pp9: Lisää raskaustestejä

Olen tehnyt aika paljon raskaustestejä, mutta se ei ole mikään yllätys :) Ensimmäiset testit tein siis lauantaina illalla, eli pp4, sitten tein joka aamu samat kaksi testiä (Pregcheck ja Rfsu:n herkkä) tiistaihin saakka. Keskiviikkona vain Rfsu, koska Pc:t loppuivat. Eilen olin ihan haltioissani, kun Rfsu antoi nopeasti oikein selkeän viivan :) Siihen saakka viivat olivat kyllä vahvistuneet, mutta tulivat esiin aika hitaasti, testiajan sisällä kylläkin. Tänään iltapäivällä tein hetken mielijohteesta Pc:n, joita olin ostanut eilen lisää. Siihenkin tuli aika äkkiä hyvä viiva, joka oli vahvistunut kahdessa päivässä paljon.

Tämä ensimmäinen kuva on Rfsu:n herkkä eilen aamulla eli pp8, kun testi oli vielä märkä. Toisessa kuvassa on tänään iltapäivällä tekemäni testi heti tuoreeltaan, tehty parin tunnin pidätyksellä.

Tässä alla olevassa kuvassa on kaikki tekemäni Pc:t, alimpana vanhin eli pp4 ilta, sitten pp5, pp6 ja pp7 aamu ja ylimpänä pp9 iltapäivä, eli tänään. Toinen kuva ei ole niin hyvä, mutta siinä on alimpana pp4 ilta, sitten pp5, pp6, pp7 ja pp9 aamutestit.

Ai eikö niitä testejä ole tämän enempää?!? ;) No, ajattelin kyllä että tämä voisi jo riittää, toisaalta yksi   Pc on vielä jäljellä. Clearblue digitalkin antaisi ehkä jo tuloksen 2-3 vko, mutta en tiedä viitsinkö tuhlata siihen rahojani, kun näkeehän noista halvemmistakin testeistä hyvin, että hcg:n määrä on lisääntynyt.

Jos se mitenkään on vielä tässä vaiheessa mahdollista, niin minulla on oikeasti ollut ihan raskauspahoinvoinnin kaltaista oloa jo maanantaista lähtien joka iltapäivä/ilta, eli pp6 lähtien. Ei todellakaan ollut tällaista pojan raskaudessa. Alavatsaa myös nipistelee ja tuntuu vähän pientä painetta. Ne ovat kyllä tuttuja oireita aiemmasta. On myös janottanut tosi paljon, mutta toisaalta on myös tehnyt mieli tosi suolaista ruokaa. Väsynyt olen myös ollut, mutta en mitenkään poikkeuksellisen väsynyt.

Olen ollut niin innoissani, että olenkin muutamassa päivässä ehtinyt kertoa raskausuutisen jo aika monelle, toki vain sellaisille ihmisille, jotka eivät uutista levitä eteenpäin ;) Olin ensin ajatellut, että pitäisimme sen salaisuutena paljon pidempään. Mutta ei se ole kovin helppoa, varsinkin kun niin moni tietää, että olen ollut alkionsiirrossa. Ennen plussatestejä olo oli tosi epätodellinen, että mitä, voisiko tosiaan olla raskaana, mutta nyt raskaus tuntuukin aika luontevalta asialta, ja ainakin itselläni on hyvä fiilis. Toivotaan, että se olisi hyvä enne!

PAS-ultra ja ovisplussa

Aloitin ovistestailut jo sunnuntaina kp 8. Tiistaina tuli vilkkuva hymynaama, samoin keskiviikkona aamulla. Keskiviikkona oli myös PAS-ultra. Oikealla oli 18 mm:n johtofollikkeli ja limakalvo oli 7,5 mm eli ihan hyvä. Jotenkin oli silti vähän pessimistinen olo, koska vaikka follikkeli oli jo noin iso, niin se ei ole minulla yleensä ole ollut mikään tae siitä, että ovulaatio olisi lähellä. Testasin kuitenkin uudelleen eilen illalla, ja plussahan sieltä tuli! 

