Väliaikatietoja

Viime kierrossa haaskasin 14 ovulaatiotestin paketillisen, eikä missään vaiheessa ollut mitään viitettä ovulaatiosta. Ei kyllä oireidenkaan perusteella. Kuukautiset tulivat suurinpiirtein ajallaan, mutta vaihtelu on ollut aika suurta viime kuukausina (kierron pituus 26-30). Nyt viimeisimmät kuukautiset ovat loppuneet, ja kylpyhuoneen laatikossa odottaa uudet 14 testiä. Olen vanhasta tottumuksesta testannut sekä aamulla että illalla, koska ainakin kerran olisi ovulaatioplussa mennyt ohitse, jollen olisi testannut kahta kertaa päivässä. Katsotaan nyt, mitä tässä kierrossa tapahtuu, mutta ehkä se lääkkeelliseen kiertoon siirtäminen ei olisi ihan huono idea. 

TSH:n kävin ostattamassa, ja se oli hyvällä tasolla. Omalääkärilläni kävin tänään, ja kaikki kokeet olivat kunnossa. Olen muutenkin ollut ihan oireeton pitkään, joten raskaus sopisi tähän väliin oikein hyvin :) Sovimme, että lopetan yhden pitkäaikaislääkkeistäni huhti-toukokuun vaihteessa. Tämä on nyt se sama lääkitys, joka lopetettiin jo kertaalleen 2013 ennen kuin raskautumisyritykset alkoivat. Lääkkeellä on kuuden viikon varoaika, joten olen sitten kesäkuun puolivälissä valmis pakastealkionsiirtoon. Tosi jännää!!! :)

Alkiot

Eka työpäivä loman jälkeen sujui kivasti, en stressannut juuri ollenkaan. Iltapäivällä soitin klinikalle, ja tuttu hoitaja sanoi toisessa päässä, että arvaakin mitä asiani koskee, niitä alkioita nimittäin :) No, molemmat kaksisoluiset olivat selvinneet hyvin sulatuksesta. Ensimmäinen jännitysmomentti on siis ohi, ja TOIVOTTAVASTI saan huomenna pakata laukkuni uutta Tampereen-reissua varten. Toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti...

Sekä minä että mies olemme kuitenkin virittäytyneet sopivan pessimistisiin tunnelmiin, ettei pettymys sitten ole hirveän suuri, jos siirtoa ei tulekaan. Jos siirto ei toteudu, ts. molemmat alkiot kupsahtavat, minulla on jo sen varalle mielipahaa lievittävä toimintasuunnitelma: aion heti soittaa sairaalamme gynekologiselle poliklinikalle ja ilmoittaa että julkisen puolen palveluille olisi tarvetta. Ja toivoa, että ei tarvitsisi kovin kauaa odotella uusien hoitojen alkamista.

Hämmentävä ajatus, että juuri tälläkin hetkellä ne meidän viimeiset alkiot kellivät Tampereella labrassa jossakin elatusnesteessä. Vaikken uskonnollinen olekaan, niin nyt tekisi kyllä mieli vähän rukoilla.

Ultra ja seuraava siirtopäivä

Ultrassa strateginen mitta eli kohdun limakalvo oli 8,0 mm. Onneksi klinikalta ei haluttu mitään kontrolliultraa, vaan siirtopäiväksi päätettiin ensi viikon tiistai 18.8. Todennäköisesti ne kaksi jäljellä olevaa alkiota on pakastettu yhdessä, joten sitten sulatettaisiinkin molemmat. 

Sulatus tapahtuu maanantaina, ja hoitaja sanoi että voin soittaa jo silloin iltapäivällä että mitä alkioille kuuluu. Hyvä tietysti tietää jo etukäteen, että lähdenkö seuraavana aamuna reissuun vai en, jos vaikka kumpikaan ei selviäisi sulatuksesta... En ole alkioiden suhteen kovinkaan toiveikas, mutta toki on aina mahdollista, että toinen niistä on SE alkio :) 

Estradot jatkuu entisellä annoksella. Lugesteronin aloitan lauantaina. Klexane ja Primaspan ennallaan, Prednisolon siirtopäivästä alkaen 5 vrk 30 mg ja sitten taas 10 mg testipäivään asti. Eli ihan tutut jutut. 

