Rv 5+1: Pahoinvoinnista ja Lugesteronin lopetuksesta

Kai nyt on jo sallittua puhua raskausviikoista? "Virallinen" testipäivä eli jouluaatto tuli ja meni. Joulua viettäessä en ole monesti edes muistanut koko raskausasiaa, mikä on hyvä juttu. Pahoinvointiinkin olen jo aika tottunut. Itse asiassa on melkein parempi silloin kun sitä on, kuin silloin kun sitä ei ole (ainakin pahoinvointi tekee rauhallisemman olon siinä mielessä, että ehkä kaikki on ihan hyvin). Välillä pahoinvointia on ollut melkein koko päivän, välillä vain ajoittain. Oksentamaan en onneksi ole joutunut. Pojan raskaudessakin aamuoksentaminen tosin alkoi vasta joskus rv 10 ehkä. 

Mikäli nuo raskausviikot ovat oikein (hedelmöittymispäivän mukaan siis), ja ensimmäinen ultra on suunnilleen rv 7, niin eihän siihen sitten ole kuin pari viikkoa! Ihan kamalaa. Soitan gynen polille heti ensi viikon alussa. Katsotaan, mistä päivästä tulee Se päivä. Voisi hyvin olla jo loppiaisviikolla...! Apua!

Huomenna aamulla laitan muuten viimeisen Lugesteronin. Joulupäivänä ja eilen laitoin puolikkaan annoksen eli 200 mg x 2 tänään ja huomenna sitten vain 200 mg aamulla. Olen monta kertaa tarkistanut TAYS:in ohjepaperin, että kyllä sen näin pitäisi mennä. Gynen polilla annetuista ohjeista kun en muista yhtikäs mitään :)

P.S. Päivitin vähän noita muita sivuja. Raskaustestejä-osiosta löytyy paljon uusia kuvia, jos joku tykkää raskaustestien katselemisesta yhtä paljon kuin minä ;)

Puoliväli (!!!) lähestyy

Anteeksi blogihiljaisuus. Tänne kuuluu hyvää. Tulin aamulla muutaman päivän koulutusreissulta Prahasta. Siellä opin, että tsekkiläisten englannin taito on aika heikoissa kantimissa. Pastörisoitu-sanasta nyt ymmärrään, jos sitä ei osata, mutta että kukaan ei tuntunut tietävän mitä tarkoittaa "pregnant" :D Kun yritin kysellä juustoista ja muusta, niin yleensä tajoilijat luulivat, että minulla on maitoallergia :) Ravintolassa muut söivät medium-pihviä, mutta sitä oli jostakin syystä täysin mahdotonta paistaa läpikypsäksi, joten sain sen sijaan jotain kasvispaistosta. Oli kyllä ihan hyvää.

Yrjösin eilisen runsaan hotelliaamiaisen kokonaisuudessaan pihalle. Tuli pikku paniikki, kun huomasin että nyt on pakko päästä vessaan, mutta ison hotellin ravintolasta oli aika pitkä matka lähimpään vessaan. Onneksi ehdin. Perjantai-aamuna yökkäilin. Viikko sitten perjantaina oksensin myös aamupalan jälkeen. Muuten on ollut pahoinvointirintamalla rauhallista. Ehkä se jatkuu koko raskauden ajan näin, että noin kerran viikossa oksennan ja muuten on hyvä olo?

Edellisellä päivystysvuorollani hoitaja kysyi ihan suoraan, että koskas sinä saat vauvan? Kun vastasin, että elokuussa, niin hoitaja taisi hieman hämmentyä. Itse en olisi missään nimessä uskaltanut kysyä! Toisaalta vatsa alkaa olla jo aika iso. Mitä nyt olen muiden kuvia katsellut, niin vähän turhan iso viikkoihin nähden! Ehkä minulla on niin huonot vatsalihakset, että maha siitä syystä pullottaa :) Mutta koko alavatsa napaan saakka on kyllä jo ihan kiinteää kohtua, joten jonnekin suoliston on mahduttava :D

Vauvan liikkeet tuntuvat nykyisellään monta kertaa päivässä, ehkä vähintään kerran tunnissa, mutta yleensä jos tuntuu yksi liike niin sitten tulee nopeasti perään muutama lisää. Toisaalta saatta mennä montakin tuntia, kun en huomaa mitään. Mutta kyllä ne noin rv 15+6 alkaneet "sisäiset pökkäykset" olivat potkuja, vaikka en ensin ollut varma. Koska olen tuntenut liikkeitä niin hyvin, en ole käyttänyt doppleria sitten torstaiaamun! Vaikka minulla olikin se mukana Prahassa :)

