Ajatuksia vauvavuoden viimeisinä päivinä

Kesälomaa vielä reilu pari viikkoa jäljellä, sitten aloitan taas työt. Ihan kivalta se tuntuu, vaikka onhan loma aina loma. Alkusyksystä on tulossa vielä viikon loma, jolloin lähdemme ulkomaanreissulle, joten sekin helpottaa töihinpaluuta, kun tietää että kivoja juttuja odottaa ihan nurkan takana. Ja poika jää vielä isän kanssa kotiin, joten hoitokuvioitakaan ei tarvitse ihan heti töiden alettua miettiä. Odotamme jo kovasti tietoa tulevasta hoitopaikasta.

Puolentoista viikon päästä poika täyttää vuoden, ja vietämme synttäreitä pienimuotoisesti lähisuvun kanssa. Pojasta tulee siis kohta ihan virallisestikin taapero, eikä ole sitten enää vauva. Ei poika minusta kyllä ole vauvalta enää tuntunutkaan pitkään aikaan. 

Vauvavuodessa on ollut omat ihanat juttunsa, ja onhan vauva aina vauva, mutta kaikkea aikansa. Katselen vuoden aikana otettuja kuvia lähinnä ihmetyksen vallassa, että tuollainen supersöpö rääpäle meidän vauva joskus oli :) Ainakaan tällä hetkellä ei ole mitenkään haikea olo. Ehkä sisimmässäni minulla vain on kova luotto siihen, että me kyllä saamme vielä kokea vauvavuoden uudelleen. Juuri nyt olen vain hirveän innoissani siitä, että pojasta kasvaa koko ajan enemmän ja enemmän oma persoonansa.

Kunhan vain saan erikoistumiskuviot hoidettua alta pois, niin haaveissa olisi vielä ainakin yksi lapsi. Vauvavuosi ei ole jättänyt mitään syviä traumoja, mutta toki meilläkin on ollut omat haasteemme, mutta mielestäni ei mitään varsinaisia ongelmia. Valvominen on ehkä ollut se isoin juttu, ja varsinkin viime kuukausina olen usein hieman katkerana kuunnellut muiden vanhempien juttuja hyvin nukkuvista vauvoista.

Pojan ollessa ihan pieni, en oikeastaan juuri huomannut väsymystä, mutta vuoden kuluessa olen yhä enemmän alkanut huomata vaikutuksia liian vähäisestä nukkumisesta. Suunnitelma yhdestä aamuöisestä imetyksestä ei ole käytännössä oikein toiminut, koska pojan heräily on koko ajan vain aikaistunut, ja viime viikkoina meillä on useina öinä huudettu hysteerisesti noin kolmesta eteenpäin joskus parikin tuntia. Olemme ottaneet pojan loppuyöksi väliimme, mutta sekään ei aina ole rauhoittanut riittävästi, vaan tissiä pitäisi saada. Loman aikana olemme saaneet pidennettyä aamu-unia niin että minä olen imettänyt useita kertoja, mutta ei se ole kovin pitkään pitänyt poikaa tyytyväisenä, koska hänellä ilmiselvästi on nälkä ja puuroahan siinä tarvittaisiin. Poika kuitenkin ehti tottua siihen, että maitobaari on auki koko aamuön.

Noin viikko sitten kyllästyimme miehen kanssa totaalisesti pojan yöllisiin heräämisiin ja levottomiin aamuöihin toistuvine imetyksineen, joten toissayönä noin kello kolme päätin, että tähän saavat yöimetykset loppua. Tuona ensimmäisenä yönä nukuin ehkä kolme tuntia, mutta viime yönä poika nukahti yhdeksältä ja heräsi ensimmäisen kerran puoli kuusi, ja nukkui sitten vielä tunnin meidän välissämme ilman mitään huutoja. Jos vain malttaisimme itsekin mennä ajoissa nukkumaan, niin saisimme nukkua tosi hyvin, mutta kun oma aika on niin tärkeää, ettei malttaisi mennä sänkyyn ollenkaan... :)

Jo ennen päätöstä yöimetysten lopettamisesta olimme yrittäneet lisätä ruokamääriä päivän aikana, ja varsinkin iltapalalla (vaihdoimme peruskaurapuuron sellaiseen, jossa on maitoa ja vähän muutakin), jotta poika jaksaisi paremmin yön yli. Eihän tämän ikäisen tietenkään pitäisi tarvita enää mitään yöruokailuja! Jännä nähdä, miten tämä tuleva yö sujuu. Aika nopeasti luulisi lapsen ymmärtävän, ettei yöllä enää tarjoilla ruokaa. Tehdäkseni asian pojalle vieläkin selvemmäksi, olen nyt molempina aamuina imettänyt vasta sitten kun olemme jo nousseet ylös sängystä. 

