Synnytyksestä toipuminen, ruokamyrkytys ja muuta mukavaa

Nyt kolme ja puoli viikkoa synnytyksestä olo alkaa olemaan jo aika "normaali". Ihmeellistä, miten nopeasti muuten unohdin etten moneen kuukauteen pystynyt esimerkiksi makaamaan juuri selälläni, enkä vatsallani ollenkaan :) Vaikka vauvavatsa olikin ihana, niin loppuraskaudesta halusin siitä jo kiihkeästi eroon. Selkäkivut loppuivat synnytyksen myötä kuin seinään, aivan ihanaa! Rintatulehdukseen jatkuu vielä huomiseen saakka antibiootti suun kautta, mutta suonensisäinen hoito loppui jo viikko sitten ja kontrollissa tiistaina kaikki näytti oikein hyvältä.

Episiotomiahaava oli kipeämpi kuin olin kuvitellut, ja pisti tämän tuoreen äidin itkemäänkin kipeiden tissien ja  muiden imetysongelmien ohessa. En pysynyt viikkoon kunnolla istumaan (äitini kuulemma sai istumarenkaan lainaan synnäriltä veljeni syntymän jälkeen, olisi saattanut olla ihan kiva kapistus), ja senkin jälkeen alapää oli tosi kipeä erityisesti jos olin päivän aikana ollut pidempään pystyasennossa, esim. kävelylenkillä tai kaupassa, jolloin tuntui siltä että lantiossa on TAAS vauvan pää pyrkimässä ulos :) Tällä hetkellä on kuitenkin jo noin viikon ajan ollut aika normaali olo tämänkin vaivan suhteen (pientä paineentunnetta lukuunottamatta, joka edelleenkin liittyy enimmäkseen pystyasentoon).

Ihan ensimmäiset päivät synnytyksen jälkeen oli kuitenkin sellainen olo, että en edes uskalla pestä alapäätä kunnolla (saati vilkaista peilillä että miltä siellä nyt oikein näyttää). En käyttänyt vessapaperia pariin ensimmäiseen viikkoon juuri ollenkaan, vaan suihkuttelin käsisuihkulla joka vessakäynnin yhteydessä. Ekan viikon ajan, kun paikat olivat vielä tosi arat, oli ihan taivaallisen tuntuista suihkutella kylmällä vedellä :) Episiotomiahaavaa vastapäätä tullut pieni nirhauma parani muutamassa päivässä itsekseen, onneksi. Sen jälkeen istuminen onnistui kohtalaisesti niin että asettauduin vinoon tuolin reunalle niin että vasemmalle puolelle tuli mahdollisimman vähän painetta. HIEMAN hankalaa löytää hyviä imetysasentoja, kun koko tuohu muutenkin oli vielä ihan hakusessa...

Lantionpohjan lihaksia olen yrittänyt treenata heti synnytyksestä lähtien. Kätilö sanoi synnytyssalissa epparihaavaa ommellessaan, että kannattaa sitten muuten alkaa heti treenailemaan, kun kuulemma jokin osa roikkui aika alhaalla...! Rapatessa roiskuu...

Painohan minulla nousi raskauden aikana vain vähän, ehkä kuusi kiloa. Synnäriltä kotiutuessa eli kaksi ja puoli vuorokautta synnytyksestä kävin ensimmäisen kerran vaa'alla ja silloin oli hävinnyt noin neljä kiloa ja siitä muutaman päivän päästä olin jo alle lähtöpainossa. Vatsa on pehmeä löllykkä, mutta mies tykkää ainakin kun olen kuulemma äidillisen pehmeä tällä hetkellä :D

Olin ajatellut, että ehkä rintatulehduksen jälkeen saisin olla vaikka välistä ihan terveenä, mutta  lauantaina sainkin omaa tyhmyyttäni ruokamyrkytyksen (onneksi mies ei tykkää sienistä), enkä sinä päivänä syönyt juuri mitään ja kaiken vähänkin oksensin heti pois. Sen jälkeen paino olikin raskautta edeltävään painoon jo 2-3 kiloa miinuksella :( Nyt pitäisi tietysti syödä ns. kunnon ruokaa riittäviä määriä, mutta kyllä meillä on nämä kolme viikkoa syöty aika paljon enemmän suklaata ja karkkia ja jätskiä ja leivonnaisia kuin normaalisti on tapana :) Mies on vetänyt ihan samaa kamaa kuin minäkin, vaikka ei luonnollisestikaan imetä. Väittää jopa laihtuneensa, mitä on vaikea uskoa :D

Tuon ruokamyrkytysepisodin mieleenpainuvin kohtaus taisi olla se kun minä istun sohvalla syöttämässä pojalle pullosta korviketta (ensimmäinen kerta noin kahteen viikkoon, olimme ihan toivottomia kun poika huusi kurkku suorana, tissi ei tuntunut kelpaavan emmekä yhtään tienneet että onko sillä nälkä vai ei) ja mies pitelee edessäni sankoa, johon oksennan, samalla kun silittää päätäni ja sanoo rohkaisevasti, että joku päivä me vielä nauramme tälle jutulle.

