Kp 28

Olen päivystänyt nyt kaksi yötä peräjälkeen. Ensimmäinen meni valvoessa ja torstaipäivä nukkuessa, viime yönä taas sain nukkua töissä 6,5 tuntia putkeen. Ei paha :) Lisäksi päivystysvuoro alkoi jääkiekolla kahvihuoneessa, jännittävä ottelu :)

Otsikon mukaisesti on siis kp 28. Raskauteen viittaavia oireita ei ole, ei minkään valtakunnan. Kerrankin olen oikeasti sitä mieltä, että raskauden mahdollisuus on pieni. Kuukautisten pitäisi alkaa sunnuntaina. Se on vähän huono päivä, koska olen taas yön töissä. Menkkakivut + työ ei ole kovin hyvä yhdistelmä, kun siihen lisätään vielä valkoiset työvaatteet ;) Pitää siis ottaa siteet käyttöön ennaltaehkäisevästi.

Nyt vain odottelen. Mitäpä muuta voisin tehdä, kuin odotella taas uutta pettymystä.

Raskauspilvi

Raskausasia on mielessäni joka päivä, monta kertaa. Se leijuu ylläni isona pilvenä. Vaikka en sitä koko ajan huomaa, niin kyllä se siellä on. Välillä pilvi ohenee ja päästää valoa elämääni, joskus taas se on niin paksu ja musta, että ei mitään rajaa. Silloin raskauden puuttumisen raastava tunne ympäröi minut joka suunnalta. Pilvi pitää sisällään koko tunteiden kirjon onnellisesta luottamuksesta epätoivoon.

Tällä hetkellä olen onnistunut työntämään raskauspilven hieman taka-alalle. Ehkä koska alan olla kyllästynyt tähän odottamiseen ja yhä uusiin pettymyksiin. Tai koska olen saanut itselleni vakuutettua, että mitään kiirettä ei ole. On kyllä, mutta mikäs siinä, jos osaan unohtaa sen.

Pissasin tänään hetken mielijohteesta purkkiin. Pitelin raskaustestipakettia kädessäni muutaman minuutin ajan. Sitten laitoin sen pois ja kaadoin pissan pönttöön. Olisinko nyt onnellisempi, jos olisin tehnyt testin? Todennäköisesti en. Ei se testi olisi kuitenkaan mitään näyttänyt. Mutta olenko onnellisempi silloinkaan, jos vain odotan kuukautisia? Ehkä. Mutta ei se estä vuotoa alkamasta. 

On inhottavaa, että toivon ja odotan tapahtuvaksi asiaa, jonka tapahtuminen tai tapahtumattomuus on ratkaistu jo ehkä noin kymmenen päivää sitten. Jos munasolu ei hedelmöittynyt, se ei hedelmöittynyt.  Jos hedelmöittynyt munasolu ei kiinnity, niin se ei kiinnity. En voi korjata näitä asioita toiveella, miten suuri se onkin. 

Olen tottunut siihen, että saavutan elämässäni asioita, kun teen niiden eteen kovasti töitä. Raskautuminen ei ole yksi niistä asioista. Silti se käy joillekin niin helposti. Se harmittaa.

Tasaista

Elämässäni ei tapahdu juuri nyt hirveästi. Tuntuu, että tilanne on aika lailla sama kuin edellisessä kierrossa tässä vaiheessa: oletan, että ovis on tapahtunut ja se on hyödynnetty varmasti niin hyvin kuin vain pystyimme, mitään oireita ei ole ja kierron loppuun tuntuu olevan IKUISUUS.

Nyt on kp 20 ja (ehkä) dpo 5. Olen kyllä tuosta oviksesta aika epävarma, kun testiin ei tullut ihan selvää plussaa. Niitä aiemmin mainitsemiani tyypillisiä vatsakipuoireita minulla ei kyllä ole koskaan ollut muutoin kuin kuukautisten, ovulaation ja raskauden yhteydessä. Joten ehkä se oli ovisoire. Mitään ovista edeltäviä oireita en ole itsessäni havainnut, limoja lukuunottamatta.

Olemme olleet miehen kanssa lomalla tämän viikon. Koiranpennun kanssa on mennyt ihan hyvin. Yksinolemisen opettelu on kyllä ollut vähän tuskallista, kun Vilma ulvoo niin sydäntäsärkevästi, kun sen jättää hetkeksikin yksin. Olemme kuitenkin kuunnelleet ikkunan takana, ja ulvonta loppuu onneksi nopeasti. Tähän mennessä on melkein aina tullut pissat lattialle, vaikka oltaisiinkin juuri käyty ulkona. Ei auta kuin pikkuhiljaa lisätä yksinolemisen aikaa :(

Siskoni perhettä olemme nähneet tiuhaan. Olen päässyt vaihtamaan vauvalle vaippojakin :) Olen täysin rakastunut tähän pieneen ihmiseen <3 (ja vauvakuume on entistä suurempi)

Ovisko?