Tänään soitin gynen polille, ja siirtoajankohdaksi sovittiin ensi tiistai! Epätodellista, että olemme nyt näin pitkällä, pääsemässä siirtoon asti. Kesäkuussa ovulaatio tuli väärään aikaan ja labrat olivat pielessä, syyskuussa ovis sattui oikeaan aikaan mutta labrat olivat esteenä. Onpa jännittävää! Paitsi että sittenhän se jännitys vasta alkaa, jos alkio tosiaan saadaan siirrettyä ;)

Ultra lähestyy

Löysin eilen työpaikkani, eli sairaalan kirjaston poistokorista yllättäen lapsettomuusaiheisen kirjan. Oikeastaan tätä samaa kirjaa oli siellä ainakin kolme kappaletta! Sujautin yhden laukkuuni, kun nyt ilmaiseksi sai ottaa, eikä ole ennen lukenut yhtään lapsettomuudesta kertovaa kirjaa. 

Kyseessä on Anna-Kaisa Hakkaraisen "Ihmeet tapahtuvat muille". Luinkin sen jo, näin loman alun kunniaksi :) Lukiessani en juuri joutunut hämmästelemään sitä, että miten jollakin toisella voi olla niin samanlaisia ajatuksia kuin minulla itselläni, niin samanlaisia kokemuksia. Jos jotain olen tällä taipaleella oppinut, niin sen etten todellakaan ole tuntemuksineni yksin. Suurin kiitos tietysti blogini lukijoille ja niille blogeille, joita itse luen, sekä tahattomasti lapsettomille ystävilleni. Oli taas kerran helpottavaa lukea, miten joku toinen samalla tavalla kuin minä pelkää ystävien ja tuttavien raskausuutisia ja suree niitä, vaikka kyseessä pitäisi olla iloinen asia. Lapsettomalle se ei läheskään aina ole.

Olin tänään mieheni kanssa katsomassa uutta Star wars-leffaa. Ihan ok se oli, vaikka en nyt mikään erityinen Star wars-fani olekaan. Elokuvan aikana alkoi tuntua pienen pientä pahoinvoinnin tunnetta. Olimme juuri syöneet, joten nälästäkään se ei voinut johtua. Tuntemus jatkuu edelleen, ja mietinkin että voisikohan tämä nyt olla raskauspahoinvointia. Ensimmäisessä raskaudessa se oli kyllä paljon selvempää, mutta mielestäni edelleen erittäin lievää, paria yksittäistä päivää lukuunottmatta. Toisaalta en kyllä muista niin tarkkaan. Katsotaan nyt, saako tämä jatkoa vai ei.

Muuten rinnat ovat edelleen ja ehkä lisääntyvästikin sen oloiset, että kyllä tässä raskaana ollaan. Alavatsan tuntemukset tulevat ja menevät. Välillä tuntuu oikein selvää jomotustakin, mutta nyt olen jo oppinut ettei se tarkoita vuodon alkamista, joten en hermostu liiaksi. Helpotun kuitenkin joka kerran, kun vessassa käydessäni en löydä verta pikkuhousuista. Selällä maatessa alavatsalla näkyy ja erityisesti tuntuu kiinteä kohouma, joka erikoista kyllä välillä tuntuu selvästi oikealla puolella ja välillä enemmän keskellä (ja myös silloin, kun rakko on tyhjä). Oletan, että se on se oikea munasarja edelleen.

Ultraan on vain kolme yötä. Tuntuu uskomattomalta, että kohdustani voisi löytyä sikiö ja sen pumppaava sydän. Tänään taitaa olla rv 6+5. Vaikka yllä oleva tuntuu utopistiselta, niin olen silti aika positiivisella mielellä. Vähän ristiriitaista, mutta olo on yksinkertaisesti toiveikas. Että miksikäs tästä ei voisi tulla jotain oikein hyvää. En halua miettiä niitä tunteita, joita joudun käymään läpi sitten jos ultrassa saammekin huonoja uutisia. Otetaan ne murheet sitten.

Mietin miehen kanssa tänään, että tämä raskaus on itse asiassa jo hyvin lähellä sitä vaihetta, jolloin ensimmäinen raskaus meni pieleen. Kuollut pieni vastasi kooltaan rv 7+4 muistaakseni. Jos siis nyt olisi kaikki kuten pitääkin, niin tuo rajapyykki tulisi vastaan hyvin pian. Jännä ajatus.

