Laiska bloggaaja

En tiedä kuinka monta kertaa olen ajatellut, että nyt kirjoitan blogia, mutta jotain muuta on sitten aina ilmaantunut ja kirjoittaminen jäänyt. Siitä on jo kuukausi, kun viimeksi kirjoitin. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, niin että välillä raskaus on jäänyt täysin sivuosaan ja melkein unohduksiin. 

Töissä (ja vapaa-aikanakin) tuntuu, että koronavirus määrittää melko paljon kaikkea sitä, mitä teemme tai emme tee. Työpaikallani sairaalassa kaikki ovat jatkuvasti varpaillaan, ja odottavat seuraavia määräyksiä/suosituksia/rajoituksia liittyen sairaalan toimintaan. Ei voi oikein mennä kuin päivä kerrallaan, koska koko ajan pitää olla valmiina siihen, että kiireetöntä toimintaa siirretään eteenpäin, jotta akuutit asiat saadaan hoidettua. 

Poikkeustila tuo omat haasteensa. Onneksi pojan päiväkoti on ollut vielä auki normaalisti, koska meitä molempia tarvitaan töissä, eikä työnkuva oikein taivu etätöiksi. Tämän viikon aikana poika ja yksi tai kaksi muuta edelleen päivähoidossa olevaa lasta ryhmässä kyllä taitavat siirtyä johonkin muuhun ryhmään. Luojan kiitos perheemme ei käytännössä harrasta säännöllisesti mitään kodin ulkopuolella lukuunottamatta ihan normaalia ulkoilua! Eli arjessa tätä poikkeustilaa ei siinä mielessä huomaa. Sukulaisten tapaaminen on kyllä saanut jäädä. Käytännössä liikumme kotoa vain työpaikalle ja päiväkotiin, ja tietysti ruokakauppaan tarpeen vaatiessa. Ja toki ajatukset pyörivät jatkuvasti epidemiatilanteessa. Töissä ei lounaalla tai kahvihuoneessa puhuta oikeastaan mistään muusta.

Viime viikon perjantaina työpäivän päätteeksi vilkaisin pitkästä aikaa vauvaa ultraäänellä. Tuli sellainen olo, että nyt minun pitää saada jotain muuta ajateltavaa, kuin koronavirus :) Viime viikkoina en ole oikein jaksanut tai ehtinytkään nauttia raskaudesta. Siellä vauva potkiskeli oikein hyvävointisen näköisenä. Olisin voinut katsella pientä vaikka kuinka kauan <3

Jalkoväliä vilkaisin myös, eikä siellä  näkynyt yhtään mitään ylimääräistä :) Veikkaukseni on siis, että meille olisi tulossa tyttö <3 Joskus 14+ viikolla taisin viimeksi katsoa ultralla, eikä haarovälissä silloinkaan mitään näkynyt. Pojasta meillä on säästössä omatoimisen ultran yhteydessä napattu kuva viikolta 18+2, jossa näkyy todella selvästi kivekset :) Rakenneultra on juuri ennen pääsiäistä torstaina 9.4. Ei sukupuolella ole meille mitään väliä, mutta haluamme silti kuulla veikkauksen. Tähän asti minulla ei ole ollut mitään poika- tai tyttöoloa, mutta toisen pojan saaminen on tuntunut luontevammalta. Täytyy myöntää, että kun olen nyt itse tullut siihen päätelmään, että vauva on tyttö, niin väkisinkin sen heti ohjaa ajatuksia ja mielikuvia lapsesta. Jos se olisikin kuitenkin poika, niin voisi olla vähän että mitä, senhän piti olla tyttö :D 

Potkuja tunnen vielä kovin epäsäännöllisesti, joinakin päivinä en huomaa niitä vielä ollenkaan, mutta toisina päivinä saattaa tuntua jotain kerran tai pari. En ole ollut juuri lainkaan huolissani raskauteen liittyvistä asioita, enemmänkin tosi rauhallinen, mutta kuten jo aiemmin sanoin niin on ollut niin paljon muuta ajateltavaa, etten välillä ole oikein edes muistanut, että olen raskaana. Se tuntuu mielestäni vähän haaskaukseltakin, kun haluaisin myös nauttia raskaana olemisesta. Ja kohtahan on jo puoliväli! Ihan uskomatonta!