Tänään aamulla tuli ovistestiin aika vahva viiva, ei tasavahva kylläkään. Testasin uudelleen iltapäivällä, ja ei ainakaan ollut viiva vahvistunut. Testasin vielä nyt illalla uudelleen, ja viiva oli  edelleen saman vahvuinen (?).

Pari tuntia sitten alkoi lievä, jomottava alavatsakipu, kuin alkuvaiheen kuukautiskivut. Samanlaista on ollut ennenkin ovikseen liittyen, joten oletan, että ovis nyt sitten on jo tapahtunut??? Ehkä vahvin viiva olisi tullut testiin yön aikana? Eilen iltapäivällä tuli vain haalea viiva, mutta on se ennenkin vahvistunut tosi nopeasti. Päätin silti, että tämä oli nyt ovisplussa (ja ehkä jopa itse ovis), kp 15.

Tästä alkaa tuttu toisen vaiheen odottelu. Ensin puoli kuukautta oviksen odottelua, sitten kuukautisten (tai oikeastaan niiden puuttumisen) odottelua. Miten ihmeessä voisin välttää sen joka kuukausi toistuvan raskaana olemisen varmuuden?

Sen, joka saa kuukautiset tuntumaan hetkellisesti siltä, kuin koko maailma romahtaisi. Sen, jonka vuoksi sunnittelen joka kerta valmiiksi, kuinka kerron raskaudesta läheisille, tarkistan, koska on laskettu aika ja milloin äitiysloma alkaa, joudunko ostamaan raskaustalvitakin vai pärjäänkö isommilla kesävaatteilla. Kuinka suuri ikäero lapsella ja hänen serkullaan tulee olemaan. Koska ylittyy maaginen kahdentoista viikon raja. Koska voin odottaa, että vatsa alkaa näkyä.

Se on hemmetin hankala tunne. Loppukierrosta se saa minut leijumaan pilvissä, mikä on tietysti ihan kivaa, mutta sen kurjempaa on sitten kun en ollutkaan raskaana. Pitäisiköhän minun alkaa harrastaa aikaista testaamista? Lievittäisikö se surua, kun saisin jo hieman etukäteen vihjettä siitä, että pipariksi meni?

Mielialani ei ole edelleenkään perusvireeltään epätoivoinen. Odottelen joka päivä sitä ihanaa tunnetta, kun tajuan olevani raskaana. Sitä ei monikaan asia voita. Yritän myös ajatella positiivisesti niin, että tämä tunne on minulla yhä edessä, ja että saan sen kyllä varmasti vielä tuntea. VARMASTI.

Ovista odotellessa

Kp 13 tänään. Olen tehnyt ovistestejä kp 11 alkaen. Huomenna saattaisi olla plussapäivä... Jo eilen lima oli aika runsasta ja kirkastumaan päin. Katsotaan nyt. Huomenna on minun vuoroni olla taas koiravahtina ja mies menee töihin. Sitten meillä on edessä yhteinen viikon loma :)

Uusi yk 2, kp 9

Olen nyt pari päivää Vilman kanssa kahdestaan, kun mies lähti sukulaisen häihin (joihin en itse voinut koiran vuoksi lähteä). Ihan hyvin meillä on mennyt, vaikka kaikki normaalit arkiaskareet täytyykin suunnitella tarkkaan, koska pentua ei voi jättää yksin. 

Yöunet ovat järjestään jääneet hieman liian lyhyiksi, koska Vilma ei ole välittänyt juuri enää nukkua sen jälkeen, kun olemme käyneet nopeasti ulkona aamusta. Viime yönä sain kyllä nukkua seitsemän tuntia yhteen pötköön, ja vielä tunnin sen jälkeen. Mielellään olisin kyllä vielä nukkunut vaikka tunnin lisää. Mutta kyllä nämä pienet uhraukset ovat vaivan arvoisia <3

Nyt taitaa olla kp 9. Eilen tarkistin limat, ja pientä runsastumisen merkkiä oli jo havaittavissa. Voisin aloittaa ovistestuksen vaikka ylihuomenna. Mieheni on useaan otteeseen ehdotellut, että jospa vain unohtaisin koko ovistestauksen, niin olisi yksi stressinaihe vähemmän. Tiedänhän minä, ettei ovistestauksella tulla raskaaksi, mutta en mielestäni stressaannu testien tekemisestä, pikemminkin stressaannun siitä, jos en saa testata :)