Ollaan vaan ja odotellaan

Lupasinko, että en enää panikoisi? No, se lupaus on todellakin pitänyt! Hyvä minä! Siitä saan kiittää työssäkäyntiä, ja kyllä myös omaa gyneämme, joka oli kovin vakuuttava silloin viime perjantaina.

Raskaus tuntuu edelleen ihan utopistiselta asialta. Mielestäni voin todella hyvin. Alavatsalla tuntuu edelleen kaikenlaista hieman vaihtelevasti. Rinnat ovat kiinteytyneet, ja nännit edelleen arat. Pahoinvoinnista ei ole tietoakaan. Ruokahalu on kyllä jollakin lailla kasvanut, sen jälkeen kun hyperstimulaatioon liittyvä pahoinvointi helpotti. Työpaikkaruokalakin, josta ei todellakaan saa aina hyvää ruokaa, on tuntunut kuin parhaalta gourmetravintolalta. Jopa sairaalan nakkikastike, jota inhoan, maistui tässä yhtenä päivänä TODELLA hyvältä. Aamuisin olen tehnyt sitruunatuoremehusta ja yrttisuolasta "shotteja". Toimivat aikoinaan muuten hyvin, jos oli paha krapula ;) Kaikki suolainen on tosi hyvää, esim. sillit, erilaiset suolaiset maustesekoitukset, soijakastike ja suosikkini, 10 % suolaa sisältävä chilitahna. Sitä voisin lusikoida vaikka kuinka paljon!

Kaikista ilmeisin "raskausoire" tuppaa usein unohtumaan. Se on tietysti se kuukautisten puuttuminen. Lugesteronin lopettamisesta on nyt jo viikko, joten vuodon alkamisesta ei enää taida olla välitöntä pelkoa. Toisaalta ultrassakin on kyllä näkynyt munasarjoissa useita suuria keltarauhasia, joten ehkä tässä olisi pärjätty myös kokonaan ilman Lugesteroneja :)

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen joululomaa. Lomaa itsessään en kyllä ole mitenkään erityisesti tajunnut odottaa, se kun on jäänyt monen muun asian jalkoihin. Ja tiistai vain lähenee lähestymistään... Joko hyvin onnellinen tai hyvin onneton päivä. Tällä hetkellä fiilis on enemmän plussan puolella. En tiedä, tarkoittaako se mitään. Tuntuu vain hyvältä, tänään ainakin.

Raskaana, ilmeisesti

Täällä vain ollaan ja eletään. Ei yhtään paniikkifiiliksiä. Olenhan raskaana. En tosin vielä oikein usko sitä. Eihän kukaan ole nähnyt vielä edes kunnollista alkiota saati sydämen sykettä. Mielessä käy usein se ultraruudulta näkynyt musta pläntti ja gynen sanat "Voi Keksi (nimi tietysti muutettu) täällähän on kaikki kuten pitääkin!". Muistan naputelleeni nolostuneena etusormella pritsiä enkä oikein tiennyt mihin päin olisin katsonut. Häpeä. Gyne näytti mitä ruudulla näkyi, ja kysyi myös leikillään, että kyllä kai minä olen gynen kurssin käynyt. No, onhan siitä muutama vuosi aikaa.

Perjantaina, aika monen ultra-anturin tyrkittyä kohtua ja munasarjoja, tuntui alakerrassa kaikenlaista hassua. Sellainen paineen tunne siellä kuitenkin edelleen on, kuin jotain todella tapahtuisi.  Joka kerta vessareissulla silmäni ovat virittyneet näkemään punaista ja ruskeaa. Ei mitään, ainakaan vielä.

Uskaltauduin tänään ensimmäistä kertaa treenaamaan hieman kävelyä kummemmin. Uin rauhallisesti noin tunnin ajan. Kyllä oikea, edelleen iso munasarja koko ajan tuntui, mutta ei mitään kipuja kuitenkaan. Uimisen loppupuolella nännejä alkoi särkeä oikein kovaa (!). Näin ei ole koskaan ennen käynyt vaikka kuinka olisin ollut kylmässä vedessä, joten ehkä se liittyy jotenkin raskauteen?

Ai niin, saimme tiedon lopuista alkioista pari päivää sitten (kestipä kauan). Vain yksi niistä kahdeksasta jatkoviljelyyn menneestä päätyi lopulta pakkaseen, eli sieltä löytyy yksi nelipäiväinen ja yksi viisipäiväinen. Ovat kaiketi hyvänlaatuisia, joten en oikeastaan ole pettynyt pieneen määrään. 