Huomenna on muuten jännä päivä, kun menemme pojan kanssa ylimääräiseen painokontrolliin vielä ennen seuraavaa varsinaista neuvolakäyntiä. Painoa tuntuu kyllä tulleen lisää, koska poika on  tukevoitunut ja täyttää vaatteensa selvästi paremmin kuin alussa. Meillä on koko tämä kolme viikkoa käytetty kolmea settiä H&M:n koon 50 bodeja ja  puolipotkuhousuja sekä kahta yöpaitaa, kun kaikki muut vaatteet ovat vielä olleet liian isoja. 

Tänään kokeilin pojalle ensimmäistä kertaa koon 56 bodya, joka sopikin hyvin! Eli vaatevalikoima laajeni selvästi, koska tätä seuraavaa kokoa meiltä löytyy jo paljon enemmän. Ihan hyvin ollaan kyllä pärjätty noilla kaikkein pienimmilläkin vaatteilla, kun pyykkikonetta on käytetty melkein päivittäin eikä poika puklaile (ainakaan vielä) juuri ollenkaan ja kakkaa tulee pienehköjä määriä kerrallaan (mutta USEIN) niin ettei olla mitään niskapaskoja vielä koettu. 

Vaipoista meillä on käytössä Liberon Newborn kokoa 1. Olin suunnitellut, että käyttäisimme suomalaisia Muumi-vaippoja, mutta ainkin näin aluksi nuo Liberot ovat tosi käteviä, kun niissä on se kosteusindikaattorinauha :) Saa nähdä kuinka kauan tuo ykköskoko sopii. Kakkostakin meiltä jo löytyy, kun vaippakakussa oli näitä kahta pienintä kokoa :)

Seitsemäs neuvola rv 38+0

Tämä saattaa hyvinkin jäädä viimeiseksi neuvola-päivitykseksi, koska seuraava aika on varattu tasan lasketulle päivälle rv 40+0 eli 8.8. Jännää :) Kuulemma ei tarvitse erikseen peruuttaa aikaa, mikäli tuossa vaiheessa olisin jo synnyttänyt tai synnyttämässä. Ei se varmaan olisikaan ensimmäisenä mielessä siinä vaiheessa, näin voisin kuvitella ;)

raskausviikot: 38+0 (36+1)

paino: - 1,5 kg (- 808 g/vko), kokonaispainonnousu + 4 kg

RR: 114/68 (106/70)

U-prot: neg.

U-gluk: neg.

Hb: 116 (105)

Vauvan syke: 135 (150)

SF-mitta: 32 cm (30 cm)

Mitä noista arvoista nyt sanoisi. Painosta huolestuin siinä määrin, että ajoin suoraan neuvolasta ruokakauppaan hakemaan itselleni jotain oikein energiapitoista lounasta. Neuvolantäti ei kuitenkaan ollut mitenkään huolissaan, edelleenkään. Lähinnä sanoi useaan otteeseen, että hienoa kun ei ole paino tuon enempää noussut. Mutta tuli kyllä sellainen olo, että mitä oikein teen väärin. Ettenkö aikuisena ihmisenä osaa edes syödä oikein?!? Painohan on vain LASKENUT.

SF-mitta kuitenkin oli kasvanut pari senttiä edellisestä mittauksesta ja on koko ajan kulkenut keskikäyrän tuntumassa, joten eiköhän kaikki ole kunnossa. Mutta silti. Tuli jotenkin epäkelpo olo. Yritän lohduttautua sillä, että ensimmäinen neuovolan mittaus oli mielestäni ehkä kilon liikaa, silloin painoa olisi tullut ainakin 5 kg. Ja yhtään mitään turvotuksiahan minulla ei ole. Eikä kyllä mitään ylimääräisiä rasvavarastoja imetystä varten :( Tästä hieman puhuimme, että pitää sitten vain muistaa syödä kunnolla synnytyksen jälkeen.

Hb sentään oli vihdoinkin parempi. En ihan luota noihin sormenpäämittareihin, mutta eiköhän arvo  ainakin jonkin verran parempi ole, kun ero sormenpäämittauksissa on näin selvä. Kivempi tuollaisella arvolla on synnyttää.