Kävin toisessa neuvolassa 12.3., jolloin oli rv 16+0. SLE-labroissa olin käynyt jo 1-2 viikkoa ennen, ja Hb oli silloin vain 93 (muut kokeet olivat kunnossa, joten päädyimme siihen että anemia on ihan vain raskauteen liittyvää). Olin edeltävinä viikkoina huomannutkin, että sydän alkoi tykyttämään tosi herkästi vaikka vähänkin reippaammin kävellessä tai kotona portaita noustessa. Mitenkään väsynyt en yleisesti ottaen ole ollut, mutta rasituksensieto siis ollut aika huono. Olin jo ehtinyt päätyä siihen lopputulemaan, että minun on heti ruvettava kohottamaan kestävyyskuntoani, ja 10 000 askelta päivässä on ollut tavoitteenani siitä lähtien (vaikka ei kuntoni ehkä kuitenkaan ihan niin huono ole, kuin miltä se on matalan Hb:n vuoksi vaikuttanut). Se on onnistunutkin melko hyvin. Rautalääkityksen aloitettuani Hb oli myös noussut 99:ään, ja olen jaksanut liikkua vähän paremmin.

Tässä toisen neuvolakäynnin strategiset tiedot: 

raskausviikot: 16+0 (9+0)
paino (muutos): + 2,7 kg ( - g/vko), kokonaispainonnousu 2,7 kg
RR: 116/67 (102/77)
U-prot: -/-
U-gluk: neg.
Hb: 93 (106)
Vauvan syke: 145 (-)
SF-mitta: - cm (- cm)

Melkein heti perään 20.3. oli myös lääkärineuvola. Siellä puhuimme lähinnä Hb:sta ja koronaviruksesta :D No, lääkäri teki myös lähetteen äitiyspolille seurantaan SLE:n vuoksi. Rakenneultra on kyllä jo varattu äitiyspolin lääkärille, mutta ehkä ne haluavat myös erillisen lähetteen neuvolasta.

Mitäs muuta sitten? Ai niin, neuvolatädin mielestä minun ei tässä raskaudessa tarvitse mennä lainkaan sokerirasitukseen, hurraa!

Ensimmäinen neuvolakäynti ja muita kuulumisia

Aika on loppujen lopuksi kulunutkin melko nopeasti. Torstaina alkoi jo kymmenes raskausviikko, eli tänään on rv 9+2. Kohta alkiota saa jo kutsua sikiöksi.

Tämän viikon alkupuolella huomasin, että pahoinvointi helpotti selvästi, ja olo on ollut tosi tosi paljon pirteämpi. Ihanaa! Olin jo aika epätoivoinen, kun oli vain jatkuvasti tosi huono olo ja hirveä väsy, eikä viikonloppuisinkaan olisi jaksanut tehdä juuri muuta kuin maata sohvalla (puhumattakaan siitä että töitäkin on ollut kahtena edeltävänä lauantaina). Väsymystä on edelleen, mutta se ei ole samalla tavalla kokonaisvaltaista. Rinnat ovat isot ja arat. Alavatsalla kohtu tuntuu jo aivan selvästi. Pahoinvoinnin helpottamisen myötä pahin alkuraskauden turvotuskin on helpottanut.

