Lomanloppumisfiilikset

Aloitin Lugesteronit lauantaina. Muutaman päivän ajan vatsa on ollut turvoksissa, melkein heti aamusta. Tätä en muistaakseni huomannut viime lääkkeellisessä kierrossa ennen siirtoa... Ärsyttävää. Mies vitsailee, että näytän todellakin siltä kuin olisin jo raskaana. Höh. 

Huomenna alkaa taas työt loman jälkeen. Loma oli onnistunut kaikin puolin. Töiden alkaminen ei ahdista kovin paljon, vaikka mielessä aina käykin välillä, että kuinka pitkään seuraavaa kunnon lomaa onkaan taas odotettava... Ja väkisinkin käy mielessä sekin, että vietänkö ensi vuonna ollenkaan varsinaista kesälomaa, äitiyslomalla olisin tietysti paljon mieluummin :) 

Uusia asioita on tiedossa töihin liittyen nyt syksyllä, mutta muutama ensimmäinen viikko sentään menee vielä vanhan kaavan mukaan. Voisin jatkaa lomailuakin, mutta tuntuu, että ihan niin kuin lapsettomuushoidotkin taas etenevät, niin on mukava aloittaa myös arki. Huomenna en ehkä ole enää samaa mieltä, vaan tulen tänne vinkumaan sitä että hienot säät jatkuvat mutta töissä on vain hirveästi stressiä :)

Huomenna alkiot otetaan sulamaan. Hui. Soitan iltapäivällä klinikalle, toivottavasti sieltä kerrotaan silloin hyviä uutisia. Itse ajattelisin niin, että sulatuksesta alkiot todennäköisesti voisivat selvitä, mutta että jatkaisivat vielä jakautumistakin, sitä epäilen kovasti.

Kp 1

Kuukautiset alkoivat pitkästä aikaa aamulla niin että heräsin jomotteluun, ja heti kun istuin pöntölle niin tuli verta. Panadol auttoi ihan tarpeeksi hyvin, onneksi. Huomenna soitan klinikalle. Liimasin jo aamulla iholle Estradot-laastarit, puolitoista kappaletta 100 mikrg:n laastaria. Pistin ekan Klexanen, aloitin myös Primaspanin uudestaan ja tuplasin Prednisolon-annoksen 10 mg:aan/vrk. 

Eli ei kun seuraavaa PAS:ia kohti! Jos jotain pettymyksen tunteita vuodon alkamiseen liittyen ehkä olikin, niin nielaisin ne kuin pahanmakuisen pillerin ja unohdin saman tien. Huomenna soitan klinikalle, mutta eiköhän se ultraäänikontrolli tule kp 10 niin kuin edelliselläkin kerralla. Se olisi sitten tiistai 11.8. Onneksi olen silloin vielä lomalla, joten työt eivät hankaloita ultrassa käymistä. Jännittävää!

Ja ei kun uuteen ultraan...

Fertinovan lääkäri oli päätynyt tällaiseen suunnitelmaan: perjantaina uusi ultra ja tästä päivästä alkaen nostan Estradot-annoksen 150 mikrog:aan, eli leikkelen laastareita puoliksi kokonaisten kaveriksi. Muuten hyvä suunnitelma, mutta lähdemme perjantaina aikaisin Ruotsiin, joten ultra ei silloin onnistu. Se onkin siitä syystä jo torstaina. Itse asiassa se onkin hyvä päivä, koska perjantaina ihana ultraava kollegani on koulutuksessa :)

Tietysti olen jonkun verran pettynyt. Olisihan ollut mahtavaa, että olisin jo tänään saanut kirjoittaa kalenteriini siirtopäivän. En ole kuitenkaan niin pettynyt kuin olisin voinut olla. Kyllä se siirto vielä tulee. Ja sitäpaitsi seuraava kierto menee kuitenkin hukkaan klinikan kesäloman vuoksi, niin ei haittaa, vaikka tämä kesäkuun siirto tuleekin hieman myöhemmin.

Juttelimme miehen kanssa ruokapöydässä (taas kerran) lapsista ja niiden puuttumisesta. Olen ihan lapsesta lähtien haaveillut kolmesta lapsesta, mutta olosuhteista johtuen olen viime aikoina ruvennut ajattelemaan, että jos saisimme edes kaksi lasta (kun mielestäni olisi niin hienoa että lapsemme saisivat kasvaa sisaruksen kanssa). Jos saisimme yhden biologisen, niin toisen voisi vaikka adoptoida. 