Ainakin viime yön perusteella tämä meidän strategiamme näyttäisi toimivan. Eilinen päivä oli kyllä yön lailla rankka, kun poika roikkui minussa koko ajan, itkeskeli pienimmästäkin ja alituiseen oli repimässä minua paidasta ja taputtelemassa tissejä. Kävi kyllä pientä niin sääliksi :) Tänään poika onkin sitten ollut ihan hangon keksinä (ja päiväunia nukkui yhteensä viisi tuntia, kun toissayö jäi vähän lyhyeksi). Ette usko, kuinka useasti olen haaveillut imetyksen lopettamisesta ihan kokonaan. Kohtahan vuosi tulee täyteen, mutta vaikka kuinka kovasti haluaisinkin lopettaa, niin samalla en sitten kuitenkaan. Kunhan vain nukkuminen saataisiin jotenkuten kondikseen, niin jatkan kyllä mielelläni vielä päiväaikaisia imetyksiä. Mutta NYT nukkumaan :D

Kotiäitinä taas!

Miten kotiin jääminen tuntuukaan niin tutulta. Olemme nyt taas kesäksi palaanneet varsinaiseen kotikaupunkiimme ennen hieman pidempää työjaksoa muualla, joten siinäkin mielessä kaikki on kovin tuttua. Hassua, että jokin niin äskettäin tapahtunut ajanjakso jo nyt tuntuu ihan nostalgiselta! Eivät ne perusjutut ole kovin paljon muuttuneet, paisti että viimeksi kun olin pojan kanssa kotona kahdestaan, niin olihan hän paljon enemmän vauva eikä konttailut innoissaan ympäri taloa :) Nyt vain yritän ottaa tästä toisesta kotiäitijaksosta kaiken irti. Eihän sitä koskaan tiedä, tuleeko seuraavaa kertaa ollenkaan.

Mutta nautin kyllä kovasti työssäkäymisestä. Ettei tarvinnut huolehtia työpäivän aikana kuin itsestään (ja potilaista tietysti). Ja mitä luksusta, kun ei tarvinnut kiirehtiä hiki hatussa päiväkotiin hakemaan lasta tiettyyn aikaan mennessä, vaan olen saanut tehdä omat hommani rauhassa loppuun. Onneksi tämä järjestely jatkuu vielä syksyllä parin kuukauden ajan. Noin kuukausi takaperin haimme pojalle syys-lokakuun vaihteesta alkaen hoitopaikkaa. Toivomme perhepäivähoitopaikkaa, ja  laitoimmekin sen ainoaksi vaihtoehdoiksi, koska palveluohjaaja näin suositteli. Ainakin kuulosti siltä, että perhepäivähoitopaikka pitäisi järjestyä.

Pojalle ja miehelle kehkeytyi kotona ollessa sellainen rutiini, että molemmat kävivät aika nopeasti aamupuuron jälkeen yhteisille päiväunille miedän sänkyymme, tai siis ainakin poika nukkui, ja mies usein surffaili tabletillaan. Aamupäivästä poika on hyvin saattanut nukkua kaksikin tuntia, ja sitten vielä iltapäivällä ehkä tunnin pari uudestaan (parhaassa tapauksessa). Jos joku näistä päiväunista on jäänyt väliin, niin poika on kiukkuinen ja iltaisin usein niin väsynyt, että iltapuuron syöminen ei meinaa onnistua.

Olen miettinyt, että onkohan tuo ensimmäinen päiväunijakso jonkinlainen yöunen jatke? Poika herää yleensä kuuden ja seitsemän välissä, ja haluaa melkein heti puuroa, vaikka aamuimetys onkin ihan kunnollinen. Poika kyllä nukkuu öisin yleensä kokonaisuudessaan noin 10-11 tuntia. Olisi ihan kätevää, jos poika nukkuisi päiväunet yhteen pötköön lounaan jälkeen esimerkiksi. Siinä ehtisi jo hoitaa kotityöt alta pois ja tehdä kaikkea muutakin ;)

Sukulaisvauvan herättämiä ajatuksia ja ajankohtaista arkielämästä

No joo, taas on aikaa hieman päässyt kulumaan :D Miten ennen olikaan aikaa kirjoittaa monta kertaa viikossa... Mihin kaikki vapaa-aika ennen poikaa edes kului? Mitä IHMETTÄ teimme silloin, kun koiraakaan ei vielä ollut?!?

Miehen siskolle ja puolisolle syntyi vajaa viikko sitten ensimmäinen lapsi. Kaikki puheet raskaudesta, synnytyksestä ja vauvasta saivat minut taas pohdiskelemaan ja muistelemaan minun ja mieheni pikkuisen karikkoista matkaa vanhemmiksi. Perille kuitenkin pääsimme, ja siitä olen niin kovin kiitollinen. 

Miten kauan onkaan siitä, kun malttamattomana odotin, että saisimme aloittaa raskautumisyritykset, silloin kun emme vielä tienneet mitään tulevista ongelmista. Miten surinkaan ensimmäistä kesken mennyttä raskautta. Miten ahdistavaa oli päivästä toiseen pelätä, ettei meistä tulisikaan koskaan vanhempia. Miten usein itkinkään aina vain uusia pettymyksiä. Miten IHMEELLISTÄ oli, kun sain kuulla olevani uudestaan raskaana. Miten pelottavaa raskaana oleminen välillä oli. Miten kamalaa ja ihanaa oli synnyttää. Miten samaan aikaan on sekä niin upeaa, kamalaa, palkitsevaa, pelottavaa, rasittavaa että hauskaa olla vanhempi.