Oireiden vähenemisestä en ole lainkaan huolissani, koska viimeksi eilen vilkaisin töissä pikkutyyppiä ultralla. Vatsan päältä näkyy oikein hyvin, on näkynyt varhaisultrasta saakka. Siellä se kasvaa, ja tuntuu että joka kerta se näyttää vähän enemmän vauvalta. Liikkuukin vilkkaasti ja heiluttelee käsiä ja jalkoja. Pieniä sormiakin jo hieman erottaa <3

Torstaina olin ensimmäinen neuvolakäynti. Puhuimme paljon kaikenlaista ja kätilö päivitti taustatiedot, sain muutaman esitteen ja varasimme seuraavan käynnin, samoin kuin ensimmäisen lääkärineuvolan. Hb oli harmikseni vain 106, enkä ole varma onko se vain raskaudesta johtuvaa vai ehkä SLE:stä. No, ensi viikolla käyn tarkemmissa SLE-verikokeissa, niin sitten selviää enemmän. Sitä seuraavalla viikolla käyn seulontaverikokeissa NT-ultraa varten, niitä kun ei mielellään oteta ennen rv 10+0 (eikä rv 10+6 jälkeen). 

Pojan raskaudessa tein aina neuvolakäynneistä tänne blogiin omat postaukset ja tärkeät tiedot löytyivät taulukkomuodossa. Ensimmäisestä käynnistä ei toki vielä ole niin paljon raportoitavaa (sulkuihin tulee edellisen neuvolakäynnin tiedot):

raskausviikot: 9+0 ( - )
paino (muutos): - kg ( - g/vko), kokonaispainonnousu - kg
RR: 102/77 (-/-)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 106 (-)
Vauvan syke: - (-)
SF-mitta: - cm (- cm)

NT-ultraan saimme ajan 12.2. Silloin on rv 11+6. Onpa jännittävää...! Luottavaisin mielin olen ainakin tällä hetkellä, että eiköhän sielläkin aikanaan ole kaikki kunnossa :)

Rv 6+1: Epätodennäköisiä kaksospohdintoja

Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille! Aika tuntuu kuluvan NIIN hitaasti... Tänään on vasta rv 6+1! 

Pahoinvointi on ollut aika voimakasta, vieläkään en ole kuitenkaan joutunut oksentamaan, ja ällötys on aaltoilevaa. Välillä kuljen ympäri keittiötä ja olohuonetta ja pohdin että pitäisikö vai eikö pitäisi koukata vessaan oksentamaan. Parhain olo tuntuu olevan silloin, kun ruokailusta on kulunut noin tunti. Uudenvuodenaattona olin muutaman tunnin ajan täysin oireeton pahoinvoinnin suhteen, ja oloni oli kuin olisin kuolleista noussut ;) Illemmalla ällötys tuli sitten taas takaisin. Loppiaisen jälkeen odottavaa töihin paluuta ajatellen olen muutaman kerran kokeillut Primperania, mutta siitä ei ole ollut mitään apua. 

Vatsa on ollut hirvittävän turvoksissa pari edellistä päivää, ja ummetuskin vaivaa. Paino on noussut KOLME KILOA alkionsiirron jälkeen, mikä on melko paljon, mutta uskoisin että se on suurimmaksi osaksi nestettä. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, etten ole joulunpyhinä syönyt kolmen ylimääräisen kilon edestä, eikä ole oikein tehnyt mieli makeaakaan (vaikka normaalisti syön jouluna paljon suklaata). Joten korkeintaan kilo olisi voinut tulla jouluherkutteluista ;) No, katsotaan miten käy, ehkä paino taas laskee jos turvotus vähenee.

Ultraan on vielä kaksi viikkoa... Siitä tulee kyllä jännittävin perjantai pitkiin aikoihin...! Yleisesti ottaen fiilikseni ovat luottavaiset, että kyllä siellä joku on. Välillä tosin iskee epäilys, että miten ihmeessä kaikki olisi taas voinut mennä hyvin? Suurimman osan ajasta olen silti ollut positiivisella mielellä.