Laitan vielä ihan oman postauksensa alkioista, muuten tästä tekstistä tulee hyvin pitkä :)

Alkio kyydissä!

Tampereelta palattu ja mieli on hyvä :) Kolmestatoista munasolusta 12 oli ollut kypsiä, ja niistä 10 hedelmöittyi, mikä on hyvä prosentti varsinkin edelliseen hoitoon verrattuna. 

Tänään siirrettiin "oikein hyvä" nelipäiväinen alkio. Juuri ennen siirtoa biologi huomasi, että alkio oli vielä aamustakin jatkanut kehitystään, ja oli nyt jonkinlainen "preblastokysti". Pakkaseen oli tänään jo laittettu toinen hyvännäköinen nelipäiväinen alkio. Loppuja kahdeksaa alkiota jatkoviljellään vielä, ja niistä toivottavasti osa päätyy pakkaseen.

Olen tosi helpottunut. Kyllä meidän soluista jotain saatiin aikaiseksi :) Tuoresiirto ja ainakin yksi PAS-mahdollisuus. Ja TAYS:issa oli taas mukava käydä. Lopputuloksesta huolimatta olen tosi tyytyväinen saamaamme palveluun.

Gonapeptylin pistän sunnuntaina, kun alkio on kuuden päivän ikäinen. Lugesteron tietysti jatkuu, ja tänään aloitan uudelleen Primaspanin ja kortisoniannos nousee viiden päivän ajaksi 30 mg:aan vrk:ssa, sitten lasken sen 10 mg:aan kuten aiempien siirtojen yhteydessä. 

Testipäivä on kahden viikon päästä, eli perjantaina 4.12. Olisiko tämä nyt SE alkio??? Parin viikon päästä tulee myös postissa tieto loppujen alkioiden kohtalosta. Olisin tosi tyytyväinen, jos pakkaseen päätyisi vielä yksi tai kaksi pikkuista :)

Tosi jännä päivä huomenna

Iiik. Onneksi tänään oli paljon tekemistä töissä ja sen jälkeen heti koko illan kestänyt koulutus, etten ole ehtinyt ajatella huomista juurikaan. Paitsi että puhelin ei oikein toiminut kuten halusin ja sain ostettua junalipun Tampereelle vasta äsken. Alkoi olla juna jo aika täynnä, huomenna kun on perjantai.

Tampereelta ei ole kuulunut soittoa, eli huomiseksi pitäisi löytyä siirrettävä alkio. Se on jotenkin aika hämmentävää. Kun olen alitajuisesti pelännyt katastrofipuhelua koko viikon. Toisaalta ikioptimistinen puoleni on antanut minun pysyä suht rauhallisena, koska kyllä tämä hyvin menee, eikös vain? Saisimmeko ehkä jotain alkioita pakkaseenkin??? Ja että on mahdollista, että tulen tästä siirrosta raskaaksi. RASKAAKSI. Oho.

Välillä ajatukseni ovat harhailleet TAYS:in laboratorioon ja olen kuvitellut mielessäni, miltä alkiomme näyttävät. Onkohan niitä monta? Ovatko nätin näköisiä? Tuleeko niistä koskaan mitään?

Eilen illalla puhelin soi tuntemattomasta numerosta, ensimmäisen kerran tällä viikolla. Välitön reaktioni oli, että nyt joku soittaa ja kertoo että kaikki alkiot ovat kuolleet tai jotain muuta kamalaa. Ajankohta huomioiden siis kuitenkin väärää hälytys :) Huolestuin silti heti uudestaan, kun vastasin puhelimeen, ja siellä olikin meidän oma gyne. Että onko hän jostakin kumman syystä saanut tietää, että koko homma meni päin persettä. No ei sentään. Gyne oli töissä koska päivysti, ja halusi vain soittaa ja kysyä miten maanantaina meni. Juttelimme hetken ja jälkeenpäin oli tosi kiva olo. Onpa ihana gyne meillä.

Toinen ultra

No niin, kaikki on (melkein) valmista punktioon! 

