että kun nyt on kaksi PAS:ia tehty luomukiertoon ilman kemiallistakaan raskautta, niin kannattaisi kokeilla jotain uutta. Varsinkin, jos ovulaatiossani kuitenkin on jotain häikkää. Käytän sitten vaikka Klexanea alkuraskaudessa niin kauan kun lääkitys jatkuu, jos tarvis on.

Lapsettomien lauantai

Olen ymmärtänyt, että monilla oli tarkoitus viettää tätä päivää jotenkin erityisesti. Itse olen tyytyväinen, että olen lähes koko päiväksi pystynyt unohtamaan koko lapsettomuuden. Se ei ole ollut kovin vaikeaa, kun huomenna on edessä lento Japaniin :)

Mutta tällaiset teemapäivät ovat hyviä juuri siitä syystä, että niiden avulla voidaan lisätä suuren yleisön tietoutta vähemmän tunnetuista asioista, kuten nyt lapsettomuudesta. Mutta sen sijoittaminen juuri ennen äitienpäivää tuntuu jotenkin ikävältä. 

Äitienpäivästä puheen ollen, niin miksi facebook jo äitienpäivää edeltävällä viikolla täyttyy kaikenlaisista äitiaiheisista postauksista? Ärsyttää. Yksi postaus liittyi siihen, että miten äideille pitää osoittaa rakkautta arjessa pienillä teoilla. Tämän kommentin yhteydessä tosin oli linkki hienoon kuvasarjaan, joka kyllä mielestäni kuvaa selvästi lapsettoman pariskunnan arkea, eikä lapsiperheen. Ihania kuiva, käykäähän katsomassa <3

Selvyyttä asioihin (ja pieni ärsytys)

Soittelin eilen heti aamusta klinikalle Letrozolista. Tuttu hoitaja sanoi heti, että jospa nyt puhuisin lääkärin kanssa, kun hän on tuossa vapaana. Vihdoinkin suoraa kommunikaatiota ;) Selitin lääkärille, että mielestäni on aika hassua ajatella, etten ovuloisi spontaanisti. Lääkäri tarkisti tietoni, ja myönsi, että onhan se ainakin jos edellistä kiertoa katsoo. Mutta olivat kuulemma halunneet "kokeilla jotain", ja kun lääkkeellinen kierto ei ole minulle paras vaihtoehto, niin oli päädytty Letrozoliin. 

Aivan hyvinhän ovulaatiossani voi ollakin jotain pientä häikkää, koska yleensä se tulee aika myöhään, vaikka follikkelit kasvavatkin hyvin. Tästä syystä siis Letrozol. Eikä siinä mitään. Olen valmis tekemään (melkein) mitä tahansa, jotta raskaus alkaisi. Yhden ylimääräisen pillerin popsiminen muutamana päivänä on pikku juttu. Eihän minua se itse lääkkeen syöminen aluksikaan mietityttänyt, vaan syy sen käyttöön. Mutta sain kaipaamani vastauksen ja olen tyytyväinen.

Tai no, en TÄYSIN tyytyväinen. Puhuessani lääkärin kanssa hän sanoi parikin kertaa jotain siihen tyyliin että "nämä asiathan sinä tunnetkin varmaan itse paremmin", mm. kun mietimme mahdollista Klexanen tarvetta raskauden aikana. Murr. En halua kuulla tuollaista, vaikka se ehkä olisikin totta. Monista asioista on helpompi keskustella kun olen itsekin lääkäri, mutta lapsettomuushoidoissa haluan olla potilas enkä lääkäri. Mutta pikku juttuhan tämäkin. Hieman vain ärsytti.

Yllättävän nopeasti päivät taas kuluvat. Nyt jo kp 9! En ajatellut tikuttaa ovista matkalla, mutta tietysti hyödynämme tämänkin kierron. Eihän sitä koskaan tiedä :) Kun olen luomusti raskautunut aikaisemminkin. Vielä on kaikenlaista puuhaa ennen kuin lähdemme sunnuntaina ajamaan Helsinkiin. Olen tämän päivän päivystysvapaalla, ja senhän sopii oikein hyvin.

Laboratoriosähläystä

Odotan innolla matkaa ihan sen itsensä takia, mutta myös siksi, että saan pariksi viikoksi ihan muuta ajateltavaa, kuin yleensä. Olen ajatellut näinä alkukierron päivinä yllättävän vähän lapsettomuutta. 

Eilen olin pitkästä aikaa poliklinikkakontrollissa perustautini vuoksi. Verikokeiden valossa kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini oli hieman matala, 112. Ehkä kuukautiseni ovat olleet Primaspanin takia runsaammaat kuin yleensä. Paljon hyytymiä tuli ainakin tällä kertaa, ja sellaisia "lumpsahduksia" monta kertaa, kun tuntui, että jos en heti pääse vessaan, niin tapahtuu onnettomuus ;)

Anemian vuoksi sovimme lääkärin kanssa, että menen tänään vielä uudestaan verikokeisiin jotta tarkistetaan rautavarastot. Olin aamusta syömättä ja juomatta ja töihin pyöräillessä vatsa kurni. Koska sain tietää uusista labroista vasta eilen, en enää saanut varattua aikaa laboratorioon, vaan otin vuoronumeron ja jäin kiltisti odottamaan. Odotusta kesti noin 45 minuuttia, minkä jälkeen sain kuulla, ettei mitään lähetettä ollutkaan. Sain odottaa näytteenottohuoneen ulkopuolella noin 10 minuuttia, minkä jälkeen minulle kerrottiin, että kokeet määrännyt lääkäri ei ollut tullut vielä töihin, joten näytteitä ei voitaisikaan ottaa.