Miten paljon tunteita, sekä iloa että surua, onkaan näihin muutamaan vuoteen mahtunut! (Ja miten IHANIA vastasyntyneet ovatkaan!) Vaikka uuden vauvan herättämät ajatukset ovatkin olleet enimmäkseen positiivisia, niin en aluksi voinut olla tuntematta pientä katkeruutta, koska kyseinen vauva saatiin alulle naurettavan helposti, ja tulevien vanhempien yksi suurimmista huolista tuntuu olleen se, että miten ihmeessä he sitten osaavat vaihtaa vauvalle vaipan (näin vähän kärjistetysti). Kaikkihan on tietysti suhteellista. Eivätkä ihmiset kai ole kovin hyviä ymmärtämään sellaisia asioita, joita eivät ole itse kokeneet.

Sitten vähän tästä meidän omasta, isosta pienestä vauvelista <3 Edellisen postauksen jälkeen on pojan kehityksessä tapahtunut aika paljon. Juuri ennen yhdeksäkuukautispäiväänsä poika rupesi konttaamaan (ei siis edeltävästi ryöminyt ollenkaan), pian myös nousi itse seisomaan tukea vasten, ja nyt jo aika hyvin kävelee kävelykärryn kanssa kun hänet sen eteen laitetaan, toki niin että joku on siinä ihan vieressä ottamassa vastaan, jos poika muksahtaa nurin :) Poika myös osaa taputtaa, vilkuttaa ja ravistaa päätään, kun näytetään mallia. Pinsettiotteessa on vielä vähän hiomista, eikä nokkamukikaan ole vielä oikein kiva juttu ;)

Kun aluksi motorinen kehitys oli aika paljon jäljessä, niin tuntuu hassulta, että yhtäkkiä poika osaakin jo kaikenlaista, ja konttailee hyvää vauhtia ympäri asuntoa etsimässä johtoja pureskeltavaksi, lehtiä silputtavaksi, verhoja revittäväksi ja koiran häntää vedettäväksi :) Kun aloitin töissä reilu puolitoista kuukautta sitten, poika viihtyi vielä aika paljon selällään, ei liikkunut mihinkään eikä noussut itse istumaan, ja kuukausi sitten vasta alkoi työntämään itseään vatsalla taaksepäin.

Nukkumisen suhteen on ollut sekä huonoja että hyviä jaksoja viime kirjoitukseni jälkeen. Useita peräkkäisiäkin öitä on mennyt hirmu hyvin, esim. kaksi yötä sitten ennätysyö malliin kahdeksan jälkeen nukkumaan, kertaalleen tutin laitto noin klo 23 ja herätys 6.30 jolloin sitten imetin :) Kun   miehen kanssa heräsimme, huolestuin ensin, että onko jotain sattunut, kun olemme saaneet nukkua näin hyvin, mutta melkein heti alkoikin poika äännellä omassa huoneessaan :) Viime yönä poika sitten taas huusikin tunnin pari. Hmm. Mutta suunta on kuitenkin selvästi parempaan päin, koska viimeisen parin viikon aikana suurin osa öistä on kuitenkin mennyt ilman pidempiä huutojaksoja,  ehkä vain muutama tutinlaitto ja sitten aamusta imetys.

Viikon päästä jään sitten taas kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi kotiin. Jännä nähdä, miltä tuntuu olla jälleen kotona, tällä kertaa hieman isomman lapsen kanssa. On ollut ihanaa olla töissä, tietäen miten hyvin mies ja poika ovat pärjänneet kahdestaan, mutta odotan myös tätä tulevaa hoitovapaata. On upeaa seurata oman lapsen kehittymistä, mutta kyllä arki lapsen kanssa kahdestaan kotona on pidemmän päälle vähän tylsää, ainakin minun mielestäni. Niinhän se on tietenkin hyvä pienelle lapselle, tylsää ja turvallista ja toistuvia rutiineja :)

Pisin blogitauko ikinä

Olen TODELLA monta kertaa jo miettinyt että pitäisi tulla tänne kertomaan kuulumisia, töiden aloittamisesta ja muusta, mutta (yllättäen) aika onkin iltaisin mennyt ihan muihin asioihin. Olen kyllä lukenut muiden blogeja noin kerran viikossa.

Meillä asustaa tätä nykyä aivan superihana hymypoika, ikää noin 8,5 kuukautta. Poika ei juurikaan vielä vierasta, ja hymyilee ihan kaikille vieraillekin :) Isän kanssa on kotona pärjätty mainiosti, mitä nyt välillä poika vähän itkee aamuisin kun lähden töihin. Poika juttelee jo kovasti kaikenlaista, ei toki mitään sellaista mitä me vanhemmat vielä ymmärtäisimme, mutta kuitenkin ;) Kirjoja olemme lukeneet pojalle ihan muutaman viikon ikäisestä saakka, mutta nyt tämän ikäisenä huomaa, että poika alkaa oikeasti nauttia kirjojen lukemisesta, kun jaksaa hyvin istua paikoillaan ja katsella kuvia. Kaikenlainen kutitus ja hassuttelu saa aikaan kovaa kikatusta :) Käsillä rummuttaminen on yksi suosikkiajanvietteistä. Leluja ravistellaan, mäiskitään, maistellaan ja tunnustellaan ym. Kaikenlainen paperi on tosi mielenkiintoista, ja sitä on kiva rapistella.