Kyselin ultraavalta gynekologilta julkisen puolen jonosysteemistä. Hänellä ei ollut mitään varmaa tietoa, mutta arveli kyllä, että tämä jono missä me nyt olemme, olisi ihan suoraan seuraavaan ICSI-hoitoon. Se kuulostaa tietysti kivalta, toivottavasti asia olisi juuri näin :) Ettei tarvitsisi sitten hirveän pitkään odotella seuraavaa ICSI nr. 2:sta. Parasta tietysti jos sitä ei tarvittaisi ollenkaan.

Siirtoajankohta sinänsä on ihan hyvä ajatellen päivystyksiä ja muuta, mutta aloitan työt loman jälkeen maanantaina, joten vähän noloa, että joudun heti olemaan poissa. Ajattelin soittaa huomenna esimiehelleni ja keskustella asiasta. Ei niin että hän voisi kieltääkään minua olemasta poissa töistä, sanoo vain että juu tottakai asia järjestyy, mutta silti joku joutuu tekemään ylimääräisiä töitä "sairauslomani" takia. Tietysti jos maanantaina selviää, että alkiot ovat roskiskamaa, niin sitten ei tätäkään ongelmaa tule...

On vähän sellainen olo, että haluaisin saada nämä jäljellä olevat kaksisoluiset nopeasti "käytettyä", jotta voisimme taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikka onkin hassua ajatella niin, koska ihan käypää tavaraahan nekin ovat, kunnes toisin todistetaan. 

Mutta kun tässä ekassa ICSI:ssä ei juuri mikään mennyt niin kuin olin ajatellut. Tuoresiirtoon ei päästy, vielä ei ole näkynyt edes kemiallista raskautta vaikka alkioita on siirretty jo kolme. Punktion jälkeen olin varma, että kyllä se ensimmäinen lapsemme on näiden munasolujen joukossa, mutta nyt se ei näytä enää kovin todennäköiseltä. Olin tietysti myös ajatellut, että emme varmasti tule tarvitsemaan julkisen puolen palveluja. Marraskuusta elokuuhun tuntui olevan hirveän pitkä aika, ja sinä aikanahan ehtisi tehdä vaikka kuinka monta siirtoa, joista varmasti jokin onnistuisi. Ja nyt on jo elokuu, ja aivan pian on jo kaksi vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tein positiviisen raskaustestin.

Ultraava gyne kysyi minulta tänään, että miten oikein jaksan tätä jatkuvaa odottelua ja toistuvia pettymyksiä. Sanoin, että tässähän tämä. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa. Ja ihan totta se on, mitä sanoin. Kyllä tämä tässä, toistaiseksi ainakin.

Lääkitysasiaa

Lapsettomuusrintamalle ei kuulu juuri uutta. Tänään elän kiertopäivää seitsemän. Muutama päivä sitten tuli postissa seuraavan eli 4. PAS:in suunnitelma. Tästäkin tulee siis lääkkeellinen kierto. Lääkitys eroaa sillä tavalla, että Estradot-annos on heti aluksi jo 150 mikrog, ja Prednisolon-annos olisi 10 mg koko kierron ajan, paitsi siirron yhteydessä 30 mg/vrk. 

Tuo Prednisolonin määrä hieman epäilyttää, kun annosta on koko ajan hilattu hieman ylöspäin. Kokonaisuutena olen kuitenkin syönyt Prednisolonia aika paljon tässä kevään ja kesän aikana. 5 mg:aa vuorokaudessa olen käyttänyt jo monta vuotta, eikä siitä ole tullut juuri haittoja (mitä nyt aiemmat isot annokset ovat vaikuttaneet hieman luuntiheyteen), mutta en mielellään söisi Prednisolonia pitkiä aikoja isompia annoksia. Varsinkin kun tieto tehosta lapsettomuushoitojen yhteydessä on aika hataralla pohjalla (korjatkaa toki jos olen väärässä). Mutta jos siitä nyt on edes jotain hyötyä, niin syön kortisoniakin ilomielin :)

Tämän ensimmäisen lääkkeellisen kierron aikana en huomannut lääkkeistä mitään haittavaikutuksia, ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun olin jo poistanut laastarit, totesin että paino oli noussut aika reippaasti. Mitä lie ollut, ylimääräistä nestettä kai, mutta kun tänään kävin vaa´alla, niin se näytti 5 kg vähemmän kuin viikko sitten, ja se on aika paljon tämän kokoiselle ihmiselle! Nyt tuntuu kyllä huomattavasti mukavammalta. Kortisonikin kyllä turvottaa, ja juuri ennen kuukautisia painan normaalistikin pari kiloa enemmän, joten ehkä kyse oli kaikkien näiden asioiden yhteisvaikutuksesta.

