Toivo tuli taas

Niin oudolta kuin se kuulostaakin torstain jälkeen, niin olen taas jostakin saanut uutta toivoa. En ole aivan varma, mistä se johtuu. Rinnat ovat pari päivää olleet arat ja turvonneet, ehkä hieman enemmän kuin tässä kierron vaiheessa yleensä. Mitään muuta konkreettista "todistetta" minulla ei oikeastaan ole esittää, jos ei lasketa niitä parin ihmisen näkemiä "enneunia" :D On vain sellainen tunne.

Kuukautisten alkavat todennäköisimmin keskiviikkona, jos ovat alkaakseen. Nyt on siis kp 26 (aika onkin mennyt yllättävän nopeasti!). Mieheni on yrittänyt lohduttaa jo etukäteen, että jos emme tässä kierrossa onnistu, niin ei se ole kovin paha asia, koska emme kuitenkaan päässeet käyttämään hedelmällisiä päiviä täysin optimaalisesti. Ihan kuin se nyt minua jotenkin lohduttaisi :) Mutta mies yrittää parhaansa <3 

Jos on ollut pieninkin mahdollisuus raskautumiseen, niin se on aivojeni mielestä TODELLINEN MAHDOLLISUUS, ja epäonnistumisen myötä aivan yhtä suuren surun aihe kuin jos hedelmällinen aika olisi hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Näin on asian laita valitettavasti. 

Kp 23 ja toivottomuus

Töissä vietetyn yön jälkeen tajusin, että en koko päivystyksen aikana ollut kertaakaan miettinyt raskautumisasioita. Aamulla ne sitten taas tulivatkin ryminällä takaisin, negatiivisessa mielessä tietysti. Minun on tänään ollut vaikea löytää toivon siementäkään, vaikka ei tämä päivä mitenkään huono ole muuten ollut. Raskautuminen vain tuntuu täydeltä mahdottomuudelta. 

Jos emme tässä kierrossa onnistu, niin sitten alkaa yk 5 ja pian on täynnä puoli vuotta eikä siitä sitten ole kovin pitkä aika kokonaiseen vuoteen. En todellakaan koe että meillä vielä olisi lapsettomuusongelmaa, mutta välillä iskee suuri pelko: Miten kauan meidän on vielä odotettava omaa Pientä? Mitä jos en ikinä enää tulekaan raskaaksi? Entä jos keskenmenoon johtanut raskaus olikin vain joku sairas pila, joka antoi meille valheellista uskoa siihen, että meistä vielä voisi tulla vanhempia?

Heinäkuussa 2012 otin ensimmäisen kerran lääkärin kanssa puheeksi raskaustoiveet. Jo sitä ennen olin ehtinyt haaveilla vauvasta ja äitiydestä, eikä kaipaus todellakaan ole helpottanut, päinvastoin. Tuntuu, että tuosta kesästä on mahdottoman kauan, vaikka eihän puolitoista vuotta niin pitkä aika ole. Mutta lapsesta haaveilevalle se on. En ole enää vuosiin haaveillut mistään sellaisesta, joka ei periaatteessa voisi olla toteutettavissa. Mielestäni en nytkään pyydä aivan mahdottomia. Enkö minäkin olisi ansainnut äitityttä? 

Keskenmenon aikoihin uskoin vielä vakaasti, että ehtisimme siskoni kanssa olla taas yhtä aikaa raskaana, ainakin hetken. Että voisin taas iloita täydestä sydämestäni siskoni raskaudesta ilman minkäänlaisia katkeria ajatuksia. Mutta mahdollisuudet vain hupenevat. 