Kylpemisestä poika nauttii todella paljon. Aina kun kylpy loppuu, niin pääsee itku. Poika voisi istua ammeessa kuinka pitkään tahansa läiskyttämässä vettä ja tavoittelemassa kylpyleluja :) Kylvettäminen on nykyään meille vanhemmillekin paljon mukavampaa, kun poikaa ei tarvitse olla enää pitämässä kiinni, vaan istuu itse tosi tukevasti ja mekin voimme enemmän keskittyä pojan kanssa leikkimiseen.

Motorinen kehitys on kyllä edennyt, mutta edelleen poika on kyllä aika jäljessä keskimääräisestä. Ilman tukea on istunut jo pari kuukautta, mutta ei vielä itse pääse ylös istumaan, mutta istualta pääsee kyllä vatsalleen. Pari viikkoa sitten poika alkoi yks kaks työntää itseään taaksepäin lattialla, ensin vatsallaan ja nyt myös istuma-asennossa. Lisäksi on jo pitkän aikaa pyörinyt oman akselinsa ympäri. Muutama viikko on myös tehty konttausasentoharjoituksia ja poika myös "lankuttaa" niin että vain kädet ja jalkaterät ovat maassa :D Tätä nykyä poika jo välillä pääseekin konttausasentoon, enimmäkseen istuma-asennosta, ja silloin siinä hytkytään edestakaisin, kun vielä ei pääse eteen eikä taakse :)

Kahdeksankuukautisneuvolan lääkäriosuus siirtyi meillä vasta kesäkuulle, kun lääkäri oli ensin koulutuksessa ja sitten sairaana. Kävimme kuitenkin neuvolantätiä tapaamassa hieman etukäteen, kun poika oli noin 7,5 kk, muuten olisi pitänyt mennä uuteen neuvolaan uudella paikkakunnalla. Poika oli taas kasvanut omalla käyrällään tasaisesti. Tästäkin käynnistä minun oli tarkoitus tehdä oma postaus, mutta unohdin sen ihan kokonaan, kun oli muuttoa ja muuta mietittävää. Nyt en sitten ihan kaikkea enää edes muista, mutta neuvolakorttiin on kirjoitettu, että "motoriikka ikätasoista". Se taisi sitten lohjeta siitä, kun sanoin että poika kyllä pyörii lattialla ympäri, vaikkei vielä liikkunutkaan eteen- tai taaksepäin :)

Ruoka maistuu yleensä aika hyvin, varsinkin sileät soseet. Olemme yrittäneet pikkuhiljaa antaa vähän karkeampaakin ruokaa, mutta sille poika usein vähän nyrpistelee nenäänsä (ei sentään enää joka kerta yökkää, kun suuhun päätyy jotain riisinjyvä kokoista). Hampaita pojalla ei vielä ole. Ensin olin  tyytyväinen, kun hampaita ei kuulunut (eipähän pure tissejä eikä tarvitse harjata hampaita), mutta nyt olisi jo kiva että poika pääsisi pureskelemaan paremmin. 

Puuro on kestosuosikki, hedelmäsoseen kera tietysti :) Sormiruokana annamme mm. maissi- ja ruisnaksuja, riisikakkuja, banaania, avokadoa, omenaa ym. Nokkamukeja lähinnä pureskellaan, mutta hyvin imettämiseni ilmeisesti edelleen riittävät täyttämään nestetarpeen. Nykyisellään imetän kerran aamulla, sitten heti töistä tullessa ja illan aikana vaihtelevasti vielä kerran tai kaksi, ja yöllä kerran. 

Unikoulun vähäiset saavutukset valuivat aika lailla hukkaan, kun poika sai kuumeisen flunssan ensimmäisellä työviikollani. Heräilyjä tuli aiempaa enemmän, ja päädyimme miehen kanssa siihen, että kaikki nukkuvat paremmin jos imetän kerran joskus 00-02 välillä ja toisen kerran 04-05 aikaan. 

Viime viikolla päätin, että nyt kahdesta yösyömisestä on päästävä eroon. Perjantai-lauantai-yönä huutoa oli suunnilleen 1 tunti + 1 tunti, ja vähän itsekin itkeskelinkin, kun poika ei meinannut millään rauhoittua vaikka kannoimme ympäri asuntoa. Harmitti ja tuli huono omatunto, kun pojan huuto ärsytti niin kovasti. Aamulla poika oli taas mahdottoman hyvällä tuulella, ja omakin paha mieli oli tiessään. 

Seuraava yö olikin meidän paras yömme koskaan tähän mennessä: poika nukkumaan kymmeneltä (eli aika paljon myöhemmin kuin normaalisti) ja sai juuri ennen kunnon satsin maitoa, ja seuraavan kerran heräsi vasta viideltä! Meille siis jotain ihan ennenkuulumatonta ;) Taisi olla aika rankka se huutoyö. Viime yökin oli ihan ok, kahdeksalta nukkumaan ja neljältä tissiä, välissä muutama tutinlaitto jotka mies hoiti.

