Ei kuukautisia vieläkään

Olinkin laskenut nuo todennäköiset kuukautispäivät hieman väärin. Oikeasti kuukautisten olisi pitänyt alkaa vasta torstaina tai perjantaina (eikä keskiviikkona tai torstaina), jotta kierron pituudesta olisi tullut viimeaikainen joko 26 tai 27 päivää. Tämä on siis hyvä juttu ajatellen siirtoa, koska nyt siirtopäivä ei niin todennäköisesti osu viikonlopulle. Paitsi että kuukautiset eivät ole vieläkään alkaneet, ja tänään on jo kp 29. Vuodon alkamisesta ei ole mitään merkkiä, paitsi nyt rinnat ovat vähän kipeät. Ja joo, tein jo raskaustestinkin, mutta se oli tietysti ihan tyylipuhdas negatiivinen. Joten nyt saisi vuoto kyllä jo minun puolestani alkaa. Eihän kuukautisten alkupäivä tietysti vielä takaa siirtoon pääsyä, mutta juuri nyt näyttäisi aika hyvältä!

Odottelu jatkuu

Valkosolut olivat vieläkin liian matalat, joten ei tule siirtoa marraskuussakaan. En kuitenkaan ole erityisen pettynyt. Elämässä on ollut kaikkea muuta mukavaa viime aikoina. Ehkä sitten joulukuussa. Kuukautiset eivät kyllä ole vielä alkaneet, joten mistäs sitä tietää, jos olisinkin vaikka raskaana :D Tänään on jo kp 28, mutta toisaalta ovulaatio tuli aika myöhään. Viime kuukausina luteaalivaiheen pituus on ollut sellainen, että jos ovulaatio on päivä 1 niin vuoto alkaa yleensä päivänä 15 ja se on tänään.

Ja taas pettymys...

Keskiviikkona gynen polilla kaikki näytti oikein hyvältä, kohdun limakalvo oli hieno, oikealla oli johtofollikkeli ja todennäköisyys sille, että LH-plussa tulisi sopivana päivänä, tuntui kohtalaisen suurelta. Sain jo Lugesteron- ja Pregnyl-reseptit ja käytännön ohjeet siirtoa varten. Mutta sitten  iltapäivällä selvisi, että saman aamun verikokeissa valkosoluni olivat viimeksi aloitetun SLE-lääkkeen takia ihan liian matalat. Lääkitys loppui siihen ja siirto peruuntui. Niin matalilla soluilla ei oikein voi tehdä PAS:ia.

No niin. Näin sitten kävi, ja vaikka SLE onkin rauhallinen, niin joudumme vielä pohtimaan, että mikäs lääke nyt sitten otetaan seuraavaksi käyttöön, jos otetaan. Tai jäämmekö vain odottamaan ja seuraamaan. Harmitti sekä se, ettei tätä yhtä lääkettä voidakaan käyttää (lääkkeitä, joita voidaan turvallisesti käyttää raskauden aikana on aika rajallinen määrä), ja tietysti se että PAS taas peruuntui.

PAS:n peruuntumisesta huolimatta olen jatkanut ovistestailua, vähän niin kuin mielenkiinnosta (ja tilannut uuden 20-packin digitestejä). Edelleen, myös tänään iltapäivällä, testi on näyttänyt vain vilkkuvaa hymynaamaa. Gyne oli keskiviikkona sitä mieltä, että follikkelin koon perusteella plussa olisi tullut jo eilen tai viimeistään tänään. Mutta follikkeleideni kokohan on aina ennustanut ovulaation ajankohtaa todella huonosti. Saa nähdä, miten käy. Jos plussa ei tule huomennakaan, niin sitten siirto olisi peruuntunut joka tapauksessa. Ehkä ei sitten harmittaisi niin paljon enää.