Miten jotain asiaa onkaan mahdollista kaivata näin paljon? Vaikka tässä surenkin etukäteen kuukautisten alkamista (sillä mitä muutakaan voisi olla odotettavissa), niin tiedän, että ei se tee asioita yhtään helpommaksi. Epäonnistuminen tulee silti tuntumaan aivan yhtä pahalta. Koska vaikka yritänkin tässä parhaani mukaan vakuuttaa itselleni ja teille lukijoille, että olen menettänyt toivoni tämän kierron suhteen, niin ei se todellisuudessa ole niin. Jossakin syvällä elää toivo, josta en pääse eroon, vaikka haluaisinkin. 

En ole havainnut mitään raskausoireita. Itken tätä kirjoittaessani, mutta se ei ole minulle mitenkään epänormaalia. Varmasti lyhyet yöunetkin pahentavat tilannetta. Mutta edellisistä toivottomuusitkuista on kyllä jo aika pitkä aika.

Peräaallokossa

Muutaman päivän ajan minusta on jo taas tuntunut paljon paremmalta keskenmenon ja uuden raskauden viipymisen suhteen. Sitten taas tänään satuin keskustelemaan asiasta kahden ihmisen kanssa, ja heti alkoi kurkkua kuristaa ja kyyneleet tulvahtivat silmiin. Eipä taida tämä peräaallokko aivan heti rauhoittuakaan...

Kp 21 tänään. Välillä olen tuttuun tapaan aivan varma, että olen raskaana, ja jo seuraavassa sekunnissa se tuntuu mahdottomuudelta, jopa yliluonnollisen epätodennäköiseltä.

Kotona taas

Hienoa tulla takaisin kotiin. Koulutus oli oikein hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Eilisistä vauvajuhlistakin jäi hyvä fiilis, ja hieman toivoakin tarttui mukaan. Yksi juhliin osallistujista oli ottanut mukaan 4 kuukautta vanhan vauvansa. Äärettömän suloinen ja kiltti pieni ihminen! Vauvakuumeeni nousi taas vaihteeksi yli mitta-asteikon. Haluan myös samanlaisen. Ja mielellään ihan heti :)

Nyt on menossa kp 19 ja dpo 4. Pari aamua sitten voin tosi huonosti ja yökkäsinkin melkein, mutta en pidä tätä minkäänlaisena raskausoireena, koska minulle tulee helposti tosi huono olo, jos kova nälkä pääsee yllättämään (mikä tapahtuu usein aamuisin). Sitä paitsi taitaa olla vielä liian aikaista raskausoireille :) 

Mitään muita tuntemuksia ei ole ollut, mitä nyt ovulaation aikaan vatsaa hieman nipisteli. Sitä on jatkunut hieman edellisinäkin päivinä. Rinnat alkavat kyllä pikkuhiljaa kipeytyä, kuten loppukierrosta yleensä. Näin kävi toki myös silloin, kun raskauduin. Mitään erityistä tavallisesta poikkeavaa en siis ole havainnut.

Ensimmäinen raskauteni onnistui neljännestä kierrosta. Nythän on juui tämän toisen yrityksen neljäs kierto menossa. Ehkä koen epäonnistuneeni, jos tässä kierrossa ei tärppää? Toisaalta, miksi ihmeessä me juuri tässä kierrossa onnistuisimme? Sattumaahan se vain on. Siskoni kertoi nähneensä unta että olin raskaana, ja pitää sitä nyt merkkinä siitä, että minä tässä kierrossa tulen raskaaksi. 

Näin itsekin muutama päivä sitten unta, että minulla oli tyttövauva. Synnytys oli ihan kummallinen. Mitään kipuja ei ollut, vaan lapsi pullahti ulos muutamassa minuutissa. Imettäminen oli tosi hankalaa, mutta hienolta se silti silti tuntui. Sitten vauva olikin yhtäkkiä kasvanut noin 3-4 vuotiaaksi, ja käyttäytyi hyvin huonosti. Kiroili ja juoksi minua karkuun :D

Oikein hienoa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Ovisplussa!!!