Tänään alkoi jo viides työviikkoni. Viihdyn töissä oikein hyvin, vaikka ensimmäinen päivä olikin aikamoinen järkytys. Olisi ollut helpompi palata vanhaan työpaikkaani äitiyslomalta, mutta nyt yhdistyivät sekä uusi työpaikka uudessa kaupungissa että vanhempainvapaalta töihin paluu. Kun tulin töistä kotiin ensimmäisen työpäivän jälkeen, oli henkisesti ihan raunio. En voinut ymmärtää, miten jaksan olla töissä ja sitten vielä äiti ja imettää ja tehdä jotain mukavaa vapaa-ajallakin ja mitä kaikkea. Onneksi työhön sopeutuminen sujui nopeammin kuin olin osannut kuvitella, eikä arki tunnu enää hallitsemattomalta kaaokselta :) Sen sijaan olen nauttinut kovasti työssäkäymisestä. Odotan silti myös kesän hoitovapaata ja lomaa kun olemme koko perhe yhdessä :)

Olen tosi iloinen siitä, että imetys edelleen jatkuu, eikä poika ainakaan vielä ole osoittanut mitään merkkejä siitä, että alkaisi hyljeksiä tisseja tms. Ensimmäisten työpäivien jälkeen tissit olivat aika pinkeät, mutta se meni tosi nopeasti ohi. Mitä nyt ensimmäisellä viikolla olin kerran iltakoulutuksessa eli käytännössä poissa kotoa yli 12 tuntia, ja silloin tuli kyllä toiseen rintaan tukos, joka onneksi aukesi heti ensimmäisellä imetyksellä. Pari viikkoa sitten olin ensimmäistä kertaa ön poissa, ja silloin säköpumppu oli kyllä ihan korvaamaton. En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman, kun tuo käsin lypsämisen tekniikka ei oikein koskaan ole auennut :)

No niin, eiköhän tämä postaus ala olla tässä :) Ihanaa kevättä teille kaikille, yritän palailla kirjoittamaan seuraavan kerran hieman nopeammin kuin nyt!

Kiinteiden aloitus

Anteeksi pitkä blogihiljaisuus! Aikani ja ajatukseni vain ovat kuluneet ihan muihin asioihin kuin bloggailuun :) Poika lähenee jo viiden kuukauden ikää, ja tuntuu edelleen päivä päivältä tulevan meille yhä rakkaammaksi. Yöllä imetysten päätteeksi on ihanaa pitää hetki nukkuvaa lasta sylissä niin että poskemme ovat toisiaan vasten, kuunnella tuhinaa ja tuntea lämmin vauva ihan lähellä <3

Tuon edellisen postaukseni jälkeen aloitimme siis kiinteiden maistelut, ja en sitten tiedä johtuuko vain sattumasta, mutta ainakin poika alkoi heti nukkua pidempiä pätkiä. Tietysti joku tiheän imun kausikin saattoi vain loppua. Valitettavasti yöt ovat edelleen aika rikkonaisia, ja ne pidemmät unijaksot tyyliin 3,5 tuntia kerrallaan, ajoittuvat harvoin yöhön, vaan päivään. 

Tällä hetkellä yösyöttöjä tulee aika tasaisesti 2-2,5 tunnin välein, joskus joku lyhyempi tai vähän pidempikin jakso. Joku voisi epäillä, ettei poika ole öisin välttämättä nälkäinen vaan kaipaa vain lohtua, mutta kun poika tarttuu joka kerta tissiin yhtä innokkaasti ja kertoo myös äänekkäästi kun on aika vaihtaa toiselle rinnalle. Eli ei se ole vain sitä, että imaisee pari kertaa ja nukahtaa sitten. Omasta puolestani tämä syöttötahti on vielä ihan ok, koska olen lakannut haaveilemasta kokonaisista öistä, ja menen eteenpäin sen ajatuksen voimalla, että tämä kuitenkin on väliaikaista.

Aloitan kuitenkin työt taas maaliskuun lopussa, jolloin mies jää pojan kanssa kotiin. Siihen mennessä olisi tietysti ihan kiva, jos yösyötöistä olisi päästy eroon. Onko turhan optimistinen suunnitelma? :) Muutenkin olen miettinyt, että miten imetyksen käy sitten, kun olen päivät poissa kotoa. Kaipaisin mielellään kokemuksia, jos muilla on lapsi jäänyt saman ikäisenä isän kanssa kotiin tai laitettu päivähoitoon. Pärjääkö lapsi päivän ajan ilman äidinmaitoa? Voiko tuon ikäiselle antaa vettä janojuomaksi vai pitääkö alkaa pumppaamaan pakkaseen/antaa korviketta? Jotain vinkkejä yösyötöistä vieroittamiseen? Tuossa iässä lapsen kai pitäisi pärjätä jo ilman yösyömisiä?

Sitten vähän kiinteiden aloituksesta :) Aloitimme maistelut heti kun poika täytti 4 kuukautta, ja tällä hetkellä annamme soseita yleensä kaksi kertaa päivässä imetyksen jälkeen, esim. bataattia tai peruna-porkkanaa noin kahden jääpalan verran kerrallaan. "Jälkiruoaksi" vähän hedelmäsosetta, jotka ovat olleet todella suosittuja :) Poika söisi varmaan koko purkillisen, jos antaisin. Nuo vihannessoseet olen tehnyt itse ja pakastanut kätevästi jääpalamuotteihin. Vihannessoseet maistuvat melkein yhtä hyvin kuin hedelmäsoseet. Ei ole vielä tähän mennessä vaadittu mitään 10-15 maistelukertaa. Luumusoseelle poika kyllä irvisteli muutaman kerran.