Sovimme SLE-lääkärini kanssa ensin, että käyn seuraavissa kokeissa kuukauden päästä, jolloin on myös vastaanottokäynti. Se tarkoittaisi sitä, että seuraava PAS-mahdollisuus olisi aikaisintaan joulukuussa. Eilen mies kuitenkin ehdotti, että jos kävisin jo parin viikon päästä kokeissa, ja mikäli valkosolut ovat riittävästi nousseet, niin sittenhän jo marraskuussa voisi yrittää siirtoa. Lähetin SLE-lääkärilleni heti tänään aamulla viestiä ja ehdotukseni sai häneltä siunauksen :) Nyt sitten vain sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee hyvin! Tai että tästä kierrosta tulisikin äärettömän epätodennäköinen luomuplussa (olemme jatkaneet ilman ehkäisyä) ;)

Jännittäviä aikoja!

Viikko sitten sunnuntaina alkoi uusi kuukautiskierto, ja maanantaina soitin gynen polille varatakseni ultra-ajan. Se on jo keskiviikkona, eli kp 9. Sunnuntaista lähtien olen tehnyt LH-testejä (Clearbluen digitalin "edistynyt" versio eli se joka näyttää myös vilkkuvia hymynaamoja). Vielä ei ole näyttänyt kuin negatiivista, mistä en toki ole ihmeissäni. Olen laskenut, että LH-plussa saisi tulla huomisesta alkaen minä tahansa päivänä lauantaihin saakka, mutta sunnuntai ja maanantai ovat no-no, koska alkiot siirretään kuusi päivää plussan jälkeen (kun plussapäivä on päivä 0). Jännittävää!

Tilanne on myös siinä mielessä jännittävä, etten ole vielä kysynyt SLE:tä hoitavilta lääkäreiltäni lupaa alkionsiirtoon. Mutta näin olin kyllä suunnitellutkin, että varaan joka tapauksessa ultraan ajan, koska labrat eivät ehdi valmistua ennen sitä (vaikka siirsinkin labra-aikani perjantailta keskiviikolle). Vasta maanantaina on soittoaika, mutta täytynee kysellä mielipidettä asiaan jo hieman aiemmin, jos vaikka siirtopäivä yllättäen olisikin jo maanantaina (ts. ovisplussa huomenna, mitä en usko). 

Edelliset labrat olivat siis joka tapauksessa jo niin hyvät, että vähän kuin varmuudeksi vain siirsimme päätöstä alkionsiirrosta vähän eteenpäin. En siis ole liikkeellä täysin vastuuttomasti ;) Koska olisihan se sääli, että seuraavien labrojen perusteella saisin luvan alkionsiirtoon, mutta jos vasta siinä vaiheessa olisin reagoinut tilanteeseen, niin lokakuun juna olisi jo auttamattomasti ajanut ohi.

Poikahan täytti elokuussa kolme vuotta. Lujatahtoinen edelleen, mutta tämä on silti tosi ihana ikä. Poika on melko pikkuvanha, ja jutut on välillä aika hulvattomia :D Vaikka emme ole asiasta mitenkään pojan kuulleen keskustelleet, niin hän ilmoitti jokin aika sitten, että olisi kiva jos täällä meillä asuisi kaksi lasta. Vauvat ovat pojan mielestä tosi ihania, kuten myös kaikki pehmo- ja oikeat eläimet. Niille pitää aina puhua vauvakieltä ;) 

Autoleikit ovat edelleen suosikkeja, mutta lisäksi meillä leikitään paljon kotileikkejä ja erilaisia muita roolileikkejä. Pyöräily on paras juttu ulkoillessa. Noin kuukausi sitten poika oppi polkemaan ilman apupyöriä, ja ai että kun olimme ylpeitä! Eilen koimme samanlaisia fiiliksiä, kun poika alkoi yhtäkkiä piirtämään tunnistettavia ihmishahmoja, eli niitä pääjalkaisia. Tietty meidän muotokuvamme ovat nyt sitten jääkaapin ovessa paraatipaikalla :D Naureskeltiin miehen kanssa, että ei me millään lapsettomina voitu kuvitella, miten tämmöiset jutut voisi tuntua näin naurettavan hienolta. Itse olisin varmaan lapsettomuuskatkeruudessani melkein yrjönnyt, jos joku olisi tällä tavalla hehkuttanut kullannuppunsa aikaansaannoksia (joten anteeksi).