Olisipa nyt vihdoinkin meidän vuoro!

Siirto meni hyvin, kuten aiemmillakin kerroilla. Kohdun limakalvo tosin oli vain 8.2 mm, mutta se 9 mm mitattiin viimeksi hieman eri kohdasta. Gynen mukaan perustautiini voi liittyä ohuempi limakalvo (?), ei tosin hajuakaan miksi ;) Se 4-soluinen alkio päätyi sitten roskiin, ilmeisesti oli ehtinyt seurannassa menettääkin ainakin yhden solun.

Lääkitysrintamalla ei erityisempää. Lugemössö tursuaa haarojen välistä :) Klexane, Primaspan ja Estradot jatkuvat samalla lailla kuin ennenkin, Prednisolon nousi tuttuun 30 mg:aan viideksi päiväksi.  Lauantaina pistän Gonapeptylin. Tällä kertaa olinkin fiksu ja hain Gonapeptylin heti klinikalta ulos päästyäni. Lähiapteekissa ravaa varmaan koko ajan lapsettomuushoidoissa käyviä ihmisiä. Farmaseutti varmisti minulta, että käytänhän foolihappoa :)

Gonapeptyl pakattiin apteekissa kylmälaatikkoon. Joudun kuljettamaan lääkkeen laatikossa myös huomenna, kun itse asiassa lähdemme koko perhe jälleen Tampereen suunnalle juhannuksen viettoon.  Onneksi paikan päältä löytyy jääkaappi, vaikka mökkiolosuhteisiin matkaammekin :)

Mieli on kohtalaisen rauhallinen. En ole uskaltanut oikein ruveta toivomaan tosissani, että olisipa tämä nyt SE kierto. Testipäivä on jo ensi viikon sunnuntaina, pp 11. Teen silloin tikkutestin, ja jos se on negatiivinen niin teen vielä muutaman päivän päästä uuden enkä siis lopeta lääkkeitä ennen kuin on varmaa etten ole raskaana. Onpa testipäivään lyhyt aika!

Elämässäni tapahtuu monella rintamalla. Odotan innokkaasti vapaata kotiviikonloppua. Olisi niin paljon tekemistä puutarhassa ja muutenkin. Tuntuu, ettei ole edes ollut aikaa tajuta, että on kesä. Pelkään, että se sujahtaa ohitse liian nopeasti. No, tämä juhannusviikonloppu on toivottavasti rauhallinen, vaikkemme sitä kotona vietäkään. Ehkä ehdin päästä ajan tasalle kaikkien mielessäni pyörivien ajatusten kanssa :)

Siirtopäivä päätetty!

Tämänpäiväisessä ultrassa kohdun limakalvo oli 9 mm, eli ihan ok. Siirtopäiväksi päätettiin ensi viikon keskiviikko, joka sattumoisin on sekä minun että miehen syntymäpäivä :) Toivottavasti toisi hyvää onnea :)

Tällä kertaa alkio sulatetaan jo siirtoa edeltävänä päivänä. Hui. Mitä jos se ei jatkakaan jakautumistaan? Jännittää... Mutta haluavat klinikalla ilmeisesti nähdä, että onko alkioistamme mihinkään, kun kaksi siirtoa on jo tehty ilman kemiallistakaan raskautta...

Estradot jatkuu ennallaan, Lugesteron 2 x 2 alkaa sunnuntaina, Klexane ja Primaspan jatkuvat ennallaan, Prednisolon nousee annokseen 30 mg/vrk siirtopäivänä... Onpas paljon muistettavaa. Mutta sanonpahan, että kyllä vituttaa, jos siirtoon ei päästäkään. Olisi siinä maailman paras syntymäpäivälahja ts. koko päivä pilalla. No, ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.

En oikein ole jaksanut välittää siitä, että mikä kiertopäivä milloinkin on menossa. Mutta koska maanantai oli kp 11 niin tänään on sitten kp 14. Siirto on siis kp 20. Ääks. Joudun taas lähtemään kotipaikkakunnalta junalla joskus puoli kymmenen aikaan, kun siirto on 12.20. Hoitaja sanoi, että soittelen sitten ennen junan lähtöä, jos ei klinikalta ole siihen mennessä vielä kuulunut mitään, että tuleeko siirtoa vai ei. Mitenkähän saan nukuttua edellisen yön?!?