Vauvan pää ei ole vieläkään kiinnittynyt, mutta selvästi kuitenkin alkaa hakea asemiaan, näin ymmärsin. Liikkeitä tuntuu edelleen entiseen tapaan. Ehkä ne vähenevät selvemmin sitten kun pää kiinnittyy? Eilen olin äitini ja siskoni kanssa leffassa, ja koko ajan kävi vatsassa kova mylläys. Ehkä siinä mökässä olisikin ollut vaikea nukkua :)

Liikelaskennasta ei ole muuten ollut neuvolassa puhetta kertaakaan, enkä ole sitä tähän mennessä vielä tehnyt. Onko se sellainen asia, mitä pitäisi rutiinisti harrastaa loppuraskaudesta, vai? Eilinen leffa toimi kyllä hyvin liikelaskentana, kun ne vaaditut 10 liikettä saattoivat tulla ihan muutaman minuutin aikana :)

Neuvolantäti oli muuten ollut virkavapaallaan Norjassa töissä, ja siellä kuulemma usein arvioidaan vauvan painoa menetelmällä, jossa vyötärönympärys ja SF-mitta syötetään yksinkertaiseen kaavaan. Näiden mittojeni perusteella neuvolantäti arvioi pojan painoksi tällä hetkellä hieman päälle 2900 g, ja mikäli synnytän laskettuna aikana, paino olisi tuolloin arviolta 3244 g. Mielenkiintoista nähdä, pitääkö tuo arvio ollenkaan paikkaansa :) Mutta menetelmää pidetään ilmeisesti kohtalaisen luotettavana.

Viides neuvola

Tiistaina olimme taas neuvolassa. Tällä kertaa sijainen oli vaihtunut taas siihen varsinaiseen neuvolantätiin, jonka olen tavannut viimeksi yli 2,5 vuotta sitten. Olipa oikein kiva käynti. Sijainen on toki ollut mukava ja niin poispäin, mutta ehkä kokemattomuutensa vuoksi ei ole tuntunut minusta aivan "aidolta". Tällä käynnillä käytiin ensin nopeasti läpi kaikki mitä on tapahtunut tuossa 2,5 vuodessa, ja sitten kaikki rutiinijutut. 

Saimme esitteen, jossa kerrottiin että kaikista vastasyntyneistä otetaan nykyisin seultontaverikokeita, joista etsitään tiettyjä perinnöllisiä aineenvaihduntasairauksia. Tästä en ollut ennen kuullutkaan, mutta lienee kohtalaisen uusi juttu, kun ei tällaisia kokeita ei otettu silloin kun parivuotias siskontyttöni syntyi. Alla taas strategisia arvoja:

raskausviikot: 32+1 (29+0)

paino: + 0,2 kg (+ 64 g/vko), kokonaispainonnousu + 4,7 kg

RR: 120/63 (109/61)

U-prot: +/-

U-gluk: neg.

Hb: 104 (104)

Vauvan syke: 144 (140)

SF-mitta: 29 cm (25 cm)

En ilmeisesti mitannut sf-mittaa itseltäni aivan pieleen :) Eihän oma lukemani heittänyt tuosta toissapäiväisestä kuin sentillä! Painoa oli tullut kolmessa viikossa vain 200 g. Neuvolantäti oli kuitenkin vain tyytyväinen. Vatsahan kuitenkin kasvaa hyvin, ja se on tärkeintä. 

Poika oli tämänkin neuvolantädin mielestä raivotarjonnassa, ja tällä kertaa uskoin siihen itsekin. Pää ei kuulemma ole vielä ihan kiinnittynyt kuitenkaan, mutta sillä ei liene merkitystä. Kun vauva nyt vain pysyisi tällä tavalla loppuun asti.

Hb junnaa edelleen paikoillaa. En YMMÄRRÄ, miten se voi aina olla juuri tuo sama arvo, 104. Miksi se ei ole välillä vaikka 103 tai 105, aina vain 104! Eikös tämä neljän tai viiden tarkalleen saman arvon peräkkäinen sarja ala olla jo aika epätodennäkönen? ;) Tietysti toivoisin, että Hb ehtisi vielä nousta ennen synnytystä, eikä tulisi kovasti vuotoa. Kun kuulemma lähettävät kyllä synnäriltä ihan kevyesti kotiin ilman mitään veritankkauksia, kunhan vain Hb on yli 80. Ja kokemuksesta tiedän, että olo on aika hutera, kun Hb on 80, varsinkin jos arvo on nopeasti laskenut. Siinä pitäisi sitten jaksaa vauvaakin hoitaa :)

Mitään sisätutkimustahan ei siis tehty, kuten minulle jo edellisen postauksen kommenteistakin selvisi, että sisätutkimuksia tekee vain lääkäri :) Neuvolantädin mukaan käyntini ovat ajoittuneet hieman hassuille viikoille. Päädyimme siihen, että koska olen joka tapauksessa menossa äitiyspolille puolentoista viikon päästä, en mene ollenkaan neuvolalääkärin toiselle käynnille. Eipä siitä viimeksikään hirveästi hyötyä ollut. Sisätutkimuksen kun voi tehdä äitiyspolillakin. Streptokokkinäytteen neuvolantäti ottaa itse seuraavalla neuvolakäynnillä, joka sovittiin noin kuukauden päähän.