Palailen pian kertomaan ultra- ja ovistestikuulumisia!

Odottavalla kannalla

Kesäkuun laboratoriokokeet ennakoivat SLE:n aktivoitumista, ja juhannuksena tulikin sitten oireita, onneksi vointini korjaantui nopeasti kortisonilla, ja sen jälkeen olen taas voinut hyvin (olen muuten kirjoittamassa omaa postausta SLE:stä, josta en ole kovin paljon aiemmin kertonut, mutta tällä hetkellä tuntuisi tyhmältä pitää blogia niin että kokonaan sivuuttaisin tämän asian).

Aiemmin keväällä raskaussuunnitelmien takia lopetettu lääke korvattiin nyt toisella lääkkeellä, jota saa käyttää raskauden aikana, ja toivomme sen pitävät taudin kurissa. Olen aiemminkin käyttänyt tätä samaa lääkettä, mutta silloin se aiheutti valkosolujen mataluutta, ja piti lopettaa aika nopeasti. Tällä kertaa se on sopinut kohtalaisen hyvin pienemmällä annoksella, vaikka onkin taas vaikuttanut verenkuvaan. Arvot ovat juuri siinä rajoilla, että voiko vai eikö lääkitystä jatkaa. SLE:n aktiivisuudesta kertovat laboratoriokokeet ovat korjaantuneet vähän hitaasti, joten olemme edelleen odottavalla kannalla, että koska voisi taas suunnitella PAS:ia. Noin kolmen viikon päästä olisi taas kontrolliverikokeet ja sitten pohdimme asiaa uudemman kerran.

Itse olen vähän kahden vaiheilla, kun vointi kuitenkin on hyvä, mutta kokeet tosiaan edelleen hieman poikkeavat. Vauvakuume on välillä hyvin kova, ja olen taas katsellut haaveillen pojan vauvakuvia ja omia raskauskuviani. Kivasti sujuvan arjen keskellä vauvan kaipuu ei kuitenkaan ole ollut mitenkään hirvittävän kokonaisvaltaista tai pahaa mieltä aiheuttavaa. Mutta muistuttelee jatkuvasti olemassaolostaan ;)

Lääkärini ehdotti viimeksi tavatessamme, että mitä jos vain jättäisitte ehkäisyn pois. Hän ei siis täysin tyrmännyt ajatusta, että aika pian voisi taas alkaa yrittämään, koska kuitenkin voin ihan normaalisti. Silloin pidin ehdotusta aika outona, ja tämän kuun kuukautiset saivat alkaa ihan rauhassa ilman mitään suunnitelmia alkionsiirrosta.

Perjantaina me sitten kuitenkin ihan hetken mielijohteesta jätimme ehkäisyn pois, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Olen koko kesän ollut aika lailla ulalla kuukautiskierron vaiheista. Perjantaina sattuikin olemaan suunnilleen kierron puoliväli, mutta ovulaation ajankohdasta en osaa sanoa mitään varmaa. Suoraan sanottuna en oikein tiedä, miksi suostuin jättämään ehkäisyn pois. Typerä päähänpisto. Raskautumisen todennäköisyys on toki häviävän pieni, mutta ehkä me vain molemmat olimme sitä mieltä, että hiiteen kaikki tarkat suunnitelmat, nyt me teemme juuri kuten itse haluamme.

Heti yhdynnän jälkeen tuli vähän sellainen olo, että mitä tuli tehtyä, mutta sitten ajattelin, että jos ihme tapahtuu, niin sitten annamme sen tapahtua.

Pettynyt ja vähän huolissaan

Eilen illalla digitestiin ilmestyi vihdoin vilkkumaton hymynaama, ja olin oikein innoissani. Tänään oli gynen polikäynti. Kerroin kuulumiset, ja lapsettomuusgyne laski sitten heti kalenterista, mikä olisi siirtopäivä. Ja sehän olisi ollut lauantai, eli siirtoa ei voida tehdä. Nelipäiväisetkin alkiot siirretään myös päivänä 6. Tämän kun olisin tiennyt, niin olisin voinut etukäteen valmistautua pettymykseen. Gyne soitti vielä TAYS:iinkin, mutta eivät kuulemma tee mitään poikkeuksia siitä, että siirtopäivä on aika se kuudes ovlaatioplussasta.