Koiranpentu ja uusi pieni ihminen

En olekaan ehtinyt edes vilkaista blogiani tai muidenkaan blogeja muutamaan päivään. Tiistai eli 29.4. oli lievästi sanottuna mullistava päivä. Kello 02.00 yöllä siskoni soitti ja kertoi, että nyt he lähtevät sairaalaan synnyttämään. Aamulla 08.36 syntyi pieni tyttö :) 

Töissä kun oli, niin siskoni pyysi, että tulisin heti katsomaan vauvaa. Sain nähdä sen vain hieman yli kolmen tunnin ikäisenä <3 Tosi vaikeahan sitä oli ymmärtää, että se pieni söpöläinen oli siskoni ja hänen miehensä lapsi. Tuossa vaihessa molemmat olivat vielä ihan hämmennyksissä. Jos itsekin olin ihan ymmälläni, niin voin vain kuvitella, miltä vanhemmista tuntuu :) Synnytys ei mennyt ihan putkeen, mutta alakautta lapsi kuitenkin ulos tuli ilman ulkopuolista apua, ja sekä äiti että vauva voivat hyvin.

Samana päivänä lähdimme heti töiden jälkeen hakemaan koiranpentua. Miten ihana, pieni pörröeläin se onkaan! Osaa jo aika hyvin tehdä tarpeensa pihalle ja pissiä myös kroonikkovaipalle :) Kaksi yötä se on nyt meillä ollut, ja nukkunut kiltisti omassa pedissään. Aamuyöstä olemme vieneet sitä ulos, ja sitten se on jatkanut uniaan. Pentu pyörii koko ajan jaloissamme, ja jos hetkeksikään seisahtaa paikalleen, niin se kellahtaa jalkojen päälle <3 Pitää kyllä pikku hiljaa aloittaa harjoittelemaan yksin olemistakin.

Aamu alkoi tänään hieman kireissä tunnelmissa, kun huomasin, että rotat olivat järsineet itsensä ulos häkistään yön aikana. Pidämme niitä isossa kylpyhuoneessa, ja ovi oli onneksi kiinni pennun takia. Eivät olleet saaneet mitään suurta tuhoa aikaan. Mutta lasisen pääsiäismunakoristeen löysin viemäristä, miten lie sinne joutunut :D Mieheni sai sen jollakin työkalulla ongittua pois. Ei ollut edes mennyt rikki. Kyllä tässä talossa hulinaa riittää, vaikkei meillä lapsia vielä olekaan.

Olen ollut tosi hyvällä tuulella ja onnellinen kun perheeseen tuli kertaheitolla kaksi pientä tyttöä. En silti ole voinut olla välillä miettimättä sitä, että kuinkahan kauan saamme odottaa omaa lasta. Meillä oli eilen ystäviä kylässä, ja näistä kahdelle pariskunnalle on syntynyt vuoden sisällä lapsi. Nyt sitten joukkoon liittyivät vielä siskoni ja hänen miehensä. Viikonloppuna minuun iski hetkellisesti lamaannuttava pelko siitä, että emme koskaan saa lapsia. Se meni kyllä aika nopeasti ohi.

Nyt taitaa olla kp 6. Kuukautisvuoto vetelee viimeisiään. Kunpa joku voisi kertoa minulle, että kaikki päättyy hyvin, että se päivä kyllä varmasti tulee, jolloin saamme syliimme oman Pienen.  

Uusi yk 2, kp 1

Niin. Otsikko kertoo kaiken. Heräsin äsken nukuttuani pari viimeistä tuntia levottomasti. Näin ensin unta raskaustesteistä ja sitten siitä että istuin vessassa ja pyyhkiessä tuli paperiin punaista. Yleensä tämä jälkimmäinen tarkoittaa aina sitä, että kuukautiset alkavat juuri sillä hetkellä kuin näen unen. Luulisin, että se johtuu vatsan jomottelusta (joka nytkin tuntui unessa). 

Kun herättyäni menin vessaan, niin siteessä (jep, laitoin varmuudeksi eilen illalla) oli kirkkaan punaista ja nyt sitten jomottelee vatsassa entistä enemmän. Itkut on itketty. Lohduttaudun oudolla tyytyväisyyden tunteella. Kroppani toimii ainakin ennustettavasti. Ja onhan tämä uusi kierto todennäköisesti lyhyempi kuin juuri päättynyt.

Suurta lohtua tuo myös tämä pörröeläin, josta saimme eilen uusia kuvia <3 Aika pörheä tuo takapuoli, täytyy sanoa :)