Rv 5+1: Pahoinvoinnista ja Lugesteronin lopetuksesta

Kai nyt on jo sallittua puhua raskausviikoista? "Virallinen" testipäivä eli jouluaatto tuli ja meni. Joulua viettäessä en ole monesti edes muistanut koko raskausasiaa, mikä on hyvä juttu. Pahoinvointiinkin olen jo aika tottunut. Itse asiassa on melkein parempi silloin kun sitä on, kuin silloin kun sitä ei ole (ainakin pahoinvointi tekee rauhallisemman olon siinä mielessä, että ehkä kaikki on ihan hyvin). Välillä pahoinvointia on ollut melkein koko päivän, välillä vain ajoittain. Oksentamaan en onneksi ole joutunut. Pojan raskaudessakin aamuoksentaminen tosin alkoi vasta joskus rv 10 ehkä. 

Mikäli nuo raskausviikot ovat oikein (hedelmöittymispäivän mukaan siis), ja ensimmäinen ultra on suunnilleen rv 7, niin eihän siihen sitten ole kuin pari viikkoa! Ihan kamalaa. Soitan gynen polille heti ensi viikon alussa. Katsotaan, mistä päivästä tulee Se päivä. Voisi hyvin olla jo loppiaisviikolla...! Apua!

Huomenna aamulla laitan muuten viimeisen Lugesteronin. Joulupäivänä ja eilen laitoin puolikkaan annoksen eli 200 mg x 2 tänään ja huomenna sitten vain 200 mg aamulla. Olen monta kertaa tarkistanut TAYS:in ohjepaperin, että kyllä sen näin pitäisi mennä. Gynen polilla annetuista ohjeista kun en muista yhtikäs mitään :)

P.S. Päivitin vähän noita muita sivuja. Raskaustestejä-osiosta löytyy paljon uusia kuvia, jos joku tykkää raskaustestien katselemisesta yhtä paljon kuin minä ;)

Kp 17: Alkio siirretty!

Vihdoinkin PAS toteutui! Onhan tätä nyt jo keväästä asti suunniteltu :) Varauksettoman tyytyväinen en voi olla, koska alunperin siirrettäväksi suunniteltu D4-alkio ei selvinnyt sulatuksesta, joten nyt siirrettiin D5-alkio ja se tarkoittaa sitä, että pakkanen on tyhjä. Yritän jo henkisesti valmistautua uuteen hoitoon. Ei sillä että edelliset olisivat olleet kovin hankalia, paitsi hyperstimulaatio. Sitäkin on vaikea mieltää ikäväksi asiaksi, kun lopputulos oli täydellinen <3 Uuteen hoitoon ryhtyminen tuntuu lähinnä työläältä, ja työkuvioitakin on selvästi vaikeampi järjestää kuin edellisillä kerroilla. Mutta toki olen heti valmis uuteen  hoitoon, mikäli sellaista tarvitaan.

Jos keskittyisin nyt kuitenkin siihen, että alkio on siirretty, ja raskaus on hyvinkin mahdollinen. Olen ollut oudon välinpitämätön viime päivinä kaiken tämän suhteen. En tiedä, haluaisinko ollakaan sillä lailla liekeissä, mutta haluaisin sentään edes tuntea jotain. Nyt ei oikeastaan edes jännitä. Kumman määrittelemätön olo vaan. Virallinen testipäivä on muuten JOULUAATTO. Joo, en varmasti jätä testaamista sinne saakka...!!! Saa nähdä kuinka pitkään saan pidettyä näppini erossa testeistä. Pojan kanssa plussasi jo kuusi päivää siirrosta...

Mites nämä päivät nyt sitten lasketaan, ehkä vain kiertopäivinä? Tänään on (jo) kp 17. Eli vuoto voisi alkaa jo vaikka kymmenen päivän kuluttua. Lugesteron tietysti voi pitää vuodon poissa. Aloitin lääkityksen tänään heti siirron jälkeen. Huomisesta alkaen aloitan Primaspanin, jota käytin myös pojan raskaudessa. Huomenna Gonapeptyl-piikki (kun alkio on kuuden päivän ikäinen). Tästä ne piinapäivät sitten käynnistyvät...!

Päivä osastolla

Tulin taas osastolle verrattain hyvin nukutun yön jälkeen. Kanyyli jätettiin eilen käteen, kun lähdin osastolta, mutta minun oli ihan pakko poistaa se kotona, kun suoni oli niin ärtynyt ja kättä kirveli koko ajan. Osastopäivä alkoi siis uuden kanyylin laitolla. Ei siihen tarvittu kuin kolme pistoa ;) Olen laskeskellut, että joudun olemaan osastolla tänään ihan myöhäiseen iltapäivään asti, mutta olen varustautunut kaikenlaisella tekemisellä. Mm. parin viikon lehdet on lukematta, kun en ole vain jaksanut. Ihan kaikkea en pysty kunnolla tekemään, kun tämä uusi kanyyli vaikuttaa olevan aika asentoriippuvainen :)

Vatsa on edelleen turvoksissa, mutta ainakin ennen lounasta se oli mielestäni pehmeämpi kuin ennen. Vyötärönmitta ja paino ovat kyllä pysyneet samoina. Paino minulla ei olekaan hirveästi edes noussut, ehkä kolme kiloa korkeintaan. 

Lyhyen tähtäimen suunnitelma on se, että samat nesteet menevät tippana ainakin vielä huomenna, jolloin myös meidän oma gyne tulee minua katsomaan ja ultraa ja katsotaan verikokeita ja mietitään että miten hoito jatkuu. Ensi viikko olisi kuulemma ainakin vielä sairauslomaa. Palaisin kyllä mielelläni töihin, mutta liikkuminen on edelleen hankalaa turvotuksen vuoksi, ja tietysti jos suonensisäistä nesteytystä pitää jatkaa, niin hankalaahan se töissä on käydä :)

Ai niin, eilen oli viimeinen päivä Lugesteroneja täydellä annoksella, eli 200 mg kolmesti päivässä. Tästä päivästä alkaen pari päivää laitan kaksi päivässä, sitten muutaman päivän ajan yhden ja sitten lopetan kokonaan. Vähän hurja ajatus, mutta kiva tietysti päästä siitäkin vaivasta :)

Olen yrittänyt kuulostella raskausoireita. Rinnat ovat edelleen aika "löysät", mutta nännit tänään ehkä ekaa päivää sillä tavalla "raskausarat". Tosin arkuus on vähän tullut ja mennyt. Alavatsalla saattaisin varmasti tuntea kaikenlaista, ellei turvotus ja kiristys veisi kaikkea huomioita. Ekassa raskaudessa tosin vatsa oli myös tosi turvoksissa varsinkin iltaa kohden, joten veikkaisin että vaikka kaikki neste yhtäkkiä saataisiinkin vatsaontelosta häviämään, niin turvotusta jäisi silti suoliston puolelta. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin ihan selvästi, että vatsassa on nestettä. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ilma suolistossa. Varsinkin liikkuessa.

Itse raskaus on edelleen hyvin vaikeasti käsitettävä asia. Sekä minä että mies olemme alkuonnea seuranneen pelon jälkeen pystyneet suhtautumaan asiaan yllättävän neutraalisti. En ole suunniltani huolesta, mutta en toisaalta myöskään hypi riemusta. Silti olen enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Minulla vain on jotenkin hyvä fiilis. Saan kai nauttia tästä kaikesta, vaikka se otettaisiinkin pois?