Viides neuvola

Tiistaina olimme taas neuvolassa. Tällä kertaa sijainen oli vaihtunut taas siihen varsinaiseen neuvolantätiin, jonka olen tavannut viimeksi yli 2,5 vuotta sitten. Olipa oikein kiva käynti. Sijainen on toki ollut mukava ja niin poispäin, mutta ehkä kokemattomuutensa vuoksi ei ole tuntunut minusta aivan "aidolta". Tällä käynnillä käytiin ensin nopeasti läpi kaikki mitä on tapahtunut tuossa 2,5 vuodessa, ja sitten kaikki rutiinijutut. 

Saimme esitteen, jossa kerrottiin että kaikista vastasyntyneistä otetaan nykyisin seultontaverikokeita, joista etsitään tiettyjä perinnöllisiä aineenvaihduntasairauksia. Tästä en ollut ennen kuullutkaan, mutta lienee kohtalaisen uusi juttu, kun ei tällaisia kokeita ei otettu silloin kun parivuotias siskontyttöni syntyi. Alla taas strategisia arvoja:

raskausviikot: 32+1 (29+0)

paino: + 0,2 kg (+ 64 g/vko), kokonaispainonnousu + 4,7 kg

RR: 120/63 (109/61)

U-prot: +/-

U-gluk: neg.

Hb: 104 (104)

Vauvan syke: 144 (140)

SF-mitta: 29 cm (25 cm)

En ilmeisesti mitannut sf-mittaa itseltäni aivan pieleen :) Eihän oma lukemani heittänyt tuosta toissapäiväisestä kuin sentillä! Painoa oli tullut kolmessa viikossa vain 200 g. Neuvolantäti oli kuitenkin vain tyytyväinen. Vatsahan kuitenkin kasvaa hyvin, ja se on tärkeintä. 

Poika oli tämänkin neuvolantädin mielestä raivotarjonnassa, ja tällä kertaa uskoin siihen itsekin. Pää ei kuulemma ole vielä ihan kiinnittynyt kuitenkaan, mutta sillä ei liene merkitystä. Kun vauva nyt vain pysyisi tällä tavalla loppuun asti.

Hb junnaa edelleen paikoillaa. En YMMÄRRÄ, miten se voi aina olla juuri tuo sama arvo, 104. Miksi se ei ole välillä vaikka 103 tai 105, aina vain 104! Eikös tämä neljän tai viiden tarkalleen saman arvon peräkkäinen sarja ala olla jo aika epätodennäkönen? ;) Tietysti toivoisin, että Hb ehtisi vielä nousta ennen synnytystä, eikä tulisi kovasti vuotoa. Kun kuulemma lähettävät kyllä synnäriltä ihan kevyesti kotiin ilman mitään veritankkauksia, kunhan vain Hb on yli 80. Ja kokemuksesta tiedän, että olo on aika hutera, kun Hb on 80, varsinkin jos arvo on nopeasti laskenut. Siinä pitäisi sitten jaksaa vauvaakin hoitaa :)

Mitään sisätutkimustahan ei siis tehty, kuten minulle jo edellisen postauksen kommenteistakin selvisi, että sisätutkimuksia tekee vain lääkäri :) Neuvolantädin mukaan käyntini ovat ajoittuneet hieman hassuille viikoille. Päädyimme siihen, että koska olen joka tapauksessa menossa äitiyspolille puolentoista viikon päästä, en mene ollenkaan neuvolalääkärin toiselle käynnille. Eipä siitä viimeksikään hirveästi hyötyä ollut. Sisätutkimuksen kun voi tehdä äitiyspolillakin. Streptokokkinäytteen neuvolantäti ottaa itse seuraavalla neuvolakäynnillä, joka sovittiin noin kuukauden päähän.

32+0

Vaikka odotan innokkaasti raskauden päättymistä, alkaa myös olla sellainen olo, että aikahan loppuu kesken! Että olemmeko muka jotenkin valmistautuneita siihen, että meille on tulossa vauva hieman alle tai yli kahden kuukauden päästä??? Spontaani vastaukseni juuri tällä hetkellä olisi, että emme todellakaan... 