Ultra

Kävin juuri äsken ultraäänessa. Kohdun limakalvo oli vain 6,6 mm, eli paljon ohuempi kuin se on yleensä ollut tässä vaiheessa kiertoa. Estrogeenilaastarihan ei ole yhtä tehokas kuin tablettilääkitys, ja ilmeisesti tämä minun annoksenikin on tavanomaista pienempi. Ultran tehnyt gyne kysyi nimittäin, että onko annokseni kaksi 75 mikrog:n laastaria, vaikka sehän on se 100 mikrog:aa.

Odotan nyt puhelua klinikalta, että miten edetään. Nouseeko estrogeeniannos, tarvitaanko vielä uusi ultra? Voidaanko siirtopäivä päättää näillä tiedoilla? Olisi kyllä aika kurjaa mennä Tampereelle, jos siellä sitten todettaisiinkin että limakalvo on liian ohut siirtoon...

Kysyin ultraavalta gyneltä julkiselle puolelle siirtymisestä. Se sanoi että sitten kun pakkanen on tyhjä niin voimme olla yhteydessä gynen polille. Mieshän ei ole käyttänyt Clomifenia, kun koko asia jäi hieman auki alkuvuodesta. Gyne suositteli aloittamaan lääkityksen vaikka heti. Vastehan tulee noin kolmessa kuukaudessa. Ei siitä varmasti haittaakaan ole, jos sitten julkisella puolella tehdään ICSI nro 2.

Mutta nyt menen tietysti aika paljon edelle ajankohtaisista asioista. Mutta on hyvä, että tulevaisuuden varalle on ainakin näissä lapsettomuushoitoasioissa kohtuullisen selkeät suunnitelmat, jos nyt ei aina kaikilla muilla elämän osalueilla...

Puhelu klinikalle

Soitin klinikalle kertoakseni vuodon alkamisesta, ja samalla kyselin muutamasta mieltä askarruttavasta asiasta. 

Primaspan jatkuu entisellään, vaikka käytänkin Klexanea. Taukokiertoa ei hoitajan mukaan tarvitse pitää lääkkeelliseen kiertoon tehtyjen PAS:ien välillä, olettaen, että S-hCG on aivan matala. Käytännössä se käy minun kohdallani niin, että jos veritesti on negatiivinen, niin Estradot-hoito loppuu, ja se aloitetaan uudelleen sitten kun vuoto alkaa. Jos taas hCG on edes hieman koholla, niin Estradot jatkuu joko siihen asti että kemiallinen raskaus varmistuu tai raskausviikolle 10-12 silloin jos raskaus alkaa. Kemiallisen raskauden jälkeen seuraava PAS voidaan tehdä sitten kun hCG on normaalistunut (eli kai käytännössä vasta tauokierron jälkeen?).

Nykyisellä aikataululla kaksi peräkkäistä PAS:ia taitaa silti olla mahdottomuus, koska klinikan kesäloma osuu juuri silloin, kun toinen siirto pitäisi tehdä. Näin olen laskeskellut. Toivon tietysti, ettei neljättä siirtoa enää edes tarvittaisi :) Tämän kierron siirto tapahtuu hyvin todennäköisesti juhannusviikolla. Ultraan voisin mennä kp 11 eli viikon päästä maanantaina, jos se vain ultraavalle osapuolelle sopii ;)

Vaikka aina pitäisikin toivoa parasta, niin olemme kuitenkin jo hieman pohtineet, mitä teemme sitten jos/kun raskaus ei edelleenkään olisi elokuussa alkanut. Silloin saisimme nimittäin olla jo yhteydessä sairaalan klinikkaan julkisen puolen hoidoista. Onpa aika mennyt nopeasti. Tottahan oletuksena oli, ettemme tarvitsisi julkisen puolen hoitoja lainkaan, mutta nyt on yhtäkkiä puoli vuotta ja pian kolme PAS:ia hujahtanut ohi tuosta noin vain.

Luulisin, että meidän ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä poliklinikalle joka tapauksessa. Todennäköisesti joudumme vielä odottamaan jonkun aikaa ennen kuin hoitoja voidaan aloittaa. Lisäksi on edessä hoitopaikan vaihto, koska muistaakseni meidän sairaanhoitopiirimme ostaa lapsettomuushoitopalvelut Ovumiasta. Sittenhän meillä on vielä alkioita jäljellä pakkasessa. Kai ne nyt kannattaisi "käyttää loppuun", vaikkeivät mitään huippuyksilöitä olekaan (kolme 2-soluista, jos seuraavaksi siirretään 4-soluinen)???