Mutta TAAS menen asioiden edelle. Tänään isken vatsanahkaan puolitoista laastaria ja torstaina ultra. Siinä lyhyen tähtäimen tavoitteeni :)

Malttamaton

Tosi monella blogikaverilla on tällä hetkellä piinapäivät menossa. En malttaisi odottaa, että pääsen taas itsekin piinailemaan :) Ultra jo maanantaina, jännittävää! Tänään olen päivystysvapaalla eikä viikonloppuna ole töitä, sen sijaan paljon mukavaa ohjelmaa, joten aika menee varmasti nopeasti. Eikös se nyt ole niin, että lääkkeellisessä kierrossa siirtopäivä päätetään ultran perusteella? Vai olenko väärässä?

Yllättävän hyvin olen sietänyt estrogeenihoitoa. Tänään on taas laastarinvaihtopäivä. Oikeastaan en ole huomannut mitään selviä oireita. Rinnat ovat mahdolllisesti epätavallisen arat kierron vaiheeseen nähden, mutta ei muuta. Mieliala oli tässä parina päivänä ikävän levoton, mutta sen panen kyllä monen pientä stressiä aiheuttavan seikan piikkiin. 

Tiedän kyllä, että jos nyt oikein rupeaisin miettimään tosiasioita, niin saisin kyllä mieleni surulliseksi ja siihen liiankin tuttuun miksi-juuri-meidän-piti-saada-lapsettomuus-vaivoiksemme-moodiin. On kuitenkin niin paljon helpompi elää, jos pystyn ajattelemaan, että lapsettomuus on vain osa muuten enimmäkseen hienoa elämääni, kuin jos lapsettomuus määrittelisi sen kokonaan. 

Oikein pahoina hetkinä minun on kuitenkin hyvin vaikea nähdä itseni juuri muuna kuin lapsettomana.  Hallitseva tunne on silloin hirvittävä epäreiluuden kokemus, mutta mieltä kalvaa myös kysymys, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän surun?

Onneksi näitä pahoja hetkiä ei tule kovin usein. Ja TÄMÄ hetki ei onneksi ole sellainen. Kunhan tässä lämpimikseni kirjoittelen ;) Olen päättänyt, että tämän tekstin julkaistuani en enää ajattele lapsettomuutta tänään :) Sen sijaan on paljon muuta tekemistä, pitäisi siivota, leipoa marjapiirakka, siivota jyrsijöiden häkki ym.

Ihanaa viikonloppua!

Onnellinen

Sisälläni tuntuu kuin odottavaista hyrinää ja lämpöä, kun mietin että ehkä saan olla pian raskaana. Tuntuu, että elämä on muutenkin niin hienoa. Tein lyhyen työpäivän eilen kymmenestä puoli yhteen, sitten teimme miehen kanssa pihahommia kauniissa säässä (miten ihana puutarhasta tuleekaan, kun kiveys tulee valmiiksi!), mies kävi tekemässä viikon ruokaostokset ja osti minulle kukkia, vaikka sain niitä hääpäivänämmekin noin viikko sitten <3 Sitten äitini tuli pikavisiitille lähinnä katsomaan puutarhahommien edistymistä, mutta päädyimmeksi juttelemaan vaikka mistä noin parin tunnin ajaksi. 

Perjantaina vietimme mukavan illan siskoni, siskon mieheni ja yhden hyvän ystävämme kanssa. Siskontyttö oli tietysti myös mukana, liikkuu jo aika vikkelästi kahdella jalalla :) Tänään minulla on vapaa päivä, mies tosin on töissä. Olen jo puuhastellut kaikenlaista kotona. Mikäs sen mukavampaa. Usein mieleen tulee hienoja kokemuksia matkalta. Kävin juuri läpi valokuvia ja hörpin tässä kirjoittaessani japanilaista teetä :) On silti ihanaa olla kotona. Tämä on juuri se paikka, jossa minun kuuluu ollakin.

On niin paljon, mistä olen kiitollinen. Mieheni ja muu perheeni, Vilma ja muut lemmikit, ystäväni, ammattini ja työpaikkani, kotitalomme, harrastukseni. Se, että minulla on omat ajatukseni, että olen juuri tämä ihminen, joka olen. Että kohta on kesä. Että minulla on hyvä kirja kesken. Että lähden pian kävelylenkille Vilman kanssa. Että pihalla on niin kauniin värisiä tulppaaneja.