Bongasinkin ovisplussan yllättäen jo tänään! Koska on vasta kp 14 niin yllätyin hieman, mutta positiivisesti tietenkin. Kierto ei ehkä menekään täysin harakoille :) Toisaalta olin jo valmistautunut siihen, että olisin saanut olla levollisempi loppukierrosta, jos ei juurikaan olisi ollut mahdollisuuksia tulla raskaaksi. Mutta aina parempi näin :)

Lähden siis huomenna kolmen päivän koulutukseen toiseen kaupunkiin. Koulutuksen jälkeen en tule heti kotiin, koska järjestämme hyvälle ystävälle babyshower-juhlat. Minua ahdisti tämä tilaisuus aluksi aika paljon, koska ajankohta ei yhtään sopinut kuukautiskiertoni vaiheeseen (nyt toki tilanne onkin onneksi hieman toinen). 

Lisäksi sinne tulee yksi juuri äidiksi tullut, raskaana oleva siskoni ja tietysti tämä viimeisillään raskaana oleva ystävä. Toki myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vielä äitejä tai raskaana tai edes suunnittele raskautta :) Välillä minulla on kuitenkin sellainen tunne, että KAIKKI muut ovat raskaana, paitsi minä. Yksi vauvakuumeen oire sekin. 

En varmasti voi välttyä surullisilta ajatuksilta näissä juhlissa, vaikka kuinka yrittäisin ajatella positiivisesti. On ihanaa, että tämä ystävä saa aivan pian vauvan, mutta minua ei huvittaisi juhlia sitä, että muut saavat lapsia, kun itse olen jo joutunut kerran luopumaan omasta Pienestä eikä toista ole ainakaan vielä näköpiirissä. Minua hävettää, kun ajattelen näin ilkeitä ajatuksia, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa...

Kp 12

No niin. Tässä vaiheessa olen jo antanut itselleni luvan laskea, missä vaiheessa kiertoa mennään :) Kp 12 siis. Edellisissä kierroissa ovisplussa on tullut kp 12, kp 16 ja kp 15. Tuo ensin mainittu tuli keskenmenon jälkeisten kuukautisten jälkeen, jolloin kierto oli vielä hieman sekaisin, joten oletan, että ovulaatio tapahtuu (jos tapahtuu) tässä kierrossa kp 16 tai 17.

Ennen syksyistä raskaaksi tuloani tikuttelin ovista parissa kierrossa (en siinä, jossa tärppäsi), mutta en saanut kunnon plussaa missään vaiheessa. Toki viiva vähän tummui, mutta ei tullut selvää positiivista. Myöhemmin olen ajatellut, että olisi varmasti kannattanut tehdä testi kaksi kertaa päivässä. Tietysti on mahdollista, etten ovuloinut ollenkaan noissa kierroissa. Sitäkin tapahtuu ilmeisesti kohtuu usein ilman erityistä vikaa tai syytä.

Aloitin ovistestailun perjantaina. Tähän mennessä negatiivista. Valkovuoto on kyllä alkanut runsastumaan. Todennäköisestihän tässä kuitenkin käy niin, että olen poissa kotoa juuri väärään aikaan... Pitää täyttää siittiövarastot huolella :)

Hautajaiset eivät olleet niin masentavat kuin olin pelännyt. Jäi hyvä mieli.  

Kuukautiset

Hiphei. Kuukautiset alkoivat tänään, aivan ajallaan. Aamulla ehdin tehdä raskaustestinkin (tyylipuhdas negatiivinen tietysti) ja itkeä miehelleni toisen viivan puuttumista, ennen kuin vuoto alkoi. Raskauskiekon nuoli on asetettu kohtaan 15.1. Nyt alkaa lokakuussa syntyvän vauvan odotus. Mieli on hieman maassa myös muista syistä. Pitäisi sulatella isovanhemman toissaöistä kuolemaa, ja lisäksi lähteä parin tunnin päästä yöksi töihin (vaikka tulin sieltä juuri). Vatsakin on kipeä. Mutta huomenna on uusi päivä, ja viikonloppukin häämöttää :)