Kiinteiden aloituksen myötä kakka muuttui kiinteäksi, ja vatsa toimii ehkä viiden päivän välein, kun se aiemmin toimi monta kertaa päivässä. Toisaalta niinä päivinä, kun vatsa toimii niin tulee kyllä useita satseja. Jouluaattona kakkaa ei ollut tullut viikkoon, mutta illalla alkoi tulla pientä papanaa ja sitten joulupäivänä oikein kunnon lasteja muutama :D Vain yhtenä päivänä poika todennäköisesti huusi vatsaansa, mutta muuten harventunut vatsan toiminta ei ole vaikuttanut pojan vointiin mitenkään. Muutenkin on mielestäni ollut tyytyväisempi sen jälkeen kun alkoi saamaan kiinteitä, vaikka määrät edelleenkin ovat pieniä.

Jännä nähdä, miten poika on kasvanut viimeisten viikkojen aikana. Viisikuukautisneuvola on vajaan parin viikon päästä.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein onnellista uutta vuotta. Teille edelleen tahattomasti lapsettomille toivon, että vuosi 2017 toisi tullessaan plussatestejä ja vauvoja :)

Koepalavastaus ja imetyskuulumisia

Tänään aamusta sain vihdoinkin koepalojen tulokset. Ei mitään pahanlaatuista, vain fibroadenoomaan  sopivat löydökset ja imettävää rintaa myöskin :) Voin siis jatkaa imettämistä, ja vihdoinkin saan jättää taakseni tämänkin asian.

Tässä välissähän olemme myös ehtineet käydä kasvukontrollissa neuvolassa. Painoa oli tällä kertaa tullut parin viikon takaiseen verrattuna lisää reilu 300 g, mikä oli neuvolantädin mukaan riittävästi. Pituutta sen sijaan oli tullut vain puoli senttiä. Suurinpiirtein omalla käyrälläään poika kyllä edelleenkin pysyi. Eli saimme ohjeeksi jatkaa kuten ennenkin.

Imettäminen alkaa tässä vaiheessa jo hieman väsyttää, kun pojalla tuntuu tiheän imun kausi vain jatkuvat (alkoi muistaakseni kolmisen viikkoa sitten), ja tahti on jopa kiihtynyt viimeisen viikon aikana. Joinakin öinä poika herää syömään jopa tunnin välein, toisaalta saattaa tulla myös kolmen tunnin välejä. Ennen tätä vaihetta ehti olla parisen viikkoa, kun yösyöttöjä oli vain noin kaksi. Ajattelin, että ehkä suunta on nyt vain parempaan, mutta eipä se niin käynytkään.

Tiheän syömisen lisäksi poika ei nykyään enää kovin usein nukahda rinnalle, paitsi yöaikaan, vaan jatkaa imemistä, ja sitten kun rinta ilmeisesti alkaa tyhjetä, niin päästä irti, huutaa pari kertaa, imee taas pari imaisua, päästä irti ja huutaa. Tätä voi jatkua aika kauankin, ja olenkin ottanut tavaksi vaihtaa rintaa monta kertaa näissä tilanteissa. Lopulta poika ei kuitenkaan tule tyytyväiseksi, vaan annan tutin ja sitten rauhoittuu. Juuri koskaan ei tapahdu niin, kuin kaikkien oppaiden mukaan pitäisi tapahtua, että vauva irrottaa tyytyväisenä otteensa rinnasta, kun on kylläinen.

Näillä tiedoilla tietysti kuulostaa siltä, että poika ei saa tarpeeksi ruokaa. No, niin ajattelisin itsekin, mutta kun poika tutilla ensin rauhoittuu, niin sitten voi olla pari-kolmekin tuntia tyytyväinen ja iloinen ja vaikka nukkua päikkärit. Ei kai nälkäinen lapsi leikkisi tyytväisenä lattialla?

Eli onko tiheä imeminen vain lohdun ja turvan hakemista? Miksi sitten poika tuntuu suuttuvan, kun rinnat tyhjenevät? Ja miksi tiheän imun kausi (sellaiseksi tämän ainakin olen tulkinnut) sitten vain jatkuu? Taas tänä iltana poika oli rauhaton. Imetin monta kertaa mutta poika ei vain tullut tyytyväiseksi. Annoimme jopa pakkasesta pumpatun maitosatsin imetyksen päälle (taisi olla noin 70 ml), mutta sekään ei riittänyt. Imetin sitten vielä kerran ennen kuin poika nukahti omaan sänkyynsä.