Mieleni perukoilla kummittelee myös aika sitkeästi ajatus, että mitä jos tuolla onkin kaksoset?!? (se tästä vielä puuttuisi). Olipahan vain oli ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni, kun pahoinvointi alkoi niin aikaisin ja on jo tässä vaiheessa selvästi toimintakykyä haittaavampaa, kuin se pojan raskaudessa missään vaiheessa oli (pahoinvointi ei ollut näillä viikoilla edes alkanutkaan), oksentelusta huolimatta, jota kyllä oli loppujen lopuksi vain 1-2 kertaa viikossa korkeintaan, ja rajoittui lähes kokonaan aamuun. Lisäksi hcg:n nopealta vaikuttava nousu verrattuna pojan raskauteen. Mitään lukuarvoja ei hcg:stä toki ole käytettävissä.

Olen itse kaksonen, mutta todennäköisesti kuitenkin ei-identtinen, vaikka olemmekin hyvin saman näköisiä ja onnistuimme hämäämään siskoni uuden puhelimen kasvojentunnistustakin :D Ihan lähisuvussamme on myös identtiset kaksoset. Toisaalta identtisten ja ei-identtisten kaksosten ilmaantuminen ei kai oikeastaan liity toisiinsa mitenkään, koska ei-identtisten kaksosten saaminen liittyy siihen kuinka nainen ovuloi (mihin perintötekijät vaikuttavat), kun taas identtisten kaksosten ilmaantuminen pitäisi liittyä alkion ominaisuuksiin tai joihinkin vallitseviin ympäristötekijöihin. En tiedä, onko siihen olemassa jotain perinnöllistä alttiutta.

Toki tiedän, että eri raskauksissa oireet voivat vaihdella tosi paljon ihan riippumatta siitä, montako vauvaa on tulossa :) Ja olisi se kyllä kaikki riskit huomioiden aikamoinen pommi, jos tuolla ihmeen kaupalla kaksi alkiota olisi, kun ainut vaihtoehto on lisäksi, että lapset olisivat identtisiä ja silloin on tietysti riski että kalvot ja istukka ovat yhteisiä. Yksi lapsi olisi kaikin puolin turvallisempi vaihtoehto :) Jos siellä nyt olisi edes se yksi... Äääk. Miten jaksan odottaa vielä kaksi viikkoa?!?

Rv 34+0 ja äitiyspolikäynti

Tänään oli toivottavasti viimeinen äitiyspolikäynti, siis siinä mielessä, että kaikki jatkuisi hyvin loppuu saakka, eikä tarvitsisi siellä enää käydä :)

Pojan asiat näyttivät olevan edelleenkin hienosti. Painoarvioksi tuli 2490 g, tarkkoja mittoja tai viikkovastaavuuksia en muista, mutta kaikki olivat ainakin hieman yli tämänpäiväisen 34+0. Pään koko todennäköisesti edelleenkin vastasi vielä hieman suurempiakin viikkoja, koska gyne sanoi, että kasvu on ihan "symmetristä". Oletin, että eri mitat ovat kasvaneet samassa suhteessa kuin aiemminkin. Napavirtaus oli hyvä ja lapsivettä normaali määrä. Eikä sukupuolesta todellakaan ollut mitään epäilyksiä ;)

Sisätutkimus tehtiin myös, niin minun ei sitten tarvitse enää käydä erikseen neuvolalääkärillä. Kohdunkaula oli 3 cm:n mittainen, mutta sellainen "semikiinteä" ja sormelle auki. Eipä se kyllä taida juurikaan kertoa siitä, miten kauan saamme vielä synnytystä odottaa. Mutta jotain on sentään jo tapahtunut :) 

Lantiokin tutkittiin, ja todettiin riittävän tilavaksi. Tuo synnytystapa-arvio on kyllä aika epämääräinen juttu. Mahdotonhan sitä on etukäteen tietää, mahtuuko vauva ulos vai ei. Yleensä onneksi mahtuu, mutta kollegani sanoi tänään osuvasti, että ensimmäinen synnytys on joka tapauksessa aina "koesynnytys". Sitä odotellessa!