Ultrassa oli tänään (eli perjantaina, postauksen kirjoitin lauantain puolella) seuraava tilanne: kohdun limakalvo 10 mm, oikealla follikkeleita noin 15 kpl ja vasemmalla noin 8 kpl. Näistä toki osa pieniä, joissa ei todennäköisesti ole munasolua ollenkaan, tai sitten epäkypsiä. Suurin follikkeli on oikealla, ja se oli jo 19 mm:n läpimittainen. 

Pistin tänään viimeisen Gonal-F:n, mutta Orgalutrania pistän vielä yhden huomenna aamulla. Se on sellainen varmistelupiikki, ettei tuo suurin follikkelin vain poksahda ennen aikojaan. Huomenna illalla klo 23 olisi Pregnylin vuoro, ja maanantaina klo 9.15 meidän pitää olla Tampereella. Itse punktio voi olla parikin tuntia myöhemmin, koska juuri tuona päivänä taisi poliklinikalle tulla seitsemän muuta pariskuntaa meidän lisäksemme. Jos kaikki menee hyvin, niin alkionsiirto olisi perjantaina, ja kaikki alkiot yritettäisiin todennäköisesti viljellä viisipäiväisiksi.

Mikään muu ei oikeastaan jännitä, paitsi hoidon lopputulos. Tuleeko alkiota, ja jos tulee niin millaisia? Minulla on mielessä sellainen kauhuskenaario, että kaikki hedelmöittyneet alkiot lopettavat jakautumisen parin päivän päästä. Jos edes tuoresiirtoon päästäisiin, ja ehkä pari pakkaseen. Silloin olisin jo ihan tyytyväinen. 

Tiedän kyllä, miksi minulla on tällainen pelko. Kun Fertinovassa alkiot olivat korkeintaan kolmen päivän ikäisiä, niin en ole saanut todeta, että alkiomme todella pystyvät jatkamaan kehitystään pidemmälle. Kyllähän tietysti tiedämme, että minun ja mieheni soluista voi kehittyä isompikin alkio, mutta kun prosessi tapahtuu laboratoriossa ja kaikki on luonnottomasti "näkyvillä", niin sitä on vaikea olla ajattelematta, että mitä jos kaikki meneekin pieleen. Varsinkin kun jo yksi hoito on tehty ilman toivottua lopputulosta...

Katselin pitkästä aikaa vau.fi:n raskauskuvia. Onpa siitä kauan, kun tujottelin noita samoja kuvia silmä kovana ja odotin, että raskauteni etenisi pidemmälle ja vatsakin ehkä alkaisi pikku hiljaa näkyä. Keskenmenosta on nyt jo yli kaksi vuotta. Edelleenkin, jos mietin sitä, niin saattaa tulla tosi surullinen olo. Ehkä surun kuitenkin tekee enemmän se, että muistan sen raastavan surun keskenmenon jälkeen, kuin se että varsinaisesti enää surisin. Muisto tekee kuitenkin edelleen kipeää.

Yllä olevan perusteella voisi olettaa, että olen jotenkin epätoivoisessa mielentilassa. No en ole. En nyt varsinaisesti toiveikaskaan, mutta innoissani kyllä. En oikein uskalla toivoa mitään. Tai en ainakaan niin pitkälle, että tuoresiirrosta alkaisi raskaus. Näin alkajaisiksi toivon, että tästä saataisiin aikaiseksi muutama keskinkertaista parempi alkio. Sen jälkeen voin sitten alkaa toivoa muita juttuja.

Gynen polilta sain sellaisen ohjeen, että pitää juoda vähintää 2-3 litraa päivässä. Ei sillä kai hyperstimulaatiota voi estää? Koska eihän tässä nyt vielä ainakaan ole hyperstimulaatio kyseessä. Vaikka follikkeleita on kohtuullisen paljon, niin vatsaontelossa ei ainakaan ollut yhtään nestettä, eli siinä mielessä näytti hyvältä. Olen kuitenkin kuuliaisesti yrittänyt noudattaa tuota ohjetta runsaasta juomisesta. Vedän vielä pari kupillista teetä ennen nukkumaanmenoa, niin eiköhän se ole siinä. Teellä ei onneksi ole minuun minkäänlaista piristävää vaikutusta :)