Huomenna alkaa KAHDESKYMMENES raskausviikko ja viikon päästä on jo puoliväli. Ei ole ihan todellista. Kun en ole vieläkään kunnolla tajunnut, että olen raskaana. Tai no olen kyllä, mutta en sitten kuitenkaan. Toisaalta hämmästyn, miten raskaus on sujahtanut osaksi arkea, mutta edelleen tuntuu myös aivan uskomattomalta, miten meille ehkä tulee vauva loppukesästä. Kun vauva potkii vatsassa, tunnen iloa ja kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet tämän ihmeen lahjaksi.

Rakenneultraan on aikaa enää reilu pari viikkoa. Olen luottavaisella mielellä, että kaikki olisi vauvan kanssa edelleenkin kuten pitää. Mutta olisi hirveää, jos näin pitkällä raskaudessa pitäisi vielä ruveta pohtimaan raskaudeskeskeytystä, jos todetaankin että vauvalla on jotain pahasti pielessä. Miten enää voisimme päättää pienen elämän, joka on meille jo niin kovin tärkeä? 

Vatsa kasvaa!

Viikot tuntuvat tässä vaiheessa menevät yllättävän nopeasti. Tuntuu, että mies on koko ajan taivastelemassa, että kohta alkaa taas uusi raskausviikko, kuten tänäänkin sanoi että pian alkaa jo yhdeksästoista raskausviikko. Meillä uusi viikko vaihtuu aina maanantaina, joten jotain hyvää siinäkin viikonpäivässä on ;) Eilen alkoi kahdeksastoista viikko, eli tänään on 17+1.

Vatsa on selvästi pullahtanut esiin. Tai en nyt tiedä, onko "pullahtanut" oikea sana, mutta se näyttää jo selvästi raskausvatsalta. Ostin viikonloppuna pari raskauspaitaa ja yhdet raskausolohousut. Ovatpa nuo vaatteet mukavia päällä! Ja ne paidat tuovat nätisti vatsan esiin :) 

Kuuntelen edelleen sydänääniä dopplerilla niin että makaan selälläni. Tässä pari aamua sitten melkein kauhistuin, miten suuri kumpu alavatsalla olikaan! Onhan Pieni toki jo päästä takapuoleen noin 12 senttiä pitkä, ja raajoineen noin 17 senttiä, niin että tarvitseehan se vähän tilaakin! Miehellä on sellainen söötti tapa, että aina kun se näkee jossain mittanauhan tai viivottimen, niin se näyttää sitä minulle ja merkkaa sormellaan, että miten iso Pieni suurinpiirtein sillä hetkellä on <3

Liikkeitä olen yrittänyt kuulostella, tosin työpäivät ovat olleet niin kiireisiä, että en ole juuri ehtinyt kiinnittää huomioita siihen, mitä mahassa tapahtuu. Saldona edelleenkin vain toistakymmentä hieman epämääräistä tuntemusta. Dopplerilla kuuluu koko ajan potkuja, ja olen muutaman kerran kuvitellut samalla myös tunteneeni jotain, mutta toisaalta minun on hirveän vaikea keskittyä samalla sekä kuuntelemaan että tuntemaan. Mutta eipä minun varmasti enää kovin kauaa tarvitse odotella.

Viikonloppuna tuntui pariin otteeseen äkillistä, suhteellisen kovaa kipua hieman nivusten yläpuolella. Ehdin jo hieman säikähtää, mutta nuo kivut liittyvät todennäköisesti kohdun kasvuun ja ligamenttien venymiseen, joten ei pitäisi olla mitään vaarallista. Pieni ainakin jatkaa möyrintäänsä entiseen tapaan <3

Luulin pahoinvoinnin jo häipyneen lopullisesti, kun olo oli edellisen päivystyksen jälkeen aivan kuten ennen raskautta, eli kohtuullisen hyvä, vaikka nukuttuja tunteja ei ollut läheskään riittävästi. No, väärin luultu. Tänään aamulla en ehtinyt syödä edes aamupalaa, kun tuli jo huono olo ja oksensin vähän mahanesteitä. Tämä oli ensimmäinen kerta koko raskauden aikana, kun oksennus todella maistui oksennukselta. Yök. Loppupäivä on sitten taas tavalliseen tapaan mennyt tosi hyvin ilman mitään ongelmia. 