Olin jo valmiiksi ärsyyntynyt pitkästä odotusajasta, kun tiesin että minua odottaa omalla osastollani paljon työtä. Kun sitten selvisi, että olin odottanut ihan turhaan, meinasin ruveta itkemään, kun olin niin vihainen. Nälkäkin oli. Onneksi en sentään suuttunut laboratoriohenkilökunnalle, eihän se heidän vikansa ollut. Mutta koko työpäivä oli tästä ikävästä sattumuksesta johtuen kiireinen, kun en päässyt aloittamaan töitä ajoissa. Ja huomenna joudun menemään laboratorioon uudestaan...

Elämä jatkuu

Veritestissä hCG oli tasan 1. Eli ei siis mitään epäilyksiä mistään. Vuoto taisi alkaa oikein kunnolla vasta tänään. Taidan laskea eilisen kp ykköseksi. Soitin klinikalle eilen, ja sovimme, että saan postissa kotiin seuraavan siirron hoitokaavion. Toivoin itse, että voitaisiin yrittää vielä luomukiertoon siirtoa. Mutta jos lääkäri katsoo lääkkeellisen kierron parhaaksi vaihtoehdoksi, niin mennään sillä sitten. Käsittääkseni lääkitys aloitetaan heti kierron alussa, vai?

Vielä yksi (lyhyt) työviikko ennen matkaa! Olen päivystysvapaalla sekä maanantaina että perjantaina :) Hienoja asioita on siis luvassa. Minun pitää vain yrittää niellä pettymys siitä, etten ole edellenkään raskaana. Kun vuodenvaihteessa aloimme suunnittelemaan matkaa, olin varma (taas kerran), että toukokuussa olen varmasti jo raskaana. Miten hienoa olisikaan ollut juhlistaa sitä tällä reissulla.

pp5: Epäilyksen aavistus

Ei, en epäile että olisin raskaana, vaan päinvastoin. Piinapäivä nro 5 tänään, eli eihän tässä mitään hätää vielä pitäisi olla, vaikkein mitään tuntemuksia ole, mutta silti. Taas olen alkanut ajattelemaan pessimistisesti. Ei fiilis vielä mitenkään hirveän huono ole. Mutta epäilen, että ihan muutaman päivän sisällä (jos mitään oireita ei tule) tämä tunne vahvistuu. Ja sitten tulee pettymys. 

Tosin keksin pari hyvääkin asiaa, joita epäonnistumisesta seuraisi: Japanissa ei tarvitsisi vahtia syömisiään, ja vappunakin voisin juoda miten paljon huvittaa :) Aina pitää yrittää löytää kolikolta myös toinen puoli.

Mutta vielä näitä ikäviä juttuja. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että kesällä on kahdet häät, yhdet miehen ja toiset minun suvussani. Hirvittää jo, että miten pian niitä vauvauutisia alkaakaan juhlien jälkeen tulemaan. Kyseessä on siis kaksi vielä lapsetonta pariskuntaa. Eikö meille kaikella kohtuudella pitäisi suoda oikeus kertoa ne seuraavat vauvauutiset?!? Suututtaa jo etukäteen. Murr ja höh. 

Kp 8 ja matkasuunnitelmia

Onpas kiva, kun saan taas laskea näitä kiertopäiviä, jotka eivät ala kolmosella tai nelosella tai viitosella :) Vuoto on loppunut ja ylihuomenna ultraan. Osuisipa ovulaatio kohdalleen, että pääsisimme siirtoon asti...

Hoito- ja työstressiä lievittää tällä hetkellä se, että varasimme juuri matkan Japaniin toukokuussa :) Olen aika innoissani!!! Japani on aina tuntunut tosi kiehtovalta maalta, kun kulttuuri on niin erilainen kuin meillä kotona. Mieheni on käynyt maassa joskus opiskeluaikoina, ja on siitä lähtien halunnut sinne uudestaan. Ajattelimme, että nythän meidän pitää matkustaa, kun vielä voimme, kun ei se sitten oikein pienten lasten kanssa onnistu samalla tavalla. 

On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa. Tietysti vaihtaisin matkan koska tahansa raskauteen, ja joku hoito voi jäädä väliin matkan takia, mutta eihän sitä loputtomiin voi sillä tavalla ajatella. Tuntuu, että jo nyt olen luopunut kaikenlaisesta vain siksi, että "mitä jos olen silloin jo raskaana" tai "jos tulee keskenmeno" tai muuta vastaavaa.