Yksi asia vielä. Olen tosiaankin alkanut miettiä, että mikä ihmeen paikka tuo Tampereen Fertinova oikein on. Kysyin gyneltämme, että miksi ihmeessä ensimmäisen hoidon alkiot pakastettiin kaikki jo kahden päivän ikäisinä. Gyne vastasi, että Fertinovassa tehdään sillä tavalla. Äänensävy paljasti, että hänen mielestään käytäntö on ihan outo. Ja ymmärtäähän sen, että kun noin nuoria alkioita siirretään, niin osa siirroista on ihan turhia, koska jos alkio aikoo lopettaa jakautumisen laboratoriossa, niin ei se varmaan kohdussakaan sitä jatka. Pidemmällä viljelyllä voidaan siten välttää turhat siirrot.

Kp 10

Olen kyllä hengissä mutta tarkoituksellisesti pitänyt hieman etäisyyttä blogimaailmaan :) Vaikka aina jaksan jauhaa, etten pidä hoitotauoista, niin on tämä vaan aika mukavaa silti. Vain elää ilman että täytyy laskea ja pistää itseään ja liimailla laastareita eikä tarvitse koko ajan miettiä lapsettomuutta.

Odotan edelleen kirjettä sekä gynekologian poliklinikalta että Fertinovasta. Kestääkö tosiaan näin kauan, että joku lääkäri ehtii katsoa paperimme siellä klinikalla läpi? Onneksi ei ole mikään kiire. Toivon vain ettei asiamme ole kokonaan unohtunut, koska en haluaisi enää joutua soittamaan klinikalle erikseen ja pyytää niitä papereita. Gynekologian poliklinikalta taas kuulemma tulee aika sitten kun lokakuun vastaanottoajat avataan. Eikö nyt senkin aika jo olisi???

Mutta kylläpä elämä onkin mukavaa tällä hetkellä. Tai ei ole mitään valittamista. Syksy on kotoinen vuodenaika. Töissä olen vihdoinkin alkanut suuntautua tulevalle erikoisalan erikoisalalleni, ja se tuntuu oikein kivalta. Vauvaa yritämme toki tässäkin kierrossa, kun eihän sitä koskaan tiedä, mitä kummia asioita voi tapahtua silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tällaista tänne kuuluu tällä hetkellä :)

pp14: Veritestin tulos

Lopullinen varmistus sille, etten ole raskaana: S-hCG oli <3. Se siitä sitten. Mutta ihmeellistä, miten olenkaan ollut tänään hyvällä tuulella! Kumma juttu. Muut asiat sentään tuntuvat luistavan, lastenhankintaa lukuunottamatta.

Klinikalle soittaminen oli kuitenkin vähän vaikeaa. En ollut ajatellut, että meidän ja klinikan tiet eroaisivat näin: että alkiot on käytetty loppuun ja siirrymme julkiselle puolelle, koska raskautta ei ole vielä saatu aikaiseksi. Kurkkua hieman kuristi, mutta onneksi ei tullut mitään itkukohtausta puhelimessa. Ei se kaukana ollut. Hoitajan mukaan lääkäri käy vielä läpi paperimme ja saamme ne sitten kotiin, seuraavaan hoitopaikkaan toimitettavaksi. Kiitin kovasti hoidosta, eihän meillä mitään suurempaa valittamista ole ollut. Vähän haikea fiilis.

Nyt on sitten taas edessä pakollinen tauko hoidoissa. Ihan kiva olla ilman lääkkeitä taas jonkun aikaa, mutta muuta positiivista en kyllä hoitotauossa näe. 

Mielenkiintoista nähdä, miten hommat sujuvat toisessa hoitopaikassa, mahdolliset erilaiset hoitokäytännöt jne. Meneeköhän punktio yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla? Paljonko munasoluja saadaan, ja miten ne hedelmöittyvät? Pääsenkö tällä kertaa tuoresiirtoon? En malttaisi odottaa, jännittää :) Suurimmaksi osaksi jännitys on positiivista. Koko tämä tuohu on mielestäni tosi mielenkiintoista, sen lisäksi että sen tarkoituksena on saattaa minut raskaaksi :) 

Olen todella kiitollinen siitä, että olen jaksanut ensimmäisen hoidon näin hyvin, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tästä on hyvä jatkaa.