Mitä jos poika päättääkin tulla paljon aikaisemmin? Se taitaisi tulla aikamoisena järkytyksenä, että nytkö jo. Siksi olen kyllä ihan tyytyväinen, että raskausviikkoja ainakin käytännössä on vielä jokunen jäljellä. Ehkä sitten, kun vajaan kolmen viikon päästä jään äitiyslomalle, minulla on hieman enemmän aikaa todella yrittää sisäistää sitä, että minusta on tulossa äiti :)

Poika on ilmiselvästi pysynyt hyvin raivotarjonnassaan, mistä olen edelleen hyvin onnellinen. Huomenna on viides neuvola. Mietin, että eikö tässä vaiheessa jo aleta tehdä niitä sisätutkimuksia, että tietäisi sitten, alkaako kohdunkaulalle tapahtua synnytystä enteileviä muutoksia? Jotenkin olin siinä uskossa, että sisätutkimuksia tehtäisiin jo paljon aiemmin... Miten teillä toisilla?

Painoni ei ole kotivaa'an mukaan edelleenkään noussut kuin 5 kg. Eilen onnistuin huolestumaankin tästä ihan vähän, että onkos jokin nyt vialla, kun painoa ei tule lisää? Yritin jopa mitata itseltäni sf-mittaa :D Siitä tuli jotain 28 cm, mikä kyllä menisi hyvin aiemmalle käyrälle. Mutta katsotaan, mitä todellinen sf-mitta on huomenna, ja paino. Vatsan kasvun kyllä huomaa ihan muutenkin kuin mittanauhan lukemaa tuijottamalla ;)

Liikkuminen ja kumartelu alkaa olla jo aika hankalaa. Tai siis, juuri mikään ei ole fyysisesti vielä mahdotonta, mutta supistuksia tulee kyllä heti kaikenlaisesta kyykkimisestä, ylösnousemisesta, portaissa kävelystä ja kyllä ihan normaalistakin kävelystä. Ja yhdynnän jälkeen saattaa supistella  jonkin aikaa ihan säännöllisestikin esim. parin minuutin välein.

Kipeitä supistukset eivät edelleenkään ole, paitsi yöllä, kun herään vessaan ne vakiintuneet kaksi kertaa, vatsa muuttuu aina kivikovaksi heti kun nousen pystyyn, ja kun palaan sänkyyn, supistus usein vielä jatkuu ja saattaa tuntua menkkamaista jomotusta. Kävellessä tuntuu myös niitä teräviä kirvelyitä, joista aiemmin kerroin, ne jotka alkoivat siinä vaiheessa kun poika kääntyi raivotarjontaan.

Yritän kuitenkin parhaani mukaan pysyä fyysisesti aktiivisena. Ei tekisi mieli jäädä vain sohvan pohjalle makaamaan :) Pyöräily tuntuu edelleen hyvältä, ja rauhalliset kävelylenkit samoin. Selkä kipeytyy helposti, mutta vain istuma- ja makuuasennossa. Pitäisi ehkä kokeilla jotain mammajumppaa :)

Rv 30

Maanantaina tuli täyteen 30 raskausviikkoa. Sen kunniaksi poika alkoi myllätä okein kunnolla, ja parin päivän aikana on melkein aina liikkuessa tuntunut teräviä ja äkillisiä kirveltäviä kipuja siellä, missä virtsarakko sijaitsee. Aluksi ajattelin, että vauva se siellä vain potkii, mutta tänään kun vilkaisin ultralla, niin pää oli vihdoinkin kääntynyt alaspäin, ja sijaitsikin aika syvällä jo! En sitten tiedä, onko tämä lopullinen asento.

Olin kyllä näinä parina päivänä huomannut, että potkujen suunnat olivat hieman muuttuneet. Tai tuntuivat kyllä edelleenkin myös ylhäällä oikealla, kuten ovat lähes pelkästään tuntuneet edeltävät pari-kolme viikkoa, jolloin pää on ollut ylöspäin, mutta nyt potkuja tuntuu myös vasemmalla sekä ylhäällä että alhaalla. Ja nyt ne ylöspäin puskevat "ulokkeet" ovat selvästi ollet raajoja ja vissiin sitten peppuakin, eikä päätä, kuten vielä muutama päivä sitten. Lisäksi möyrinnä ja potkujen suunta on tällä hetkellä entistä enemmän jonnekin tuonne kylkiluiden alle :) Välillä tuntuu, että joku yrittäisi kammeta niitä pois paikoiltaan :)

Mietin kyllä hieman, että mistä nuo kiputuntemukset johtuvat, jos eivät siitä että rakkoa potkitaan hajalle :) Voisivatko ne liittyä pään kiinnittymiseen? Tai olla jotain liitoskipuja? Supistuksiin ne eivät mitenkään liity, vaan tulevat ihan niistä huolimatta.