Väkisinkin ajattelen, että maitomäärät eivät riitä. Jännä nähdä taas mitä mittaukset näyttävät ensi viikolla neljäkuukautisneuvolassa. Odotan joka tapauksessa jo kiinteiden aloitusta. Ehkä poika alkaisi sitten nukkua paremmin öisin. Päivisin kyllä nukkuu mielestäni hyvin, kolme-neljä kertaa tunnin-kolmen päiväunet ja välissä on enimmäkseen tyytyväinen. Taidan odottaa jonkinlaista ihmettä, että poika yhtäkkiä kääntäisi kelkan täysin, ja herään joku aamu miehen herätyskellon soittoon nukuttuani ensimmäisen kokonaisen yön neljään kuukauteen :D 

Ensimmäiset pari kuukautta haaveilin usein kokonaisista öistä, ja välillä se ajatus, että en saa vielä pitkään aikaan nukkua rauhassa, ahdisti. Onneksi ei enää. Päivisin jaksan kuitenkin tosi hyvin, eikä tarvitse nukkua päiväunia. Vain muutaman kerran olen vääntänyt keskellä yötä itkua, kun vauva on herännyt jotain kuudetta kertaa ja kello on vasta viisi yöllä... Mutta muuten pärjätään hyvin, onneksi :)

Pojan taitojen karttumista on hienoa seurata. Esineisiin hän on tarttunut kunnolla noin viikon ajan, tosin koordinaatio ei vielä aina riitä viemään niitä suuhun asti :) Hymy on tosi herkässä, ja muutaman kerran on tullut jo ihan kunnon nauruakin. Sellaista lyhyempää hihkumista on tosin ollut jo varmaan parikuisesta lähtien. Parin viikon aikana poika on alkanut "juttelemaan" oikein urakalla. Ensimmäkseen jutellaan muille ihmisille, mutta joskus poika voi puhella itsekseenkin pitkiä aikoja, esim. omassa sängyssään noin kello viiden aikaan aamusta :) Äiti ja isä eivät ihan vielä silloin haluaisi herätä... 

Omaan sänkyyn (ja omaan huoneeseen) poika siirtyi pari-kolme viikkoa sitten. Meidän sängyssä poika ei ole nukkunut kovinkaan montaa kokonaista yötä, vaan tuohon kolmen kuukauden ikään  vietti yönsä äitiyspakkauslaatikossa meidän sänkymme vieressä, ja sitten kun laatikko alkoi näyttää pieneltä (ja poika alkoi repiä ja imeskellä laitapehmustetta eikä olisi malttanut ollenkaan nukkua), niin sitten oli pinnasängyn ja oman huoneen vuoro. 

Pinnasänkyyn siirtyminen sujui tosi kivuttomasti, tosin jo ennen sitä oli alkanut tiheämpi syöminen, joka jatkui ihan ennallaan. Ihan alusta saakka poika on kuitenkin nukkunut viimeisen pätkän yöllä noin viidestä tai kuudesta seitsemään tai kahdeksaan meidän välissämme. Olen aamuisin edelleen yrittänyt makuulla syöttämistä, mutta poika ei vieläkään oikein tykkää, vaikka kyllä se paremmin sujuu kuin vaikkapa kuukausi sitten.

Päiväunet poika nukkuu nykyisin melkein aina ulkona vaunuissa, ja hyvin yleensä nukkuukin :) Hieman nuorempana poika nukahti usein esim. leikkimatolle, mutta sisällä päiväunet jäävät aina selvästi lyhyemmiksi. Nykyisin jo haalarin, tumppujen ja kypärämyssyn pukeminen vaikuttavat poikaan unettavasti, ja tavallisesti vain laitan pojan pukemisen jälkeen vaunuihin ja sitten nukahtaa sinne ilman mitään temppuja. Osasyy on ainakin se, että haalarissa kädet pysyvät rauhallisesti paketissa, kun taas sisällä poika huitoo käsillä usein tutin suusta ja alkaa sitten imeskellä vimmatusti nyrkkejään ja herää.

Nyt taitaakin kohta olla taas syötön aika. Kohta kaksi ja puoli tuntia edellisestä, joten ihan hyvä :) Sitten menekin kohta itse nukkumaan, että saisi ehkä hyvässä lykyssä pari-kolme tuntia nukkua putkeen :)

Poika 11 viikkoa

Viikonloppuna meillä oli ristiäiset. Ihan hyvin meni juhlat, ja poika nukkui koko seremonian ajan kummin sylissä. Heräsi sitten kun siirtyi äidin syliin valokuvien ottoa varten ;)

Tänään oli ensimmäinen neuvolan järjestämä äiti-lapsitapaaminen. Muuten olisi varmaan ollut tosi kivaa, mutta poika huusi melkein läpi koko tilaisuuden, ei oikein malttaut syödä eikä tainnut tulla pierun pieruakaan. Vatsa siis varmaankin vaivasi. Poika nukahti sitten vihdoinkin autoon, ja nukkui herättyään ja syötyään vielä pari tuntia... Ja sen jälkeen tuli vihdoinkin kakkaräjähdys ja loppuillan poika oli paljon tyytyväisempi :D

Äidilläkin on vähän uupunut olo tällä hetkellä, mutta pakko sanoa, että muutama yö on ainakin meidän mittapuullamme mennyt tosi kivasti. Ruokailuja (vain) 2-3 kertaa 2,5-4,5 tunnin välein (JEE!) ja poika on nukahtanut syömisen jälkeen aika hyvin omaan laattikkoonsa. Ja malttanut odottaa maidon herumista ilman raivareita. Eli ehkä tämä tästä :) Viiko sitten oli vähän toivoton olo, kun pari yötä meni 1/2 tunnin tai tunnin välein herätessä.