Ensimmäinen PAS siirtyy siis automaattisesti vähintään elokuuhun lapsettomuuspolin kesäsulun vuoksi. Elokuussa se saattaisin onnistua, mutta TAYS:in sulkuaikataulut eivät olleet vielä aivan selvillä, mutta se selviäisi ensi viikolla, joten kysyn vielä asiasta myöhemmin.

Aluksi harmitti ja vitutti, ja sitten sain ahaa-elämyksen, että hei, tältä se tuntuikin, se jokakuukautinen pettymys. Sitten alkoi kuitenkin aika äkkiä tuntua paremmalta, kun työtkin oli pakko tehdä, ja sain muuta ajateltavaa. Mies ehdotti, että nythän me voitaisiin yrittää ihan normaaliin tapaan saattaa minua raskaaksi. Luomuihme tästä vielä puuttuisikin...!

Iltapäivällä tuli kuitenkin uusi takaisku, kun sain puhelun rutiinilabrakokeiden vastauksista. Niissä oli paljonkin poikkeavaa. Joten loppuviimein en kyllä edes olisi halunnut tähän mitään PAS:ia. Siksi on tavallaan jopa helpottavaa, että alkionsiirto peruuntui joka tapauksessa. Eikä se juuri nyt enää harmitakaan niin paljon, kun on muuta ajateltavaa. Ei siitä ole kuin reilu kuukausi, kun lopetin viimeiset vajaa kaksi vuotta käyttämäni lääkityksen, ja nykyinen lääkitys onkin aika kevyt raskautta ajatellen. Kaiken piti kuitenkin olla ihan kunnossa. Näinkö pian tauti silti aktivoituu???

No, voin ihan hyvin ainakin toistaiseksi, joten käyn uusissa kokeissa kuukauden päästä, ja sen jälkeen  tiedämme enemmän. Mutta jos tauti todella on aktivoitumassa, niin sitten haaveet toisesta lapsesta on taas lykättävä edemmäksi. Paska mäihä.

Ovisplussa!

Ajattelin, että olisi kiva kun ei tarvitsisi läträtä testien kanssa reissussa, mutta tänään aamulla apteekin testi näytti ihan negatiivista vielä. Hetken mielijohteesta testasin äsken Clearbluella, ja heti tuli vilkkumaton hymynaama! Vaikka on vasta kp 12 (viimeksi plussa tuli kp 14). Jotenkin tuo Clearblue toimii liiankin hyvin, niin etten ihan pysty uskomaan, että se aina olisi oikeassa. Toisaalta testiviiva on vahvempi kuin kontrolliviiva. Harmittaa, että kaikki muut testit ovat loppu, etten pysty vertaamaan. Viime kierrossa Clearblue näytti plussan aikaisemmin kuin muut testit. Nyt en voi testata huomennakaan, koska hymynaama ei häviä kuin vasta kahden vuorokauden päästä, eikä muita testejä ole. 

No, toivottavasti tulisi oikein selvät ovistuntemukset, niin sitten voisin luottaa testitulokseen enemmän. Jos aika oviksesta kuukautisten alkuun pysyy vakiona, niin kuin sen pitäisi, niin vuoto alkaisi seuraavan kerran jo 20.5., ja silloin kierrosta tulisin ennätyksellisen lyhyt. Toisaalta, jos olisin testannut huomenna aamulla, kuten alunperin olin suunnitellut, niin kyllä testi olisi silloinkin vielä näyttänyt plussaa, ja silloin vuodon ”kuuluisi” alkaa vasta 21.5. Ja kierto olisi silloin 26 päivää, mikä toki on aika lyhyt mutta ei mitenkään epätavallinen. Kaikki tämä tietysti tarkoittaisi sitä, että mahdollinen PAS tulee aikaisemmin. Aika hilkulle menee, että tuon raskauden aikana kielletyn lääkitykseni kuuden viikon varoaika ehtii täyttyä...!