Löysimme viikonloppuna miehen kanssa kaapin perältä Japanista tuodun ison pussillisen kestonaposteltavia. Siinä on erilaisia oudon näköisiä tuotteita pienissä kerta-annospusseissa. Suurin osa on hajun ja/tai ulkonäön perusteella tehty joko kalasta tai merilevästä, joten niitä en ole uskaltanut syödä, mutta löytyipä sekoituksesta myös rapeita taikinanaksuja, joihin olen ihan koukussa :) Onneksi ne kohta jo loppuvat, koska kyseessä ei taida olla mikään terveyspommi... :D

Rv 16+2

Lähetin aamulla aiemmin mainitsemalleni ravintolalle palautetta tarjoilijan käytöksestä. Sain vastausviestin puolessa tunnissa. Siinä pyydettiin kovasti anteeksi tapahtunutta, ja esimies lupasi saattaa palautteen kyseisen tarjoilijan tietoon. Ehkä osaa seuraavalla kerralla käyttäytyä :)

Lääkärini soitti tänään labroista. Hb nyt on mikä on. Jatkan rautatablettien syömistä. Ehkä pitäisi tosiaan kokeilla vaihtaa johonkin toiseen valmisteeseen, kuten lukija vinkkasi. Onneksi labroissa ei   ollut muuta erityistä, paitsi nyt pientä häikkää pissanäytteessä. Annoin tänään vielä uuden näytteen. Toivotaan, että se olisi ihan puhdas.

Olen jonkin aikaa ollut epämääräisesti, tosin vain lievästi mutta silti, huolestunut Pienen kasvusta.  Luulisin sen johtuvan niistä seulontaverikokeista. Ultrasin viimeksi itse pari viikkoa sitten, ja olen tietoisesti vältellyt ultraamista, sen pelossa että löytäisin jotain huolestuttavaa. Tänään kuitenkin pyysin pari luottokollegaa mukaan, ja sain taas nähdä Pienen <3 Mittasimme pää-perämitaksi suunnilleen 11,2 cm (monien yritysten jälkeen), eli hyvin oli Pieni taas kasvanut. Oli huojentavaa nähdä että Pieni on edelleen kasvanut kuten pitää. Sain kotiinviemisiksi muutaman kuvan, joista yhdessä näkyy hienosti kasvojen profiili :)

Kylläpä Pieni muuten liikkuu ja potkii paljon! Tämän käsityksen olen kyllä myös saanut dopplerilla sydänääniä kuunnellessani, koska vähän väliä kuuluu erilaisia tumps-ääniä. Kummallista nähdä Pienen potkivan noin paljon, kun en itse tunne mitään! 

Toisaalta olen jo muutamana päivänä tuntenut ihan yksittäisiä kevyitä "pökkäisyjä", olisiko ensimmäinen ollut rv 15+6. Tosin hirveän hankalaa sanoa, onko siellä vain jotain ilmakuplia suolistossa, jotka liikkuvat :) Aivan äsken tunsin myös samanlaisen hipaisun. Olen yrittänyt kuulostella potkuja iltaisin nukkumaan mennessä, mutta erityisesti selällä maatessa oma vatsassa tuntuva pulssini häiritsee :) Mutta ehkä minun ei enää tarvitsee odottaa kunnon liikkeitä kovin kauan. Siskoni alkoi tuntea liikkeitä rv 17+ , toivottavasti myös minä :)

Mitenkäs sitten pahoinvointi? No, muutamana päivänä on ollut yökkimistä aamuisin ja ennen ruokailua. Kuten myös sunnuntaisen yöpäivystyksen jälkeen, tosin vasta myöhemmin illalla, kun taisi olla hieman nälkä. Enimmäkseen olin vain järjettömän väsynyt, niin että harrastukseenmenokin piti jättää väliin. Yhtenä iltana nukkumaanmennessä oli pakko laittaa kaksi tyynyä pään alle, ja sitten vielä taitella korkokkeeksi aamutakki, kun tuli hirveän huono olo, jos pää oli liian matalalla. Ehkä jotain närästystä? Ei kyllä poltellut mitenkään, mutta sen pääpuolen korotus auttoi onneksi. 

Tänään aamulla ehdin syödä vain banaanin ja muutaman viinirypäleen kotona, ja nekin tulivat ylös kokonaisuudessaan. Ja naamassa on taas verenpurkaumia, juuri kun entiset olivat haalistuneet pois :/ Perjantaina oksensin myös autossa matkalla neuvolaan. Pientä tämä silti on. Saan sentään olla raskaana, ja se on tärkeintä.