Soittelin eilen heti aamusta klinikalle Letrozolista. Tuttu hoitaja sanoi heti, että jospa nyt puhuisin lääkärin kanssa, kun hän on tuossa vapaana. Vihdoinkin suoraa kommunikaatiota ;) Selitin lääkärille, että mielestäni on aika hassua ajatella, etten ovuloisi spontaanisti. Lääkäri tarkisti tietoni, ja myönsi, että onhan se ainakin jos edellistä kiertoa katsoo. Mutta olivat kuulemma halunneet "kokeilla jotain", ja kun lääkkeellinen kierto ei ole minulle paras vaihtoehto, niin oli päädytty Letrozoliin.
Aivan hyvinhän ovulaatiossani voi ollakin jotain pientä häikkää, koska yleensä se tulee aika myöhään, vaikka follikkelit kasvavatkin hyvin. Tästä syystä siis Letrozol. Eikä siinä mitään. Olen valmis tekemään (melkein) mitä tahansa, jotta raskaus alkaisi. Yhden ylimääräisen pillerin popsiminen muutamana päivänä on pikku juttu. Eihän minua se itse lääkkeen syöminen aluksikaan mietityttänyt, vaan syy sen käyttöön. Mutta sain kaipaamani vastauksen ja olen tyytyväinen.
Tai no, en TÄYSIN tyytyväinen. Puhuessani lääkärin kanssa hän sanoi parikin kertaa jotain siihen tyyliin että "nämä asiathan sinä tunnetkin varmaan itse paremmin", mm. kun mietimme mahdollista Klexanen tarvetta raskauden aikana. Murr. En halua kuulla tuollaista, vaikka se ehkä olisikin totta. Monista asioista on helpompi keskustella kun olen itsekin lääkäri, mutta lapsettomuushoidoissa haluan olla potilas enkä lääkäri. Mutta pikku juttuhan tämäkin. Hieman vain ärsytti.
Yllättävän nopeasti päivät taas kuluvat. Nyt jo kp 9! En ajatellut tikuttaa ovista matkalla, mutta tietysti hyödynämme tämänkin kierron. Eihän sitä koskaan tiedä :) Kun olen luomusti raskautunut aikaisemminkin. Vielä on kaikenlaista puuhaa ennen kuin lähdemme sunnuntaina ajamaan Helsinkiin. Olen tämän päivän päivystysvapaalla, ja senhän sopii oikein hyvin.