Japaniin!

Pari viikkoa sitten saimme TAYS:ista vihdoin kirjeen alkioiden jatkosäilytyksestä. Nyt sitten pitää vain luottaa siihen, että posti tekee tehtävänsä.

Edellinen kuukautiskierto jäi vähän tavanomaista lyhyemmäksi, 27 päivän mittaiseksi. Se alkoi viime viikon torstaina eli 25.4., joten kohta on taas aika alkaa testailla.

Lähdemme ensi viikolla kahden ja puolen viikon lomareissulle Japaniin!!! :D Olen haaveillut  uudesta matkasta siitä saakka, kun olimme edellisellä aika tasan neljä vuotta sitten. Nyt kun poika on tämän ikäinen, niin ajattelimme että on hyvä sauma lähteä, kun en halua raskaana ollessa matkustaa minnekään kauas. Tällä kertaa osaamme jo vähän kieltäkin. Olen tähän mennessä opetellut parisataa kanji-merkkiä, ja molemmat tavuaakkoset. Kiva päästä testaamaan opittua paikan päälle :) Olen ihan fiiliksissä kaikista Japani-jutuista! Olen lukenut historiaa ja kulttuuria ja japanilaisten kirjailijoiden romaaneja ja katsonut yli 20 animesarjaa ja kokkaillut (ainakin yrittänyt) kaikkea japanilaisista keittokirjoista ;)

Saa nähdä, miten meidän 2,5-vuotiaan kanssa sujuu. Poika on lentänyt aikaisemmin yhden meno-paluun, mutta paljon lyhyempi lentomatka kyllä. Sitten aikaero ja pitkä poissaolo kotoa ja tutuista kuvioista. No, yritämme mennä pojan ehdoilla, niin eiköhän se siitä.

Edellistä Japaninmatkaa edelsi ensimmäinen ICSI, peruuntunut tuoresiirto ja kaksi epäonnistunutta PAS:ia. Kesäkuussa ja elokuussa oli sitten PAS:it lääkkeelliseen kiertoon, mutta negat niistäkin. Toivottavasti tämän vuoden kesäkuu olisi onnekkaampi! Yritin tänään muistella fiiliksiä tuolta ajanjaksolta. Elämääni taisi hallita aika paljon sellainen tunteiden vuoristorata: välillä olin toiveikas ja välillä ihan epätoivoinen, kun pelkäsin ettemme saa koskaan lasta. Nyt onkin ihan eri olo. Koko prosessi hoitoineen on muuttunut paljon arkisenmaksi, mikä on ehkä vähän säälikin. Toisaalta ei ole enää aikaa pohtia ja olla samalla tavalla huolissaan. Enkä oikein osaa ajatellakaan, että edes pitäisi olla jostakin huolissaan. Meillähän on jo yksi ihana lapsi! Toinen (ja ehkä kolmaskin) olisi vain bonusta.

Minulla ei oikeastaan ole kovin hyvää käsitystä siitä, miten 4- ja 5-päiväisten alkioiden siirrot ajoitetaan ovulaatioplussan mukaan. Yritin selailla vanhoja tekstejäni kahdesta luomu-PAS:ista, mutta ne alkiot olivat nuorempia, ja siirtoajankohdan kanssa oli kyllä aikamoista säätöä. Eli jos plussa tulee vaikka  maanantaina, niin minä päivänä on siirto???

Ensimmäisen vs. toisen hoidon alkiot

Aiemmin joku kyseli vertailupostausta kahdesta tehtystä hoidosta ja niistä saaduista alkioista. No, tässäpä hieman yhteenvetoa. 