Tänään alkoi viimeinen työviikko ennen äitiyslomaa. Töissä jaksamisen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Enemminkin alan olla sillä lailla levoton ja odottavainen, että töissä on hankala keskittyä. Olen jo suunnitellut, mitä kaikkea haluaisin ehtiä tekemään ennen kuin vauva saapuu. Kaikenlaista hyödyllistä enimmäkseen, mutta pitää myös ehtiä käyttämään kaksi raskaushieronta-lahjakorttiani :)

Äitiyspoliklinikkakäynti ja vähän muuta

Maanantaina rv 28+0 oli äitiyspoliklinikkakäynti. Kun mitään ongelmia ei ollut, oli käynti aika lyhyt ja ultrassakin katsottiin ihan vain tärkeimmät asiat.

Poika oli kasvanut hyvin, ja oli nyt vajaa 1200 g:n painoinen. Reisiluu vastasi noin rv 27+3 tai +4, vatsanympärys rv 28+2 muistaakseni ja pään koko rv 29+3. Tuo pää menee kyllä vielä ihan normaalirajoihin, ja kasvaa samalla käyrällä kuin rakenneultran aikoihin. Lääkäri lisäksi sanoi jotain, että tässä vaiheessa pään kasvu on usein muuta kroppaa edellä. Napavirtaukset katsottiin ja ne olivat normaalit. 

Vauva oli polikäynnin aikaan perätilassa. Ensin olin siitä vähän huolissani, mutta toki ymmärrän, että vauvat vielä tässä vaiheessa pystyvät hyvin liikkumaan, ja suurin osa kuitenkin kääntyy pää alaspäin jossakin vaiheessa. Olihan poika esim. rv 27+0 pää alaspäin, ja toissapäivänä kun itse ultrasin niin oli ihan poikittain (ja potkujen perusteella taitaa olla edelleen).

Eilen olin toisessa sokerirasituksessa. Sen tulos oli onneksi edelleen normaali. Aamulla oli aika huono olo, kun en tietenkään ollut syönyt mitään edellisillasta lähtien, ja sokerilitku maistui paljon pahemmalta kuin viime kerralla. Onneksi se pysyi sentään sisällä. Olin etukäteen tästä hieman huolissani, koska maanantaina oksensin automatkalla töihin, kun en ehtinyt syödä kotona mitään, vaan tarkoitus oli syödä aamupalaa vasta töissä. Jatkossa en kyllä enää lähde kotoa ilman että olen laittanut suuhuni edes jotain...

Flunssasta alan pikkuhiljaa toipua, mutta en kyllä ole vieläkään ihan kunnossa. Olin viime viikolla kolme päivää sairaslomalla. En vain olisi millään jaksanut olla töissä. Lauantainen Ikea-reissu otti myös voimille. Illalla tuli paljon supistuksia ja jalkoja särki. Sunnuntaina puuhastelimme kaikenlaista kotona, mm. sisustimme vauvan huonetta, ja illalla tuli sitten taas paljon supistuksia, runsaammin kylläkin vasta yhdynnän jälkeen. Puolen tunnin ajan vatsa kovettui parin minuutin välein, ja samalla tuntui ikävää jomotusta reisissä. Aloin jo vähän huolestua, mutta sitten kun menimme nukkumaan, niin supistukset harvenivat, ja seuraavana päivänä niitä tuli ihan vain entiseen tapaan.

Alaselkää alkaa aika helposti särkemään jos istun pidempään, joten asentoa pitää muuttaa aika usein. Toissa yönä heräsin siihen, että vasen pohje kramppasi. Nousin istumaan ja puristin pohjetta kaksin käsin hammasta purren, kunnes kramppi meni ohi. Nyt pohje on kipeä kuin olisin ollut kovissakin treeneissä ;)

Pienistä vaivoista ja satunnaisista huolenaiheista huolimatta olen voinut hyvin. Työmatkapyöräilykin vielä onnistuu, ja itse asiassa se aiheuttaa paljon vähemmän supistuksia kuin vaikkapa reipas kävely.