Kp 2

Eilen tunsin jo työpäivän aikana jomottelua alavatsalla, ja illalla vuoto sitten alkoi. Samalla alkoi ensimmäinen lääkkeellinen kiertoni. Ekan Estradot-laastarin onnistuin ennen iholle kiinnittämistä rullaamaan jotenkin kaksikerroin, ts. käyttökelvottomaksi (onneksi lääkekatto on täynnä). Seuraavan laaastari päätyi sinne minne se kuuluukin. Ja miten ihmeellistä, että se on edelleen paikoillaan, yhden nukutun yön ja suihkunkin jälkeen! 

Klexane-pistokset aloitin myös eilen. Hartaasti toivon, etten joutuisi piikittämään itseäni koko raskauden ajan. Siinä tapauksessa piikitys jatkuisi varmasti myös muutaman viikon synnytyksen jälkeen, koska sehän on juuri se kaikkein riskialttein aika laskimotukoksille.

Mietin tässä kyllä, että minkähänlainen hormonihirviö minusta oikein tulee tämän lääkityksen myötä?  

Seuraava alkionsiirto

Seuraava PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Keskustelin sekä Fertinovan lääkärin että oman lääkärini kanssa. Aivan riskitöntä se ei tietenkään ole, koska estrogeeniannos on niin iso. Tähän liittyy ihan kenellä tahansa suurentunut laskimotukosriski (kuten nyt esim. e-pillereihinkin), mutta minulla perustautini vuoksi vielä hieman suurempi riski. Lisäksi tauti voisi myös aktivoitua, mutta sen asian suhteen kyllä raskaus itsessäänkin on riski.

Tiesin toki tämä asiat jo aikaisemmasta, mutta kun nyt hain lääkkeitä apteekista, niin tuli hieman epävarma olo. Että mitä jos jotain tapahtuu? Toisaalta nyt kun tauti on rauhallisessa vaiheessa, niin on juuri se otollisin aika saada raskaus alulle ja myös onnelliseen päätökseen. Enhän minä nuoremmaksikaan tule, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, etten uskaltaisi hankkia lapsia taudin aktivoitumisen pelossa. Oman lääkärin kanssa sovimme, että käyn hormonihoitojen aikana tiiviimmin labrakokeissa. Joka tapauksessa sitten jos/kun raskaus alkaa niin kävisin myös useammin seurannassa.

Estrogeenivalmiste on Estradot-laastari 100 mikrog/24 h, joka vaihdetaan kaksi kertaa viikossa.  Laastari on kuulemma parempi, jos on kohonnut laskimotukosriski. Sitten tietysti Lugesteron, alkuajankohdasta en tarkalleen vielä tiedä. Klexanen aloitan myös laskimotukosten estoon heti samana päivänä kuin Estradotin (jonka siis aloitan ensimmäisenä vuotopäivänä), annos on normaali profylaksia-annos 40 mg x 1. Pitääkin kysyä vielä, jatkanko Primaspaniakin. Kontrolliultraan menen suunnilleen kp 10.

Nyt on siis suunnitelma valmiina, enää uupuvat kuukautiset. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että olisin raskautunut luomusti tässä taukokierrossa :) Kun ostin jo lääkkeetikin. Kymmenen päivän Klexanet maksavat Kelakorvauksen jälkeen noin 35 euroa. Tulee aika kalliiksi, jos lääkitys jatkuu koko raskauden ajan... Onneksi maksukattoni tuli nyt ainakin tältä vuodelta täyteen. Eikä mitään merkkejä raskaudesta ole havaittavissa, joten enköhän pääse käyttämään hankittuja lääkkeita ihan suunnitellusti :)

Tänään on kp 27, jos en ole laskenut ihan väärin. Ovulaatioajankohta on hieman hämärän peitossa, joten en osaa tarkalleen sanoa, koska kuukautisten pitäisi alkaa. Todennäköisesti menee viikonloppuun.

Onko muuten niin, että lääkkeellisen kierron jälkeen pitää pitää taukokierto, vai miten se menee? Kokemuksia?

Fiilikset ovat jossakin huolestuneisuuden ja innokkaan odotuksen välimaastossa. Ehkä tästä vihdoinkin tulisi jotain.