Lomakuulumisia

Viikko on mennyt mökkeillessä, siksi tämä blogihiljaisuus. Olen kovasti yrittänyt ajatella ihan muita asioita kuin lastenhankintaa. Eipä ole ollut helppoa. Raskausasiat ovat käyneet mielessäni ehkä vain noin kerran tunnissa. Välillä olen miettinyt niitä pidemmän aikaa aktiivisesti, mutta enimmäkseen ne vain putkahtavat mieleen ja häipyvät sitten taas taka-alalle.

Ensimmäinen kesälomaviikko on ollut ihan mukava, mutta enimmäkseen se on tuntunut kuluvan ihan liian hitaasti. Ärsyttää, kun lomaa menee hukkaan tällaiseen odotteluun. Joka varmasti on taas ihan turhaa. Ehkäpä nautin loppulomasta enemmän. Unelmalomani olisi tietysti sellainen, jonka saisin viettää juuri raskaaksi tulleen onnellisessa pilvessä, mutta tuskinpa toteutuu. 

Vatsatuntemuksia on edelleen, mutta mielestäni ei kyllä ollenkaan niin selvästi kuin silloin kun olen ollut raskaana. Rinnat ovat arat, mutta nännit eivät. Eli kuukautisia kohti tässä taidetaan mennä. Silti toivon. Taas kerran. Nyt on kp 27. Vuoto taitaisi alkaa maanantaina, ja samalla uusi kp 5. Tai jos toista keskenmenoa ei lasketa, niin kp 10. Inhottava, kaksinumeroinen luku. Se on melkein 12, joka minun kohdallani tarkoittaa suunnilleen yhtä vuotta. Olemmeko sitten virallisesti lapsettomia?

Levottomuus

Jostakin syystä olen levoton. Olen koko päivän yrittänyt miettiä, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että ajattelen, että jos tämä raskautuminen ei kohta onnistu, niin se ei onnistu ollenkaan. Kun tämä ei ole mennyt yhtään niin kuin olin ajatellut.

Kun sain ensimmäisen keskenmenoni, olin lähes satavarma, että tulen uudelleen raskaaksi kevään aikana. No, sehän kyllä toteutui. Mielikuvissani olin tietysti tässä vaiheessa edelleen raskaana. Se taas ei toteutunut. Olin odottanut, että saan ostaa raskausmahan kanssa yhteensopivan mekon tämän viikonlopun häihin. Mutta eipä ole sellaiselle tarvetta. Rahaa toki säästyy, koska voin käyttää jo kaapista löytyvää mekkoa, mutta se on aika laiha lohtu.

Miksi tästä ei tule mitään? En ihan tiedä, miten minun kuuluisi suhtautua raskauden puuttumattomuuteen. Tuntuu, että koko maailmankatsomukseni on menossa ihan uusiksi. Koska näin en ollut ajatellut tämän menevän. Elämänfilosofiani on ollut ajatella, että kaikella on tapana järjestyä. Mutta MILLOIN? 

Pidätän hengitystäni ja odotan, että elämäni palaa taas raiteilleen. Se tapahtuu sitten kun tulen jälleen raskaaksi. Niin ainakin kuvittelen, koska sitten kaikki menee taas käsikirjoituksen mukaan. Harmi vain, ettei elämästä voi laatia käsikirjoitusta.

Tänään on kp 18. Mahassa tuntuu jotain outoa. Toisaalta yöllä vatsa oli hieman löysällä pariin otteeseen. Ehkä johtuu huonosta syömisestä.

Kuulumisia kp 11

Aika nopeasti nämä alkukierron päivät ovat loppujen lopuksi kuluneet. Ovulaatioajankohta odottaa jo nurkan takana, vaikka mielestäni kuukautisten ensimmäisinä päivinä seuraavat kaksi viikkoa tuntuvat aina hurjan pitkältä ajalta. Valkovuodon tarkkailemisenkin olen jo aloittanut. Mieheni mielestä se on jotenkin ällöttävää joten hän ei halua olla samaan aikaan kylpyhuoneessa :) Kun kerron, että nyt aion katsella limoja, niin hän juoksee kiireen vilkkaa muualle. Hih. 

Huomenna aloitan ovistestien teon. Ovulaatiomikroskooppi voisi muuten olla ihan kätevä. Muistin, että sellainenkin on keksitty, kun luin tätä blogia, jonka kirjoittajalla oli hyviä kokemuksia. Toisaalta Helistellen kyllä muistaakseni taisi olla sitä mieltä, että laite ei oikein toiminut... Pitää nyt katsoa.

Enää viikko kesälomaan! Ja heti ensimmäisenä lomapäivänä menemme hyvän ystäväni häihin :) Siskontytön ristiäisetkin ovat ihan pian <3 Kaikkea mukavaa siis luvassa. Mutta yllättävän äkkiä kesäkuu vain meni. Äskenhän oli alkukesä, mutta nyt on kai sitten jo pelkkä kesä ilman etuliitettä. Tänään onkin pitkästä aikaa hieno sää. Toisaalta sateet ovat tulleet ihan tarpeeseen, kun olemme kylväneet nurmikon (joka tällä hetkellä näyttää erehdyttävästi perunapellolta).

Vilma on kasvanut ihan huomaamatta. Se sai juuri toisen rokotussatsin, ja samalla punnitsimme elopainoksi hurjat 2,3 kg :) Kuukausi sitten paino oli 1.8 kg, ja kahdeksanviikkoisena 1.2 kg. On se vaan kätevän kokoinen otus <3 Saa nähdä miten isoksi se loppujen lopuksi kasvaa. Veikkaisin että hieman alle 3 kg.

Ihan hieno lauantai

Koko viikonloppu vapaa sekä minulla että miehellä, ihanaa (ensi viikonloppuna onkin sitten lauantaina töitä). Tämä päivä on kulunut taimistolla ja sen jälkeen kukkapenkkiä laittaessa ja koiran kanssa pihalla. En ole juuri miettinyt raskausasioita. Pian grillaamaan ja sitten leffaan.

Kuukautiset alkavat olla lopuillaan, kp 6 tänään. Pari-kolme päivää vuodon alusta meni osittain surressa. Se oli kyllä varmaan se, kun kuukautiset olivat myöhässä. Kun mieskin ehti jo alkaa toivoa, että olisi tärpännyt, ja ensimmäistä kertaa oli selvästi pettynyt. Aiemmin se on lähinnä ajatellut, että eihän tässä kiirettä ole, että onnistumme sitten kun onnistumme.

Paska päivä

Ja samalla kp 1. Vuoto alkoi aamupäivällä. Kierrosta tuli 31 päivän mittainen. Ei siis ihan tavatonta, mutta olin tietysti salaa toivonut, että olisin ollutkin raskaana. Vituttaa. Päätä särkee, turvottaa, vatsa on kipeä, leikkasin keittiöveitsellä sormeeni, töissä oli stressaavaa ja kaiken lisäksi työpaikkaruokalassa oli ihan hemmetin pahaa ruokaa. Ja taas on odotettava kuukausi. Tänään voisi olla jo kp 3, mutta onkin vasta kp 1, kun menkat tulivat myöhässä. Silti olen varma, että huomenna on parempi päivä.