Tuli jotenkin tosi helpottunut olo, kun näin että pää oli alaspäin. Vaikkei se vielä jäisikään noin, niin ainakin poika vielä liikkuu kohdussa ja raivotarjontaan on edelleen mahdollisuuksia ja haluja. Viime päivänä on ollut ihan tarpeeksi muitakin huolenaiheita mm. töihin liittyen. En toivoisi enää yhtään ylimääräisiä stressinaiheita.

Surua aiheuttaa myös se, että yksi parhaista ystävistäni, joka on kumppaninsa kanssa juuri aloittanut lapsettomuushoidot, sai heti alkuunsa huonoja uutisia. Ongelma on siittiöiden kanssa lähes sama kuin meillä, mutta lisäksi kaikkea muuta pientä poikkeavaa. Ensimmäinen ICSI päättyi siihen, että seitsemästä kypsästä munasolusta ei hedelmöittynyt yksikään. Voin vain kuvitella, miltä tällaiset uutiset tuntuvat sen jälkeen, kun on toiveikkaasti suunniteltu tuoresiirtoa ja toivottu että pakkaseenkin riittäisi jotain. Miten vaikea onkaan keksiä jotain lohduttavaa sanottavaa tuollaisessa tilanteessa :(

Viime yön yli viimeinen päivystykseni pitkään, pitkään aikaan. Nukuin ennätykselliset 15 minuuttia. Olin varannut kampaajan heti aamuksi, joten tulin kotiin vasta joskus puoli yhdentoista aikoihin, ja olen nukkunut ehkä kolme ja puoli tuntia. Olo on uskomattoman hehkeä. Oli varmaan ihan hyvä, että en enää päivystä :)

Neljäs neuvola rv 29+0

Kun tässä katson tuota neuvolakorttiani, niin tuntuu ihan ihmeelliseltä, että minunko raskauttani kaikki nuo arvot oikein koskevat??? Ettäkö olen raskaana viikolla 29+0? Häh? Miten se EDELLEENKIN tuntuu niin epätodelliselta :) Tässä kuitenkin strategiset arvot: 

raskausviikot: 29+0 (23+3)
paino: + 1,8 kg (+ 323 g/vko), kokonaispainonnousu + 4,5 kg
RR: 109/61 (121/63)
U-prot: +/-
U-gluk: neg.
Hb: 104 (104)
Vauvan syke: 140 (145)
SF-mitta: 25 cm (21 cm)

Neuvolantäti väitti vatsaa tunnustellessaan, että poika on pää alaspäin, mikä tuntui minusta kyllä vähän oudolta, koska viikko sitten pää oli todistetusti jossakin ihan muualla, eikä potkujen suunta ole muuttunut ollenkaan. Niinpä kun päivän aikana oli kerrankin rauhallinen hetki, päätin tarkistaa asian itse ultralla. No, ei se pää todellakaan ollut alaspäin. Selkä oli kyllä oikealla, kuten neuvolantäti sanoi, mutta pää oli ylhäällä vasemmalla. Se siitä. Ehdin jo hetken riemuita...

On kai ihan typerää vielä tässä vaiheessa murehtia sitä, ettei vauva ole pää alaspäin. Mutta minkäs teet :) Haluaisin vain niin kovasti päästä synnyttämään normaalisti alakautta. Sektioon joutuminen tuntuisi jotenkin epäonnistumiselta. Tietysti, jos se on lapsen terveyden kannalta tarpeen, niin sitten tietenkin sektio on ainoa vaihtoehto. Mutta uskon, että se silti harmittaisi, jos yhtään tunnen itseäni.