Rv 16+2

Lähetin aamulla aiemmin mainitsemalleni ravintolalle palautetta tarjoilijan käytöksestä. Sain vastausviestin puolessa tunnissa. Siinä pyydettiin kovasti anteeksi tapahtunutta, ja esimies lupasi saattaa palautteen kyseisen tarjoilijan tietoon. Ehkä osaa seuraavalla kerralla käyttäytyä :)

Lääkärini soitti tänään labroista. Hb nyt on mikä on. Jatkan rautatablettien syömistä. Ehkä pitäisi tosiaan kokeilla vaihtaa johonkin toiseen valmisteeseen, kuten lukija vinkkasi. Onneksi labroissa ei   ollut muuta erityistä, paitsi nyt pientä häikkää pissanäytteessä. Annoin tänään vielä uuden näytteen. Toivotaan, että se olisi ihan puhdas.

Olen jonkin aikaa ollut epämääräisesti, tosin vain lievästi mutta silti, huolestunut Pienen kasvusta.  Luulisin sen johtuvan niistä seulontaverikokeista. Ultrasin viimeksi itse pari viikkoa sitten, ja olen tietoisesti vältellyt ultraamista, sen pelossa että löytäisin jotain huolestuttavaa. Tänään kuitenkin pyysin pari luottokollegaa mukaan, ja sain taas nähdä Pienen <3 Mittasimme pää-perämitaksi suunnilleen 11,2 cm (monien yritysten jälkeen), eli hyvin oli Pieni taas kasvanut. Oli huojentavaa nähdä että Pieni on edelleen kasvanut kuten pitää. Sain kotiinviemisiksi muutaman kuvan, joista yhdessä näkyy hienosti kasvojen profiili :)

Kylläpä Pieni muuten liikkuu ja potkii paljon! Tämän käsityksen olen kyllä myös saanut dopplerilla sydänääniä kuunnellessani, koska vähän väliä kuuluu erilaisia tumps-ääniä. Kummallista nähdä Pienen potkivan noin paljon, kun en itse tunne mitään! 

Toisaalta olen jo muutamana päivänä tuntenut ihan yksittäisiä kevyitä "pökkäisyjä", olisiko ensimmäinen ollut rv 15+6. Tosin hirveän hankalaa sanoa, onko siellä vain jotain ilmakuplia suolistossa, jotka liikkuvat :) Aivan äsken tunsin myös samanlaisen hipaisun. Olen yrittänyt kuulostella potkuja iltaisin nukkumaan mennessä, mutta erityisesti selällä maatessa oma vatsassa tuntuva pulssini häiritsee :) Mutta ehkä minun ei enää tarvitsee odottaa kunnon liikkeitä kovin kauan. Siskoni alkoi tuntea liikkeitä rv 17+ , toivottavasti myös minä :)

Mitenkäs sitten pahoinvointi? No, muutamana päivänä on ollut yökkimistä aamuisin ja ennen ruokailua. Kuten myös sunnuntaisen yöpäivystyksen jälkeen, tosin vasta myöhemmin illalla, kun taisi olla hieman nälkä. Enimmäkseen olin vain järjettömän väsynyt, niin että harrastukseenmenokin piti jättää väliin. Yhtenä iltana nukkumaanmennessä oli pakko laittaa kaksi tyynyä pään alle, ja sitten vielä taitella korkokkeeksi aamutakki, kun tuli hirveän huono olo, jos pää oli liian matalalla. Ehkä jotain närästystä? Ei kyllä poltellut mitenkään, mutta sen pääpuolen korotus auttoi onneksi. 

Tänään aamulla ehdin syödä vain banaanin ja muutaman viinirypäleen kotona, ja nekin tulivat ylös kokonaisuudessaan. Ja naamassa on taas verenpurkaumia, juuri kun entiset olivat haalistuneet pois :/ Perjantaina oksensin myös autossa matkalla neuvolaan. Pientä tämä silti on. Saan sentään olla raskaana, ja se on tärkeintä.

Ultra-aika!