4. PAS

Ensin kiitos kaikille, jotka kommentoitte edellistä postaustani. Ihanaa, kun olette mukana kannustamassa <3

Aikaisemmilla kerroilla minulla ei ole ollut näin hyvää fiilistä siirron jälkeen, vaan oikeastaan heti siirtopäivänä on jo tullut epäilys, että mitähän tästäkin tulee. Nyt ei sellaista tunnetta ole. Toisaalta pelottaa, että lataan tähän siirtoon liikaa odotuksia ja sitten petyn pahasti.

Mutta kerron nyt vielä itse siirrosta. Vaikka sanoin, että fiilikset ovat hyvät, niin itse siirtotapahtuma oli ikävin tähän mennessä. Lääkärinä oli klinikan kolmas gyne, jota en ollut vielä tavannut. Ei ollut aivan samalla tavalla sydämellinen kuin nämä kaksi muuta, ja jotenkin epävarmempi koko toimenpiteessä. Katetrinlaitossakin oli pientä ongelmaa, jota ei aiemmin ole ollut. Biologi oli tällä kertaa mukana toimenpidehuoneessa, otti alkion lämpökaapista ja veti sen siirtokateteriin (muut lääkärit ovat tehneet sen itse). 

Alkiota siirrettäessä gynen lisäksi myös biologi ja hoitaja (molemmat tosi sympaattisia) vahtasivat ultraääniruutua silmä kovana, kuin pelkäisivät että jotain menee mönkään. Ilmeisesti kaikki kuitenkin sujui hyvin. Jälkivuotoakaan ei tullut oikeastaan yhtään. Mutta reagoinpahan vain pieniin eroavaisuuksiin kollegojen käytännöissä. Se, mikä sitten hieman ärsytti, oli se, että siirron jälkeen gyne sanoi vain että lääkitykset saman kaavan mukaan kuin ennen ja heippa. Sain melkeinpä juosta perään, että voidaanko vielä jutella vastaanottohuoneessa. Tarvitsinhan reseptin Gonapeptyliin, lähetteen verikokeeseen ym.

Ei tämä silti päivää pilannut. Mutta mielestäni tässä on niin tärkeistä asioista kyse, että voisihan siirron jälkeen käyttää aikaa muutaman minuutin lääkitysten läpikäyntiin...

Kohdun limakalvo oli muuten 10.8 mm, ainakin minulle tosi hyvä arvo! Siirretty alkio oli 10-soluinen, eilen se oli ehtinyt jo 5-soluiseksi joten jakautui siis sen jälkeen oikein symmetrisesti :)

Toisesta alkiosta en kysellyt sen tarkemmin, mutta se jäi edelleen tarkkailuun ja biologi soittaa huomenna sen kohtalosta.

Ei kun piinailemaan! :D

Kesäloma

Hävettää tulla tänne kertomaan, että olen lapsettomuuden ja kaiken muunkin suhteen edelleen hyvällä tuulella, kun moni kanssabloggaaja voi todella huonosti. Mutta näin se vain on. Olen nauttinut kesälomasta vaikka kuinka paljon, ja sitä on edelleen yli kaksi viikkoa jäljellä. Raskaana en taida olla, vaan odottelen vuotoa :) Taisin joskus aiemmin laskea, että kuukautiset saattaisivat alkaa sunnuntaina. Tänään on kp 29 eli se olisi sitten kp 31. Pikkaisen jo odotan seuraavaa PAS:ia :)

Yksi parhaista ystävistäni kertoi muutama päivä sitten, että hän ja hänen miehensä yrittävät lasta. Ilahduin tästä kovasti, osittain siksi että ystävä osoitti luottamustaan, mutta myös siksi, etten tuntenut minkäänlaisia katkeria tunteita, vaan pystyin sydämestäni toivottamaan onnea yritykseen. Olen tyytyväinen myös siksi, että nyt osaan varautua raskausuutisiin, eivätkä ne tule ihan puskista sitten kun tulevat. Vauvaa on kaiketi tehty jo muutaman kuukauden ajan. En todellakaan toivoisi, että he joutuisivat kokemaan samat vaikeudet lastenhankinnassa kuin me...

Lopuksi haluan toivottaa jaksamista blogituttavilleni, joilla on lapsettomuuden vuoksi tällä hetkellä vaikeaa. Ajattelen teitä usein <3