Kolmas neuvola

Edellisestä postauksesta onkin aika kauan, mutta raskausrintamalle ei olekaan kuulunut mitään uutta. Vauva potkii enkä ole ollut kuin pari kertaa vähän huolissani, jos potkuja on tullut vähemmän.

Neuvolassa puhuttiin tänään lähinnä kelan etuuksista, ja sain se raskaustodistuksen. Nyt pitäisi sitten vain hakea kaikki tuet. Äitiyspakkausta odotan eniten :) Nyt pitäisi kai jo saada sitä tämän vuoden pakkausta? Tässä taas yhteenveto strategisista arvoista:

raskausviikot: 23+3 (15+4)
paino: + 1,9 kg (+ 242 g/vko), kokonaispainonnousu + 2,7 kg
RR: 121/63 (104/61)
U-prot: neg.
U-gluk: neg.
Hb: 104 (104)
Vauvan syke: 145 (150)
SF-mitta: 21 cm (neuvolalääkärillä 20 cm)

Vähäinen painonnousu vähän mietityttää. Olen siis kuitenkin tainnut syönyt ihan sopivasti, kun ei ole tullut hirveästi ylimääräistä, kuin tuo vatsakumpu :) Vauvahan painaa nyt ainakin puoli kiloa, ja rinnoissa on ehkä parisataa grammaa ylimääräistä, ja sitten kai verimäärä lisääntyy ja istukka painaa jotain ja lapsivesi... Mitenkähän se kaikki mahtuu tuohon 2,7 kiloon? 

Luulen kyllä että ihan ekalla käynnillä vaaka näytti vähän liikaa, kun oli painavat talvikengät päällä. Mutta toisaalta hyvä, ettei ole hirveästi tullut painoa vielä, koska olen kuitenkin niin lyhyt että jos painoa tulisi yhteensä vaikka 15 kg koko raskauden aikana, niin olisi TODELLA suuri :D Pitääkin kysyä siskolta, että kuinka paljon hänellä oli tullut painoa tässä vaiheessa raskautta. Olemme kuitenkin melkein samankokoisia normaalisti. Kokonaisuudessa hänellä taisi tulla painoa noin 12 kg, mutta toisaalta hänellä oli myös lievä raskausmyrkytys, joten turvotusta oli ainakin jonkin verran.

SF-mitta taisi kuin taisinkin silloin neuvolalääkärillä rv 19+3 olla vähän yläkanttiin :D Nyt tuo arvo meneekin jo nätisti melkein keskikäyrälle.

Viime päivinä olen hämmästellyt sitä ihmeellistä asiaa, että olen jo niin pitkällä raskaudessa, että jos pahasti kävisi, niin kyseessä ei ole enää keskenmeno. Ja että nyt ovat menossa juuri ne viikot, jolloin vauvan mahdollisuudet selvitä ennenaikaisesta synnytyksestä paranevat päivä päivältä. Että vauva on todellakin VAUVA. Ja että näilläkin viikoilla on jo periaatteessa mahdollista selvitä kohdun ulkopuolella. Sitä on vaikea uskoa. Että minäkö olen jo näin paljon raskaana???

Hieman nuo harjoitussupistukset kyllä mietityttävät. Varsinkin, kun lähdemme parin viikon päästä Saksaan viikon lomareissulle. Toki lomakohde valittiin juuri raskauttani ajatellen, ettemme nyt sentään minnekään kauemmas lähde. Kysyin supistuksista tänään myös neuvolassa, mutta neuvolantäti ei ollut niistä kovin huolissaan. 

Mutta kun niitä saattaa tulla monta kertaa tunnissa, ja levossakin. Mutta eivät koskaan ole kipeitä, mikä on kai se tärkein juttu. Ja kohdunsuu oli toki silloin rakenneultrassa täysin kiinni. Ja kun oikein asiaa ajattelen, niin supistuksia on ollut ihan siitä lähtien, kun kohtu rupesi kunnolla tuntumaan alavatsalla, eli joskus rv 13+. Ihmettelin sitä, miksi se välillä tuntuu kovalta kuin jalkapallo ja välillä alavatsa oli taas ihan pehmeä.  

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia harjoitussupistuksista!