Jonkinlaista päivärytmiäkin on alkanut näkymään, eli jos hyvin käy niin poika nukkuu kahdet pidemmät (1-3 tuntia) päiväunet. Jos aamupäivä ja alkuiltapäivä menee valvoessa, on poika sitten niin väsynyt myöhemmin, että itkee ja huutaa ja sitten nukahtaminen on entistä vaikeampaa.

Vatsalla oloa ja pään kannattelua harjoittelemme useita kertoja päivässä, ja hyvin se jo sujuukin. Kädet löysivät tiensä suuhun kolmisen viikkoa sitten, ja varsinkin jos poika alkaa olla nälkäinen niin saattaa alkaa kuulumaan äänekästä lutkutusta :) Yöllä nyrkkien imeminen saattaa ruokailun jälkeenkin olla niin keskittynyttä, että poika ei heti nukahdakaan uudelleen, ja vaihdan silloin tilalle tutin, jonka kanssa yleensä rauhoittuu nopeasti.

Nukkumisesta ja vähän muusta

Aika menee kuin siivillä. Olin suunnitellut kirjoittavani jo aiemmin, mutta ei ole sellaista rakosta vielä ilmaantunut... Tai siis, ihmeen paljon sitä "omaa" aikaa on ollut kuitenkin, vaikka suurin osa päivästä meneekin vauvan kanssa touhutessa. Tiedän toki, että minun kuuluisi nukkua itsekin silloin kun poika nukkuu päiväunia, mutta en vain viitsi, kun on niin paljon muutakin tekemistä, kuten kotitöitä (joista nautin kunhan saan tehdä niitä rauhassa), lehtien ja romaanien lukemista ym. puuhastelua. Ja onhan ihanaa vain saada syödä ja juoda teetä tai kahvia ilman keskeytyksiä :) 

Olen onneksi aika hyvä nukkumaan, eikä yösyöttöjen jälkeen yleensä ole vaikea nukahtaa uudelleen. Joudun kuitenkin aina nousemaan ylös sängystä ja nostamaan pojan syliin imetystä varten. Poika nukkuu suurimman osan yöstä meidän sänkymme vieressä äitiyspakkauslaatikossa. Olemme kokeneet sen parhaana vaihtoehtona, koska nukumme kaikki levottomammin, jos vauva olisi koko yön meidän välissämme. 

Imettäisin yöllä mielellään makuuasennossa, mutta poika ei siitä oikein välitä. Ja usein käykin kyllä sekä makuu- että puoli-istuvassa asennossa niin että nukahdan keesken kaiken ja herään hetken päästä tissi paljaana, poika on edelleen nälkäinen ja tarvitsee apua rinnalle pääsemiseen :) Eli menee kovin rikkonaiseksi koko touhu. Parempi syöttää kunnolla istuen etten nukahda kesken kaiken, niin nukumme kaikki pidempiä pätkiä.

Poika syö yleensä 3-4 kertaa yössä. Pisin syöttöväli on tähän saakka ollut 4,5 tuntia. Yleensä ensimmäinen väli on pisin, mutta loppuyöstä voi olla parikin 1-1,5 tunnin väliä. Viimeiseksi  yöunipätkäksi otamme vauvan meidän väliin.

Vaikka yöt ovat välillä hyvin rikkonaisia, nukuin esimerkiksi toissa yönä yhteensä noin 7,5 tuntia, jolla pärjään oikein hyvin. Toki yöt ovat välillä lyhyempiäkin, mutta lukuunottamatta sitä kun sairastin rintatulehduksen ja vatsataudin, en ole kokenut kovin pakottavaa tarvetta nukkua päiväunia. 

Pojan nukkumisrytmi päivisin on hyvin vaihteleva. Välillä levottomuutta, kitinää jaa tiheää syömistä on enemmän aamulla/aikaisin iltapäivällä, jolloin illemmalla nukutaan enemmän, joskus taas menee ihan päinvastoin. Esimerkiksi keskiviikkona aamu ja iltapäivä meni 30-60 minuutin välein syödessä ja enimmäkseen muutenkin hereillä, mutta kuuden jälkeen poika ei sitten juuri muuta tehnytkään kuin nukkui. Yö meni silti normaalisti. Eilen poika taas nukkui pitkään keskellä päivää, toissapäivänä ilta oli levoton.

Lopuksi juttua hieman muustakin kuin nukkumisesta ja imetyksestä. Tiistaina olin neuvolan gynen vastaanotolla episiotomiahaavaongelman vuoksi. Gynen mielestä arpi näytti oikein hyvältä. Kehoitti vain hieromaan aluetta esim. Ceridal-öljyllä, limakalvoille Ovestinia ja yhdynnöissä runsaasti liukuvoidetta. Ajan kanssa kiristys varmaan helpottaa. Onneksi ei sentään mihinkään toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä.

Kohta kaksi kuukautta synnytyksestä. Kaiken kaikkiaan vauva-arki on aika lailla sellaista kuin olin odottanutkin. Usein raskasta mutta täynnä pieniä onnen hetkiä <3 Poika on kuluneen viikon aikana ruvennut hymyilemään oikein urakalla. Mikäs sen ihanampaa :) On hienoa nähdä oman lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Tämä on juuri se mitä aina lapsettomana toivoin kovasti saavani kokea, ja nyt se on totta. Kuinka kiitollinen olenkaan kaikesta mitä olemme saaneet!