Pahoinvointi on edelleen pysynyt poissa, mitä nyt joskus nälkäisenä voi olla huono olo. Väsynyt olen ollut, mutta se ei ole mitään verrattuna pahoinvointiin. Ehkä en tässä raskaudessa ala oksentamaan lainkaan! Olisipa se upea juttu!
Torstaina vaihtui jo yhdestoista raskausviikko, ja alkio on nyt virallisesti sikiö. Eli kaikki tärkeät rakenteet ovat toivottavasti kehittyneet, ja nyt sitten pitäisi vain kasvaa vähän isommaksi :) Vauvanalku liikkuu jo aika vilkkaasti kohdussa, en tietenkään tunne liikkeitä vielä itse, mutta ultraääni kertoo paljon ;) Viimeksi katselin pientä keskiviikkona. On ihmeellistä, miten näinä viimeisinä alkioviikkoina tapahtuu niin paljon kehitystä! Ihan muutaman päivän aikana pituutta tulee useita millimetrejä lisää, ja joka kerta rakenteet tulevat selvemmiksi ja alkio muuttuu enemmän ihmisen näköiseksi.
Kotidoppleria käytin viimeksi eilen. Nykyään sydänäänet löytyvät aina nopeasti. Onhan sydän paljon helpompi löytää, jos se kuuluu 3,5 cm:n kuin 1,5 cm:n mittaiselle ihmisenalulle.
Kävin maanantaina SLE-verikokeissa, ja niiden tulokset saan tietää ylihuomenna. Tiistaina menen neuvolan seulontakokeisiin, eli ne hepatiitit ja hiv:t ja kromosomihäiriöseulonnat. Eihän NT-ultraankaan ole kuin puolitoista viikkoa! Sellainen jännä yksityiskohta noista seulonnoista, että riskiluvuissa tärkeä osatekijä on äidin ikä, mutta meidän tapauksessamme, kun on kyse pakastealkion siirrosta, niin äidin ikä lasketaan hedelmöitysajankohdan mukaan, eikä tämänhetkisen ikäni mukaan. Lapsettomuusgynen mukaan käytäntö on muuttunut ilmeisesti aika äskettäin, että riskilaskennassa huomioidaan tämä asia. Mutta onhan se fiksua laskea näin, koska munasoujen ikä on se, joka eniten vaikuttaa kromosomihäiriöriskiin. Meidän kohdallamme alkio oli siirrettäessä jo yli neljän vuoden ikäinen, mutta toki usein siirretään vielä paljon kauemminkin pakastettuina olleita alkiota.
Ensimmäisessä raskaudessa nämä ensimmäisen kolmanneksen viikot tuntuivat paljon, paljon pidemmiltä. Ja olin paljon enemmän huolissani kaikesta, tai sellaiset muistikuvat minulla ainakin on. Tietysti kaikki oli uutta ja jännittävää ja ihanaa. Tällä kertaa oloni on aika seesteinen. Olen hirmu iloinen, kun pahoinvointi lakkasi, ja olen pystynyt haaveilemaan vatsan kasvamisesta ja synnytyksestä ja vauvasta ilman että olisin juurikaan pelännyt keskenmenoa tai muita ongelmia.
Vauvasta puheenollen, niin päähäni on tullut sellainen ajatus, että se taitaa olla tyttö. Onpa jännää, että muutaman viikon päästä voi jo olla mahdollista erottaa vauvan sukupuoli! Pojan kohdalla tiesimme aika varmasti jo muutama viikko ennen rakenneultraa, että poika on tulossa, mutta jos tämä vauva on tyttö, niin on ehkä vaikeampi sanoa varmasti, että haarovälissä ei ole mitään ylimääräistä, kuin että siellä on ;)
Vatsakin on mielestäni jo kasvanut. Alavatsa on kiinteä ja pullottaa, mutta kyllä suoliston puolellakin turvotusta on, koska aamuisin vatsa on edelleen melko litteä, iltapäivästä eteenpäin se taas saattaa näyttää siltä että olisin jo paljon pidemmälläkin raskaana :D Puoli-istuvassa asennossa kun olen, niin kohdunpohja tuntuu noin kämmenenmitan häpyluun yläpuolella. Eli suunnilleen häpyluun ja navan puolivälissä. Ja kun en ole missään vaiheessa synnytyksen jälkeen kovin aktiivisesti treenannut vatsalihaksia ja rakenteet ovat jo valmiiksi löysemmät, niin tietysti vatsa pullahtaa esiin aikaisemmin :) Laitan joku päivä vaikka vähän kuvia, niin saatte nähdä :) Olin keskiviikosta perjantaihin toisella paikkakunnalla koulutuksessa, ja sinne otin ensimmäistä kertaa päälle äitiysfarkut. En oikein voinut enää kuvitella istuvani luennoilla tavallisissa farkuissani.