Molempien hoitojen aikaan siittiöitä oli niin vähän, eli IVF ei olisi tullut kyseeseen. Mies käytti ennen toista hoitoa Clomifenia 3-4 kuukautta. Testosteroni nousi selvästi, kun se alkututkimuksissa oli ihan alarajoilla. Sehän ei siittiöiden määrässä näkynyt, mutta ehkä saattoi vaikuttaa laatuun? Fertinovassa tehtiin perus ICSI, kun taas TAYS:issa PICSI, eli sama kuin ICSI mutta siittiöistä valittiin vain kypsät. Tässä oli ajatuksena se, että saataisiin laadukkaampia alkioita. 

Munasolujen kasvatukseen käytettiin minulla ekassa hoidossa Gonal-F 125 IU, toisessa 100 IU. Ekassa hoidossa follikkeleita oli noin 30, näistä kerättiin 19 munasolua joista kuitenkin vain 14 oli kypsää ja 9 hedelmöittyi. Punktiopäivänä vatsaontelossa oli pieni määrä nestettä, ja tuoresiirto jätettiin tekemättä hyperstimulaatioriskin vuoksi. Jatkossa tehtiin siis vain pakastealkionsiirtoja. Toisessa hoidossa hieman suurempia follikkeleita oli noin kaksikymmentä, ja näistä löytyi 13 munasolua, joista 12 oli kypsiä ja 10 hedelmöittyi.

Ensimmäisessä hoidossa yhdeksästä alkiosta kolme meni roskiin kahden päivän viljelyn jälkeen, ja kuusi alkiota pakastettiin kaksipäiväisinä. Tuolloin kaksi oli viisisoluisia, yksi neljäsoluinen ja kolme kaksisoluista. Fertinovan luokituksen mukaan ne olivat kaikki kolmosluokkaa, eli huonointa. Siirtojen yhteydessä viisisoluiset siirretiin yksittäin alkuperäisessä kunnossaan muutama tunti sulatuksen jälkeen. Kahdessa jälkimmäisessä siirrossa alkiot sulatettiin jo edellisenä päivänä, ja tuolloin neljäsoluinen päätyi roskiin, kun se sulatuksen jälkeen menetti yhden solun. Kaksisoluiset selvisivät kaikki sulatuksesta, ja kaksi siirretiin yksittäin kolmen päivän ikäisinä neljä- sekä  kymmenensoluisina.  

Toisessa hoidossa neljäntenä päivänä kaksi alkiota oli oikein hyvän näköisiä, ja toinen siis siirretiin "preblastovaiheessa" ja toinen pakastettiin. Luokituksesta en sen tarkemmin tiedä, muuta kuin "oikein hyvä". Seuraavana päivänä pakastetiin vielä yksi viisipäiväinen, luokituksesta en tiedä mutta lienee ihan hyvä, koska alkio kuitenkin päätyi pakkaseen.

Summa summarum, toisen hoidon tarkoituksena oli saada parempilaatuisia alkiota. Se taisi toteutua, tosin määrän kustannuksella. Otan kyllä mieluummin pari hyvää kuin monta huonoa, sehän on selvää. Uskon, että tuo PICSI oli hyödyllinen. Hedelmöitysprosentti oli hyvä. Lisäksi minun lääkitykseni oli maltillisempi, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että suurempi osuus munasoluista oli kypsiä, vaikka niitä tulikin määrällisesti vähemmän. Ja koska tuoresiirrosta alkoi raskaus, on siirretty alkio ollut ilmeisen hyvälaatuinen :) Olen vieläkin ihan ihmeissäni, että meidän soluistamme saatiin raskaus aikaiseksi. Neljän täysin tuloksettoman PAS:in jälkeen usko alkoi olla jo koetuksella.

Gyne sanoi, että tämä juuri osoittaa sen, miksi meidän kohdalla on tärkeää tehdä pitkä viljely, vaikka kato tietysti on aika kovaa. Taustatietojemme perusteellahan gyne olisi ajatellut, että "ennuste" on hyvä, jos ei olisi tehty jo yhtä ICSI-hoitoa ja neljää alkionsiirtoa ilman minkäänlaista tulosta. En voi olla ajattelematta, että montakohan noista neljästä aiemmasta siirrosta olisi jätetty tekemättä, jos olisi viljelty hieman pidempään. Oma veikkaukseni on, että vähintään puolet.