Tänään tuli postissa aika nt-ultraan! Se olisi 25.1. eli alle kahden viikon päästä. Viikkoja olisi tuolloin kasassa tasan 12+0. Ihanaa, ettei tarvitse sen pidempään odotella! Jännää. Aika on vasta iltapäivällä. Parasta olisi ollut tosi aikaisin aamulla, mutta emmeköhän tästä selviä :)

Pahoinvointi on ollut taas pari päivää selvempää. Tänään on ällöttänyt oikeastaan koko ajan, ihan riippumatta siitä, kuinka kauan on kulunut edellisestä ruokailusta. Ei mitään yökkäilyä tai oksentelua kuitenkaan, onneksi. Ja on se vaan niin, että jos on paljon tekemistä (=töitä), niin en sitä pahoinvointia niin huomaa, kun ajattelen muita asioita.

Yöksi taas päivystämään. Jotenkin hassusti olen itse jakanut itselleni neljä päivystystä reilun viikon sisään. Mitä ihmettä oikein ajattelin silloin joulukuussa??? Helmikuussa meno vähän rauhoittuu, onneksi...

Mutta eihän minulla oikeastaan ole mitään syytä valittaa. Olen raskaana. RASKAANA. Vau. Miten ihmeessä kävi näin???

Yllätysultra!

Soittelin eilen meidän gynelle labroista. Gynellä oli silloin kiire ja meidän piti vielä puhua lääkityksistäkin, joten sovimme että tulen tänään vielä gynen polille käymään. 

No, gyne täytteli ensin neuvolakorttiani ja miettimme mm. Klexanea (jota jatkan toistaiseksi). Sitten tuli puheeksi, että tehtiinkö varhaisultran yhteydessä sisätutkimus. No ei tehty, joten sain hypätä tutkimuspöydälle, ja kohtu oli kivasti kasvanut kuten pitkin. Sitten gyne kysyi, että haluanko että se tekisi vielä ultrankin...! 

No tottahan toki! Hieman kyllä hirvitti, kun eihän sitä koskaa tiedä, mitä kamaluuksia paljastuu. Ensin kun Pieni tuli esiin, en erottanut sydämen sykettä ollenkaan, ja hetken oli ihan hirveä olo. No, kuvaa vähän zoomailtiin ja anturia käännettiin, niin Pieni tuli esiin koko komeudessaan, sydän löi hienosti ja pääpuoli jo erottui <3 Mitoiksi tuli hieman alle 19 mm, mikä vastaa rv 8+3. Laskennallisesti tänään on rv 8+2, eli kaikki oli vallan täydellisesti! Pieni jopa liikahti hieman :)

Anteeksi tämä hehkutus. Tiedän että tämä on ihan myrkkyä lapsettomille :( Oli vain niin iloinen yllätys. En todellakaan odottanut uutta ultraa tänään :) Onneksi en, koska silloin ei työnteosta olisi tullut tänään yhtään mitään. Pahoinvointi häiritsi jo ihan tarpeeksi paljon. Ehkä nyt kestän nt-ultraan saakka ;)

Minulla on tänään ensimmäinen päivystys yli kuukauteen, kun joulukuussa ja marraskuussa jäi väliin monta sairaslomien vuoksi. Olen varannut mukaan PALJON syötävää. Viime yönäkin jouduin taas syömään keskellä yötä. Vatsa oli vain niin tyhjän tuntuinen ja oli tosi huono olo. Minkäs teet. Olen kyllä lihonut parin viikon aikana muutaman kilon... Osittain johtuu varmasti joulunajan herkuttelusta.

Huomenna olenkin sitten päivystysvapaalla, ja illalla juhlitaan uutta vuotta, toivottavasti oikein hyvää sellaista. Mies, sisko ja siskon mies ovat tyytyväisiä, kun heillä on kuski käytettävissä seuraavat kuukaudet :D Minulla on tosi hyvä fiilis edelleenkin tämän raskauden suhteen! Siksi en tavallaan yllättynytkään niin paljon, kun kaikki oli ultrassa hienosti <3<3<3