Ehkä hormonihoito voi tuoda tullessaan myös positiivisia tunteita :) Oloni on vain tällä hetkellä niin tyyni. Fyysisellä puolella en ole ainakaan vielä huomannut mitään kovin erityistä. Alavatsa on turvoksissa ja painellen hieman arka, kuin olisi ummetusta mutta ei silti ole. Molemmista Klexane-piikeistä on jäänyt muutaman millin pistemäiset mustelmat. Mietin eilen, että jos jokaisesta pistoksesta jää tuollainen jälki, niin voisin suunnitella niistä vaikka tatuoinnin :D No ei nyt sentään.

Kp 2

Eilen tunsin jo työpäivän aikana jomottelua alavatsalla, ja illalla vuoto sitten alkoi. Samalla alkoi ensimmäinen lääkkeellinen kiertoni. Ekan Estradot-laastarin onnistuin ennen iholle kiinnittämistä rullaamaan jotenkin kaksikerroin, ts. käyttökelvottomaksi (onneksi lääkekatto on täynnä). Seuraavan laaastari päätyi sinne minne se kuuluukin. Ja miten ihmeellistä, että se on edelleen paikoillaan, yhden nukutun yön ja suihkunkin jälkeen! 

Klexane-pistokset aloitin myös eilen. Hartaasti toivon, etten joutuisi piikittämään itseäni koko raskauden ajan. Siinä tapauksessa piikitys jatkuisi varmasti myös muutaman viikon synnytyksen jälkeen, koska sehän on juuri se kaikkein riskialttein aika laskimotukoksille.

Mietin tässä kyllä, että minkähänlainen hormonihirviö minusta oikein tulee tämän lääkityksen myötä?  

Seuraava alkionsiirto

Seuraava PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Keskustelin sekä Fertinovan lääkärin että oman lääkärini kanssa. Aivan riskitöntä se ei tietenkään ole, koska estrogeeniannos on niin iso. Tähän liittyy ihan kenellä tahansa suurentunut laskimotukosriski (kuten nyt esim. e-pillereihinkin), mutta minulla perustautini vuoksi vielä hieman suurempi riski. Lisäksi tauti voisi myös aktivoitua, mutta sen asian suhteen kyllä raskaus itsessäänkin on riski.

Tiesin toki tämä asiat jo aikaisemmasta, mutta kun nyt hain lääkkeitä apteekista, niin tuli hieman epävarma olo. Että mitä jos jotain tapahtuu? Toisaalta nyt kun tauti on rauhallisessa vaiheessa, niin on juuri se otollisin aika saada raskaus alulle ja myös onnelliseen päätökseen. Enhän minä nuoremmaksikaan tule, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, etten uskaltaisi hankkia lapsia taudin aktivoitumisen pelossa. Oman lääkärin kanssa sovimme, että käyn hormonihoitojen aikana tiiviimmin labrakokeissa. Joka tapauksessa sitten jos/kun raskaus alkaa niin kävisin myös useammin seurannassa.

Estrogeenivalmiste on Estradot-laastari 100 mikrog/24 h, joka vaihdetaan kaksi kertaa viikossa.  Laastari on kuulemma parempi, jos on kohonnut laskimotukosriski. Sitten tietysti Lugesteron, alkuajankohdasta en tarkalleen vielä tiedä. Klexanen aloitan myös laskimotukosten estoon heti samana päivänä kuin Estradotin (jonka siis aloitan ensimmäisenä vuotopäivänä), annos on normaali profylaksia-annos 40 mg x 1. Pitääkin kysyä vielä, jatkanko Primaspaniakin. Kontrolliultraan menen suunnilleen kp 10.

Nyt on siis suunnitelma valmiina, enää uupuvat kuukautiset. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että olisin raskautunut luomusti tässä taukokierrossa :) Kun ostin jo lääkkeetikin. Kymmenen päivän Klexanet maksavat Kelakorvauksen jälkeen noin 35 euroa. Tulee aika kalliiksi, jos lääkitys jatkuu koko raskauden ajan... Onneksi maksukattoni tuli nyt ainakin tältä vuodelta täyteen. Eikä mitään merkkejä raskaudesta ole havaittavissa, joten enköhän pääse käyttämään hankittuja lääkkeita ihan suunnitellusti :)

Tänään on kp 27, jos en ole laskenut ihan väärin. Ovulaatioajankohta on hieman hämärän peitossa, joten en osaa tarkalleen sanoa, koska kuukautisten pitäisi alkaa. Todennäköisesti menee viikonloppuun.

Onko muuten niin, että lääkkeellisen kierron jälkeen pitää pitää taukokierto, vai miten se menee? Kokemuksia?

Fiilikset ovat jossakin huolestuneisuuden ja innokkaan odotuksen välimaastossa. Ehkä tästä vihdoinkin tulisi jotain.